E
"Ei nimimerkkiä"
Vieras
Pojallamme on ongelmia koulussa. Osaa kyllä kaiken ja enemmänkin ja tunnilla on tosi nätisti yms, mutta ne ongelmat on siirtymätilanteissa ja välitunneilla. Suuttuu helposti jos joku vaikka irvistelee ja vastaa siihen väkivallalla. Viime viikolla oli potkinut toista poikaa koska tämä oli hönkinyt naamaan ja silloin koulusta pyysivät palaveriin ja kertoivat, että ensi kerralla, kun käyttää väkivaltaa, on heidän tehtävä lastensuojeluilmoitus pojasta. Kovasti harmitteli, kertoi lain velvoittavan siihen. Kyynelissään hänkin ja poikani opettaja kertoi kuinka he tietävät poikani olevan oikeasti kultainen, mutta jokin siellä päässä napsahtaa jos joku ärsyttää.
Kotona on puhuttu ja puhuttu. Ennen joulua oli tosi hyvä pitkä jakso, loman aikana unohtui se ja vanha meininki jatkui. No nyt on taas tuon potkimisen jälkeen ollut paljon parempi, kun käytiin todella vakavat keskustelut, olllaan jankutettu ja jankutettu käytöksestä ja sen parantamisesta. Poika siis osaa kyllä käyttäytyä, kun oikein keskittyy siihen. Nyt pitää vaan jatkaa tätä jatkuvaa puhumista aiheesta, että muistaisi aina...
Poika jonottaa keskus-sairaalaan tutkimuksiin, omassa tk:ssa on tutkittu, mutta mitään diagnoosia ei ole, kielellistä pulmaa on ja tunteiden tunnistamisen vaikeutta yms.
Pelottaa, että joutuvat tekemään ilmoituksen. Kysyinkin, mitä se tähän auttaisi ja meinasivat, että näin saisi ainakin tutkimuksiin nopeammin. Aion tänäön itse soittaa keskus-sairaalaan ja pyytää nopeampaa pääsyä. Silti se ilmoitus vaan tuntuisi sille, että ollaan epäonnistuttu kasvatuksessa tms vaikka ei asia niin olekaan...
Meillä on kotona kaikki hyvin, alkoholia ei käytetä ollenkaan, parisuhde voi hyvin, ei väkivaltaa tms, mikä voisi ongelmia aiheuttaa. Käytöstapoja lapsille on opetettu aina, sen näkee kyllä muista lapsistamme, he osaavat käyttäytyä mallikelpoisesti, että syy tämön pojan käytökseen lienee sellainen, johon me vanhemmat emme juuri voi vaikuttaa... Parhaamme ollaan aina yritetty, puhuttu ja kannustettu ja neuvottu yms.
Sekavaa sekavampi sepustus, mutta tekee hyvää purkaa tätä asiaa edes jonnekin!
Kotona on puhuttu ja puhuttu. Ennen joulua oli tosi hyvä pitkä jakso, loman aikana unohtui se ja vanha meininki jatkui. No nyt on taas tuon potkimisen jälkeen ollut paljon parempi, kun käytiin todella vakavat keskustelut, olllaan jankutettu ja jankutettu käytöksestä ja sen parantamisesta. Poika siis osaa kyllä käyttäytyä, kun oikein keskittyy siihen. Nyt pitää vaan jatkaa tätä jatkuvaa puhumista aiheesta, että muistaisi aina...
Poika jonottaa keskus-sairaalaan tutkimuksiin, omassa tk:ssa on tutkittu, mutta mitään diagnoosia ei ole, kielellistä pulmaa on ja tunteiden tunnistamisen vaikeutta yms.
Pelottaa, että joutuvat tekemään ilmoituksen. Kysyinkin, mitä se tähän auttaisi ja meinasivat, että näin saisi ainakin tutkimuksiin nopeammin. Aion tänäön itse soittaa keskus-sairaalaan ja pyytää nopeampaa pääsyä. Silti se ilmoitus vaan tuntuisi sille, että ollaan epäonnistuttu kasvatuksessa tms vaikka ei asia niin olekaan...
Meillä on kotona kaikki hyvin, alkoholia ei käytetä ollenkaan, parisuhde voi hyvin, ei väkivaltaa tms, mikä voisi ongelmia aiheuttaa. Käytöstapoja lapsille on opetettu aina, sen näkee kyllä muista lapsistamme, he osaavat käyttäytyä mallikelpoisesti, että syy tämön pojan käytökseen lienee sellainen, johon me vanhemmat emme juuri voi vaikuttaa... Parhaamme ollaan aina yritetty, puhuttu ja kannustettu ja neuvottu yms.
Sekavaa sekavampi sepustus, mutta tekee hyvää purkaa tätä asiaa edes jonnekin!
Onneksi löysin myös mitä ihanimman miehen, joka on perhekeskeinen eikä juo pisaraakaan, olen erittäin onnellinen, mutta toki huoli pojasta on suuri kaiken aikaa!