Kuinka moni avioliitto on onnistunut? Kuinka moni on onnellinen parisuhteessa?

[Señora]

Ollaan aika "tuore" pari, yhdessä 4 vuotta, naimisissa 3 vuotta ja tyttö 7 kk. Ja onnellisempia ei voitaisi olla :heart:

 

["myö"]

Parikytvuotiaina löydettiin toisemme ja yhteistä eloa takana 24 vuotta. Onnellisia ollaan!

 

["vieras"]

Me ollaan oltu onnellisesti yhdessä parikymmentä vuotta.

 

[Vaimo-Rakas]

Tässä ketjussa faktahommaa kyynikoille Ihanaa luettavaa! Kun löytää sen oikean, rakkaus kantaa kyllä <3

 

["Liisa"]

Avoliitossa noin viitisentoista vuotta eikä olla vaihtoa ajateltu. Ei myöskään naimisiin menoa, koska mielestämme kyseessä on vain "muodollisuus". Pari lasta meille on myös suotu.

 

[kolmen kohta teinin äiti]

Täältäkin löytyy yksi onnistunut avioliitto. Vuosia takana 17, naimisissa 15v. Ja suhde sen kun paranee, jos se nyt enää on mahdollista. Ja kun toiseen tottuu, suhtautuminen muuttuu. Alkuun tietyt piirteet ärsytti, sitten ne oppi hyväksymään ja myt niistä jo tykkää

 

[idunnor]

Mä oon tyytyväinen, hyvinä päivinä
Tahdolla ja rakkaudella tätä tietä taivalletaan.
Toisinaan tekis mieli kuopata tuo mies takapihalle ja toisina päivinä en haluis päästää irti ollenkaan, mut sitä kai sen parisuhteen pitäisikin olla? Kamalaa jos olis tasaista taaperrusta.
Vuosia takana vasta seitsemän, mutta kaikenlaisesta on jo yli menty.

 

[hurr]

Me ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, siitä asti kun olin 16.
Ja onnellisia ollaan. Välillä on ollut helvetin vaikeaa, kerran haettu avioeroakin mutta ei viety sitä loppuun asti. Vaikka ei kovin kauan ollakaan oltu yhdessä tai naimisissa niin ollaan selvitty sellaisista vaikeuksista että ihmettelisin todellakin jos ei jatkossakin selvittäisi.

 

["eräs mamma"]

Meillä tulee tänä vuonna täyteen 19 vuotta yhteistä taivalta, naimisissa niistä 15 vuotta. Ei ole aikomustakaan erota. Joku tuossa jo sanoikin, että erilaisina aikoina tarpeet avioliitossa vaihtelevat. Meillä ei ole ollut isompia vaikeuksia suhteessa, pienet vastoinkäymiset ovat sitoneet meitä tiiviimmin yhteen.

 

[..]

Teini-ikäsistä asti yhdessä, nyt kohta viiskymppisiä. Kolme lasta. Väliin oli tosi vaikeita aikoja mutta nyt helpompaa, sitä on vuosien varrella nähnyt ja oppinut luottamaan, että toinen seisoo rinnalla ja tukee, työttömyyden, talousvaikeuksien ja vakavan sairauden ajan. Nyt olen terve, töissä ja lainat maksettu ja se toinen on rinnalla edelleen. Lapset on isoja ja elävät omaa elämäänsä, meillä on aikaa matkustella ja nauttia omasta elämästämme. Kaiken koetun jälkeen on vahva usko, että eiköhän me köpötellä käsikynkkää vielä 30 vuoden kuluttuakin