R
"rikki"
Vieras
Meillä oli yli vuosi sitten miehen kanssa vaikeat ajat. Työt ja lapset veivät minusta kaikki mehut ja mies jäi vähemmälle huomiolle. Tuolloin oli myös paljon riitaa.
Miehelläni on aina ollut naispuolisia ystäviä ja tämä on ollut ok, koska naiset ovat myös minulle tuttuja. Mutta tuohon aikaan minulle selvisi, että mies on ystävystynyt naispuolisen kollegansa kanssa ja avautunut hänelle suhteemme ongelmista.
Tämä oli minulla todella suuri kolaus. Miksi mieheni oli puhunut jollekin vieraalle naiselle, eikä minulle asianosaiselle vaimolleen? Lisäksi päässäni risteilivät kaikki suhde- ja pettämiskuviot.
Asiasta puhuttiin ja sitä selvitettiin. Mies kertoi ensi kertaa mitkä asiat häntä vaivasivat minussa ja suhteessamme. Uskoin ja uskon edelleen, ettei mitään pettämistä tapahtunut. Tämän jälkeen suhteemme lähti oikeastaan uuteen nousuun.
Mutta. Asia vaivaa minua edelleen. Mieleeni tulee, että entä jos? Entäs jos mieheni olisikin halunnut suhdetta tuohon naiseen? Entä jos haluaa edelleen, tapaavathan he edelleen silloin tällöin töiden merkeissä. Ja näistä tapaamisista mies jättääkin mainitsematta. Kuulemma, koska ei halua pahoittaa mieltäni, eikä jaksa asiasta enää riidellä, kun se on hänen mielestään loppuun käsitelty.
Kun muistan tai näen jotain tähän naiseen tai tapahtumaan viittaavaa mieleni valtaa mustasukkaisuus ja voimakas ahdistus, joka haittaa jopa esim. työntekoa. Vertaan itseäni jatkuvasti tähän naiseen, onko hän kenties jollain mittapuulla parempi? Haaveileeko mieheni kuitenkin hänestä? Mikä minussa on vikana, enkä kelpaa? Miehelleni en viitsi asiasta enää puhua, koska hän on kantansa tuonut esiin: mitään sopimatonta ei ole tapahtunut, asia on loppuun käsitelty ja ei jaksa siitä enää riidellä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tai vinkkejä kuinka päästä eteenpäin?
Miehelläni on aina ollut naispuolisia ystäviä ja tämä on ollut ok, koska naiset ovat myös minulle tuttuja. Mutta tuohon aikaan minulle selvisi, että mies on ystävystynyt naispuolisen kollegansa kanssa ja avautunut hänelle suhteemme ongelmista.
Tämä oli minulla todella suuri kolaus. Miksi mieheni oli puhunut jollekin vieraalle naiselle, eikä minulle asianosaiselle vaimolleen? Lisäksi päässäni risteilivät kaikki suhde- ja pettämiskuviot.
Asiasta puhuttiin ja sitä selvitettiin. Mies kertoi ensi kertaa mitkä asiat häntä vaivasivat minussa ja suhteessamme. Uskoin ja uskon edelleen, ettei mitään pettämistä tapahtunut. Tämän jälkeen suhteemme lähti oikeastaan uuteen nousuun.
Mutta. Asia vaivaa minua edelleen. Mieleeni tulee, että entä jos? Entäs jos mieheni olisikin halunnut suhdetta tuohon naiseen? Entä jos haluaa edelleen, tapaavathan he edelleen silloin tällöin töiden merkeissä. Ja näistä tapaamisista mies jättääkin mainitsematta. Kuulemma, koska ei halua pahoittaa mieltäni, eikä jaksa asiasta enää riidellä, kun se on hänen mielestään loppuun käsitelty.
Kun muistan tai näen jotain tähän naiseen tai tapahtumaan viittaavaa mieleni valtaa mustasukkaisuus ja voimakas ahdistus, joka haittaa jopa esim. työntekoa. Vertaan itseäni jatkuvasti tähän naiseen, onko hän kenties jollain mittapuulla parempi? Haaveileeko mieheni kuitenkin hänestä? Mikä minussa on vikana, enkä kelpaa? Miehelleni en viitsi asiasta enää puhua, koska hän on kantansa tuonut esiin: mitään sopimatonta ei ole tapahtunut, asia on loppuun käsitelty ja ei jaksa siitä enää riidellä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tai vinkkejä kuinka päästä eteenpäin?