Kuinka kauan synnytyksen jälkeen seksi sattuu?

[OuchMyCrutch]

Tämä nyt ei varsinaisesti liity vauvan hoitoon mutta täältä löytyy varmaan hiljattain synnyttäneitä jotka osaa vastata.

Synnytyksestä on nyt siis n. 2,5 kk, ja yhdyntä tekee edelleen vähän kipeää... Lähinnä sattuu silloin kun mies työntyy sisään, mutta hetken päästä kipu laantuu. Toisaalta myös haarat levällään oleminen (muutenkin kuin yhdynnässä) sattuu. Liukastetta olemme toki käyttäneet reilusti. Kipu tuntuu siltä kuin jokin kiristäisi alapäässä, ettei pimpska oikein veny...

Synnytyksessä en revennyt eikä leikattu epparia, tikkejä ei alapäähän tarvittu ja alkuun paraninkin tosi hyvin, seksiä harrastettiin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Nyt vaan tuntuu et seksi koskee edelleen samaan malliin kuin silloin kaksi kuukautta sitten... Ollaankin aika harvakseltaan sitä sitten kokeiltu.

Synnytyksen jälkitarkastuksessa multa ei alapäätä tutkittu; ei kuulema ollut tarvetta, kun ei ollut tikkejä eikä haavaa ja jälkivuoto on loppunut ihan normaalissa ajassa! Nyt mietityttää, että voiko siellä alapäässä kuitenkin olla jotain pysyviä vaurioita synnytyksestä jotka tuota kipua aiheuttaa vai onko kipu vielä tässä vaiheessa ihan normaalia ja aikanaan ohi menevää? Onko joku jolle kivut on jääneet pysyviksi, ja onko mitään mitä niille siinä tapauksessa voi tehdä?

 

[8ikl]

Tuo voisi kuulostaa siltä, että sinulla on joku tulehdus, jonka vuoksi tuntuu kipua. Kannattaisi käydä gynellä tarkistuttumassa tilanne. Jos kerran 2 vkoa synnytyksestä ei yhdyntä sattunut, niin miten se nyt yhtäkkiä alkaisi huonontumaan?

 

[SSSVV]

Sattuu vieläkin välillä, aikaa noin 1,5 v synnytyksestä. Mulle tehtiin viilto ja jonkun verran tikkejä ja just se kohta kiristää ( Muutenkaan ei ole entisellään, harmittaa ja ärsyttää, että miksi synnytyksen pitää tehdä tuollaista "tuhoa" naisille (

 

[drrdrr]

Edellinen: kyllähän tuossa luki että ekalla kerrallakin sattui synnytyksen jälkeen.

Mulla oli vähän eri tilanne, kun oli tikkejä ihan reilusti. Me kokeiltiin seksiä ekan kerran 3 kk synnytyksestä, ja kyllähän sitä kipua oli vielä pitkään sen jälkeenkin. Itse asiassa mulla kyllä on aina ollut se tilanne, että miehen työntyessä sisään sattuu hetken, mutta se menee ohi. Siis jo ennen synnytystä oli aina niin. Eikä mitään tulehduksia tai muita "vikoja" ole koskaan todettu. Mä olen oikeastaan ihan tottunut siihen. Kipuun helpottaa jos on kunnolla kostea tai käytetään liukastetta. Jos ei seksi itseä juuri silloin niin hirveästi kiinnosta, niin kipuakin on enemmän...

Jos asia sinua kovasti vaivaa niin kannattaa toki käydä gynekologin juttusilla!

 

[drrdrr]

Tuo kommenttini edelliselle oli siis nimimerkille 8ikl.

 

[äippä87]

Heips,

mulla kulunut n. 5kk synnytyksestä ja edelleen jotenkin kiristää seksin aikana, juurikin alussa. Sain tikkejä 6 välilihan leikkauksesta ja seksi aloitettiin 5 vko:n jälkeen. Luulen, että itselläni nuo arvet kiristävät, mutta mielestäni voisit käydä lääkärillä tarkistuttamassa paikat. Toivottavasti kaikki on hyvin!
Tuntuu muuten hassulta, ettei paikkoja katsottu jälkitarkastuksessa, koska kyllähän siellä muutakin pitaisi katsoa, esim. lantiopohjan lihasten vahvuus, kohdun palautuminen, yms.

 

[sjopaks]

Onpa muuten outoa, että ap:lta ei katsottu alapäätä jälkitarkastuksessa! Luulisi, että se kuuluu ilman muuta siihen just noiden lantionpohjalihasten ja kohdun vuoksi.. Kävisin kyllä vaikka yksityisellä gynellä jälkeenpäin, niin saisin "mielenrauhan".

 

[mamiskuukka]

Esikoisen synnyttyä mekin aloitimme seksin 2 vkon jälkeen, vaikka sattuikin. Minä sain jostakin syystä tulehduksen, joka todettiin jälkitarkastuksessa. Säikähdin tulehduksesta sen verran, että toisen lapsen synnyttyä pidin suosiolla taukoa yhdynnästä siihen saakka, kun oli tuo jälkitarkastus. Kuulemma yhdyntää ei suositella niin kauan, kun vuotoa tulee synnytyksen jälkeen kohdusta. Minä olen kummallakin kerralla revennyt oikein kunnolla, joten tikkauksia on jouduttu tekemään. Näin maalaisjärjellä ajateltuna kai niiden tikkien parantuminenkin kestää pidempään kuin 2 viikkoa, joten turha lähteä venyttelemään paikkoja, ettei vaan mikään kohta repsahda entistä pahemmaksi.

Minäkin suosittelisin, että käy vaikka yksityisellä gynellä tarkistuttamassa, että kaikki on okei.

 

[katkera - ja aiheesta]

Onpa muuten outoa, että ap:lta ei katsottu alapäätä jälkitarkastuksessa! Luulisi, että se kuuluu ilman muuta siihen just noiden lantionpohjalihasten ja kohdun vuoksi.. Kävisin kyllä vaikka yksityisellä gynellä jälkeenpäin, niin saisin "mielenrauhan".

no, itse sain pahimmat mahdolliset 3. asteen repeämät, peräsuolen sulkijalihakset repesivät, kakkavaipat oli jalassa synnytyksen jälkeen pitkään. En voinut istua puoleen vuoteen, ja meni yli puoli vuotta kun jouduin syömään särky- ja ulostuslääkettä.

Homman "hienoin" puoli oli että minulle ei tullut mitään kontrollia sairaalan puolesta, ei siis mitään!!! Lähettivät vain kotiin kakkavaipoissa ja toivottivat hyvää jatkoa. Ei siis mitään konsultaatiota myöhemmin fysioterapiaan, kirurgille tai mihinkään muualle. Ei vaan ole täälläpäin tapana.

Minusta tuo on jo lähes hoitovirhe, onneksi minulla oli rahaa ja jaksamista käydä sitten yksityisellä puolella hoidattamassa itseäni. Jos ei olisi ollut, niin vieläkin varmaan olisi kakat housussa ja olisin kykenemätön pidättämään ruumiintoimintoja tai harrastamaan seksiä.

Minusta on aivan törkeää laiminlyöntiä että noin pahojen vammojen jälkeen mitään jatkoseurantaa tai kiinnostusta ylipäätään vammautuneen äidin vointiin ei ollut.

 

[alkuperäinen]

Kiitokset vastauksista! Juu, kyllä se seksi tosiaan sattui silloin kaksi viikkoa synnytyksestäkin, mutta yhä sattuu lähes yhtä paljon, eli edistystä ei ole tuntunut tapahtuvan... Ja tuntuisi oudolta sekin että siellä olisi joku tulehdus, kun valkovuotoa ei ole juuri ollenkaan (kuten kaiketi yleensäkin imettäessä limakalvot on tosi kuivat) ja eikös se kuitenkin kuulu usein tulehduksiin?

Juu, olen itsekin aika järkyttynyt ettei jälkitarkastukessa katsottu alapäähän, enkä sitä sitten osannut vaatiakaan kun olin niin ihmeissäni koko käytännöstä. Kysyin vaan tarkastuksen lopuksi että eikös sinne katsotakaan ja terveydenhoitaja totesi että ei ole tarvetta kun mulla ei ole mitään oireita, ei virtsankarkailua eikä tikkejä/haavoja ja jälkivuoto on loppunut ajallaan. Lantionpohjan lihaksia käski jumppaamaan joka tapauksessa. Yhdyntäkivusta en kyllä edes tajunnut jälkitarkastuksessa mainita.

Taidan tosiaan käväistä yksityisellä gynellä, tosin sekään ei takaa mielenrauhaa ihan heti kun kokemuksesta satun tietämään että kuntani ainoalle yksityiselle lääkäriasemalle on gynegologille 3 kuukauden jonotusaika, ja kesäaikaan sinne on varmaan vielä normaalia hankalampaa päästä...

Voikohan kipu johtua ihan vaan noista kuivista limakalvoista, vaikka liukastetta käytetäänkin? Paikat olis kyllä kuin saharassa jos ei tuota liukkaria laitettais!

 

[dfdfdf]

Onpa muuten outoa, että ap:lta ei katsottu alapäätä jälkitarkastuksessa! Luulisi, että se kuuluu ilman muuta siihen just noiden lantionpohjalihasten ja kohdun vuoksi.. Kävisin kyllä vaikka yksityisellä gynellä jälkeenpäin, niin saisin "mielenrauhan".

no, itse sain pahimmat mahdolliset 3. asteen repeämät, peräsuolen sulkijalihakset repesivät, kakkavaipat oli jalassa synnytyksen jälkeen pitkään. En voinut istua puoleen vuoteen, ja meni yli puoli vuotta kun jouduin syömään särky- ja ulostuslääkettä.

Homman "hienoin" puoli oli että minulle ei tullut mitään kontrollia sairaalan puolesta, ei siis mitään!!! Lähettivät vain kotiin kakkavaipoissa ja toivottivat hyvää jatkoa. Ei siis mitään konsultaatiota myöhemmin fysioterapiaan, kirurgille tai mihinkään muualle. Ei vaan ole täälläpäin tapana.

Minusta tuo on jo lähes hoitovirhe, onneksi minulla oli rahaa ja jaksamista käydä sitten yksityisellä puolella hoidattamassa itseäni. Jos ei olisi ollut, niin vieläkin varmaan olisi kakat housussa ja olisin kykenemätön pidättämään ruumiintoimintoja tai harrastamaan seksiä.

Minusta on aivan törkeää laiminlyöntiä että noin pahojen vammojen jälkeen mitään jatkoseurantaa tai kiinnostusta ylipäätään vammautuneen äidin vointiin ei ollut.

Voihan sitä sitten itse hakeutua kunnallisellekin puolelle hoitoon. Kaverini teki niin. Tosin odotteli turhan pitkään. Olisi kannattanut leikata vain heti, eikä jäädä odottelemaan, koska vasta leikkaus auttoi.

 

[----.--.-.]

Luulen, että kipu johtuu ihan kuivuudesta. Imetyksen ajan emätin on erilaisessa tilassa kuin tavallisesti. Voi haista omituiselta, olla kuivempi ynnä muuta.. Mulla ei ainakaan liukasteet toimi.. Jos on kuivaa niin ne vaan tahmaa entistä enemmän..

Ja todella ihmettelen tuota jälkitarkastusta!!? Meillä ei siellä kyllä mitään muuta tehty kun se gynetarkastus. Mitähän hyötyä jostain terkkarin kanssa juttelusta muka on? Jälkitarkastushan on pakollinen(jos meinaa esim tukia nostaa) ja lääkärin tekemä.

 

[myös repeytynyt]

katkera - ja aiheesta: Missäpäin Suomea synnytit?

Minä synnytin tammikuussa Tampereella ja sain 3. asteen repeytymän. Olin neljä tuntia leikkaussalissa kursittavana, ja paikalla oli myös gastro-enterologian kirurgi. Osastolla sain todella hyvin keskusteluapua eri ammattilaisilta. Lantionpohjalihasten hoitoon erikoistunut fysioterapeutti tuli kaksi päivää synnytyksen jälkeen antamaan tarkat ohjeet miten toimia.

Kaksi kertaa olen käynyt fysioterapeutilla mittauttamassa lantionpohjalihasten voimaa (2 kk ja 5 kk synnytyksestä). Neuvola seurasi haavan paranemista, joka kesti neljä viikkoa. Syyskuussa menen vielä gastro-enterologian polille, jotta peräaukko ultrataan. Fysioterapeuttiin voin olla suoraan yhteydessä, jos on tarvetta.

Hyvän hoidon ansiosta olen toipunut todella nopeasti. Aloitimme seksin kuusi viikkoa synnytyksestä - ilman mitään kipuja. Käyn juoksemassa. Kertaakaan ei ole tullut pissa tai kakka housuun. Repeytyminen oli minulle TODELLA suuri järkytys henkisesti, mutta olen fyysisesti parantunut hyvin, ja nyt alkaa myös henkinen parantuminen selvästi. Aivan kamalaa luettavaa sinun kirjoituksesi. Minusta on järkyttävää, kuinka suuria eroja eri sairaaloiden välillä on. Olen todella kiitollinen Taysille hyvästä hoidosta!

Ja vielä sellainen kysymys, että tuliko sinulle siis 3. vai 4. asteen repeytymä? 3. asteen repeytymässä peräaukon sulkijalihaksen ulompi eli tahdonalainen osa katkeaa, ja 4. asteen repeytymässä myös sisempi, ei-tahdonalaisesti toimiva osa vaurioituu. Nämä isot repeytymät on tosi harvinaisia, ja ainakin mulle on sanottu, että vain n. 0,5 % synnytyksistä tulee peräaukon sulkijan repeytymä.

 

[l0000l]

Limakalvojen kuivuudesta se johtuu, jos imetät. Mulla ihan sama homma ja synnytyksestä vähän reilu 3kk. Emätingeelejä ja estrogeenivoiteita on sitä varten, joita voi käyttää. Mulle gyne antoi niistä tiedotteen jälkitarkastuksessa. En oo vaan itse saanu vielä tehtyä asialle mitään. Apteekista saa ilman reseptiä-

 

[katkera - eikä suotta]

katkera - ja aiheesta: Missäpäin Suomea synnytit?

Täällä iloisessa Itä-Suomessa ei todellakaan ole tuollaista palvelua eikä suoraan sanoen mitään kiinnostusta vammautunutta äitiä kohtaan. Ainoa keskusteluapu oli se että kätilö taputti selkään ja sanoi että "ikäväähän se on mutta joillakin aina käy vähän huonompi tuuri".

Minua ei kursittu kasaan leikkaussalissa kun sellaiseen ei päästy, joten huonossa valossa ja epästeriilissä olosuhteissa (synnytyssali) kursiminen johti kaikin puolin huonoon lopputulokseen, niin toiminnallisesti kuin "esteettisesti". Onneksi sentään lapsi oli terve, mutta muuta hyvää sanottavaa ei sitten olekaan koko synnytyksestä

No, onneksi rahalla saa yksityislääkärin, mutta jos minut olisi hoidettu aikanaan heti kuntoon niin paranemisaste olisi parempi. Puoskarointia suorastaan, sanoisin

 

[myös repeytynyt]

Voi voi, eipä hyvältä kuulosta! Ompeliko sinut kuitenkin lääkäri vai kätilö? Ja kai oli kunnon puudutteet? Minulle laitettiin vahva spinaalipuudutus, ja kolme tai neljä lääkäriä oli operoimassa. Synnytin illalla kahdeksan aikaan, ja seuraavana aamuna kahdeksalta kätilö tuli kysymään haluanko syyttää häntä hoitovirheestä. Myös lääkärin kanssa oli puolen tunnin keskustelu ennen kotiutumista. Jälkitarkastus oli myös sairaalassa äitipolilla. Kyllä on eroja! Onneksi sinullakin on kuitenkin nyt asiat kunnossa. Hyvää kesää ja vauva-aikaa!

 

[ihme harrastajia]

Tää nyt ei enään auta, mutta älkää ny helv###ssä harrastako sitä niin tärkeää seksiä ennen jälkitarkastusta! Aika moinen rasitus tuo synnytys kuitenkin on naisen kropalle, vaikkei mitään repeämiä tulisikaan. Antakaa nyt paikkojenne parantua rauhassa, on se ihme jos ei miehet ja vielä suurempi ihme jos ei naisetkaan sitä tajua!

 

[alkuperäinen]

Katkera -ja aiheesta, kuulostaapa kamalalta kokemuksesi! Ja kuinka ollakaan, minä myös olen iloisesta Itä-Suomesta... Meillä täällä taitaa olla niin köyhiä kuntia ja lisäksi niin huutava lääkäripula, että julkinen terveydenhuolto on aika pahasti retuperällä...

Joo, ei kai ollut kauhean järkevää aloittaa sekstailua niin pian synnytyksen jälkeen, mutta toisaalta oloni oli silloin lähestulkoon samanlainen kuin nytkin, joten miksi olisi pitänyt odotella jälkitarkastukseen? Ja etenkin kun minun tapauksessani jälkitarkastuksessa vain mitattiin paino, verenpaine ja hemoglobiini ja kysyttiin että masentaako, niin eipä se jälkitarkastus olisi itsessään mitään muuttanut. Neuvolasta sain ohjeet että yhdynnät voi aloittaa kun itsestä siltä tuntuu, mutta jos jälkivuotoa vielä on niin olisi syytä käyttää kondomia.

Pitääpä kokeilla vaikka ceridal intimeä alkuun limakalvoille jos siitä olisi jotain apua.

 

[Niuku]

Mulla oli myös sellainen tunne kuin olisin tullut neitseeksi jälleen... Älyttömän tiukka ja kuiva kaiken lisäksi. Eipä kyllä haluttanutkaan.... Ja jälkitarkastuskin sattui vaikka lääkäri sanoi tilanteen näyttävän normaalilta. Pahin meni ohi noin kolmessa kuukaudessa mutta halut ja nautinto palasivat vasta tai oikeestaan melko heti imetyksen lopettamisen jälkeen.

 

[3. aste]

täällä myös yksi repeytynyt ja kuulostaa todella kauhealta tuo itä-suomen toiminta. itse synnytin Jorvissa ja suht hyvä jälkitoiminta. Suurin ongelma varmasti oli juuri tuo henkinen järkytys, mutta minut onneksi sentään ompeli asiansa osaava kirurgi ja jälkitarkastus oli lääkärin sekä fysioterapeutin kanssa. Minua jäi kaivertamaan eniten se, kun en päässyt juttelemaan minua hoitaneen kätilön kanssa koska hän jäi lomalle. ja seuraavaa synnytystä varten kaipaisin jotenkin lisää tietoa että miksi repesin, vaikka ei kai sitä kukaan tiedäkään. Minullakaan ei ole ollut mitään pidätysongelmia, ainoastaan istuminen oli alussa todella vaikeaa ja edelleen tuntuu välillä että jotain valahtaisi emättimestä, mutta paikat kuitenkin kunnossa.

Kovasti voimia!

 

[3. aste]

niin ja minulta repesivät sekä ulko- että sisäsulkijalihas ja silti ei siis mitään pidätysongelmia. olisin päässyt myös tuohon ultraan mutta kun ei ole ollut ongelmia niin päätettiin että ei ole tarvetta.

 

[jdop]

Onpa muuten outoa, että ap:lta ei katsottu alapäätä jälkitarkastuksessa! Luulisi, että se kuuluu ilman muuta siihen just noiden lantionpohjalihasten ja kohdun vuoksi.. Kävisin kyllä vaikka yksityisellä gynellä jälkeenpäin, niin saisin "mielenrauhan".

no, itse sain pahimmat mahdolliset 3. asteen repeämät, peräsuolen sulkijalihakset repesivät, kakkavaipat oli jalassa synnytyksen jälkeen pitkään. En voinut istua puoleen vuoteen, ja meni yli puoli vuotta kun jouduin syömään särky- ja ulostuslääkettä.

Homman "hienoin" puoli oli että minulle ei tullut mitään kontrollia sairaalan puolesta, ei siis mitään!!! Lähettivät vain kotiin kakkavaipoissa ja toivottivat hyvää jatkoa. Ei siis mitään konsultaatiota myöhemmin fysioterapiaan, kirurgille tai mihinkään muualle. Ei vaan ole täälläpäin tapana.

Minusta tuo on jo lähes hoitovirhe, onneksi minulla oli rahaa ja jaksamista käydä sitten yksityisellä puolella hoidattamassa itseäni. Jos ei olisi ollut, niin vieläkin varmaan olisi kakat housussa ja olisin kykenemätön pidättämään ruumiintoimintoja tai harrastamaan seksiä.

Minusta on aivan törkeää laiminlyöntiä että noin pahojen vammojen jälkeen mitään jatkoseurantaa tai kiinnostusta ylipäätään vammautuneen äidin vointiin ei ollut.

Siis tuohan ON hoitovirhe! Mielestäni asiaa ei kannattaisi jättää tuohon.

 

[myös repeytynyt]

Minunkin mielestäni asiaa ei kannattaisi jättää tuohon. Jos vain voimat ja rohkeus riittävät, niin kannattaisi viedä asiaa eteenpäin. Totuus on, etti aina jollekin tulee tällainen iso repeytymä, ja olisi hienoa, että hoidon tasoa saatais paremmaksi tulevaisuudessa.

 

[järkyttynyt]

Olen ihan järkyttynyt tätä ketjua luettuani. TUlee sellainen tunne, että yhteiskunta ei välitä pätkääkään synnyttäneistä äideistä jos repeämisiä ym ei hoideta kunnolla. Onneksi en itse revennyt pahasti, kun on sellainen tunne, että ilman repeämisiäkin synnytyksestä toipuminen oli hidasta enkä halua kokea koko synnytystä enää uudelleen. Yöks.

Olen täysin samaa mieltä kuin edelliset, että kannattaisi tehdä asiasta valitus ja lisäksi kirjoittaa vaikka nimimerkillä esim. paikallislehteen juttu niin muutkin saisivat tietää miten synnyttäneitä äitejä kohdellaan. Asia kannattaisi ottaa puheeksi myös neuvolassa.

Minusta fysioterapiaa pitäisi olla tarjolla laajemminkin ja vaikka pari kuukautta synnytyksen jälkeen jokainen äiti kutsuttaisiin sairaalaan fysioterapiaryhmään tms. Meillä oli yksi tunnin sessio ja heti seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen ja olin niin väsynyt etten muista siitä ryhmätapaamisesta yhtään mitään.

 

[jälkitarkastuksesta ap:lle]

Kyllähän se ihan virallisesti on säädetty, että jälkitarkastus on lääkärin tehtävä. Ja jälkitarkastus on nimenomaan juuri sisätutkimus! Eli terveydenhoitajan kanssa keskustelu ei ole sama asia!!

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00885#s4