Kuinka pääset yli äitiyden synkistä hetkistä?

[Moraalinvartija]

Tai miksei isyydenkin
Kun niitä hetkiä tulee...kämppä sikin sokin, duunit kaatuu niskaan, lapset kiljuu ja raatelee toisiaan, kaikki menee päin persettä...mitä teet, että selviydyt iltaan?

Minä joskus mietin, että jos vaan menisi eteiseen, avaisi oven, ja lähtisi. En pystyisi kuitenkaan oikeasti tekemään niin. Ja hetken säälin itseäni, ja sitten lasken montako tuntia jäljellä. Ja koitan kestää puoli tuntia kerrallaan. Aina on ilta tullut

 

[Phoebsi]

Pääsen niistä yli hyväksymällä ne. Pysähdyn ja vaikka huudan tyynyyn tai puristan kädet nyrkkiin ja itken. Olen huomannut, että jos taistelen kiukkua ja väsymystä vastaan yrittäen pitää kaikkia lankoja käsissäni, siis huonoina päivinä, se vain lisää pahaa mieltä ja oloa.

Kerran keskellä kaaosta, kun esikoinen kiukkusi ja kuopus oli pienempi eikä viihtynyt muualla kuin sylissä, kun oli järkyttävän kuuma sisällä ja ulkona ja väsytti ja kaikkea olisi pitänyt tehdä - tilasin pizzan, itkin vähän, kuivasin kyyneleet ja annoin olla. Sitten syötiin esikoisen kanssa ja juotiin limsaa ja odotettiin isää kotiin että hän tulisi pelastamaan minut ja auttamaan.

Tuo, että kestää puoli tuntia kerrallaan on tosi hyvä keino! Jaksan yhteentoista asti hermostumatta, jaksan yhteen asti hermostumatta jne.

 

[Leenuliinukka]

Just tollai hetki kerrallaan ja asia kerrallaan. Sellaisina päivinä en tee mitään ylimääräistä, yritän tehä vaan kivoja juttuja ja kun mies tulee kotiin, menen kainaloon ja pyydän hetken lepoaikaa, menen vaikka lenkille tuulettuun tms.

 

[Moraalinvartija]

Tuo hyväksyminen on kyllä myös hyvä! Joskus olen luovuttanut täysin, käynyt lastenhuoneen lattialle makaamaan...ja kas, hetken päästä lapset leikkii iloisina
Tosin tietää minulle yöksi kauheasti hommia, jos kaikki kotityöt ja työt jää tekemättä. Mutta eipä niitä saa silloinkaan tehtyä, kun koko porukka huutaa hysteerisenä

 

[Madicken04]

Apua... Yritän ottaa aikalisän ja hengittää hetken jotta saisin koottua ajatuksiani siitä mikä on oikeasti tärkeää ja miten tilannetta kannattaa alkaa purkamaan. Tilanteen näin suodessa voin soittaa äidille/siskolle/ystävälle vain valittaakseni kaikkea mikä sillä hetkellä kaatuu niskaan. Keitän kahvit ja syön suklaata. Miehen kotiutuessa lähden koiran kanssa lenkille.

 

["heh"]

kyllä mä olen joskus mennyt sinne pihalle jurputtamaan ja ulvomaan ja potkimaan lumikökkäreitä. Maalla asumisessa on puolensa.

 

[Madicken04]

Muutenkin siis hetki ja asia kerrallaan. Jättää kaiken turhan pois. Yrittää löytää jotain positiivista ajateltavaa, laskee vaan että mies tulee kotiin 2h päästä, kunhan siihen asti jotenkin selviää. Lupaa palkita itsensä jollain pikkuhemmottelulla kun saa lapset nukkumaan.

 

["Mini"]

Ennakoimalla. Tiedän,että mun hermot ei kestä kuin yhden pikkulapsen, joten en ole enempää tehnyt. Eletään ihan sopuisaa arkea.

 

[Big Bang Theory]

hyvä elokuva, herkut ja löhöily!

 

[solasola]

Joskus noina hetkinä tulen palstalle hakemaan vertaistukea, neuvoja tai ihan vaan lukemaan teidän joiden vielä huonompia hetkiä. Oma olo kirkastuu. :saint:

 

["Kumikameli"]

Joko luovutan täysin tai raivolla rupean siivoomaan ja pistämään paikat järjestykseen. Odotan että mies tulee kotiin, sitten sulkeudun teekupin kanssa työhuoneeseen, puoleksi tunniksi rauhoittumaan.

Usein se pahin tilanne kyllä menee suht nopeasti ohi, vauva menee nukkumaan ja isommalle jotain piirrettyjä pyörimään telkkarista. Ensin todella nopea ja tehokas siivous, sitten kuppi teetä ja hetken rauhoittuminen. Sen jälkeen taas jaksaa
Olen huomannut että yleensä se pahin sotku on vaan noi lasten lelut, kun ne saa siivottua laatikoihin, niin tuntuu koko koti paljon siistimmältä ja kaaos hallitummalta.

 

[..]

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Tänä aamuna kun lapsi heräs jälleen kerran viideltä (joku rasittava vaihe, joka on kestänyt jo kaks kuukautta..) ja kiukkusena ja väsyneenä huusi kaksi tuntia niin oli taas hieman hermo koetuksella.

Mä olen myös päättänyt, että kaksi lasta saa riittää. Nyt siis on yksi ja senkin kanssa on välillä hermot koetuksella niin kaksi saa riittää. Kolmea pientä lasta tuskin jaksaisinkaan hajoamatta hoitaa, joten parempi jättää toistaiseksi siihen kahteen. Ne olen päättänyt jaksaa hoitaa.

 

[Anatolia]

Mua alkaa aina silloin naurattaa. Tuntuu siltä, että elän huonossa komediassa

Sitten menen vaikka suihkuun tai kävelylenkille, nollaan pääni, ja tartun kaaokseen & laitan asiat taas järjestykseen.