Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

["Vesku"]

Moi Pepsu!
Kyllä se nilkka aikoinaan aamulla ilmoitti että mitä on tullut edellisenä päivänä tehtyä. Muistan etenkin sen että kova lattia tuntui alussa pahalta. Siis sängyn vierelle Reinot
Muutenkin haittasi kova lattia esim. töissä melkoisesti alkuaikoina joten tumma puku ja Asikset oli aika hauska yhdistelmä eka työviikkoina.

Mutta kuten kerroit niin se perusliikunta auttaa todella paljon, vähentää turvotusta ja vähitellen tulee liikkuvuuutta lisää. Ja sitten kun pääset veteen niin olo on jo sama kuin muillakin terveillä ihmisillä

Aamulla minulla on tapana keikutella kädet taskussa hetki tasapainolaudalla-tekee todella hyvää

Niin, montako viikkoa sinulla on nyt elämää ilman kipsia ja onko kuntoutuslähete jo vireillä?
Minulla jo 14 viikkoa ilman kipsiä, olen jo melko terve, illalla nilkka haluaa kuitenkin levolle tyynyn päälle

 

["Pepsu"]

No se yhdistelmä on varmasti saanut monelle hymyn huuleen Multa otettiin kipsi pois 19.4 eli 3 vk nyt ilman kipsiä. Kuntoutukseen pitäisi saada lähete sitten seuraavassa kontrollissa eli viikon kuluttua. Välillä olen laittanut iltaisin mobilattia nilkkaan jos on ollut kipeä ja turvoksissa. Auttaa, kun hieroo samalla nilkkaa ja sen jälkeen nukkumaan jalka kohoasennossa, niin aamullakin mukavampi herätä!

 

["VesKu"]

Moi Pepsu!
Sinähän teet täysin samalla tavalla kuin minäkin ko. aikoihin. Mobilaattia meni minultakin pari tuubia ja kevyt hieronta ylöspäin auttaa todella paljon ... jopa vieläkin

Eilen oivalsin että nilkastani on tullut "Lellipentu". Kun tavallinen ihminen pärjää yhdellä tyynyllä, minulla pitää olla loppuiäksi kaksi tyynyä - toinen jalkopäähän :-D

Sinulla on näköjään hieno asenne kuntoutusta kohtaan, sen avulla pääsee terveeksi aika nopeasti

 

["Pepsu"]

mulla on nyt ollut toi nilkka kolme päivää aivan sairaan kipee kun yhtenä päivänä tassuttelin ilman keppejä, useaan otteeseen. Siitä seuraavana päivänä nilkan seutu tosi kipee eikä oo vielä mennyt ohi.. En sitten tiedä rasittuiko liikaa vai mitä tapahtui mutta nyt se ei meinaa kestää kävelyä Ei niinkään kipeä murtumakohdasta, vaan tuolta nilkan sisäsyrjästä.. Noh, pari päivää kontrolliin niin eiköhän sieltä saa sitten jotain ohjeita että saisi jalkaa kuntoutettua.

 

["VesKu"]

Alussa on nilkka todella heikko ottamaan vastaan rasitusta, varsinkin ilman keppejä .... oliko lenkkarit jalassa /kävelitkö tasaisella tiellä?

Siis ehkä yritit kuitenkin heti liikaa: Nyrkkisääntö on se että huomenna tulisi pystyä kävelemään saman verran kuin tänään.

Itsellänikin kävi niin että sisäsyrjän (nivelsiteet) paraneminen vie aikaa kuin 'pulttiliitoksen' paraneminen

Vesijuoksu autaisi nyt paljon - hyvää kuntoilua samalla nilkkaa hoitaen

Kyllä ne tulevat pääivät helpompia on, toivottavasti saat hyviä ohjeita

Tsemppiä!

 

["Pepsu"]

Kiitos tsemppaamisesta!

Juu mä siis kävelin sisällä, ilman kenkiä mutta siis tasaisella. Siksi mä ehkä just hämmennyin siitä äkillisestä kipeytymisestä kun en pistellyt menemään mitään kymmenen kilometrin lenkkiä tms. Harmittaa vaan taas oma tyhmyys kun tulee monta päivää takapakkia nilkalle, kun nyt se ei meinaa kestää pientäkään rasitusta. Eli tästä vois oppia sen verran, ettei ehkä kannata lähtee tempomaan ilman niitä keppejä turhan aikasin vaikkei niitä tarvi enää siihen, että pääsee liikkelle, niin niistä saa kuitenkin sen tuen kun nilkka ei vielä taivu normaalisti, niin ei mene itse nokalleen

 

["VesKu"]

Itselläni oli huomattavasti vaikeampaa kävellä sisällä ilman kenkiä - lattia tuntui alussa todella kovalta (jopa töissäkin). Ehkä se nilkka juuri siitä arsyyntyi. Siis lenkkarit jalkaan vain ... helpottaa elämää.

Kepeistä olisi nyt se hyöty että niiden avulla pystyt liikkumaan ulkona pitempään ja vähemmällä rasituksella. Nyt vain pikku levon jälkeen varovasti liikkeelle ulkona keppien kanssa vaikka vajaalla varauksella.

Kyllä ne kepit sitten vähitellen pois jää, parempi vain että saat liikunnan kautta nilkkaan parantavaa aineenvaihduntaa.

Ja väliin lepoa ja jalka ylös.

 

["Pepsu"]

kontrollissa käyty. On hyvin luutunut nilkka ja sääri. 10 kpl sain fysioterapiaan käyntejä. Ja nyt ajattelin tällä viikolla hypätä sinne altaaseen vihdoin ja viimein

 

["VesKu"]

Upeeta...reviiri laajenee!

Ota kuntoutus haasteena, se kannattaa ja tuottaa tulosta.

Kerro sitten tarinaa tänne eka allasjuoksusta
Minun ensimmäinen lause altaassa oli, "minäkin olen ihminen"

Ole sitten vaativa fysiotarapeutin suhteen. Jos sinulla on vakuutus, niin maksusitoumus ensin vakuutusyhtiöltä ja sitten hakeutuminen kunnon fysioterapiaan. Sinunkin tapauksessa 10 kertaa esim. kahden viikon välein ei ole ollenkaan liikaa.

Minullakin vielä 2 kertaa jäljellä, nilkan liikkuvuutta yritetään vielä hieman parantaa. Turvotusta ei juuri enää ole. Perusjumppaa (venyttelyt, tasapainolaita, liikunta) päivittäin


Saat täten nilkallesi yksilöllistä fysioterapiaa

 

["Amalia"]

Moi
Toinen kontrollikäynti takana ja nilkkaruuvi eksternifiksaattorista irti. Nilkka taipuu pari senttiä. Paraneminen on tapahtunut nomaalisti ja kymmenen viikon kohdalla, eli reilun kahden viikon päästä puolipainovaraukseen, 30 kg:n painolla saa varata. Ortopedi varoitteli, että orthofix voi jäädä vielä jalkaa tukemaan mahdollisesti 12 viikon jälkeenkin kuukaudeksi, eli varaaminnen jatkuu sitten sen häkkyrän kanssa. Hohhoijaa, saunaan yms. ei pääse ehkä vielä heinäkuussakaan. Pari päivää olin tavallista vähemmän kinttu kohti kattoa, turvotus oli aika massiivista ja sitten tuli kipulääkettä vaativa särkykin. Mutta kuulostaa moiset vaihtelut olevan tavallisia muidenkin kokemusten mukaan. Ortopedin mukaan turvottelua tulee olemaan puolesta vuodesta vuoteen. Mitenhän sitä turvonneen jalan kanssa töissä pärjää, jos ei kenkäkään mahdu jalkaan....

 

[Sandrusko]

No niin se iski sitten piikkien juuren oikein kunnolla ja meni sairaalassa 8 vrk antibiootti tiputuksessa ja jatkuu nyt vielä viikon kotona kotisairaala hoitona - hoitaja käy 3 kertaa vuorokaudessa tiputtamassa. Sairaalassa tehtiin myös kirurginen revisio (puhdistus) puudutuksessa piikin juuriin.

Murtuma itsessään kyllä toipuu normaalisti, mutta piikkin juuret infektoituivat huolellisesta kotihoidosta huolimatta. Tiputuksen jälkeen jatkuu suun kautta antibiootit 22.6 seuraavaan kontrolliin, missä tuki otetaan alustavan suunnitelman mukaan pois.

Tehokkaalla antibioottti tiputuksella ja myöh suun kautta otettavilla halutaan varmistaa, että infektio ei vaan pääse kudoksista luuhun asti ja siksi loppuaika menee antibiooteilla tuen poistoon asti.

Tänään alkoi sallittu varaus jalalla ihan täydellä painolla kivun sallimissa rajoissa ja nyt siis n 5 vk kävelyä tuen kanssa (ollut jo ilman varausta yli 12 vk). Jos kaikki ok kontrollissa niin tuki poistetaan ja sitten laitetaan vielä kipsi n 4 vk varmuudeksi tukemaan jalkaa, jolla saa sitten kävellä kyllä ihan reipaasti.

Ainakin seisominen täydellä painolla onnistuu hyvin, mutta askeltaminen vielä hieman hakusessa. Tekniikka on kohdallaan, mutta nilkan taipuvuus hieman vielä haittaa rullaavaa kävelyä. Tossut jalassa todella parempi kuin sukkasillaan.

Kuntoutukseen siis vielä aikaa, mutta päivä kerrallaan ja nyt harjoitellaan jo kuitenkin kävelyä.

Hienoa Pepsu, että olet päässyt jo noin pitkälle ja toipuminen hyvällä tolalla. Amalialle onnea myös nilkan vapautuksesta ja Veskulle kiitos taas tsemppaamisesta ja mahtavista vinkeistä kuntouksesta.

Mielenkiintoista seurata toipumista kun olemme kaikki eri vaiheissa ja kaikkien kokemukset antavat arvokasta tukea ja vinkkejä.

Aurinkoa

 

["VesKu"]

Tuo häkkyrävaihe on varmasti vaativa mutta kun pääsette siitä eroon, uskon että paraneminen etenee nopeasti. Kova luu on jo muodostunut ja kun nivelsiteetkin paranevat koko ajan niin uskon että kesää kohti tilanne helpottuu

Minä vapauduin 'kahleista' vajaat 4 kk sitten ja voin todeta että olen jo aika terve.
Turvotusta on enää hyvin vähän ja nilkka kestää jo aika hyvin normaalia elämää.
Jumppaa se kaipaa edelleen koska muuten jäykistyy mutta ihan hyvää se tekee terveelle jalallekin.
Ja kunnioitus lisääntyy niitä ihmisiä kohtaan jotka elävät juuri nyt samaa vaihetta.

Töissä olen ollut jo melkein 3 kuukautta. Viime viikot on menneet jo hyvin. Ei enää Asicsia tumman puvun kanssa. Ihan tavallisilla kävelykengillä pärjään koko päivän :-D

Töihin ei kannata pyrkiä liian aikaisin, muuten jää jumpat vähemmälle

Tsemppiä kaikille, tämä on vain väliaikaista. Ensi vuonna samaan aikaan kukin toteaa että toisaalta ihan opettavainen elämän vaihe tämäkin.

 

[Sandrusko]

Juurikin näin.

 

["Pepsu"]

Toivotaan että nyt Sandrusko saat lopun "häkkyrä-ajan" olla ilman infektioita! Varmasti inhottava riesa!

Nyt on jumpattu fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja yritetty kävelllä yhden kepin kanssa joka päivä lenkki! Kyllä tämä tästä, vaikka nilkka on kuin limppu! Eikä ihan kivutonkaan. Mutta mieltä piristää se, että joka päivä mennään parempaan suuntaan! Ja onneksi on keksitty mobilat ja burana

 

["Pepsu"]

Niin se vielä piti mainita, että en altaaseen ole uskaltautunut vieläkään, kun toi haava ei ole kunnolla kiinni! Hoitaja joka otti tikit siitä pois, katseli sitä hieman miettivästi, mutta ei sanonut mitään. Se ei siis sillä tavalla ole auki, että tulisi verta tai muuta.. Mutta viiltokohta on pikkusen raollaan, ehkä siis vielä maltan hetken, ettei sitten mene pöpöjä sinne!

 

["VesKu"]

Moi!

Hienoa että olet nyt päässyt varsinaiseen kuntoutusvaiheeseen.

Yritä tehdä nuita kävelylenkkejä useita kertoja päivässä jos onnistuu, lyhytkin lenkki auttaa.
Syynä se että saat pidettyä verenkiertoa paremmin päällä ja vähitellen turvotus helpottaa/paraneminen nopeutuu

Kyllä sinä tulet joka aamu huomaamaan että eteenpäin mennään

Teet vain oikeita asioita niin nilkka määrittää paranemisaikataulun

Juhannuksena kävelet jo melko mukavasti

Ja tsemppiä muillekin, Pepsu näyttää mallia

 

["Amalia"]

Tervehdys kaikille ja erityisesti Sandruskolle, että tulikin sitten vakava infektio ja sitten vielä häkkyrän jälkeen tulee kipsikin. Kysyy varmasti kärsivällisyyttä ja henkistä kanttia! Näin se näköjään on, että tämän häkkyrän kanssa infektio voi tulla huolellisesta hoitamisesta huolimatta. Onhan siinä suora infektioportti koko ajan auki kudoksiin. Pitää olla nyt itsekin tarkkana. Sinulla oli 22.6. häkkyrän poisto, mulla 20.6. jos hyvin käy tai sitten kuukauden päästä. Voi olla, että päästään kipsistä ja fiksaattorista irti samoihin aikoihin. En ole vielä puolipainovarauksessa asti kuin parin viikon päästä, joten siinä tulen jälkijunassa. Ja Pepsu, seuraa, että haava menee kiinni pian, jos ei, voi siellä olla infektio joka vaatii hoidon. Ja tosiaan vasta sitten altaaseen kun haavat ovat kunnolla kiinni. Veskun kuntotuminen ja kuntoutumisvinkit antavat kyllä toivoa meille muillekkin. Joskus sitten tätä muistelee lyhyenä, ohimenevänä elämänvaiheena, vaikka nyt tuntuukin toipumisaika melko pitkältä.

 

[Sandrusko]

Heips. Kipsi tulee tosiaan vielä varmistamaan lopullisen jalan pitävyyden eli ilmeisesti jo ilman keppejä sillloin pääsee tassuttelemaan. Kuulemma ihan normaali käytäntö orthofixin jälkeen ja tämä ollut siis tiedossa alusta asti (ei vain oltu mainittu minulle aiemmin eikä lukenut epikriisissä) ja ei ole tekemisissä tämän tulehduksen kanssa.

Itse "vamma" eli murtuma siis parantuu aivan aikataulussa hyvin ja tämän kaavan mukaan olisi edetty muutenkin. Avattava kipsi tukee vielä siinäkin mielessä käpälää, että nuo orthofixin piikkien reiät luussa kerkeävät luutua umpeen hyvin.

Täysivaraus lupa ollut nyt torstaista lähtien ja jalka tuntuu pitävän oikein hyvin eikä mitään turvotustakaan ole tullut tässä kotioiloissa kävellessä. Seisominen ilman keppejä onnistuu aivan 100% ja kävelykin ihan hyvin (vaikkakin hitaasti) ihan täydellä painolla en ole vielä uskaltanut kävelyä kokeilla ja kepit tietty siinä tukena. Nilkka liikkuu juuri sen verran, että kävelystä saa normaalin rullaavan tyylin.

Turvotus kadonnut lähes kokonaan kun nuo antibiootit tuli peliin ja punoituskin vähentenyt eli ilmeisesti nekin oireet johtuivat aika lailla tulehduksesta. Kipuja ei myöskään ole ilmaantunut tässä kotona kävellessä. Hyvä siis aloittaa rauhallisesti ja tiputuksen ajan menee kyllä ihan tässä kotona treenatessa. Varmasti turvotusta on tiedossa kun kävelymatkat pitenee, mutta nyt käpälä näyttää ja tuntuu kyllä hyvältä näin ulkonäöllisesti eikä juurikaan eroa terveeseen jalkaan.

Näin tänään, mukavaa viikonloppua kaikille

 

["VesKu"]

Uskoisin niin että kun kävelyä lisää hyvin maltillisesti niin turvotus ei juuri enää lisäänny.
Siinä vaiheessa kun kipsi poistetaan jalasta saattaa käydä niin että kun "Liisa on taas Ihmemaassa" turvotusta saattaa tulla mutta siitäkin pääsee yli kun liikkuu nilkan ehdoilla.

Hienosti tämä koko hieno tiimi tuntuu paranevan, kukin elää jalan kanssa omaa vaihettaan mutta kaikki menevät samaan suuntaan

Minä tein tänään "kaatumisen muistopäivänä" Come Backin: Juoksin eka puolimaratonin 21 km asvaltilla. Hyvin kesti nilkka mutta paljon oli nopeus hiipunut. Tasan 5 kuukautta sitten nilkkaani laitettiin lattarautaa ja 6 ruuvia.

Nyt on nilkka hieman kireän tuntuinen mutta ei turvoksissa. Usein joudun kuitenkin taivuttelemaan nilkkaa jotta se ei jäykistyisi liikaa.

Nilkan kuntouttaminen on hieno harrastus. Sekin on hieno hetki kun saa laittaa illalla nilkan pehmeälle tyynylle. Siitä se tykkää todella paljon

Tsemppiä kaikille, kullä se aurinko kohta paistaa!!!

 

["Amalia"]

Tervehdys!
Ehkäpä Sandrusko minullekaan ei ole kukaan muistanut mainita fiksaattorin jäkeisestä kipsistä, aika paha moka. Mutta voihan olla, että vammani on lievempi ja sitä ei tarvita. Tosin olen kyllä miettinyt, miten jalan luut kestävät rasitusta, kun siellä on murtumien lisäksi neljä osittain luutunutta reikää ensimmäisestä fiksaattorista ja sitten neljä uutta tästä nyt jalassa olevasta. Röntgenkuvien mukaan yksi ruuvi menee läpi koko luun, eli toiselta puolelta ulos. Mutta kai sitä pääsee liikkumaan niin pikkuhiljaa, että luutuminen ehtii tapahtua ennen normaalia rasitusta.
En olisi ikinä uskonut, että nilkan liikkuminen tuottaa näin suurta iloa. Nilkka on fikstattu vähän yliojentuneeseen "ballerina-asentoon", mutta päiväni "ballerinana" ovat nyt päättymässä. Jalkaterä menee melkein normaaliin asentoon kun sen laittaa lattialle. Liikeratakin aukeaa nilkassa kun vaan jaksaa venytellä ja liikutella. Jalkapohjassa joku lihas kramppaa välillä ja kuuluu kaikenmoista napsashdusta ja natinaa. Ne on sitten niitä "parantumisen ääniä"
Onko Pepsu fysioterapeutin ohjeista tai käynneistä ollut selvää hyötyä vai olisitko osannut tehdä omin päin saman?
Onnittelut Veskulle "kaatumisen muistopäivän" maratonista. Kuulostaa uskomattoman hienolta!

 

["Vesku"]

Hienoa Amalia!

Sinäkin olet päässyt siihen vaiheeseen että näet nilkan voinnissa jo positiivisia asioita.

Sinun vaiheeessa on se hyvä puoli että päivittäiset paranemismuutokset on huomattavasti suurempia kuin minulla

Itse havaitsin muutama viikko sitten sellaisen hienon asian että nilkka rupeaa kestämään kuormitusta oikeastaan aika yht'äkkiä (Erikeeperi on jo kuuivunut). Silloin kun sitä pystyy kuormittamaan normaalisti puoli tuntia, ei kahden tunnin kuormituskaan enää pahalta tunnu. Tämä oli syynä siihen että pystyin suht. kovaan suoritukseen "kaatumisen muistopäivänä"

Toisaalta olen huomannut senkin että lepopäivien pitäminen ei tunnu hyvältä vaan joka päivä pitää liikkua jotta nilkkaa ei rupea 'kiristämään'. Eilen satoi koko päivän, en päässyt ulos lenkille :-(

Kevyttä liikuntaa ja jumppaa usein nilkan ehdoilla .... on sitä parasta lääkettä

Muutaman kuukauden päästä huomaat että tämä aika on kuitenkin arvokas kokemus ihmisen elämässä. Toipumisessa on monta erilaista vaihetta, oma motivaatio tehdä oikeita asioita auttaa hyvin paljon.

 

[Sandrusko]

Tiputus loppui eilen ja nyt loppuaika menee sitten suun kautta antibiooteilla "häkkyrän" poistooon asti (infektio on poissa ja näin varmistellaan, että myös pysyy poissa).

Kohta viikko harjoiteltu kävelyä kahdella jalalla ja kyllähän tämä etenee aina päivä pivältä. Eilen kävelin aika paljon jo yhdellä kepillä ja illalla jalka hieman kipeytyi, mutta ei mitenkään sietämättömästi. Tänään taas rauhallisemmin ja kahden kepin taktiikalla niin saa nilkka parka hieman lepoa, mutta edelleen treeniä kuitenkin.

Tiedän tunteen Amalia kun saat nilkan liikkumaan - tuntuu mielettömältä kun huomaa jo toipumisen merkkejä. Itsellä nyt menossa vaihe "Mahtavaa jalka kestää kävelyä ja kehon painon" - ensimmäiset askeleet tuntuivat aivan epätodelliselta.

Vesku sinun "selvitymistarina" on aivan mahtava ja luo uskoa toipumiseen ennalleen - hienoa, että olet päässyt jo rakkaan juoksuharrastuksesi pariin.

Kivaa keskiviikkoa

 

["VesKu"]

Moi kaikille!

Kuen arvaatte, itse elän jo sitä vaihetta että nilkka kestää normaalia elämää liikuntatarpeet mukaanlukien lähes normaalisti

Ainoat jäänteet menneestä tapaturmasta on oikeastaan tässä
- henkisesti elän vielä pitkään 'kuntoutusmaailmassa' kuten huomaatte, tuskin asiaa unohdan
- iltaisin ja aamuisin teen nilkan taivutusliikkeitä koska muuten nilkka jäykistyy
- joka päivä edes vähän liikuntaa ettei nilkan nivelsiteet kiristy
- nilkka kaipaa yöpuulle hyvissä ajoin koska yöllinen lepo tekee hyvää
- pientä jäännösturvotusta varsinkin iltaisin
- usko/varmuus siitä että tulen täysin terveeksi vuoden sisällä

Todella mukava lukea teidän juttuja, niissä on tuttuja piirteitä, sekä henkisesti että fyysisesti. Olette kaikki oikealla asenteella liikkeellä

 

["Pepsu"]

Fysioterapeutti antoi muutaman uuden venytysliikkeen ja kuminauhan kanssa jumppaohjeita! Sen päivän jälkeen kun kävin ekan kerran siellä, niin olen kävellyt ilman keppejä. Kylläkin hieman vaivalloisesti, mutta kumminkin! Joka käyntikerralla olen saanut lymfahierontaa, on tosi tehokasta tohon järkyttävään turvotukseen! Yritän olla vielä tämän kesän aikana työkykyinen! Ainakin lupaavalta näyttää! Minulla vaan sen verran raskas työ että, nilkan pitää kyllä kestää 8 tuntia rasitusta päivässä, mutta onneksi tässä on tullut sitkeyttä ja mielen lujuutta matkan varrella Edelleen tassu kipeytyy aika herkästä.. esim. nurmikonleikkuun jälkeen on yksinkertaisesti mentävä lepuuttamaan jalkaa! Mutta jo se että saa itse edes sen leikattua, tuottaa suurta mielihyvää

 

["Amalia"]

Tervehdys kaikille! Hyvältä kuulostaa itse kullakin paraneminen ja kuntotuminen, komplikaatioista ja paranemisprosessiin usein kuuluvista takaiskuista huolimatta. Todella hienoa lukea paranemisen eri vaiheissa olevien kokemuksia. Sitä kokemustietoa ei saa mistään kirjoista eikä terveydenhuollosta. Minullakin on nilkan turvotus vähän lieventynyt ja jalkapohjan saa jo lähes normaalissa asennossa maata vasten mikä autta huomattavasti tasapainon tunteessa. Vielä viikko varaamatta ja sitten puolipainolla jatketaan. Kohti normaalia arkea mennään. Tavalliset arkielämän asiat tuntuvat nyt todella arvokkailta, niinkuin nyt vaikka se ruohonleikkuu. Odotan innola ensimmäistä saunareissua, pilsneripulloa terassilla ja grillin tuoksua, metsässä kulkemista ja jopa kauppakeskukseen pääsyä puhumattakaan konserteista, elokuvista ja muista menoista. Ja tietysti kävelemistä omilla jaloilla - arjen juhlahetkiä!