Kuinka pystyn unohtamaan ja luottamaan jälleen

[havukka-ahon ajattelija]

Olemme olleet naimisissa 22 vuotta, meillä on kouluikäisiä lapsia.
Sain tietää ennen joulua mieheni ihastuneen työpiireissä pari vuotta kestäneessä projektissa 'ihanaan ja huumorintajuiseen' naiseen. He olivat jutelleet kaikenlaista, nauraneet, käyneet syömässä, kun minulle kerrottiin miesporukan illanvietosta. Uskon, että pidemmälle eli ruumiillisiin kontakteihin ei menty.

Minua raastoi ensin se, että minulta on viety koko viime vuosi pois: mies ei ollutkaan läsnä niissä kaikissa paikoissa ja tilanteissa, kun tämä naisen on täytynyt vallata miehen mieli. Itse sanoo, että mies ei keskity kahteen asiaan kerralla eli enkö minä ollut vaimona ollenkaan sitten olemassa vai unohtuiko kenties ihastus minun läsnäollessa...

Viime kesänä ostimme 25 vuoden yhdessäolon kunniaksi uudet sormukset ja mieheni sanoi, että haluaa viettää seuraavat 25 vuotta kanssani. Samanaikaisesti työpäivän aikana hän on ihastuksissaan tuijotellut ja jutustanut tätä naista (varmasti olisi halunnut muutakin). Projektin loputtua mieheni oli yrittänyt ottaa parin kuukauden päästä sähköitse yhteyttä tähän naiseen, mutta ei ollut saanut vastausta. Ehkä viesti ei mennyt perille tai sitten nainen ei halunnut enää olla tekemisissä. Siinä tapauksessa minun pitää olla kiitollinen naiselle, että sain pitää mieheni. Olen kutakuinkin varma, että mieheni haluaa siksi olla mun kanssani, kun tämä ihastus ei vastannut.

Nyt minun on todella vaikea uskoa ja luottaa mieheeni. Hän sanoo, että haluaa olla mun kanssani eikä halua olla/yrittääkään mitään 'jatkoja' ihastuksen kanssa. He todennäköisesti kuitenkin 'törmäävät' työpiireissä ennenpitkää, roihahtaako kaikki uudelleen palamaan? Miten voisin olla pelkäämättä että tulen petetyksi uudelleen? Miten voisin luottaa? Kertoisiko joku semmoinen joka on samantyylistä tilannetta käynyt itse läpi ja selvinnyt siitä. Kauanko tämänlainen mielentila kestää, nyt on minulla mennyt jo 4 kk tätä epävarmuutta ja pelkoa tulevasta, että minua petetään edelleen/uudelleen. Haluaisin itse päättää olenko semmoisessa liitossa jossa miehellä on minun lisäkseni joku toinen...

Voisiko sitten ratkaisu olla, että etsin itselleni samanlaisen 'ihanan ystävän', johon voisin vaikka ihastuakin..

 

[Panacea]

Kysyt, kuinka pystyisit unohtamaan ja luottamaan jälleen. En ymmärrä, mitä sinun pitäisi pystyä unohtamaan, ja miksi sinun luottamuksesi on kadonnut.

Olet ollut 22v vuotta naimisissa ja miehesi on ollut tietämäsi mukaan ihastunut johonkin työkaveriin. Mutta mitään ei ole tapahtunut.

Herranpieksut nainen - tottakai ihmiset melkein neljännes vuosisadan aikana ihastuu toisiinkin! Oleellista on, mitä sille ihastumiselle tekee.

Suosittelen sinualle pannullista oikein vahvaa kahvia, jotta heräisit noista pikkutyttö unelmistasi tähän reaalimaailmaan.

 

[havukka-ahon ajattelija]

Ymmärrän kyllä että pitkässä suhteessa voi ihastua, olen itsekin ollut ihastunut toiseen joskus. Erona minun kohdallani oli tosiaan se, että en tehnyt asialle mitään: juteltiin työaikana, mutta en yrittänytkään työajan ulkopuolella tavata/ottaa kontaktia ja työssäkin pysyin asiallisena. Minun mieheni meni rajan toiselle puolelle ja halusi enemmän. Yrittipä pitkän ajan kuluttua, kun työprojekti oli loppunut, uusintaa jatkon toivossa. Siksi minulla pelottaa, koska juttu on ilmeisesti jäänyt mieheni mielestä pahasti kesken, pelkään että sitä jatkoa on tulossa ja tulen 'oikeasti' petetyksi. Ehkä sinun mielestäsi 'pikkutyttömäistä', mutta minulle todellinen pelko. Enkö riitä enää miehelleni. (Ei ollut kysymys, ainoastaan mieheni voi siihen vastata). Edellinenhän itsekin totesi, että oleellisinta on, mitä sille ihastumiselle tekee. Miehelläni raja ylittyi. Onko siis pettämistä ainoastaan vain seksin harrastaminen?

 

[mies1]

Ehkä suhteellisuudentaju olisi nyt paikallaan. Ymmärsin, että mies pysyy ruodussa ja ottaa opikseen. MUTTA, jos sinä jatkat hänen epäilyään, etkä ole lainkaan haluttava puoliso, niin kauanko luulet miehen kestävän painostustasi. Toisaalta asiasi kuulostaa kovin vähäpätöiseltä, niiden mielestä, joilla on todellakin tapahtunut jotakin, varmasti jotakin kamalaakin.
Sinä nyt pyörit ympyrää, etkä muistuta lainkaan havukka-ahon ajattelijaa, ota laput pois silmiltäsi ja tuuleta vähän itseäsi, ennen kuin Sinä pilaat kaiken.

 

[karismaako]

Havukka-ahon ajattelijako tässä onkin syyllinen? Ja minä kun luulin et ukko.
Se olikin sitä aikuisten välistä harmitonta kisailua...

 

[Panacea]

Pikkutyttömäistä on se, että kuvittelee rakkauden olevan sitä, ettei mitään muuta päähän mahdu.

Kirjoitit: "Minua raastoi ensin se, että minulta on viety koko viime vuosi pois: mies ei ollutkaan läsnä niissä kaikissa paikoissa ja tilanteissa, kun tämä naisen on täytynyt vallata miehen mieli. "

Olet ilmeisesti melkoinen dramaqueen, kun saat miehen ihastuksesta syyn ajatella, että sinulta on viety kokonainen vuosi elämästä. Ja ajattelet siis, että ihastunut ihminen ei muuta ajattele kuin ihastusta?

Sekö sinua pelottaa, että maailmassa on muitakin naisia, joiden kanssa miehelläsi voisi olla ihana rakkaussuhde ja elämä yhdessä? Että sinä et ole "se ainoa oikea"?
(Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta eiköhän meille kaikille löydy enemmän kuin yksi potentiaalinen kumppani tämän maailman 6,2 miljardin ihmisen joukosta.)

Sinun miehesi on sinun kanssasi. Hän on valinnut sinut. Mitään ei ole tapahtunut, mikä ei olisi normaalia ja ok. Nyt juot sitä kahvia ja rauhoitut.

 

[havukka-ahon ajattelija]

Join varmuuden vuoksi kaksi pannullista kahvia sillä seurauksella että ramppasin koko yön pissalla

Tiedän että tässä maailmassa on meille kaikille ainakin kymmenen mahdollista parasta elämänkumppania, miehelleni, sinulle ja minullekin. En minä sitä pelkää, että mieheni voisi olla onnellinen tai jopa onnellisempi jonkun muun naisen kanssa. Pelkään sitä että meidän perheemme hajoaa, sillä satun tykkäämään kovasti mörököllistäni ja minusta meidän perheemme on melko kiva. Minä olen vain niin ehdoton, että en halua olla mieheni kanssa yhdessä, jos minulle ei anneta sitä minkä minulle vaimona, puolisona ja rakastettuna kuuluu: intiimejä hetkiä, hyvää seksiä, syvällisiä keskustelutuokioita. Jos mies harrastaa näitä kaikkia ensin vaikka jokun toisen naisen kanssa johon on ihastunut/rakastunut, luuletteko, että vielä minä saisin täyden huomion? Olenko sitten todella itsekäs ihminen, kun haluan mieheltäni nämä asiat vain itselleni? En minä mieheni ihastumista ole tuominnutkaan, se on todellakin normaalia, mutta sen tuomitsin kun minä olen jäänyt ainakin ilman näitä keskusteluja ja intiimejä hetkiä paitsi, kun mies oli päivän aikan jo keskustellut itsensä tyhjäksi. Hyvää seksiä olen mielestäni saanut aina (kukahan ukolla oli mielessä; no onneksi minäkin olen välillä kuvitellut tilalle jonkun toisen...) Siksi minä pelkään että tuolle ihastumiselle tulee jatkoa, sillä silloin olen varma ettei mieheni haluakaan antaa minulle omaa itseänsä kokonaan, jäisin aina puutteeseen, myös ennen pitkää siinä seksissäkin. Oman itseni takia minun täytyisi lähteä.

Siksi kysyinkin, että miten voisin luottaa ja unohtaa tapahtuman, että en juuri omalla toiminnalla ja käytökselläni pilaisi tätä? Jos oletetaan että ukkoni on palannut ainakin nyt ruotuun (varmahan en voi koskaan toisesta olla), en haluaisi jankuttamisella työtää hänta hauskempaan seuraan. Olen ajtellut etsiä itsellenikin keskustelukumppania jostain vastakkaisesta sukupuolesta, onko se ojasta allikkoon vai hyvä keino kääntää ajatukset muualle?

 

[mies1]

Kyllä sinä olet oikeilla jäljillä.
Keskustelukumppani vastakkaisesta sukupuolesta on oikein hyvä asia, mutta miten löydät miehen, joka haluaa vain jutella, eikä halua enempää
Toisaalta miten saat miehesi ymmärtämään "toisen" miehen.

Mitä jos kirjoitteleisit tänne? Tulisi ainakin monia näkökulmia.

Mitä jos hiljentäisit vähän tahtia. Hyväksyisit tapahtuneen, mutta hyväksyisit myös omat reaktiosi. Sinulla on nyt suuri vaara masentua ja tuo nukkumattomuuskin pitäisi saada pois. Pidä käyttäytymistäsi normaalina, koska sinä olet pettynyt ja järkyttynyt. En usko, että sinä voit sormia napsauttamalla hyväksyä tapahtunutta, vaan ajan kanssa alat unohtamaan ja hyväksymään. Anna itsellesi sitä aikaa.

 

[*Helena*]

Minun mieheni oli taannoin hyvinkin ihastunut yhteen yhteiseen ystäväämme. Minun kauttani hän tutustui tähän. Näin sen selvästi, vaikkei mieheni koskaan sitä myöntänyt. Joka kerran kun olimme porukalla yhdessä mieheni nauroi, jutusteli vain tämän naisenkanssa, molemmat toisiaan silmiin tuijottaen. kerran mieheni jopa "unohti" minut kaupungille, kun lähti taksilla saattamaan tätä ystäväämme kotiin.

Ei voi mitään, sain "pienen" kohtauksen asiasta ja mies ei myöntänyt mitään, vaikka kaikki näkyi imiselvästi päällepäin.

Lakkasin kutsumasta tätä ystävää luoksemme, ihan itseni takia. En kestänyt katsella sitä.

Miestäni vannotin, etä jos hän koskaanhlauaa olla tuon naisen kanssa, niin menee heti samantien, Hän olisi vapaa lähtemään heti. Oikeastaan itkin ja pyysin että jos koskaan edes ajattelet meneväsi niin mene nyt. Ei mennyt, mutta tiedän että ihastusta se oli. Ja sille en voi mitään.

Ystävyys kuihtui, mutta en ole siitä pahoillani, sillä uskon että heidän välillään tuo tunne olisi jatkunut ja jatkuisi yhä, jos olisimme tekemisissä. En voinut olla se välikappale joka heidät saattaisi yhteen.

Sinun tilanteesi on hankalampi, kun et voi miehesi työkuvioille mitään. Tuntuu varmasti raastavalta katsella sitä sivusta tai odottaa että tapahtuuko myöhemmin jotain.

Miespuolisen jutusteluseuran tai ihastuksen hankkiminen on sikäli vaarallista, että sillä teet tällaisesta luvallista molemmille. Antaisit sillä miehellesi luvan tähän ihastukseen ja ehkä se jopa työntäisit häntä sinnepäin. Tai sitten hän pitäisi sinusta kiinni entistä tiukemmin. Siinä on riskinsä.

 

[Panacea]

Ymmärrän hyvin, että pelko miehen menetyksestä voi olla musertava. Aina, kun rakastamme, pelkäämme menetystä.

Mutta menetys on mahdollinen elämässä aina. Emme voi valita sitä, mitä meille tapahtuu. Voimme valita vain sen, miten suhtaudumme tapahtuneeseen.

Nyt sinä olet hukkaamassa onnesi ennalta murehtimiseen. Siteeraan Tommy Tabermannia: "Iloitessa jos alat pelätä tulevia suruja, on pahin jo tapahtunut."

Olen itse syvästi rakastunut ja pelkään menetystä myös. Yritän suhtautua asiaan, siten, että jos rakkaani rakastuu toiseen, sille en mitään voi. Mutta voin yrittää joka päivä suhtautua häneen kuin silloin kun tapasimme. Ei itsestäänselvänä rakkausautomaattina, jonka koko sisältö kuuluu minulle - vaan ihmisenä, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Tottakai toivon, että hän valitsee rakastaa minua, mutta en voi edellyttää sitä.

Minulla ei ole oikeuksia toiseen ihmiseen, vaikka häntä rakastankin. Rakkaus on lahja, silloin kun sen saamme. Se ei ole oikeus, jota voi peräänkuuluuttaa.

Mikään tässä elämässä ei ole annettu meille pysyvästi. Se on tosiasia, jonka kanssa on opittava elämään. Parisuhde päättyy aina - viimeistään kuolemaan.

 

[havukka-ahon ajattelija]

Täältä tulee ihan kunnollisia vastauksiakin minulle. kiitos siitä!

Olen samaa mieltä, että toista ihmistä ei voi omistaa,vaikka häntä rakastaakin. Jokaisella on ne omat ystävt, harrastukset, ajatukset. Mutta olen myös sitä mieltä, että jokaisella on oikeus päättää haluuaako jatkaa puolison kanssa, jos puolisolla onkin joku uusi kiikarissa. Minusta jokaisella on oikeus olla 'se ainoa' rakkausasioissa miehen ja naisen välillä. Varmasti edellinen kirjoittaja ajattelee, että mikä satu-täti, mutta näin minä ajattelen. Ei tarvinne kellekään kertoa, että puolustan kantaa pettämisen tapauhtuessa pitäisi se kertoa heti puolisolle. Juuri sen takia, että toisella on oikeus tietää, että et ole ainoa ja on vapaus tehdä joko muutos asiaan tai sitten parantaa entistä. Sitähän minä pelkään, että jään paitsi niistä asioista mikä minulle kuuluu. Ehkä en heti huomaisi puutetta, mutta ennenpitkää se tulisi ilmi ja pettymys olisi sitä suurempi mitä kauemmin juttu on jatkunut.

Olemme olleet pitkään yhdessä. Tunnen mieheni melkoisen hyvin ja siksi tiedänkin että tämä juttu on ollut miehelleni melko vakava paikka. Voisi melkein sanoa, että hän on ainakin ollut (jos ei vieläkin) rakastunut. Mieheni ei ole ollut mikään haihattelija koskaan. Siksi en usko, että juttu on täysin ohi, vaikka hän niin sanoisi. Ei kukaan senluontoinen ihminen voi kääntää mieltään näin äkkiä, kun kuitenkin sitä on jatkunut parikin vuotta. Kaikenlisäksi tämä nainen asuu meistä noin 20 km päässä, asumme keskisuuressa maalaispitäjässä.

Taidan uskoa erästä kirjoittajaa, joka sanoi minun antavan ukollenikin luvan 'vieraisiin' jos itselleni hommaan miehen kaveriksi. Tulella leikkimistähän se on ja kaikenlisäksi olen sanonut miehelleni, että toivoisin sinun tekevän minulle samoin kuin sinä toivot minun tekevän itsellesi. Ehkäpä en voi siksikään alkaa etsiä itselleni ihastusta... Taitaa tämä kirjoittelu riittää. Ja jos vielä vapun jälkeen olen yhtä synkkä, aion hakea ammattiapua!

Tästä jutusta on se hyöty, jos positiivisia puolia pitää hakea, että meidän pitkä parisuhteemme on saanut melkoista piristystä. Suhtaudun mieheeni jännityksellä ja uusin silmin. Samoin mieheni minuun, sillä hän kertoi pelkäävänsä, että minä kyllästyn tähän ja lähden. Olen joutunut myös menemään itseeni, sillä kukaan ei ihastu toiseen jos kaikkea saa kotoa? Ehkäpä en ole huomioinut tarpeeksi arjen keskellä ja antanut sitä vastakaikua, mitä mieheni olisi tarvinnut. Kun muutama vuosi itse olin pihkaantunut työtoveriini, tuntui hyvältä kun toinen oli kiinnostunut minusta ihan aidosti, mutta ei kuitenkaan mennyt liian pitkälle. Ehkä arki on vienyt tämän aidon kiinostuksen välillä pois. Siksi odottaisinkin mielenkiinnolla edellisen kirjoittajan ohjeita, miten suhtautua pitkäaikaiseen kumppaniin kuin vastatavattuun rakastettuun. Sitä suuremmalla syyllä, jos kirjoittaja on ollut samassa suhteessa yli 10 vuotta ja he elävät lapsiperheen arkea. Mitä ovat ne aseet?

Vaikka tämä on tuonut meidän parisuhteeseen melkoista piristystä ja halua toimia yhdessä eteenpäin, en siltikään suosittele tätä kellekään. Vaikka asian ilmitulosta on jo 4 kk, olen vieläkin välillä itku kurkussa, kun ajattelen menettäväni ison osan elämästäni, sillä enhän ole tässä asiassa yksin: meillä on kouluikäsiä lapsia. Asia vaikuttaa heihinkin, mutta minun mielestäni ei lapset saa olla ainoa syy pysyä yhdessä. Ehkä olen itsekäs. Yritän etsiä itselleni muuta tekemistä, ettei tarvi tätä murehtia, jospa mieskin kääntyisi ennemmin minun puoleeni murheineen ja iloineen kuin tämän naisen, vaikka en aina juuri osaa mieleen ollakaan. Jospa meillä onkin vielä isosti toivoa jäljellä...

 

[Etoo ja oksettaa]

Ajatella, että OIKEIN SAIT PITÄÄ MIEHESI !!!!! Voi v*ttu!! Jo on heikko itsetunto. Jos minun mies olisi yli 20 vuoden liiton jälkeen "ihastellut" jotain toista naista, niin olisi saanut painua sen ämmän v*ttuun saman tien. Pientä rajaa nöyryytykselläkin. Anna nyt ihmeessä ukkos ja sen akan (jonka kanssa on VARMASTI nussinut) pyyhkiä sinuun vielä jalkansakin. Ole ihmeessä kynnysmattona.

 

[OoOoO]

Ajatella, että OIKEIN SAIT PITÄÄ MIEHESI !!!!! Voi v*ttu!! Jo on heikko itsetunto. Jos minun mies olisi yli 20 vuoden liiton jälkeen "ihastellut" jotain toista naista, niin olisi saanut painua sen ämmän v*ttuun saman tien. Pientä rajaa nöyryytykselläkin. Anna nyt ihmeessä ukkos ja sen akan (jonka kanssa on VARMASTI nussinut) pyyhkiä sinuun vielä jalkansakin. Ole ihmeessä kynnysmattona.

Voi lapsikulta, ei se elämä nyt ihan noin mustavalkoista ole. Miten ihmiset voivatkin lukea ja ymmärtää asiat näin eri tavalla.

 

[OoOoO]

Ajatella, että OIKEIN SAIT PITÄÄ MIEHESI !!!!! Voi v*ttu!! Jo on heikko itsetunto. Jos minun mies olisi yli 20 vuoden liiton jälkeen "ihastellut" jotain toista naista, niin olisi saanut painua sen ämmän v*ttuun saman tien. Pientä rajaa nöyryytykselläkin. Anna nyt ihmeessä ukkos ja sen akan (jonka kanssa on VARMASTI nussinut) pyyhkiä sinuun vielä jalkansakin. Ole ihmeessä kynnysmattona.

Voi lapsikulta, ei se elämä nyt ihan noin mustavalkoista ole. Miten ihmiset voivatkin lukea ja ymmärtää asiat näin eri tavalla.

 

[mies1]

Ajatella, että OIKEIN SAIT PITÄÄ MIEHESI !!!!! Voi v*ttu!! Jo on heikko itsetunto. Jos minun mies olisi yli 20 vuoden liiton jälkeen "ihastellut" jotain toista naista, niin olisi saanut painua sen ämmän v*ttuun saman tien. Pientä rajaa nöyryytykselläkin. Anna nyt ihmeessä ukkos ja sen akan (jonka kanssa on VARMASTI nussinut) pyyhkiä sinuun vielä jalkansakin. Ole ihmeessä kynnysmattona.

Toivottavasti tuo vastaus on vitsi. Aiemmin sanoinkin, että saat monenlaisia näkökantoja

 

[havukka-ahon ajattelija]

Ajatella, että OIKEIN SAIT PITÄÄ MIEHESI !!!!! Voi v*ttu!! Jo on heikko itsetunto. Jos minun mies olisi yli 20 vuoden liiton jälkeen "ihastellut" jotain toista naista, niin olisi saanut painua sen ämmän v*ttuun saman tien. Pientä rajaa nöyryytykselläkin. Anna nyt ihmeessä ukkos ja sen akan (jonka kanssa on VARMASTI nussinut) pyyhkiä sinuun vielä jalkansakin. Ole ihmeessä kynnysmattona.

Näin olisin itsekin ajatellut silloin 'nuorena' ja lapsettomana - ilman niitä suomalaiskansallisia naisen elimiä kuvaavia sanoja. Mutta kummasti eletyt vuodet tuovat järkeä ja harkintaa sekä ymmärtämystä.

Ajattelin aina ennen, että yhdenkin kerran pettäminen lopettaa meidän liiton. Viime vuosina olen ymmärtänyt, ettei kukaan voi olla niin ehdoton, ettei anna toiselle mahdollisuutta korjata virheitään. Ja aina täytyy muistaa että parisuhteessa on kahdesta kyse, vaikka tietenkin se pettäjä tekee sen 'viimeisen' työn pettäessään.

Minulla on nyt vaikeaa kun en pysty luottamaan mieheni vakuutteluihin, ettei jatkoa heidän juttuunsa ole tulossa, että hän haluaa olla minun kanssani. Anteeksi voin antaa tuommoisen pikkuisen hairahduksen, eihän kyse ole kuitenkaan mistään vuosikausien salaisesta perhe-elämästä toisen kanssa - ehkä asiaa ei koskaan pystykään unohtamaan, mutta toivoisin sen jäävän jonnekin kauas taka-alalle ajatuksissani. Miettisin sitä mielelläni vain, kun olen TODELLA mursumielellä

Mun mielestäni tuo lainaamani mielipide osoittaa vain sitä, ettei ole rakastanutkaan puolisoaan, jos heti pitää laittaa kumppani taipaleelle yhdesstä erehdyksestä. Se vain osoittaa, että on odottanut 'syytä' sanoa HEIPPA JA HYVÄÄ /PAHAA JATKOA. Varmasti oikeasti petetyksi joutunut ihminen on katkera, masentunut sekä itsetunto alhaalla, mutta niitä ratkaisuja ei kai pitäisi heti alkaa tehdä, vaan antaa mielen tasoittua puolin ja toisin; joku jo kirjoitti että minukin pitää antaa itselleni tarpeeksi aikaa. Tietty sitten pitää erota, jos pettäjä ei aiokaan jättää salarakastaan, eihän sitä sentään kannata päätään hakata kiviseinään!

Toivottavasti lainaamani mielipiteen kirjoittaja on selvinnyt omasta pettymyksestään ja löytää uuden, jolle voi sitten olla armollinen ja ymmärtäväinenkin mahdollisen pettämis- tilanteen tullessa eteen. Minäkin olen jollain tavalla itsekäs, mutta en pelkästään ajattele olevani täysin tekemätön ja 'syytön' tähän meidänkin tilanteeseen. Olisiko silloin jo pitänyt herätä kokonaan, kun itse vilkuilin sivuraiteille, vaikka mitään ei tapahtunutkaan? Oliko se jo merkkinä, että kyllääntymistä ja arkea oli liiankin kanssa...

Toivon vain, että pääsisin äkkiä näistä epäilyistä ja tunteista eroon, etten pilaisi tätä jatkoa. Eräs kirjoittaja taisikin sanoa, että suren jo etukäteen. Se on turhaa - tiedän elämässä asiat tulevat aikanaan eteen. Ehkä myös mieheni paljastuu uudemman kerran - tai sitten elämme onnellisina elämämme loppuun=)

 

[mies1]

"Mun mielestäni tuo lainaamani mielipide osoittaa vain sitä, ettei ole rakastanutkaan puolisoaan, jos heti pitää laittaa kumppani taipaleelle yhdesstä erehdyksestä. Se vain osoittaa, että on odottanut 'syytä' sanoa HEIPPA JA HYVÄÄ /PAHAA JATKOA."

OLIPA VIISAASTI SANOTTU!

Minusta suhde on parhaimmillaan silloin, kun ei elä toisen elämää, eikä elä toisen ajatuksissa ja teoissa, vaan keskittää voimansa itseensä ja tästä hetkestä nauttimiseen ja samalla huomioiden toisen.

Tsemppiä

 

[TonttuTiina]

Onpa täällä pienet murheet. Kysy sama kysymys sen jälkeen kun kuulet miehesi rakastelleen jotain vierasta teidän sängyssänne, tartuttaneen sukupuolitaudin sinuun ja hankkineen lapsen jonkun toisen kanssa. Ja tietenkin valehdelleen sinulle päin näköä. Samaan aikaan kun vannoi rakkauttaan sinuun ja kaikki oli hyvin suhteessanne. On kuule vielä vaikeampi luottaa, usko pois...Taitas olla mun aika ettiä uusi ja parempi mies?

 

[havukka-ahon ajattelija]

Kyllä minulla on pienet murheet, toki se on minun eläämääni, joten murehdin niitä pieniä tällä hetkellä.

Olet ihan oikeassa,, en pystyisi tuommosta antamaan anteeksi ja rakastamaan edelleen. Sinun kumppanisihan teki neljä virhettä:
1. meni sänkyyn toisen kanssa
2. meni sänkyyn toisen kanssa TEIDÄN YHTEISESSÄ SÄNGYSSÄNNE
3. toi sinulle sukupuolitaudin
4. teki vielä lapsen toisen naisen kanssa.

Pahinta taitaa olla tuo sukupuolitauti ja sitä kautta lapsenteko, koska ehkäisyä ei käytetty eikä silloin ajteltu edes sinun terveyttäsi ja nykyaikana mahdollista hengenmentystäkään. Kyllähän HIV:n voi saada Suomessakin... Olen todella pahoillani sinun puolestasi. Toivottavsti pääset asian yli mahdollisimman pian, jotta saat siirtää voimasi omaan elämäsi ja löydät vielä tosi rakkaan ja luotettavan ihmisen rinnallesi.

Minulla on sinuun verrattuna pieni murhe, kun kyse on pelkästä ihastumisesta/pinestä rakstumisesta ja mahdollisesti vielä yksipuolisesti. Siksi tuumin, ettei yhdestä erehdyksestä ja yrittämisestä toisen naisen kanssa suhteeseen pidä olla eroamassa. Mutta sanoinhan, että päätään ei pidä kenenkään hakata seinään. Ehkä sinun pitäisi todella etsiä uusi mies ja jättää entinen? Minä taitaisin tuossa tilanteessa niin tehdä...

Jaksamista sulle, TonttuTiina!!!