KOULUSSA TEHTIIN YSTÄVÄNPÄIVÄKORTTEJA, mutta minun lapseni ei saanut yhtään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidin sydän särkyy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äidin sydän särkyy

Vieras
Mitä mieltä olette tuollaisesta että kouluissa tehdään ystävänpäiväkortteja ja juhlitaan kyseistä päivää. Kun aina on joukossa joku joka jää ilman. Lapseni luokassa se on aina minun lapseni.
En tiedä miksi. Olemme rohkaisseet, tehneet vaikka mitä, mutta ystäviä ei ole. Ollaan pyydetty meille, ollaan kutsuttu ja yritetty, mutta ei. En ymmärrä mikä mättää.
Kiusaamista ei ole, mutta silti syrjintää.

Onko tämä nyt ihan okei että ystävänpäivää vietetään noin näyttävästi? Kurjaa..
 
Minusta on kivaa, että koulussa vietetään ystävänpäivää.

Mutta homma pitäisi toteuttaa niin, että tuollaista ei pääse tapahtumaan.

Ystävänpäiväkortteja koulussa jaetaan, vaikkei sitä siellä juhlittaisikaan, siitä oon varma.
 
olen pahoillani sinun lapsesi puolesta... tosi kurjaa!! kyllä opettajien pitäisi varmistaa varsinkin ala-asteella, että tälläisissä jutuissa kaikki lapset saisivat kortin. jotenkin hirveää että pienet lapset kokevat jo pienenä syrjintää.. tuli paha mieli itsellekin. enkeleitä teidän elämään!
 
Ystävänpäivähän olisi mitä sopivin aasinsilta luokkahengen vahvistamiseen, ja sen toteuttamiseen ettei kukaan jää yksin.

Vaatii tietysti opettajalta hieman enemmän vaivaa, kuin se, että käskee vaan askarrella kortit..
 
Lapseni on 11 vuotias. Ja näin on ollut aina. Opettajien kanssa puhuttu, ei päästä puuta pitkälle. Lapsi kutsutaan jokaisen synttäreille, koska kaikki kutsutaan. Silti on sielläkin yksin.. Lapsi on ennen itse yrittänyt panostaa, mutta nyt ei enää kun aina tulee torjutuksi. Silti kukaan ei kuulemma kiusaa, mutta ei vaan ole ketään ystävää, ei kotona eikä koulussa.
 
joo, ei saanut minunkaan 5v tyttöni, vaikka kehityskeskustelussa oikein painotettiin, että on hyvin suosittu ja leikkii kaikkien kanssa. Tämä voi toki johtua siitä, että on siellä päiväkodissa tosi vähän kun pidän aina kotona kun olen vapaapäivillä. Tyttöä ei kyllä haitannut yhtään. 6v isoveli teki siskolleen sitten kotona sydänkortin <3 ovat parhaat ystävät muutenkin :)
 
Ei ole koulun ulkopuolellakaan kavereita. Olen ollut vähän kärpäsenä katossa ja yrittänyt selvittää missä menee pieleen, mutta ilmeisesti eivät vain löydä yhteistä säveltä kenenkään kanssa. Lapseni on kiltti, ystävällinen, ei kiusaa ketään, ei varasta toisen kavereita (ilmeisesti tämä taito tulisi osata!?) eli onko hän sitten vain liian tylsä?
 
Ei hän tylsältä kuulosta...enkä oikein usko, että kaikki muut lapset sekä koulussa että sen ulkopuolella olisivat syrjiviä hirviöitä. Mystistä.

Haluaako hän ystäviä? Vai viestittääkö jotenkin päinvastaista?
 
Haluaa ystäviä, mutta ei enää mene itse pyytämään. Ennen pyysi, mutta joko oli toisella jo toinen kaveri, tai sitten sai tulla mukaan, mutta silti oli jotenkin leikissä ulkopuolinen, sellasta kilpailua kokoajan kuka on kenenkin kaveri. On sittemmin luovuttanut, mikä on ymmärrettävää, vaikkakaan ei asiaa auta. Omille synttäreille on aina kutsunut ne samat neljä tyttöä, ja aina ovat jokainen tulleet, mutta seuraavana päivänä taas on silti ykisn.
 
Ehkä pitäisi olla enemmän aktiivinen. Pyytää jotain luokkakaveria teille, elokuviin, uimaan, mitä vaan keksiikin.

Onko lapsella harrastusta? Sitä kautta voi myös löytää ystäviä. Kirjeenvaihto/sähköposti/mesekaveri voisi myös olla yksi ajatus.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin sydän särkyy;23142074:
Haluaa ystäviä, mutta ei enää mene itse pyytämään. Ennen pyysi, mutta joko oli toisella jo toinen kaveri, tai sitten sai tulla mukaan, mutta silti oli jotenkin leikissä ulkopuolinen, sellasta kilpailua kokoajan kuka on kenenkin kaveri. On sittemmin luovuttanut, mikä on ymmärrettävää, vaikkakaan ei asiaa auta. Omille synttäreille on aina kutsunut ne samat neljä tyttöä, ja aina ovat jokainen tulleet, mutta seuraavana päivänä taas on silti ykisn.

Tuota minä just inhoan tyttöjen välisissä suhteissa että täytyy olla se "bestis" ja leikki isommassa porukassa ei tahdo onnistua. Miksei sitä voisi leikkiä porukalla kuten pojillakin on tapana.
 
Ja siis kuten kirjoitin, ollaa pyydetty ties satako kertaa kavereita meille. Ollaan tehty vaikka mitä ja vanhemmatkin yritetty auttaa jo ohjata ja olla ohjaamatta. Mutta ei auta.
Harrastaa kotona taiteellisia harrastuksia, eli ei sitä kauttakaan sitten oikein löydä ystäviä. Piirtää ja kirjoittaa paljon. En silti näe tätä ongelmana, hän osaa kuitenkin myös leikkiä tai vain hengailla kuten tuon ikäiset, eli ei ole mitenkään ylitaiteellinen mikä voisi säikäyttää kaverit.
 
Tiedän niin tunteen:( Äidin sydän särkyy,kun sivusta seuraa miten yksinäistä tytöllä on.Eikä niitä kavereita pysty vanhemmat pakottamaan.Ollaan tsempattu uusiin harrastuksiin mukaan,josko sieltä saisi kavereita ja vähän paremmalta näyttääkin vaikka ei ole ketään kutsunutkaan meille.Muuttoa mietin jo,vaikka vähän aikaa ollaan asuttu...On niin sisäänpäin lämpiävää porukkaa!
 
[QUOTE="vieras";23142125]Tiedän niin tunteen:( Äidin sydän särkyy,kun sivusta seuraa miten yksinäistä tytöllä on.Eikä niitä kavereita pysty vanhemmat pakottamaan.Ollaan tsempattu uusiin harrastuksiin mukaan,josko sieltä saisi kavereita ja vähän paremmalta näyttääkin vaikka ei ole ketään kutsunutkaan meille.Muuttoa mietin jo,vaikka vähän aikaa ollaan asuttu...On niin sisäänpäin lämpiävää porukkaa![/QUOTE]

Missä päin asutte? Minkä ikäinen sinun tyttösi on?
 
[QUOTE="vieras";23142104]Tuota minä just inhoan tyttöjen välisissä suhteissa että täytyy olla se "bestis" ja leikki isommassa porukassa ei tahdo onnistua. Miksei sitä voisi leikkiä porukalla kuten pojillakin on tapana.[/QUOTE]

Ei sovi yleistää.

On tyttöporukoita, joilla menee hienosti yhdessä, ja poikia joiden seuraan ei mahdu kuin yksi kaveri kerrallaan.
 

Yhteistyössä