Kuinka arvottomaksi koet itsesi? Meneekö veli aina ohi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Arvottomuus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Arvottomuus

Vieras
En oikeastaan jaksa edes kirjoittaa tästä, en perustella tarkemmin mitä haen takaa. Tämä on ahdistanut jo monta viikkoa.

Mutta, onko niin että jos tulipalosta pitäisi pelastaa yksi ihminen kun muita ei voisi pelastaa, se olisi aina suvun "jatkajapoika". Onko tämä mielestäsi, Sinun, joka luet tätä, ihan default? Oletus, jonka kaikki tietävät? (mutta minä en)

Jos on vaikka perhe Nieminen, jolla Oona, Kalle, Viivi, äiti Sirpa ja isä Timo, niin pelastetaanko automaattisesti ensin Kalle-poika, sitten isä Timo, sitten Oona ja Viivi ja Sirpa? Onko Kalle arvokkain lapsi?

Mulle on vähitellen valjennut tällainen asia tutkimalla sukua. Miten maata on jaettu, miten paljon on päiväkirjoissa merkintöjä jostain lapsesta ja toisesta ei. Miten vielä tänäkin päivänä korkeasti koulutettu ystävä naurahtaa, että poika perheessä pääsee vähän vähemmällä - siksikö koska on arvokkain?

Haluaisin kuulla mitä ajattelet asiasta, provosoitumatta ja ihan sen rauhallisen ajattelun pohjalta johon päädyt.
 
En ymmärrä miten kellekään tulee mieleen pohtia edes jotain tulipalosta pelastamisia. Minulle on itsestäänselvää että jokainen lapsi, tyttö tai poika, ovat tasa-arvoisia keskenään.

Mitä suvunjatkamiseen tulee, ainoastaan lapsen äiti tietää, kuka isä on. Isä yleensä vaan olettaa olevansa isä. Täydellä varmuudella sukua siis jatkaa nainen eikä mies.
 
Joskus historiassa ovat asiat voinneet olla vähän noinkin mutta en tajua, miksi minun pitäsi kokea itseäni ollenkaan arvottomaksi sen takia. Enkä koe. Menneet on menneitä.
 
Ajattelen, että 2000-luvun Suomessa tuo on kuvitelma, ei todellisuutta.

Joskus ennen tuo saattoi pitää paikkansa, ja jossain toisaalla edelleen poika on arvokkain.

Itse en ole kokenut itseäni arvottomaksi - enkä veljeäni arvottomammaksi. Enkä usko, että omassa perheessäni poika pääsee "vähemmällä", vaan kaikki lapset tulevat kohdelluiksi yksilöinä - joilla toki on julkisesti tunnustettu sukupuoli.
 
Ei tuollainen ainakaan omassa suvussani ole enää ajankohtaista, ihan tasa-arvoisesti minua kohdeltiin veljeni kanssa. Ja mitä suvun jatkamiseen tulee, veljeni ei ole sitä tehnyt, mutta minä olen. Entisaikaan oli erilainen miehen ja naisen tasa-arvo, nykyään Suomessa onneksi parempi.
 
Aika pitkälti sukukohtaisia kysymyksiä varmasti olleet ennenkin. En usko, että kaikissa suvuissa ne pojat ovat olleet niitä, joiden on edes odotettu jatkavan asioita. On siis ollut joitakin martiarkaalisia sukujakin. Mutta totta kai poikien on useammin ennen odotettu jatkavan sukutilaa tai -yritystä. Nykyään tuolla tuskin on useinkaan merkitystä. Aniharvoin on mitään perheyritystä tai sukutilaa jatkettavana, ja jos on, niin jatkajakysymykset varmasti määräytyvät muiden ominaisuuksien kuin sukupuolen perusteella.
 
Jatkan että kumman äitinne pelastaisi jos vain yhden voisi, miehensä tai isäsi vai sinut? Kumman hän haluaisi jatkavan elämää enemmän?

Kun minusta tuntuu ettei elämällä ole väliä jos aina on viimeinen pelastettavien listalla.
 

Yhteistyössä