kuinka paljon "omaa aikaa" on alle 1v äidillä?

[pohdiskelee hän]

siis mikä on mielestäsi "normaali" määrä sitä lapsivapaata aikaa, tai kuinka paljon sitä saisi haluta?
entäpä mitä se oma aika on (siis mielikuva siitä)

ja onko outoa jos on 6kk lapsi ja äiti valittaa kokoajan kun ei ole omaa aikaa, kun ei saa mitään tehtyä ja kun kokoajan pitää vain olla vauvan kanssa..
ja todellisuus on kuitenkin että äiti käy kahvilla ilman vauvaa, on käynyt 4 kertaa ryyppäämässä, on käynyt kyläilemässä ja shoppailemassa ilman vauvaa ja vauva on myös ollut yökylässä muutamaan otteeseen jotta äiti saa sitä omaa aikaa.
ja silti on kova valitus siitä kuinka ei ole sitä omaa aikaa..

 

[häh]

mihin vauvan äiti tarvitsee omaa aikaa? en tajua.

 

["piipaa"]

Äitille ollut varmaanki yllätys että pieni lapsin sitoo niin paljon, eiköhän ajan kanssa tasaannu.

 

["vieras"]

mulla kohta 6 kk tyttö, joka vaatii paljon seuraa eikä viihdy yksin. Minun omaa aikaa on se pari tuntia päivässä, jolloin tyttö nukkuu ja iltaisin kun hän on nukahtanut kasilta. Imetän vielä, joten en pääse yksin shoppailemaan (ei suostu juomaan tuttipullosta, tällä hetkellä opetellaan nokkamukista juomista) tai minnekään muualle ilman vauvaa. Mies lähtee töihin klo. 6 aamulla ja tulee n. Klo. 17.30 kotiin. Viikonloput ovat menneet hirvijahdissa toisella paikkakunnalla viimeisen kuukauden.. En ole lähtenyt mukaan.

Minulle omaa aikaa on se kun pari kertaa viikossa käyn saunassa n. 1,5 tuntis yksin ja nuo vauvan uniajat. Ensi viikosta aloitan zumban läheisellä koululla kun se aikaistuu tunnilla. Omaa aikaa kerkeän ottaa myöhemmin kun lapsi on isompi, mutta jos en täysimettäisi (ruoan maistelu aloitettu pari viikkoa sitten), niin tokihan tilanne olisi helpompi..

 

[Pauna]

Jokainen taaplaa tyylillään. Itselläni meni melkein 2,5 vuotta ennen juuri muuta omaa aikaa kuin illat lapsen nukkumaankäynnin jälkeen. Kerran kävin ennen kuopuksen syntymää iltaa istumassa kaverin kanssa - silloinkin mie nukutin esikoisen joka sitten jäi kotiin nukkumaan isänsä valvovan silmän alle. Pojilla ikäeroa 1,5 vuotta ja nyt ovat pari kertaa olleet yökylässä lähinnä miun opiskelujen takia. On kyllä itselleni riittänyt nuo oman ajan hetket, tietysti mahdollisuuttakaan juuri enempään ei ois ollu

 

[tillukas]

Meillä vajaa 8-kuinen ja kolme vuotta vanhempi isosisko. Äitillä on omaa aikaa kerran viikossa vajaa ½ tuntia, kun menen yksin saunaan ennen vauvan kylvetystä ja miehen ja esikoisen saunomista. Miehen aika menee ison omakotitontin talvivalmisteluissa milloin ei ole töissä. Ja esikoinen ei nuku päikkäreitä. Välillä meinaa väsyttää, mutta itsepä tätä olemme halunneet <3

 

[Piparnakkeli]

Mulle oma aika on meinannut vauva-aikana päiväuniaikoja tai kun mummo on vaihteeksi vienyt ipanan vaunuilemaan. Silloin luen, siivoilen, torkun, surffaan koneella tai vaikka jumppaan.
Kahville, ravintolaan, kirjastoon jne. voi mennä vauva mukanaan. Omalla kohdalla olen kokenut että lapsi on kuin kylkeeni kasvanut pieni lisäke ts. luonnollista että hän on siellä missä minäkin.

Tuon about vuoden jälkeen jopa ruokakauppareissu yksinään tuulettaa nutturaa aika kivasti.

Mutta tää oli mitä itse halusin ja jaksoin. Muilla ihmisillä on toisenlaiset tarpeet ja mahdollisuudet toimia.

 

[helpottaa joskus]

nyt kun lapseni on isoja jo, niin tuntuu hassulta se aika, kun mietti sitä ettei koskaan ole omaa aikaa.. ei sitä naiset kovin kauan kestä, että ne vauvat on pieniä, nauttikaa siis heistä ja ajatelkaa, että muutaman vuoden päästä helpottaa

mulla nyt 8v. ja 7v. lapset ja tuolal ne taas aamusta asti on ulkona painelleet ja mamma saa juoda kahvia tietsikan ääressä, toki minäkin tästä alan kohta hoitamaan pyykkihommia,ruoanlaittoa ja siivousta, mutta ne saan pääosin tehdä rauhassa, ellei esikoinen sitten tahdo tulla viikkaamaan pyykkiä mun knas ja kokkaamaan ruokaa.

 

["-p-"]

mihin vauvan äiti tarvitsee omaa aikaa? en tajua.

Mä kyllä tarvitsin omaa aikaa maitoallergiaa huutavan vauvan kanssa (ei ollut vielä diagnosoitu). Vauva huusi parhaillaan 5 tuntia putkeen eikä mikään auttanut. Lisäksi nukkui 15 min. pätkissä. Olisin ollut itse valmis hoitoon, jos en olisi saanut parin tunnin kaupungilla pyörähtelyjä ilman vauvaa. Vauva oli tuolloin isänsä kanssa, ja olin pumpannut maitoa.

 

["vivi"]

ja onko outoa jos on 6kk lapsi ja äiti valittaa kokoajan kun ei ole omaa aikaa, kun ei saa mitään tehtyä ja kun kokoajan pitää vain olla vauvan kanssa..
ja todellisuus on kuitenkin että äiti käy kahvilla ilman vauvaa, on käynyt 4 kertaa ryyppäämässä, on käynyt kyläilemässä ja shoppailemassa ilman vauvaa ja vauva on myös ollut yökylässä muutamaan otteeseen jotta äiti saa sitä omaa aikaa.
ja silti on kova valitus siitä kuinka ei ole sitä omaa aikaa..

Ei tuo minusta mitenkään paljolta kuulosta. Kyllä sitä omaa aikaa pitäisi vauvankin äidin saada ihan päivittäin. Minulla on reilun kuukauden ikäinen vauva ja kyllä minä saan omaa aikaa ihan päivittäin. Milloin se tarkoittaa parin tunnin shoppailua, ystävän kanssa kahvilassakäyntiä, tyttöjen iltaa tai sitten ihan vain kauppareissua yksin, puolentunnin lenkkeilyä yksin tai pari teekupillista ja sisustuslehti toisessa huoneessa kuin muu perhe. Ensimmäisen lapsen ollessa vastasyntynyt väsyin pahasti ja minulla oli todennäköisesti synnytyksenjälkeinen masennus. En osannut puhua tunteistani kenellekään ja itkin öisin imettäessäni hautoen eroa miehestä. Vasta odottaessani toista lasta tajusin mistä oli kyse ja ymmärsin puhua asiasta jo etukäteen neuvolassa sekä mieheni kanssa. Nyt meillä jaetaan lastenhoitovastuuta enemmän ja huolehditaan siitä että kukaan ei väsy ja kaikki saavat nukkua riittävästi. Oma aika on myös tärkeä tekijä masennuksen torjumisessa. Olisiko ystäväsi puheet jonkinlainen hätähuuto?

 

[Näin meilläpäin]

Varmaan riippuu siitä, miten asiaan asennoituu. Mulla on vauva 7 kk, täysimetin 6 kk. Jotkut ihmettelevät, miten saatan olla niin kiinni vauvassa. Omasta mielestäni mulla on ihan hurjasti omaa aikaa.

Tänään vauva heräsi jo seitsemältä, mutta kävi ekoille päikkäreille 8:15. Nukkuu edelleen, eli mulla on ollut tänään jo yli tunti omaa aikaa käsitöiden ja läppärin parissa.

Päivisin notkutaan kaupungilla, sovittelen vaatteita vaatekaupoissa, tavataan ihmisiä, käydään kahvilla. Ikinä ei ole ollut näin paljon aikaa vaan hengata. Telkkarista tulee katsottua turhiakin juttuja, kun on niin paljon "omaa aikaa" vauvan möyriessä lattialla.

Niin, varsinaista omaa aikaa ilman vauva minulla on ollut pisimmillään neljä tuntia. Kävin silloin juomassa pari olutta kavereiden kanssa. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa lyhyellä juoksulenkillä ja pari kertaa viikossa saunassa, missä lojun ainakin tunnin naamiot naamalla ja tukassa.

 

[miauh]

meillä nyt 9,5kk poika, omaa aikaa saan aina kun vauva nukkuu päiväunet eli pari-kolme tuntia ainakin. iltaisin kun vauva menee nukkumaan, on miehen kanssa yhteistä aikaa niin pitkään kun jaksetaan olla hereillä. kerran kuukaudessa mä mä käyn kavereiden kanssa jossain pitämässä hauskaa, vauva on silloin isänsä kanssa. arkipäivisin pääsen harvoin mihinkään ilman vauvaa koska mies on päivät töissä. iltaisin ei jaksais ees lähteä enää mihinkään, mutta kyllä mä koen että saan ihan tarpeeks omaa aikaa. alussa kun vauva oli pienempi ja huus todella paljon, musta tuntu että mulla ei oo tarpeeks omaa aikaa.

 

["piipaa"]

Jokainen ihminen tarvitsee yksilöllisesti aikaa juuri sen verran kuin tarvitsee. Sen, mikä on riittävä määrä, tuntee siitä, että on onnellinen siihen tilanteeseen mikä on. Ei kannata odottaa vuosia ja kituutella väkisin kotona, jos siltä tuntuu, että pitäisi saada hetki aikaa rentoutua. Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa, ja äitinä olo ei ole mikään poikkeus! Järjestäkää asiat niin, että perheessä on kaikilla hyvä olla. Älkääkä hukatko itseänne sen vauvan hoidon alle.
nimim. kannatan ehdottomasti ajan antamista vauvalle niin paljon kuin vain jaksaa.

 

[annass]

Varmaan riippuu siitä, miten asiaan asennoituu. Mulla on vauva 7 kk, täysimetin 6 kk. Jotkut ihmettelevät, miten saatan olla niin kiinni vauvassa. Omasta mielestäni mulla on ihan hurjasti omaa aikaa.

Tänään vauva heräsi jo seitsemältä, mutta kävi ekoille päikkäreille 8:15. Nukkuu edelleen, eli mulla on ollut tänään jo yli tunti omaa aikaa käsitöiden ja läppärin parissa.

Päivisin notkutaan kaupungilla, sovittelen vaatteita vaatekaupoissa, tavataan ihmisiä, käydään kahvilla. Ikinä ei ole ollut näin paljon aikaa vaan hengata. Telkkarista tulee katsottua turhiakin juttuja, kun on niin paljon "omaa aikaa" vauvan möyriessä lattialla.

Niin, varsinaista omaa aikaa ilman vauva minulla on ollut pisimmillään neljä tuntia. Kävin silloin juomassa pari olutta kavereiden kanssa. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa lyhyellä juoksulenkillä ja pari kertaa viikossa saunassa, missä lojun ainakin tunnin naamiot naamalla ja tukassa.

Rippuu paljon myös siitä vauvasta. Kaikkien vauvojen kanssa ei pysty käymään kahvilla tai shoppailemassa,eivätkä he ole tyytyväisenä lattialla äidin tuijottaessa telkkua. "Helppojen" esikoisvauvojen kohdalla varmaan voi ollakin tunne että ehtii tehdä vaikka mitä,mutta vaativimpien kohdalla ei välttämättä juuri lepohetkiä ole.

 

[Näin meilläpäin]

Rippuu paljon myös siitä vauvasta. Kaikkien vauvojen kanssa ei pysty käymään kahvilla tai shoppailemassa,eivätkä he ole tyytyväisenä lattialla äidin tuijottaessa telkkua. "Helppojen" esikoisvauvojen kohdalla varmaan voi ollakin tunne että ehtii tehdä vaikka mitä,mutta vaativimpien kohdalla ei välttämättä juuri lepohetkiä ole.

Totta tuokin. Varmasti vaativamman vauvan kanssa tarvitsisi niitä lepohetkiä enemmän. Ja paljon on kiinni varmasti myös yöunista. Pirteänä jaksaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa.

Yksi hyvä apukeino sellainen äiti-ihmisen multitasking-taito. Että osaa nollata päänsä lempitelkkarisarjan parissa, vaikka samanaikaisesti kierisi lattialla vauvan kanssa, tai jaksaa nauttia shoppailusta, kun samalla irvistelee vauvalle. Mulle se viikottainen saunahetki on tosi rentouttava, vaikka samalla teen naamalle ja kropalle "vuosihuoltoa".

Sitten jaksaa paremmin taas niinä hetkinä, kun vauvalla on huonompi päivä.

 

[ohopsis]

Varmaan riippuu siitä, miten asiaan asennoituu. Mulla on vauva 7 kk, täysimetin 6 kk. Jotkut ihmettelevät, miten saatan olla niin kiinni vauvassa. Omasta mielestäni mulla on ihan hurjasti omaa aikaa.

Tänään vauva heräsi jo seitsemältä, mutta kävi ekoille päikkäreille 8:15. Nukkuu edelleen, eli mulla on ollut tänään jo yli tunti omaa aikaa käsitöiden ja läppärin parissa.

Päivisin notkutaan kaupungilla, sovittelen vaatteita vaatekaupoissa, tavataan ihmisiä, käydään kahvilla. Ikinä ei ole ollut näin paljon aikaa vaan hengata. Telkkarista tulee katsottua turhiakin juttuja, kun on niin paljon "omaa aikaa" vauvan möyriessä lattialla.

Niin, varsinaista omaa aikaa ilman vauva minulla on ollut pisimmillään neljä tuntia. Kävin silloin juomassa pari olutta kavereiden kanssa. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa lyhyellä juoksulenkillä ja pari kertaa viikossa saunassa, missä lojun ainakin tunnin naamiot naamalla ja tukassa.

Mulla on mennyt tosi paljon aikaa sen hyväksymiseen, että jollain oikeasti on tuollainen vauva. Meillä huudetiin nonstoppina tuohon n. 9 kk ikään asti tyytymättömyyttä. Päiväuniajat oli ainoat kun pääsi (vaunujen kanssa ) lenkittämään koiraa tai sai syötyä. Muuten vauva huusi, jos en koko ajan hytkyttänyt, kanniskellut, kävelyttänyt, viihdyttänyt.

Kaipasin tosi paljon edes sitä puolta tuntia omaa aikaa joka päivä, eli että illalla pääsin miehen kotiin tultua koiran kanssa lenkille yksin. Muuta ei arkena koskaan ehtinyt. Viikonloppuisin oli välillä ihan pakko jättää karjuva tapaus isälleen, vaikka tämäkin tietysti oli työviikosta väsynyt, että pääsi nollaamaan pariksi tuntia kaupungille/kahvilaan. Jos joskus saan toisen lapsen, osaan ehkä paremmin infota sukulaisia ja kavereita ja muita, että meillä tarvittais apua NYT... Tuolloin en jotenkin kehdannut, ja oltiin molemmat vanhemmat ihan vieterimme päässä sen ekan vuoden jälkeen. Sen jälkeen sitten onneksi helpotti.

 

[idunnor]

En tiedä.

Mulla on omaa aikaa sitten, kun lapset on saatu vihdoin nukahtaan. Eli 1-3h ennen kuin meen itse nukkuun, riippuu kui kauan jaksan valvoa...

 

[maui]

eiköhän se ole ihmisestä kiinni paljonko sitä omaa aikaa kaipaa. enemmän ihmettelen sitä että joku viitsii tulla taas naapuristaan tai miehen siskosta tänne valittamaan.

 

[tn]

mihin vauvan äiti tarvitsee omaa aikaa? en tajua.

Minä tarvitsen omaa aikaa liikunnan harrastamiseen, käyn salilla tai lenkillä. Kyllä fyysisen kunnon ylläpitäminen jaksaa auttamaan vauvan kanssa. Tuon pari tuntia vauva siis viettää isänsä kanssa.

 

["vieras"]

Välillä meinaa väsyttää, mutta itsepä tätä olemme halunneet <3

Ihan oikeastiko olet halunnut tuollaisen arjen? Vai oletko halunnut ison talon ja pari lasta, siinä sivussa ajautunut tilanteeseen, jossa sinä pyörität lapsirulettia ja mies "valmistelee suurta omakotitaloa talveen" (oikeasti, aivan kuin asuisitte jossain brittiläisessä country housessa)?

 

[MarieHos]

Omaa aikaa on sen verran kun jaksan valvoa. Lapset menee 20 aikoihin sänkyyn, itse menen nukkumaan 22-24.
Olen arkipäivät yksin lasten kanssa, mies on vain viikonloppuisin kotona. Ja silloin ollaan koko perhe yhdessä, enkä silloin edes kaipaa sitä omaa aikaa, kun kaikkea ei silloin tarvitsekkaan tehdä yksin.

Otan kyllä päivisinkin sellasia pieniä, vartin hetkiä itselleni. Lapsille teletapit pyörimään ja itse tulen juomaan päiväkahvit koneen äärelle, tai otan ristikkolehden ja istahdan sohvalle lasten viereen. Nekin hetket piristää kummasti, kun on hetken tekemässä jotain omaa juttua, vaikka lapset onkin hereillä.

 

[ketjun ap]

eiköhän se ole ihmisestä kiinni paljonko sitä omaa aikaa kaipaa. enemmän ihmettelen sitä että joku viitsii tulla taas naapuristaan tai miehen siskosta tänne valittamaan.

no lähinnä tässä kummastuttaa se että kirkkain silmin tämä äiti valittaa kun ei IKINÄ pääse, EI KOSKAAN saa olla ilman vauvaa, vaikka ihan oikeasti sillä on omaa aikaa, se käy useasti viikossa kahvilla, kaupassa, kylässä ilman vauvaa, vauvan isä on vauvan kanssa, mutta silti perheessä riidellään äidin toimesta kun ei IKINÄ saa omaa aikaa eikä mihinkään pääse.
sen lisäksi valittaa väsymystä kun ei ehdi nukkua, vaikka se ihan omasta valinnastaan kukkuu 3-4 asti yöllä hereillä kun vauva nukkuu..
mun on hirveän vaikea olla sanomatta sille "pahasti" kun kuitenkin sivusta näen että on karkeaa liioittelua tuo 24/7 vauvassa kiinni oleminen..

 

[Näin meilläpäin]

no lähinnä tässä kummastuttaa se että kirkkain silmin tämä äiti valittaa kun ei IKINÄ pääse, EI KOSKAAN saa olla ilman vauvaa, vaikka ihan oikeasti sillä on omaa aikaa, se käy useasti viikossa kahvilla, kaupassa, kylässä ilman vauvaa, vauvan isä on vauvan kanssa, mutta silti perheessä riidellään äidin toimesta kun ei IKINÄ saa omaa aikaa eikä mihinkään pääse.
sen lisäksi valittaa väsymystä kun ei ehdi nukkua, vaikka se ihan omasta valinnastaan kukkuu 3-4 asti yöllä hereillä kun vauva nukkuu..
mun on hirveän vaikea olla sanomatta sille "pahasti" kun kuitenkin sivusta näen että on karkeaa liioittelua tuo 24/7 vauvassa kiinni oleminen..

Varmaan kysymys on osittain odotuksistakin. Jos on ennen vauvan syntymää kuullut läheisiltään lupauksia, kuinka paljon nämä ovat valmiita olemaan mukana arjessa, ja suunnitellut itselleen kunto-ohjelman tms. vauvavuodelle, niin varmasti kokee pettymyksen, jos nämä odotukset eivät täytykään.

Itselläni tilanne on sellainen, että vauvan isä on ainoa hoitaja itseni lisäksi. Sukulaisia ja ystäviä on, mutta satojen kilometrien päässä. Näin ollen varauduin etukäteen siihen, etten vuoteen omia hampaitani pese. Kun sitten vauva on osoittautunut melko helpoksi, tuntuu sitä omaa aikaa olevan ihan ihmeesti, vaikka se ei varsinaisesti omaa olekaan.

Anteeksipyyntöni kaikille, jotka ovat tulkinneet ensimmäistä viestiäni siten, että vauvan "helppous" olisi jotenkin omasta asennoitumisesta kiinni. Näin ei asia suinkaan ole. Mutta asenteellakin on merkitystä: olen kuullut toisten "helppojen" esikoisten äideiltä kauhistelua, kun minulta puuttuu se oma aika ilman vauvaa.

 

["hups"]

Jaaha ja mitä tuo tuommoinen "omaaika" on ihan käsittämätön asia 27/7 lasten kanssa oma rauha ku käy pytyllä tai ne sattuu kaikki yhtä aikaa nukkumaan. Niin se nukkuminen mutta ku ei silloinkaan ku aina ainakin yks on kainalossa joskus vain tuntuu ku olis pieni hetki että vois istahtaa niinku nyt sattuu oleen pieni hetki ku kaikki nukkuu......

 

[Näin meilläpäin]

[QUOTE="hups";24866157]Jaaha ja mitä tuo tuommoinen "omaaika" on ihan käsittämätön asia 27/7 lasten kanssa.... [/QUOTE]

Olen kyllä kuullut sanonnan, että vuorokauden tunnit eivät riitä