H
hajoaapääenjaksa
Vieras
Äijä pelas koko tilinsä. Nyt mä jouduin laittaan pojan nindendon myyntiin ja pyytään lainaa omalta siskoltani, jotta saadaan loppukuuksi ruokaa. Onneksi tulee hoitoraha, jolla sitten kärvistellään taas reipas kaksi viikkoa, kunnes on miehen palkkapäivä.
Tää oli viimeinen pisara. Mä annoin miehelle kaksi vaihtoehtoa, joko pankkitunnukset ja kortit tai ero ja se valitsi ensimmäisen, mutta oikeasti en ole enää ollenkaan varma haluanko jatkaa koko paskapään kanssa.
Mä en oo saanut koskaan tältä mieheltä mitään lahjaa (joulu, synttäri tms)ja vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että miksi; Kaikki ylimääräinen menee pelaamiseen. Nyt tilanne on ilmeisesti se, että kaikki hänen tienaamansa rahat on tätä ylimääräistä ja minä kyllä hoidan hoitorahallani kaikki laskut ja vuokran (ei muuten riitä).
Kesällä oli töissä, joista sai helkatin hyvää rahaa ja ihmettelin kesän lopussa, kun hänellä ei yhtään ollut säästössä. Meidän piti lähteä syksyllä lomalle jonnekin lämpimään.
Mä oon siis käytännössä maksanut lähes tulkoon kaiken viimeisen 2 vuotta ja vähintään puolet kaikesta. Kuitenkin miehen mielestä, joka riidan yhteydessä, hän on "jo tuhlannut ihan liikaa tähän perheeseen".
Nyt matelee, että hän hakee apua ja hän ottaa yhteyttä velkaneuvojaan (kävi ilmi, että hänellä on aika monta tuhatta euroa myös ulosotossa, pikavippejä). Mutta mitään ei (yllätys, yllätys) tapahdu. Vinkuu ja vikisee, kuinka raskasta hänen työnsä on ja kuinka hän toivoisi parempaa työpaikkaa. EI ole ikinä mihinkään tyytyväinen.
Mä olen niin raivoissani, että tällä hetkellä musta tuntuu, että koko äijä joutaisi jäämään auton alle ja pakeneen tästä maailmasta. Se kirpasis kerran ja kovaa, mutta ei olis vuodesta toiseen jatkuvaa pettymystä koko elämä.
Kysymys kuuluukin, onko minun paikkani nyt hillitä itseni ja olla miehen tukena ja ymmärtää hänen addiktiotaan (jota verrataan alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen) ja olla niin mielinkielin, että herralle ei vaan tuu paha olo ja lähde taas pelaamaan? Tuleeko meidän perheen koko elämä olemaan vaan tän neidin ympärillä pyörimistä?
Kaiken lisäks tällä paskapäällä oli vielä toinen nainenkin kolme kesää sitten, kun poikamme syntyi. EN oikeastaan koskaan antanut sitä anteeksi. Mä olin kotona ja hoidin lasta, ihmettelin kun perjantai illat poikien kanssa venyi helposti lauantai iltaan
Vihaan tuota miestä. Sanokaa nyt mulle, että jätän sen luuserin itkeen ja että mä löydän vielä jonkun miehen, joka siitäkin huolimatta, että mulla on poika toisen miehen kanssa, voi rakastaa mua ja pitää meistä huolta ja että mäkin joskus voisin saada tasa-arvoisen suhteen, jossa maksetaan kaikki puoliksi ja että muakin muistettas vaikka joku syntymäpäivä..
Tää oli viimeinen pisara. Mä annoin miehelle kaksi vaihtoehtoa, joko pankkitunnukset ja kortit tai ero ja se valitsi ensimmäisen, mutta oikeasti en ole enää ollenkaan varma haluanko jatkaa koko paskapään kanssa.
Mä en oo saanut koskaan tältä mieheltä mitään lahjaa (joulu, synttäri tms)ja vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että miksi; Kaikki ylimääräinen menee pelaamiseen. Nyt tilanne on ilmeisesti se, että kaikki hänen tienaamansa rahat on tätä ylimääräistä ja minä kyllä hoidan hoitorahallani kaikki laskut ja vuokran (ei muuten riitä).
Kesällä oli töissä, joista sai helkatin hyvää rahaa ja ihmettelin kesän lopussa, kun hänellä ei yhtään ollut säästössä. Meidän piti lähteä syksyllä lomalle jonnekin lämpimään.
Mä oon siis käytännössä maksanut lähes tulkoon kaiken viimeisen 2 vuotta ja vähintään puolet kaikesta. Kuitenkin miehen mielestä, joka riidan yhteydessä, hän on "jo tuhlannut ihan liikaa tähän perheeseen".
Nyt matelee, että hän hakee apua ja hän ottaa yhteyttä velkaneuvojaan (kävi ilmi, että hänellä on aika monta tuhatta euroa myös ulosotossa, pikavippejä). Mutta mitään ei (yllätys, yllätys) tapahdu. Vinkuu ja vikisee, kuinka raskasta hänen työnsä on ja kuinka hän toivoisi parempaa työpaikkaa. EI ole ikinä mihinkään tyytyväinen.
Mä olen niin raivoissani, että tällä hetkellä musta tuntuu, että koko äijä joutaisi jäämään auton alle ja pakeneen tästä maailmasta. Se kirpasis kerran ja kovaa, mutta ei olis vuodesta toiseen jatkuvaa pettymystä koko elämä.
Kysymys kuuluukin, onko minun paikkani nyt hillitä itseni ja olla miehen tukena ja ymmärtää hänen addiktiotaan (jota verrataan alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen) ja olla niin mielinkielin, että herralle ei vaan tuu paha olo ja lähde taas pelaamaan? Tuleeko meidän perheen koko elämä olemaan vaan tän neidin ympärillä pyörimistä?
Kaiken lisäks tällä paskapäällä oli vielä toinen nainenkin kolme kesää sitten, kun poikamme syntyi. EN oikeastaan koskaan antanut sitä anteeksi. Mä olin kotona ja hoidin lasta, ihmettelin kun perjantai illat poikien kanssa venyi helposti lauantai iltaan
Vihaan tuota miestä. Sanokaa nyt mulle, että jätän sen luuserin itkeen ja että mä löydän vielä jonkun miehen, joka siitäkin huolimatta, että mulla on poika toisen miehen kanssa, voi rakastaa mua ja pitää meistä huolta ja että mäkin joskus voisin saada tasa-arvoisen suhteen, jossa maksetaan kaikki puoliksi ja että muakin muistettas vaikka joku syntymäpäivä..
