Koulukiusatut ja koulukiusaajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaan nöyränä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minäkin olen ollut koulukiusattu luokat 2-9...fyysistä pahoinpitelyä, pilkkaa jne.....Kotona tiedettiin, koulussa tiedettiin. Kukaan ei välittänyt ja se vaan kiiinnosti miksi lintsasin jossain vaiheessa, syyhyn ei puututtu. Sellaset haavat se vuosien tuska jätti etten varmaan koskaan tule ehjäksi. Pärjään elämässä kuitenkin, kovan työn kautta olen oppinut että syy oli kiusaajissa. Jos omani sitten koulussa joutuu kiusaamisen kohteeksi/kiusaa, teen taatusti kaikkeni asian auttamiseksi.
Te äidit, jos teidän lastanne kiusataan niin auttakaa, keneen he turvaavat jos eivät vanhempiinsa voi?
 
Minua aikoinaan kiusattu ala-asteella tosin se takia että vanhemmat olivat alkoholisteja haisin tupakalle koska he polttivat sisällä.. :$ tukkani oli aina letitetty ja olin tosi hiljainen ja sulkeutunut. elin ihan omassa maailmassani.no sitten kelkka kääntyi kun minut huostaanotettiin 4luokalla ja vaihdoin koulua..minua ei kiusattu ja sain paljon ystäviä kunnes ylä-asteella minusta tuli itse se kiusaajasekä koulussa että koulun ulkopuolella..alkuun juurensa johtaa varmaan tuolta ala-asteelta..tiedä sitä..mutta kadun syvästi sitä etten ollut vahva että puolustin heikompia vaan olin heitä vastaan. olen halannut ja pyytänyt anteeksi kaikilta ketä olen kiusannut..
 
Minä olin koulukiusattu koko helvetin kouluajan.Yläasteella sain kaksi ystävää,jotka olivat sittenkin vain käärmeitä..Kukaan ei uskonut kun asiaa kerroin kotona,koulussa,muualla-sanottiin "ei ne tarkoita,ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja kasva"..Kunnes mulla eräs päivä paloi käämi,ja vetäsin erästä kiusaajaa päin näköä repulla.Seurauksena silmälasien hajoaminen,nenäverenvuoto..

Keskimmäistä lastani kiusattiin muutama vuosi sitten;haukuttiin,tönittiin,lyötiin,revittiin vaatteita,viskottiin rapakkoon vaatteet,hatut,reput...Koululla opettajat ja rehtori vain levittelivät käsiään "voi,voi kun me ei voida tehdä asialle mitään.Me ei olla nähty mitään.." Eräänä päivänä saan puhelinsoiton töihin;koulussa on tapahtunut onnettomuus.Luokkakaveri oli vetässyt pojalta jalat alta ja poika oli kaatunut pulpetin kulmaan.Koko vasen puoli kasvoista aivan kuin puolikas jalkapallo,musta,pelkona silmä...Isku on kohdistunut silmäkulmaan.Siitä sitten terveyskeskukseen taksilla,sieltä keskussairaalaan,kuvattiin,tarkkailtiin..JA EDELLEENKÄÄN KUKAAN EI VOI TEHDÄ MITÄÄN!!!!!!!
Minä tein ilmoituksen poliisille.Päälleni sain vihat tuon kiusaajan vanhemmilta,luokan opettajalta ja muutamalta muulta sivulliselta.
Tän hetken tilanne on se,että pojat on luvanneet olla kiusaamatta,joka on tähän asti pitänyt,luokan seinällä on koko luokan yhteinen sopimus siitä että ketään ei kiusata,oppilaiden allekirjoituksin "vahvistettu".
Näinkö pitkälle pitää mennä???

 
Alkuperäinen kirjoittaja maatiainen:
Minä olin koulukiusattu koko helvetin kouluajan.Yläasteella sain kaksi ystävää,jotka olivat sittenkin vain käärmeitä..Kukaan ei uskonut kun asiaa kerroin kotona,koulussa,muualla-sanottiin "ei ne tarkoita,ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja kasva"..Kunnes mulla eräs päivä paloi käämi,ja vetäsin erästä kiusaajaa päin näköä repulla.Seurauksena silmälasien hajoaminen,nenäverenvuoto..

Keskimmäistä lastani kiusattiin muutama vuosi sitten;haukuttiin,tönittiin,lyötiin,revittiin vaatteita,viskottiin rapakkoon vaatteet,hatut,reput...Koululla opettajat ja rehtori vain levittelivät käsiään "voi,voi kun me ei voida tehdä asialle mitään.Me ei olla nähty mitään.." Eräänä päivänä saan puhelinsoiton töihin;koulussa on tapahtunut onnettomuus.Luokkakaveri oli vetässyt pojalta jalat alta ja poika oli kaatunut pulpetin kulmaan.Koko vasen puoli kasvoista aivan kuin puolikas jalkapallo,musta,pelkona silmä...Isku on kohdistunut silmäkulmaan.Siitä sitten terveyskeskukseen taksilla,sieltä keskussairaalaan,kuvattiin,tarkkailtiin..JA EDELLEENKÄÄN KUKAAN EI VOI TEHDÄ MITÄÄN!!!!!!!
Minä tein ilmoituksen poliisille.Päälleni sain vihat tuon kiusaajan vanhemmilta,luokan opettajalta ja muutamalta muulta sivulliselta.
Tän hetken tilanne on se,että pojat on luvanneet olla kiusaamatta,joka on tähän asti pitänyt,luokan seinällä on koko luokan yhteinen sopimus siitä että ketään ei kiusata,oppilaiden allekirjoituksin "vahvistettu".
Näinkö pitkälle pitää mennä???

Vaikka sait vihat päällesi niin oikein teit. Itse tekisin lapseni puolesta mitä vain että kiusaaminen loppuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vieras: En syytäkään vanhempia siitä että lapsi on kiusaaja. Minun kiusaajilla oli perheessä ongelmia. Nyt ajoinkin sitä takaa, että miten entiset kiusaajat vanhempina toimivat jos heidän lapsensa kiusaa. Saattaa olla erityisen paska fiilis, jos entisen kiusaajan lapsi onkin kiusattu! Kerrotko siinä sitten omasta kokemuksesta kiusaajana. Niinpä.

Meillä on hyvä koti lapsillemme ja läheinen suhde jokaiseen lapseen. Mutta tiedän, että jonakin päivänä kaikki voi romuttua. Joku lapsistamme saattaa alkaa käyttämään huumeita, juomaan tms. Eli en todellakaan elä pilvilinnassa. Minunkin kiusaajat olivat ns. hyvistä perheistä.

kyllä vika o vanhemmissa, jos alat kiusajaksi.

useinjuuri ns. paremmat perheet soruvat siksi,koska aikaa ei ole riittävästi lapsille. raha ja tavara ei korvaa sitä aikaa lapsen kanssa

Nyt pistit kyllä niin isoa puppua, että ei mitään määrää...
Luokallani oli yläasteella tyttö, joka oli aivan "normiperheestä". Sai paljon rakkautta, hyväksyntää ja huomiota myös kotonaan.
Rahalla ei kasvatettu, eikä tavaraa syydetty. Ja silti hänestä tuli kasilla aivan järkyttävä kiusaaja. (rinnakkaisluokkalaisia kiusasi systemaattisesti ja julmasti)
Vanhemmat tekivät kaikkensa, vaan ei mitään apua ollut. Nykyään kuulemma alkoholisti tämä "tyttö", asuu milloin missäkin ja kaksi lasta häneltä jo huostaanotettu.

Että kannattaisko sunkin , hellalettas, avata silmäsi ja huomata että aina ei todellakaan kaikki lasten pahat teot ole lähtöisin vanhemmista. :headwall:
 
TheUnforgiven: On hienoa kuulla, että kadut tekosiasi, olet halannut ja pyytänyt anteeksi. Näin myös minun kiusaajani, anteeksi olen antanut mutta koskaan en voi unohtaa. Ja juuri siksi, koska en voi unohtaa on heidän näkeminen vastenmielistä!

Minä olen aikamoinen naarasleijona jos koen, että lapseni on uhattuna. Joskus minulta meinaa hämärtyä raja. Meinaan puuttua tavallisiin nahisteluihin liiankin kanssa mutta onneksi mieheni näkee tilanteet selkeämmin. Joskus epäilen lasteni kavereiden motiiveja olla lapseni kaveri. Niin hullua kuin se onkin, koska lapseni elävät ihan omaa elämäänsä ja heitä ei ehkä kukaan koskaan tule kiusaamaan. Onneksi taas ukkokulta on näissäkin asioissa selvänäköisempi.

Täällä päin kouluissa on teetetty kysely kiusaamisesta, onko koskaan kiusattu, miten, onko koskaan kiusannut, kuinka usein jne. Kysely on ollut vallan loistava idea mutta toivottavasti se kenttätyökin tulee noin loistavaksi. Miksi siihen on niin vaikea puuttua?

Minäkin olin aikoinani se joka meni tädin luota tädin luo, jotta tarkasteltiin mitä vikaa minussa ja luonteessani on, kun joudun jatkuvasti hankaluuksiin. Niin, jouduin tahtomattani, olemalla vain minä, silloin pieni tyttö.
 
Jaa, no mä ainakin toivon niille pahaa. mun empaattisuuden niitä kohtaan se vei. Mä voin hymyillä kadulla ku tavataan ja voin vaikka sanoa, että ei se mitään. Oikeesti mä oon vaan vahingoniloinen jokaisesta niiden rypystä, onnettomuudesta, surusta ja kilosta.
 

Yhteistyössä