Meillä lapset ovat nyt vähän alle 4 v ja vähän alle 2 v. Asetin rajan normaalipäivinä tuntiin, eli saavat katsoa joko kaksi Muumia dvd:ltä tai yhden Pikkukakkosen. Nykyään esikoinenkin osaa jo kysyä, onko jo katottu tunti, eli tietää tämän rajan. Toki erikoistilanteissa (esim. sairastelupäivinä) voidaan joustaa.
Syynä tähän oli se, että esikoisesta huomasi telkkarin sulkemisesta aiheutuvan kiukun olevan suoraan verrannollinen katselun määrään. Telkkari siis tietyllä tavalla koukutti häntä. Kuopus ei nyt aina jaksa katsoakaan, vaan saattaa lähteä touhuamaan muuta.
Amerikkalainen ADHD-tutkija ja lääkäri Edward Hallowell esitti kirjassaan, että yli kahden tunnin päivittäinen tv:n katselu taaperoikäisellä lisää myöhempää tarkkaavaisuushäiriön kehittymisen riskiä. Toki siis ADHD/ADD on sinällään pitkälti perinnöllinen, mutta ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka häiritseviksi oireet muotoutuvat.
Et ole huono äiti, vaikka annatkin lapsesi katsoa tv:tä, mutta kun nyt neuvoa kysyt, niin ehdottaisin tapojen muuttamista ihan myöhempää elämää ajatellen. Kaksivuotiaan saa helpommin luopumaan "saavutetuista eduista" ihan muuta puuhaa keksimällä kuin isomman lapsen. Ja joskus on hyvä tosiaan olla tylsääkin, jolloin lapsi joutu pysähtymään ja miettimään, mitä haluaisi tehdä, suunnittelemaan tekemistään jne. sen sijaan, että viihdyke tulisi valmiina. Ehkä tähän voisi liittyä tuo mainittu tarkkaavaisuusongelmien riskikin - ylenmääräinen tv:n katselu totuttaa siihen, että jotain actionia pitää tulla nimenomaan ulkopuolelta, sen sijaan että itse miettisi, toteuttaisi ja arvioisi toimintaansa, mitkä siis ovat juuri niitä juttuja, joissa tarkkaavaisuushäiriöisillä on vaikeuksia.