Kriisi vai mitä tämä on?

[kyllikki81]

Olen kolmessakymmenissä oleva nainen ja parisuhteessa saman miehen kanssa jo useamman vuoden(5 vuotta).Viime aikoina olen pohtinut mennyttä ja tulevaa...Miehen kanssa olemme riidelleet paljon ja tuntuu, että jokin "kuilu" on tullut väliimme..Olen odottanut paljon asioiden muuttuvan, mutta aina "sitten kun..." ja kaikki on samalla tavalla. Muutin miehen perässä muualle ja sosiaalinen verkosto on vähäinen enkä siksi ole oikein sopeutunut.Olen odottanut, että joskus tekisimme myös suurempia elämän ratkaisuja niin kuin minä haluaisin,mutta en jaksa enää odottaa mitään ja haluta kun ne ei ikinä toteudu (toisella ei taida oikeasti olla halua/intoa vaan minun annetaan vaan ymärtää/olettaa/odottaa)..Tuntuu, että tulevaisuuden toiveemme on kuitenkin erilaiset. En tiedä mitä tekisin? Viime aikoina mies on ollut paljon töissä ja emme ole juuri keskustelleet mistään, ihan vaan pakollisista asioista. Tuntuu, että kontakti henkisesti ja fyysisesti on kadonnut johonkin. Olen ollut asiasta surullinen ja alakuloinen.Mieleeni on myös tullut viime aikoina mies vuosien takaa jonka kanssa oli jotain sutinaa, mutta ei vakavampaa. Itse olin miehestä hyvin kiinnostunut. En tiedä miksi tämä mies on alkanut pyöriä mielessä, johtuuko tämä edellä mainituista asioista vai mistä? En tiedä mitä tehdä? Tai tiedän, että meidän pitäisi miehen kanssa keskustella asoista kunnolla yhdessä..Olen miettinyt yksinäni asioita paljon viime aikoina /:
Olen jopa miettinyt pitäisikö meidnä muuttaa erilleen,mutta tiedän että ensin pitäisi puhua asoista kunnolla.....

 

[perhonen-82]

Oma tilanteeni on vähän samantyyppinen, olen ollut miehen kanssa myös 5v (emme ole naimisssa eikä ole lapsia) ja asun vieraalla paikkakunnalla. Olen yksinäinen, enkä ole sopeutunut tänne vaikka olen asunut täällä jo kolme vuotta. Miehen kanssa ei kommunikaatio toimi, lisäksi tuohon runsas alkoholinkäyttö. nämä asiat ovat alkaneet vuosien myötä ärsyttää enemmän, kun itse ehkä haluan elämältä jotain muutakin. Olen siis väärä ihminen neuvomaan sinua mitenkään.

Mutta kannattaa varmaan miettiä, mihin tässä ihmisessä aluksi rakastui. Ne samat piirteet kuitenkin luultavasti ovat edelleen hänessä.
Itselläni ei mitään suurta intohimoa(tai ensimmäiseen suhteeseen verrattavaa) ole tainnut miestäni kohtaan ollakaan.
Sitten se, mikä tässä ihmisessä ärsyttää. Minä tajuan nyt, että nämä piirteet olisivat olleet huomattavissa jo aivan suhteen alussa (esim. puhumattomuus, runsas juominen) ja olisi kannattanut kuunnella itseään, eikä odotella että mitä jos sittenkin, kunhan tästä tutustumme niin voimme olla yhdessä selvinpäinkin ja hän alkaa avautua minulle.. Eli kun alussa tapailimme harvoin, tuntui juominenkin harmittomalta hauskanpidolta ja rentoutumiselta ja luulin sen olevan vaan ohimenevää.
Eli, mitä hyvää toisessa on ja mitä huonoa. Mitkä asiat liittyvät vain tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ja olisivat sinun muutettavissasi, minkä verran miehesi suostuu asioista keskustelemaan ja muuttamaan asioita että molemmat olisitte onnellisempia.
Keskustelu siitä mitä hän haluaa ja mitä sinä haluat on nyt tosiaan kaiken a ja o. Ja mihin kompromisseihin olette valmiita...
Henkisen ja fyysisen kontaktin katoaminen...en tiedä itsekään mitä tehdä sille. Toisaalta en ole varma onko sitä oikeanlaista henkistä kontaktia koskaan ollutkaan meillä. Mutta kun ei mene hyvin, niin sitten se fyysisyyskään ei enää oikein nappaa.
Todennäköisesti toinen mies on alkanut pyöriä mielessäsi yksinkertaisesti koska olet tällä hetkellä onneton suhteessasi? Minulla on sama tilanne. Se "entä jos..?"-tunne. Tämä ikä on tällainen että tulee tunne että pitäisi alkaa tehdä vakavia päätöksiä elämässään eikä haaskata enää vuosia jos se ei johda mihinkään! Kun kysyn itseltäni, haluanko olla tällaisessa suhteessa lopun elämääni, niin en halua! Olen kuitenkin liian kiltti (riippuvainen?) ja lähteminen on vaikeaa, tässä kuten ensimmäisessäkin suhteessani.
Eli kirjoita vaikka asioita ylös, lähde vaikka pienelle reissulle itseksesi ja mieti asioita... Jos tuntuu liian aikaiselta tehdä mitään päätöstä niin ei kannata hätäillä. Pieni etäisyyden ottaminen tietysti voisi auttaa, silloin ainakin huomaa että kaipaako toista oikeasti.

Nää perinteiset neuvot... Mut tsemppiä

 

[kyllikki81]

Kiitos tuesta..Kyllähän sitä miettii paljon kaikkea ja onko minulle sekä miehelle kuitenkin "tarkoitettu" jotkut toiset ihmiset..Tuntuu pahalta ajatella, että muuttaisimme ja eroaisimme, mutta olisiko tämä meille molemmille parempi ratkaisu.Toisaalta ensin pitäisi aina käydä asiat kunnolla läpi ja molempien yrittää.

 

[Inhorealisti1]

Tarkoitukseni ei ole loukata muutenkin vaikeassa elämäntilanteessanne. (Siis sekä sinä, että tuo nimimerkki perhonen-82) Siltikin ihmettelen, että miksi vasta uusi mies mielessä saa harkitsemaan eroa? Onko sinkkuus oikeasti niin kaameea vaihtoehto, että mielummin kärsitte huonossa suhteessanne?

 

[no]

Niinpä, on toisaalta valitettavaa, että nainen miettii näinkin vakavia asioita yksistään ja samalla ehkä lyö lukkoon miehenkin kohtalon. Mutta toisaalta keskusteleminenkin voi olla vaikeaa. Jos keskustelusta jotakin sanoisin, niin yritä välttää syyttävää asennetta, että mies ei tuntisi olevansa umpikujassa. Rakentava keskustelu voisi olla paras aloitus. tsemppiä.

 

[toinen samanmoinen]

Varmasti kannattaa keskustella ilman riitelyä ja syyllistämistä. Ottaa selville onko se tulevaisuus aina tulevaisuudessa, vai tapahtuuko jotain esim. vuoden tai kahden päästä.

Minä olen osittain samassa tilanteessa sen vuoksi, että muutin myös miehen perässä kauas perheeni ja ystävieni luota. Eron sattuessa tukiverkkoa ei siis täällä olisi. Myös me olemme olleet yhdessä viitisen vuotta, ja eroajatuksia on tullut ja mennyt vuosien varrella. Toisaalta miehessäni ei ole mitään suurta vikaa (ei juo paljon tms.), eniten omalla kohdallani onkin viihtymisen kannalta merkitystä sillä, että perhe ja ystävät ovat kaukana. Luulin saavani ystäviä uudelta paikkakunnalta vaikka työpaikalta, mutta en ole löytänyt viidessä vuodessa yhtään ystävää. Kolmekymppisenä se ei ole enää niin helppoa, kaikilla on omat perheet joiden kanssa suurin osa ajasta kuluu, omat vanhat kaveripiirit eikä mitään tarvetta tai halua luoda uusia ystävyyssuhteita kun vanhoja kerran piisaa.

Yksinäisyys saa siis katsomaan asioita negatiivisemmin, miettimään onko parisuhde tärkeämpi kuin ystävyyssuhteet? Usein kaipaan ystäviäni ja perhettäni. En halua kuitenkaan roikkua miehessäni kiinni koko ajan, mutta on silti aika surullista että ainoat vaihtoehtoni on joko mennä elokuviin mieheni kanssa tai yksin. Siis etten edes voi käydä kahvilla ystävieni kanssa (koska niitä ei täällä ole). Vaihtoehdot on joko yksin tai mieheni kanssa. Tietysti mieheni kanssa viihdyn ja käyn myös kahvilla mielelläni, mutta olisi joskus mukavaa jos olisi muutakin seuraa. Jos olisin tiennyt etten ystäviä enää löydä, en luultavasti olisi muuttanut. Mutta vaihtoehdolta ei oikein tunnu palata kotikulmillekaan, varsinkin kun suhteessamme siis ei ole mitään suurempia ongelmia. Mutta elämässä pitäisi vain kaikki olla tasapainossa jotta voisi olla onnellinen, suhde, ystävät ja perhe. Muuten on aina jotain ikävä.

Tästä nyt ei varmasti apua ollut sen kummemmin kuin että muitakin on samantyyppisissä tilanteissa. Keskustele nyt kuitenkin miehesi kanssa omista tulevaisuuden toiveistasi. Jos hän sinua rakastaa, niin luulisi olevan hänen intresseissään myös toimia niin että sinä olisit onnellinen. Muutenhan yksi mahdollisuus on muuttaa erilleen. Jos se ei miestä hätkäytä, niin eipä hän sinusta paljon välitä.

 

[kyllikki81]

..En ole miettinyt, että sinkkuus olisi huono vaihtoehto tms.toinen mies on vain yllättäin alkanut tulla mieleeni.Ehkä siksi mietin toista, koska koen oloni onnettomaksikin. Minusta tuntuu välillä, että miehenikään ei ole tämän hetkiseen tilanteeseen tyytyväinen ja miksi olisi kun kommunikaatio on mitä on. En todellakaan ole siksi miettinyt eroamista, kun toista olen miettinyt vaan tämä kommunikaatiovaikeus yms.on ollut meillä jo jonkin aikaa..Tuntuu, että jos mies haluaa minun kanssa olla ja ajatella että on viiden vuodenkin päästä, niin joitakin isompia ratkaisuja voisi hän tehdä silloin minunkin takia.Paikkakunnan vaihdosta olen puhunut monet kerrat ja sen olisi voinut tehdä jo monta kertaa (elämäntilanne on mahdollistanut), mutta ei ole mitään tapahtunut.Minä olen odottanut, mutta mitään mitä olen odottanut ei ole käynyt toteen.Eikä nämä odotukset ole mitään pilvilinnoja vaan ihan normaalia asioita... S:

 

[kyösti80]

miten kyllikki 81:n asiat menivät?

 

[Lady]

Siihenkin väsyy, jos tietää että pitäisi keskutella ja yrittää sitä keskustelua avata ja saada aikaan, mutta toinen ei millään sitä halua, kaiken saa kiskoa toisesta ulos. Minulla on se tilanne, että pitkän liiton loppusuora taitaa olla menossa, kun en vaan enää jaksa tätä: yrittää keskustella, selvittää asioita kun toinen ei ole siihen halukas. Kun sekä fyysinen että henkinen yhteys on poikki, ei rakkauskaan siinä paljon enää auta eikä pysy elossa. Taitaa olla aika pistää firma kiinni ja lähteä eri suuntiin...

 

[jokunen]

mitä teit?

Olen kolmessakymmenissä oleva nainen ja parisuhteessa saman miehen kanssa jo useamman vuoden(5 vuotta).Viime aikoina olen pohtinut mennyttä ja tulevaa...Miehen kanssa olemme riidelleet paljon ja tuntuu, että jokin "kuilu" on tullut väliimme..Olen odottanut paljon asioiden muuttuvan, mutta aina "sitten kun..." ja kaikki on samalla tavalla. Muutin miehen perässä muualle ja sosiaalinen verkosto on vähäinen enkä siksi ole oikein sopeutunut.Olen odottanut, että joskus tekisimme myös suurempia elämän ratkaisuja niin kuin minä haluaisin,mutta en jaksa enää odottaa mitään ja haluta kun ne ei ikinä toteudu (toisella ei taida oikeasti olla halua/intoa vaan minun annetaan vaan ymärtää/olettaa/odottaa)..Tuntuu, että tulevaisuuden toiveemme on kuitenkin erilaiset. En tiedä mitä tekisin? Viime aikoina mies on ollut paljon töissä ja emme ole juuri keskustelleet mistään, ihan vaan pakollisista asioista. Tuntuu, että kontakti henkisesti ja fyysisesti on kadonnut johonkin. Olen ollut asiasta surullinen ja alakuloinen.Mieleeni on myös tullut viime aikoina mies vuosien takaa jonka kanssa oli jotain sutinaa, mutta ei vakavampaa. Itse olin miehestä hyvin kiinnostunut. En tiedä miksi tämä mies on alkanut pyöriä mielessä, johtuuko tämä edellä mainituista asioista vai mistä? En tiedä mitä tehdä? Tai tiedän, että meidän pitäisi miehen kanssa keskustella asoista kunnolla yhdessä..Olen miettinyt yksinäni asioita paljon viime aikoina /:
Olen jopa miettinyt pitäisikö meidnä muuttaa erilleen,mutta tiedän että ensin pitäisi puhua asoista kunnolla.....