Kuinka päästä yli? Parisuhdeasiaa.

["rikki"]

Meillä oli yli vuosi sitten miehen kanssa vaikeat ajat. Työt ja lapset veivät minusta kaikki mehut ja mies jäi vähemmälle huomiolle. Tuolloin oli myös paljon riitaa.
Miehelläni on aina ollut naispuolisia ystäviä ja tämä on ollut ok, koska naiset ovat myös minulle tuttuja. Mutta tuohon aikaan minulle selvisi, että mies on ystävystynyt naispuolisen kollegansa kanssa ja avautunut hänelle suhteemme ongelmista.
Tämä oli minulla todella suuri kolaus. Miksi mieheni oli puhunut jollekin vieraalle naiselle, eikä minulle asianosaiselle vaimolleen? Lisäksi päässäni risteilivät kaikki suhde- ja pettämiskuviot.
Asiasta puhuttiin ja sitä selvitettiin. Mies kertoi ensi kertaa mitkä asiat häntä vaivasivat minussa ja suhteessamme. Uskoin ja uskon edelleen, ettei mitään pettämistä tapahtunut. Tämän jälkeen suhteemme lähti oikeastaan uuteen nousuun.
Mutta. Asia vaivaa minua edelleen. Mieleeni tulee, että entä jos? Entäs jos mieheni olisikin halunnut suhdetta tuohon naiseen? Entä jos haluaa edelleen, tapaavathan he edelleen silloin tällöin töiden merkeissä. Ja näistä tapaamisista mies jättääkin mainitsematta. Kuulemma, koska ei halua pahoittaa mieltäni, eikä jaksa asiasta enää riidellä, kun se on hänen mielestään loppuun käsitelty.
Kun muistan tai näen jotain tähän naiseen tai tapahtumaan viittaavaa mieleni valtaa mustasukkaisuus ja voimakas ahdistus, joka haittaa jopa esim. työntekoa. Vertaan itseäni jatkuvasti tähän naiseen, onko hän kenties jollain mittapuulla parempi? Haaveileeko mieheni kuitenkin hänestä? Mikä minussa on vikana, enkä kelpaa? Miehelleni en viitsi asiasta enää puhua, koska hän on kantansa tuonut esiin: mitään sopimatonta ei ole tapahtunut, asia on loppuun käsitelty ja ei jaksa siitä enää riidellä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tai vinkkejä kuinka päästä eteenpäin?

 

[astrolabe]

Ei kaverista haaveilla tai haluta suhdetta. Olisiko sillä ollut merkitystä, jos miehen uskottuna olisi ollut toinen mies?

 

["vieras"]

ymmärrän kyllä miten tuollainen voi loukata, mutta pakkohan siitä on yli päästä. Sinun pitää saada luottamus takaisin mieheesi, ja läheisyys. Voisitko sinä osaltasi yrittää saada sitä läheisyyttä takaisin. Oletko sinä puhunut positiiviseen sävyyn miehellesi, ei syyttäen, ei tätä samaa asiaa vatkaten ja siihen viitaten, vaan ihan parisuhdetta rakentavaan tyyliin?

 

["mkp"]

Hankala tilanne teillä :/ Olisiko mahdollista tavata kyseistä naista? Pääsisit sinäkin sitten tutustumaan ja se saattaisi rauhoittaa mieltäsi. Luulen että miehen on ollut helppo puhua "tuntemattomalle" ihmiselle joka ei tunne sinua tai tiedä kaikkea tilanteestanne, en usko että siihen muuta syytä välttämättä on. Ja jos asia sinua noin paljon painaa niin mies ei saa kieltäytyä puhumasta, täytyyhän teidän keskustella että saat mielenrauhan.

 

["rikki"]

Ei kaverista haaveilla tai haluta suhdetta. Olisiko sillä ollut merkitystä, jos miehen uskottuna olisi ollut toinen mies?

Suoraan sanottuna olisi. Tai olisi ollut edes joku minulle tuttu nainen. Miksi joku uusi tuttavuus, vieras naisihminen?

 

["auts"]

Olen ollut aika lailla samassa tilanteessa, mutta minun mieheni petti minua tämän naikkosen kanssa. Ei siis mitään sänkytouhuja ( kuulemma ) mutta jotain pientä kuitenkin. Meillä meni tällöin tosi huonosti ja mies oli myös avautunut suhteestamme tälle naikkoselle. Asia tuli minulle shokkina ja olimme eron partaalla, mutta nyt siitä on jo pitkä aika ja meillä menee hyvin... Tottakai tuo kalvaa mieltä, välillä ihan helvetisti. Joku juttu mikä vaan saa muistuttamaan tästä toisesta naisesta laukaisee valtavan ahdistuksen. Ei kai siihen auta muu kuin aika ja se, että koittaisi keskittyä ihan muihin asioihin, omiin juttuihin. Itseppä olen tämän tieni valinnut, että jatkoin suhdettamme kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta en olisi erotakkaan pystynyt, koska rakastan miestäni...

 

["rikki"]

[QUOTE="vieras";28571695]ymmärrän kyllä miten tuollainen voi loukata, mutta pakkohan siitä on yli päästä. Sinun pitää saada luottamus takaisin mieheesi, ja läheisyys. Voisitko sinä osaltasi yrittää saada sitä läheisyyttä takaisin. Oletko sinä puhunut positiiviseen sävyyn miehellesi, ei syyttäen, ei tätä samaa asiaa vatkaten ja siihen viitaten, vaan ihan parisuhdetta rakentavaan tyyliin?[/QUOTE]

Läheisyys meillä on jo löytynyt. Normaalissa arjessa luotankin, mutta sitten tulee muistutus tuosta menneestä ja epäluulot valtaavat mieleni.

Ja epätoivoiseksi syyttelyksihän nuo asiasta keskustelut ovat usein menneet. Kun tuntuu, ettei mies ole halukas puhumaan enää asiasta, eikä jaksa vakuutella.

 

["rikki"]

[QUOTE="mkp";28571711]Hankala tilanne teillä :/ Olisiko mahdollista tavata kyseistä naista? Pääsisit sinäkin sitten tutustumaan ja se saattaisi rauhoittaa mieltäsi. Luulen että miehen on ollut helppo puhua "tuntemattomalle" ihmiselle joka ei tunne sinua tai tiedä kaikkea tilanteestanne, en usko että siihen muuta syytä välttämättä on. Ja jos asia sinua noin paljon painaa niin mies ei saa kieltäytyä puhumasta, täytyyhän teidän keskustella että saat mielenrauhan.[/QUOTE]

Näin mieskin sanoi, että oli helpompi puhua vieraalle. Olen tavannut ohimennen tämän naisen. Mutta en halua antaa hänelle sitä mielihyvää (kuviteltua sellaista), että tietäisi epävarmuuksistani ja kokisi olevan minua parempi. Tällainenkin ajatus minulla siis on..

 

["vieras"]

Jos mies olisi halunnut suhteen naisen kanssa, niin hän olisi varmaan tehnyt aloitteen siihen suuntaan, eikä avautunut sinusta ja teidän avioliitosta - koska vaimostaan ja perhe-elämästään puhuva mies nyt vaan ei ole millään tavalla houkutteleva tai kiinostava romanttisessa mielessä!

Ymmärrän että loukkaa se että puhui asioista mielummin jonkun muun kuin sinun kanssa. Toisaalta puhuminen ulkopuoliselle voi helpottaa ja ehkä teidänkin tapauksessa helpotti, mutta onhan se kurjaa jos ensisijaisesti puhuu jollekin muulle kuin sulle, kun sua asia koskee... Ehkä miehesi ajatteli, että koittaa avata solmuja ja saada uutta näkökulmaa ennen kuin juttelee sun kanssa. Tuuletti ajatuksiaan, että ei tule sulle sanottua mitä sylki suuhun tuo, jos ei ole ensin purkanut jollekin toiselle?

Jos miehesi ei haluaisi olla sun kanssa vaan jonkun muun, niin tuskin se siinä enää olisi, tässä maassa kun ei ole pakko pysyä yhdessä hautaan asti.

 

["Vieras"]

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin sillä erotuksella että mieheni myös petti.
Vuoden jälkeen, kun ajattelen kyseistä naista, tunnen edelleen voimakasta ahdistusta ja vertailen itseäni häneen. Ja erityisesti tätä naista kohtaan tunnen niin järkyttävän suurta vihaa, jota en ole saanut käsiteltyä. Mieheni kanssa olemme puhuneet, olen saanut purkaa aggressioitani, mutta tätä naista kohtaan tunnen edelleen halveksuntaa, leikittelen joskus ajatuksella, että pilaan hänen elämänsä, hänen parisuhteensa jne (en sitä koskaan tekisi todellisuudessa).
En siis ole asiasta kokonaan yli päässyt ja liekö koskaan pääsenkään, epäilen suuresti.. Sen aika on tehnyt, että ajattelen aina vain vähemmän tällaisia ajatuksia, mutta silloin kun ajattelen, ajatukset ovat lähes samanlaisia kuin vuosi sitten.

 

["rikki"]

[QUOTE="vieras";28571747]Jos mies olisi halunnut suhteen naisen kanssa, niin hän olisi varmaan tehnyt aloitteen siihen suuntaan, eikä avautunut sinusta ja teidän avioliitosta - koska vaimostaan ja perhe-elämästään puhuva mies nyt vaan ei ole millään tavalla houkutteleva tai kiinostava romanttisessa mielessä!

Ymmärrän että loukkaa se että puhui asioista mielummin jonkun muun kuin sinun kanssa. Toisaalta puhuminen ulkopuoliselle voi helpottaa ja ehkä teidänkin tapauksessa helpotti, mutta onhan se kurjaa jos ensisijaisesti puhuu jollekin muulle kuin sulle, kun sua asia koskee... Ehkä miehesi ajatteli, että koittaa avata solmuja ja saada uutta näkökulmaa ennen kuin juttelee sun kanssa. Tuuletti ajatuksiaan, että ei tule sulle sanottua mitä sylki suuhun tuo, jos ei ole ensin purkanut jollekin toiselle?

Jos miehesi ei haluaisi olla sun kanssa vaan jonkun muun, niin tuskin se siinä enää olisi, tässä maassa kun ei ole pakko pysyä yhdessä hautaan asti.[/QUOTE]

Oikeastaan noin mieskin on sanonut: haki näkökulmaa ja tuuletti ajatuksiaan toisen kanssa. Ja tuonkin on sanonut: ei kai hän tässä suhteessa enää olisi jos haluaisi jonkun muun.

Mutta toisaalta. Eikö monet suhteet ala juuri siitä, että mies/nainen hakee lohduttajaa ja suhde syvenee siitä kun saa empatiaa itselleen.

 

["rikki"]

[QUOTE="Vieras";28571761]Olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin sillä erotuksella että mieheni myös petti.
Vuoden jälkeen, kun ajattelen kyseistä naista, tunnen edelleen voimakasta ahdistusta ja vertailen itseäni häneen. Ja erityisesti tätä naista kohtaan tunnen niin järkyttävän suurta vihaa, jota en ole saanut käsiteltyä. Mieheni kanssa olemme puhuneet, olen saanut purkaa aggressioitani, mutta tätä naista kohtaan tunnen edelleen halveksuntaa, leikittelen joskus ajatuksella, että pilaan hänen elämänsä, hänen parisuhteensa jne (en sitä koskaan tekisi todellisuudessa).
En siis ole asiasta kokonaan yli päässyt ja liekö koskaan pääsenkään, epäilen suuresti.. Sen aika on tehnyt, että ajattelen aina vain vähemmän tällaisia ajatuksia, mutta silloin kun ajattelen, ajatukset ovat lähes samanlaisia kuin vuosi sitten.[/QUOTE]

Sinulla vielä kurjempi tilanne, joten voimia sinne. Tunnistan myös nuo agressiiviset fantasiat naista kohtaan.

 

["rikki"]

Kaikenlaisia sairaitakin ajatuksia asia herättää. Ajattelen mm., että tämä nainen on vahingoniloinen siitä, että on "voittanut" minut. Että on parempi ja haluttavampi, kuin minä vaimo.

Vaikka järjellä ajateltuna näin tuskin ajattelee. Mutta silti tämäkin ajatus syö minua.

 

["tuntematon"]

[QUOTE="rikki";28571805]Kaikenlaisia sairaitakin ajatuksia asia herättää. Ajattelen mm., että tämä nainen on vahingoniloinen siitä, että on "voittanut" minut. Että on parempi ja haluttavampi, kuin minä vaimo.

Vaikka järjellä ajateltuna näin tuskin ajattelee. Mutta silti tämäkin ajatus syö minua.[/QUOTE]

Onko sulla sisar? Kun jotenkin vaikuttaa, että sulle tämä on jotenkin mitanottoasia jo valmiiksi, joten yksi osapuoli on ainakin kisaan lähtenyt. Eikö siinä käy vähän niin, että mies on silloin elintasosymboli eikä enää ihan ihminen. Mutta mitä sitten, jos tuo kuuntelijatar kokee jotain tuollaista ylemmyydentuntoa? Jos pidät luonnollisena omaa reaktiotasi, niin ehkä se toinenkin on? Oleellisempaa olisi se, miten paljon valtaa sellaiselle mitanottomentaliteetille antaa. Vakuuttelujen vaatiminen ja tivaaminen ei kyllä auta mitään, suututtaa vain ja lyö kiilaa.

Ja eihän tuossa kisassa voi kuin hävitä, koska hetkellisesti varmasti jokainen hemaiseva vastaantulija on parempi ja haluttavampi kuin sinä. Entä sitten? Jotenkin toivoisi, että naiset eivät katsoisi asiakseen kuvitella olevansa oikeasti jotenkin muita parempia kaikessa, jotta voisivat miehensä pitää.

Voihan mieskin kokea kauankaivattuja pojallisia tunteita, kun saa uskoutua tuntemattomalle naiselle, jonka saa kuvitella mielessään ihanneäidin rooliin, koska ei lähemmin tunne. Kyllähän sellainen voi ruokkia lämpimiä tunteita siinä missä terapeuttiinkin ihastutaan. Ja jos tuo nainen on riittävän epätoivoinen ja kateellinen ja jeesuskompleksinen itse, niin kai siinä voi jotain tapahtua.

Mutta toisaalta, olen itse ollut se kuuntelija parille miehelle, ja kyllähän se uskoutuminen imartelee. Toisaalta siinä on päässyt miesten lapsellisuutta ja parisuhdetaidottomuutta todistamaan sellaisella tavalla, jota edukseen esiintyessään mies ei ikinä saaliille paljastaisi. Ällistyy toisen kuuroutta, yrittää selittää miltä jokin tilanne luultavasti vaimon silmiin näyttää, ja tuntuu ettei mene perille.

Ja sitten kuitenkin tuntuu, että moni mies uskoutuisi siskolleen, jos sellainen olisi ja riittävän hyvät välit. Jotkut jopa äidilleen. Tuntuu, että tämä helposti tuottaa sellaisia kuvioita, joissa miniää aletaan kohdella kaltoin. Vastaavasti miespuoliselle ystävälle uskoutuminen saattaa synnyttää väärää jätkämentaliteettia, ja lopultakin miesten kokema mustasukkaisuus ystävistään vaimoille on alikäsitelty asia.

Naiselle uskoutuminen parisuhteen ongelmista pitää miehen pehmeänä ainakin jotain naista kohtaan, ja se on hyvä asia niin kauan kuin mies kykenee pidättymään mustavalkoisuuteen antautumisesta, eikä intoudu vertailemaan tuntemaansa naista siihen tuntemattomaan. Kun eihän uskoutuva mies edes opi tuntemaan tätä toista naista, koska aiheena on hän itse.

Vieras nainen voi kuitenkin olla näihin verrattuna paljon parempi kohde, ja voi herättää miehen henkiin sellaisella tavalla, josta vaimo saa kaiken hyödyn. Mutta jos ei pääse oman mustasukkaisuutensa herraksi ollenkaan, niin sitten se voi olla vaikeaa.

 

["vieras"]

Ai että mitään sopimatonta ei muka ole tapahtunut?
Pahempaa kuin paneminen, on teidän avioliittonne nolaaminen kertomalla intiimejä asioitanne jollekin naispuoliselle työkaverille!

Tuota mä en antaisi anteeksi! En todellakaan. En ikinä.

 

[M32]

Olen avautunut parisuhdeasioistani naispuoliselle ystävälleni monta kertaa, enkä osaa nähdä siinä mitään kummallista. Kaikilla pitäisi olla sellainen luottoystävä, jonka kanssa voi puhua myös intiimeistä asioista. Itselläni on ainakin usein tarve selvittää ja jäsennellä ajatuksia ennen kuin otan hankalia asioita puheeksi vaimoni kanssa. Ei tällainen ystävä millään tavalla kilpaile oman kumppanin kanssa, koska hän tarjoaa apua, jota kumppani ei kuitenkaan pysty antamaan.

 

[sama vieras]

[QUOTE="rikki";28571794]
Mutta toisaalta. Eikö monet suhteet ala juuri siitä, että mies/nainen hakee lohduttajaa ja suhde syvenee siitä kun saa empatiaa itselleen.[/QUOTE]

Voihan se noinkin alkaa, mutta voi alkaa myös monella muulla tavalla. Niin kauan kuin mies liikkuu missään paikassa missä on muita naisia, tai vaikka facebookissa, on aina mahdollisuus että niistä kohtaamisista alkaakin sivusuhde - jos mies antaa sellaisen tapahtua.

 

["vieras"]

Olen avautunut parisuhdeasioistani naispuoliselle ystävälleni monta kertaa, enkä osaa nähdä siinä mitään kummallista. Kaikilla pitäisi olla sellainen luottoystävä, jonka kanssa voi puhua myös intiimeistä asioista. Itselläni on ainakin usein tarve selvittää ja jäsennellä ajatuksia ennen kuin otan hankalia asioita puheeksi vaimoni kanssa. Ei tällainen ystävä millään tavalla kilpaile oman kumppanin kanssa, koska hän tarjoaa apua, jota kumppani ei kuitenkaan pysty antamaan.

:O Ja sun vaimo tietää?

Avioliiton sisäisiä intiimejä asioita jotka koskee kumppania ja hänen tekemisiään avioliitossa EI kerrota kaverille. Ei ilman, että kumppani tietää ja hyväksyy.

Noin käyttäytyvä mies on mulle ihan alinta sakkaa avioliitoa ajatellen.

 

[-]

[QUOTE="vieras";28572505]Ai että mitään sopimatonta ei muka ole tapahtunut?
Pahempaa kuin paneminen, on teidän avioliittonne nolaaminen kertomalla intiimejä asioitanne jollekin naispuoliselle työkaverille!

Tuota mä en antaisi anteeksi! En todellakaan. En ikinä.[/QUOTE]

Taidat olla aika yksin mielipiteesi kanssa. Mutta hyvä jos miehesi on samoilla linjoilla.

 

[Itsetuntonolla]

[QUOTE="vieras";28572551]:O Ja sun vaimo tietää?

Avioliiton sisäisiä intiimejä asioita jotka koskee kumppania ja hänen tekemisiään avioliitossa EI kerrota kaverille. Ei ilman, että kumppani tietää ja hyväksyy.

Noin käyttäytyvä mies on mulle ihan alinta sakkaa avioliitoa ajatellen.[/QUOTE]

Onko sulla nyt hieman heikko itsetunto? Kyllä suhteen ongelmakohdista on saatava keskustella omien kavereiden kanssa. Muuten on vaikeaa saada niihin kunnollista perspektiiviä.

 

["vieras"]

Taidat olla aika yksin mielipiteesi kanssa. Mutta hyvä jos miehesi on samoilla linjoilla.

En ole yksin.

 

["vieras"]

Onko sulla nyt hieman heikko itsetunto? Kyllä suhteen ongelmakohdista on saatava keskustella omien kavereiden kanssa. Muuten on vaikeaa saada niihin kunnollista perspektiiviä.

Varmaan mulla on sitten huono itsetunto, kun mieheni ei tarvitse oikaista perspektiiviään puhua löperrellä avioliittomme kahdenkeskisistä intiimiasioista kavereilleen.

 

["mies"]

[QUOTE="rikki";28571682] Mutta tuohon aikaan minulle selvisi, että mies on ystävystynyt naispuolisen kollegansa kanssa ja avautunut hänelle suhteemme ongelmista.
[/QUOTE]

Miten tämä selvisi? Jos miehesi kertoi siitä itse, niin voit olla varma ettei kerro vastaavia asioita jatkossa. Eikä montaa muutakaan asiaa, kun on nähnyt mihin liika rehellisyys voi johtaa.

 

["rikki"]

Mies ei itse kertonut asiasta vaan sain tietää muuten. Tämä osaltaan pahensikin asiaa ja lisäsi ns. petetyksi tulemisen tunnetta. Siis sen lisäksi, että kyseessä oli vieras naistuttavuus, jota ei ole minulle voinut esitellä.

Sinäällään en pidä muille parisuhteen asioista puhumista pettämisenä. Puhunhan itsekin, tosin naispuolisille ystävilleni.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";28572847]Miten tämä selvisi? Jos miehesi kertoi siitä itse, niin voit olla varma ettei kerro vastaavia asioita jatkossa. Eikä montaa muutakaan asiaa, kun on nähnyt mihin liika rehellisyys voi johtaa.[/QUOTE]

Rehellisyys? Tuon kaltainen mies ei varmaan vaimolle kerrokaan. Kertoilee muille.