kuinka paljon teidän 1.5-2vuotiaat leikkii itsekseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Esikoinen on nyt 1v7kk ja todella vähän leikkii itsekseen. Leikitään, ulkoillaan, piirretään, luetaan, lauletaan jne. yhdessä. Jos en istu lattialla kaverina leikkimässä niin ainakin samassa huoneessa viikkaa pyykkejä tms. Vähän aikaa saattaa käydä toisen huoneen puolella leikkimässä jos esim. teen ruokaa, mutta yleensä on siinäkin mukana.
 
No 1,5 veenä ei vielä juuri ollenkaan. Nyt 2 veenä leikkii jonkun verran itsekseen, jos olen samassa huoneessa ja juttelen ja kommentoin leikkiä lähes koko ajan. Toisinaan saattaa leikkiä toisessakin huoneessa (tai lukea kirjaa) jonkun 15 min.

Eli kyllä mä olen lapsen kanssa tosi paljon. En nyt koko aikaa aktiivisesti leiki, mutta vieressä täytyy olla ja välillä keksiä sille jotain mitä se vois tehdä ja leikkiä. ja tuleehan sitä leikittyäkin aika paljon, sillon lapsi on ihan innoissaan.
 
Mulla on 1 v 9 kk poika, joka leikkii itsekseen pieniä pätkiä aika usein päivän mittaan. Rakentaa legoilla, ajelee autoilla, tekee palapelejä jne. Kaikkea tuota tehdään myös yhdessä, ja leikit kiinnostaa selvästi enemmän kun on leikkikaveri. Lisäksi ulkoillaan, heitellään palloa, soitellaan pianoa ja tehdään kotitöitä. Poika tykkää auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä, imuroinnissa jne. Ja rakastaa käydä suihkussa ja saunassa!

Oon hoitovapaalla, eli olen pojan kanssa käytännössä koko ajan :)
 
Ei leikki yksin, jos ei vieressä ole tai samassa huoneessa. Mutta esim. jos telkku päällä ja vanhempi sitä katsoo lapsi leikkii lattialla yksikseen. Seuraa kuitenkin kaipaa, että perässä tulee joka paikkaan. =)

Me ulkoillaan, syödään, piirretään, rakennetaan legoilla, lueskellaan, löhöillään, leikitellään, tiskataan... Kaikkea sellasta mukavaa yhdessä oloa. =)
 
Meidän jut täyttänyt 2v neiti saattaa leikkiä pitkiäkin toveja itsekseen.Värkkäilee kaikkia pikkujuttuja tai vaikka rakentelee tornia puoli tuntia jne.Isoveljensä 4v ei taida leikkiä sen vertaa vielä nytkään =) Keskenään touhuavat suurimman osan ajasta kuitenkin. Erilaisia ovat. =)
 
Meillä 1-v touhuaa itekseenki pitkänkin aikaa jos on jotain mielenkiintosta tutkittavaa. Välillä käy toisessakin huoneessa leikkimässä mutta palaa näköpiiriin pian =). Paljon kuitenkin yhdessä leikitään ja loruillaan, laitetaan ruokaa, ulkoillaan pihalla.
 
kiitokset vastauksista! Meillä 1v8kk leikkii nykyään paljonkin itsekseen,itsestä tuntuu hassulta kun muutama kuukausi vielä roikkui lahkeessa kiinni eikä itse voinut tehdä mitään. Nyt lueskelee,rakentelee torneja,laulaa tai leikkii suht. pitkäänkin itsekseen. Itse en jaksaisikaan olla koko ajan aktiivisesti läsnä,vaan saatan lukea lehteä,teen kotitöitä ym ja kommentoin samalla sivusta lapsen tekemisiä jos tämä sitä kaipaa. Iso osa kotitöistäkin tehdään kyllä yhdessä kun toinen niin innoissaan niistä.

Tunteeko kukaan muu syyllisyyttä siitä jos tekee jotain "ihan omaa" lapsen ollessa hereillä eikä ole koko ajan vieressä istumassa ja leikittämässä?Eikö kuitenkin ole ihan tervettä kehitystä että lapsi osaa leikkiä pieniä aikoja myös itsekseen? Taitaa olla semmosta joka äidin perussyyllisyyttä,ikinä ei oo ihan tarpeeksi hyvä.. :)
 
Välillä tuntuu kurjalta kun touhaa omiaan, mutta kuitenkin täytyy ajatella että lapsi näkee ja kuulee äidin olevan siinä lähistöllä ja varmasti tuntee olonsa turvalliseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sssss:
Välillä tuntuu kurjalta kun touhaa omiaan, mutta kuitenkin täytyy ajatella että lapsi näkee ja kuulee äidin olevan siinä lähistöllä ja varmasti tuntee olonsa turvalliseksi.

Nyt putosin kärryiltä.
Siis suomeksi: sinä touhuat omiasi. Lapsi on tyytyväinen ja touhuaa omiaan. Ja sinusta se tuntuu kurjalta???

Mitä sen lapsen sitten pitäisi tehdä? Roikkua sinussa koko ajan, vaatia sinua kaveriksi koko ajan? Parkua heti kun käännät silmäsi toisaalle?

Vanhemmuuden haastavin tehtävä on auttaa lasta irtautumaan vanhemmistaan. Se alkaa jo heti, kun napanuora on katkaistu. Se ei ole hylkäämistä eikä se ole välinpitämättömyyttä. Lapsi haluaa itsenäistyä, irtautua, ja vanhemman kuuluu mahdollistaa se ilman että lapsi saisi mitään traumoja tai kokisi hylätyksi tulemista, eli ikätaso ja ikäkehitys huomioiden.

Siitä ei pidä potea huonoa omaatuntoa, eikä syyllisyyttä. Se kuuluu mennä niin.
Linnutkin lentää pesästään. Annetaan siis siivet ja juuret.. siinä sitä onkin.
 

Yhteistyössä