Facebook, Facebook, tuo jokaisen stalkkaajan unelma. Kaverin kavereissa tuli vastaan tyttö, jonka kanssa olin kaveri ala-asteella, mutta joka sitten alkoi "kovikseksi" ja kiusasi minua armottomasti koko yläasteen ajan, ja jos tuli kylillä vastaan senkin jälkeen, niin heitti aina jotain kommenttia. Ajattelin päässeeni koko paskan ohitse, onhan tässä ikää jo päälle 30 v, mutta kun tuo nimi tuli vastaan, niin tuntui että muutuin taas epävarmaksi varhaisteiniksi, joka oli kuin maansa myynyt, kun entinen kaveri alkoi kiusaajaksi.
Ja kun kerran olen tyhmä, niin olihan tuota profiilia pakko käydä kurkkaamassa, ja selvisi että tuo ihminen asuu ehkä 50 metrin päässä meistä, tuossa seuraavan poikkikadun varrella, talossa josta itsekin katselimme asuntoa :O Ihme että en ole törmännyt, kun ollaan tässä puolitoista vuotta jo asuttu, ja tuosta kuljen monta kertaa viikossa. Tuon ihmisen kotitalo näkyy meidän makkarin ikkunasta, nyt kun ei ole puissa lehtiä.
Tyhmäähän tämä on, mutta jotenkin iski sellainen epämiellyttävä tunne.
Ja kun kerran olen tyhmä, niin olihan tuota profiilia pakko käydä kurkkaamassa, ja selvisi että tuo ihminen asuu ehkä 50 metrin päässä meistä, tuossa seuraavan poikkikadun varrella, talossa josta itsekin katselimme asuntoa :O Ihme että en ole törmännyt, kun ollaan tässä puolitoista vuotta jo asuttu, ja tuosta kuljen monta kertaa viikossa. Tuon ihmisen kotitalo näkyy meidän makkarin ikkunasta, nyt kun ei ole puissa lehtiä.
Tyhmäähän tämä on, mutta jotenkin iski sellainen epämiellyttävä tunne.
Tunnen oikeasti jonkinlaista sadistista mielihyvää siittä kun nyt aikuisena olen heitä ns. paremmassa asemassa elämässä. Tosin kiusaaminen oli niin rankkaa, että suotakoot se ilo minulle nyt.