Minä näpistelin aika tavalla omasta lähikaupastani yhdessä kavereiden kanssa. Kumma, ettei jääty kiinni. Varmasti arvasivat, kuna lauma tyttöjä supisee jonkun hyllyn edessä.
Otettiin makeisia ja pyyhekumeja, ihan joutavaa. Oli vaan niin jännittävää näpistellä.
teininä varastin vaatteitakin muutaman kappaleen.
Jäin kiinni sitten jostain lakupötkön varastamisesta. Se oli laitettu lapaseen. Joku täti oli käräyttänyt minut ja hidastelin kapuan tuulikaapissa. Hakivat takahuoneeseen. Mietin, että onneksi en ottanutkaan sitä yhtä ihanaa puseroa.. tonkivat koululaukkuni ja minä tyhmä en edes ottanut siitä päältä lapasiani, jos olisin, eivät varmaan olisi tajunneet että sinne lapasiin on tungettu ne pari lakupötköä.
Kaupan henkilökunta kutsui sitten poliisit, ja sinä aikana vahtivat minua takahuoneessa kuin jotain suurrikollista, suhtautuivat hyvin hyvin halveksien.
Sain sakkoja. Poliisisetä oli varsin ymmärtäväinen, tosi kiva vanhempi setä. Puhui kuin ihminen ihmiselle, vähän silleen isällisesti, kuten ns,. hyvät isät lapsilleen.. Itse olin aika onneton, typerä teini. Kotona oli tapahtunut isoja, järkyttäviä asioita. Poliisisetä tiesi, osoitteesta, koska piti poliisit kutsua paikalle silloin, pieni paikkakunta.
Nuorempi poliisi suhtautui minuun halveksien, nokka varttaan pitkin katseli.. se vanha ymmärtäväinen setä oli oikeasti pelastus. Hän kohtasi ihmisen, ja ennenkaikkea nuoren ihmisen joka vain teki typerästi.
Siihen loppui näpistely.
Omat lapseni päätin kasvattaa toisin kuin minut, mutta mutta.. kylläpä vaan hekin, tuossa 10-12 ikävuoden tienoilla näpisteli, jäivitä yhden kerran kiinni mutta olivat sitä ennen ja sen jälkeen näpistelleen kaikenlaista, nyt jälkeenpäin kertoivat.