Kuinka röyhkeitä ihmiset voi olla?

["lyyti"]

Me ollaan 40-kymppisiä vanhempia, joilla on yksi 2,5v lapsi (pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen saatu). Lapselle ostettiin aikanaan kaikki uutta: vaunut, kaukalot, sitterit jne. Nyt kun neiti on kasvanut jo niistä ulos, niin ajattelin myydä ne Huutiksessa eteenpäin, ovathan ne vielä todella hyväkuntoiset ja alunperinkin laadukkaat. No nyt meidän (hyvänpäivän) tuttu soitti ja sanoi, et meiltä varmaan saisi nuo tavarat lainaan kun esikoisensa syntyy kohta. Ajatuksissani harmitti jo valmiiksi, kun eihän tutulta (ihan hyvätuloinen, työssäkäyvä, parusuhteessa elävä ihminen) kehtaa pyytää samaa hintaa kuin vieraalta. Tämä tuttu (joka ei tiedä lapsettomuushistoriastamme tai -hoidoistamme mitään) vielä kehtasi sanoa, että ei me kuitenkaan enää tehdä lapsia kun ollaan niin vanhoja *ARGH*. Kerroin tälle tuttavalle sitten, että olin ajatellut laittaa tavarat juuri myyntiin. Hän vain nauroi, että ei todellakaan ollut aikeissa ostaa niitä, vaan halusi saada tavaramme lainaan (ilmaiseksi). Lisäsi sitten vielä siihen, että me voidaan myydä ne tavarat sitten kun hän ei enää niitä tarvi (kuinkakohan monen lapsen jälkeen)...Sanoin tähän (hämmästyksestäni selvittyäni), että kyllä me myydään noi tavarat, koska olen kotona KHT:lla ja raha tulee meille tosi tarpeeseen. Tämä tuttu suuttui, paasasi hetken ihmisten ahneudesta ja löi luurin korvaan...Että niin ahneita ollaan

 

["just"]

Ihan oikein teit!

 

[Phoebsi]

Myös sukulaiset usein ihan odottaa, että toki meiltä liikenee kaikki ilmaiseksi, tai ainakin lainaan, mikä uutena ja kalliilla ollaan hankittu lapselle.

Minun olisi esimerkiksi pitänyt antaa meidän Emmaljungan yhdistelmät miehen siskolle lainaan, ja ostaa omalle pojalle jotkut toiset rattaat tilalle

 

["vieras"]

...mutta kukas se ahne oikeasti olikaan....
Itse lahjoittelin esikoisen tavaroita jokunen vuosi sitten ja se joka ne sai alkoikin ahnaaksi ja olisi halunnut kaikki muutkin vauvatavarat ilmaiseksi! Siis aivan kaiken mitä meillä oli ja mitä en ollut edes tarjonnut edes rahasta saatikka ilmaiseksi. Siis annoin ilmaiseksi vaatetta, itkuhälytintä yms. mutta vonkui rattaita jne. ilmaiseksi vaikka en ollut niitä edes myymässä kenellekään(kakkonen toiveissa).

 

[Kerpele]

Ihan oikein, hyvä että sanoit suoraan Ihme tyyppi tollanen kaveri....

 

["jojo"]

Mitä vauvantarvikkeisiin tulee, ihmiset ovat todella härskejä. Tosi monelle pitäisi antaa kaikki ilmaiseksi. Ja multa pyydettiin esim. äitiysvaatteita lainaan, yhden onneksi vain annoin, ei meinaan ole kuulunut takaisin. Kummasti siinä vaan menee kyselijöille herne nenään yhdestä eistä, eipä ole juurikaan ovi käynyt sen koommin, kun ei tavaroita annettu. Yksi jopa tiedusteli vaunuja ja kaukaloita lainaan äitini kautta, en ole tyyppiä koskaan tavannutkaan.

Lainaaminen on muuten kiintoisa asia sinällään, mä en uskaltaisi lainata vaikka vaunuja keneltäkään, kun pelkäisin, että likaan ne tai niihin tulee kulumaa. Kaipa lainaaja varautuisi siihenkin, mutta en mä voisi... Sitten pitää vaan penkoa vaikka Huutista, että saa halvat käytetyt omaksi.

 

["vieras"]

tiedäthän, että meitä on moneen junaan ja moni jää asemille. teit oikein. hän olisi käyttänyt sinua hyväkseen. eikö olekin muuten hienoa kun on tässä iässä jo niin hyvä itsetunto, ettei kukaan pääse pompottaan. voimia.

 

["a.p"]

No tuntuu olevan aika härskiä juu Ja tuo meille soittanut tuttu ei ole edes mikään ystävä tai sukulainen. Vaan meidän miehet ovat olleet muutama vuosi sitten samassa työpaikassa töissä. Tän rouvan oon nähnyt kerran miehen työpaikan pikkujouluristeilyllä ja ruokakaupassa törmätään satunnaisesti toisiimme (tervehditään ja joskus vaihdetaan muutama sana). Ei siis kyläillä toisillamme tai edes pidetä mitenkään yhteyttä...

Toinen "härski" tapaus sattui myös joku aika sitten kun pyytelin kaverille lainaamaani (vaunujen) kissaverkkoa takaisin. Me siis ostimme vaunuihin sellaisen ritiläverkon, mutta se jäi tarpeettomana lojumaan kaappiin. Kaverini sai sitten meidän jälkeemme vauvan ja tarjosin verkkoamme hänelle lainaan (ilmaiseksi tietty). Nyt kun toinen kaverimme sai vauvan, niin kyselin tältä (verkkomme lainalleelta) kaverilta, että tarviiko hän verkkoa vielä kun olisi toinenkin tarvitsija. Kaveri sit nolona sanoi, että ei hänellä ole sitä verkkoa enää kun oli MYYNYT sen eteenpäin

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23086207]tiedäthän, että meitä on moneen junaan ja moni jää asemille. teit oikein. hän olisi käyttänyt sinua hyväkseen. eikö olekin muuten hienoa kun on tässä iässä jo niin hyvä itsetunto, ettei kukaan pääse pompottaan. voimia.[/QUOTE]

 

[.]

Joopa joo. Jos tuosta suuttuu, niin suuttukoon. Teidän tavarat ja jos kerta itsellänne ei ole niille jatkokäyttöä enää (jonka "väliajalla" voisi ehkä tavaroita jollekin lainata), niin tietenkin myytte ne. Kyllä se niin vain on, että tavara kuluu käytössä ja yhden lapsen jälkeen monet vermeet on vielä aika priimakunnossa ja hyvän hinnan niistä saa. Paras menna tutun kuppaamaan jotakuta muuta.
Onneksi sait sanottua ettet lainaa!!

 

["nonni"]

meillä kans kaveripariskunta päätti ettei tee lisää lapsia, halusivat myydä meille sängyn ja ostimme sen vaikkakin maksoi ehkä vähän liikaa. No sitten heille saatui vahinko ja alkoivat pyydellä sänkyä takaisin vaikka meidän tyttö nukkui vielä siinä!! Tässä vaiheessa ei enää ollutkaan rahasta puhetta vaan heille olisi pitänyt lahjoittaa sänky ilmaiseksi, kun sillä oli niin paljon tunnearvoa vaikkei muuta arvoa ollutkaan. Onneksi siskoni odotti esikoistaan yhtäaikaa ja väitin jo luvanneeni sängyn heille..

 

[Kerpele]

Tuli tästä mieleen että eräs tuttavapariskunta oikein auliisti oikein tyrkytti vanhoja vauvanvaatteitaan ja tavaroita meille... Otin muutaman "ei tarvitse antaa" ja "ehkä me näinkin ihan hyvin pärjätään" jälkeen ne sitten vastaan. Heittelin sitten huonokuntoisimmat (ei tosiaan olleet missää ihmeellisessä kunnossa) pois ja taisin jo antaa muutaman vaatteen eteenpäinkin, vain harva vaatteista oli edes "mun tyylinen", oli mun silmään kamalan värisiä ym. Sitten heille syntyi uusi lapsi ja halusivat nämä kaikki takaisin. Kyllä tuli siinä vaiheessa sellainen olo että seuraavan kerran kun joku tarjoaa jotain noin, niin en todellakaan ota vastaan. Jos olisivat edes maininneet että ehkä haluavat nämä joskus takaisin niin olisin sanonut suoraan että säilyttävät sitten vaikka omissa komeroissaan, en viitsi meille ottaa käyttöön kun en tiiä sitten miten kärsivät. Rahaakaan en tarjonnut vaatteista koska en olisi siis itse valinnut sellaisia vaatteita. Luulin että meille käyvä tie on se vaatteiden lopullinen polku ja voin hyvällä omallatunnolla heittää rähjäiset releet menemään käytön jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="nonni";23086399]meillä kans kaveripariskunta päätti ettei tee lisää lapsia, halusivat myydä meille sängyn ja ostimme sen vaikkakin maksoi ehkä vähän liikaa. No sitten heille saatui vahinko ja alkoivat pyydellä sänkyä takaisin vaikka meidän tyttö nukkui vielä siinä!! Tässä vaiheessa ei enää ollutkaan rahasta puhetta vaan heille olisi pitänyt lahjoittaa sänky ilmaiseksi, kun sillä oli niin paljon tunnearvoa vaikkei muuta arvoa ollutkaan. Onneksi siskoni odotti esikoistaan yhtäaikaa ja väitin jo luvanneeni sängyn heille..[/QUOTE]

 

["vieras"]

Wtf? Tosi törkeää, kehtas vielä lyödä luurin korvaan. :O

Kyllä pitäisi jokaisella ihmisellä mennä jakeluun, että niistä tavaroista ehkä tarvii ja haluaa jotain rahaa takaisinkin, kun kotihoidontuella elellään...

 

["annikki"]

kerpele meillä kans olis pitäny rikkinäiset vaatteet toimittaa takaisin, herneet veti sukulaistäti nokkaan kun sanoin että heitin roskiin ne missä oli reikiä..

 

["vieras"]

Mäkään en haluaisi edes lainaan paljon mitään vauvatavaroita kun pelkäisin että menee rikki tai tahriintuu (poikkeuksena esim. matkasänky tai muu juttu vain lyhyeksi ajaksi lainaan). Ostan mieluummin käytettynä jos en halua käyttää rahaa paljon. En myöskään tykkäisi ottaa vastaan ilamiseksi tavaraa, koska pelkäisin että antaja alkaisi kysellä myöhemmin tavaroidensa perään.

 

[Oi aikoja]

Tuli tästä mieleen että eräs tuttavapariskunta oikein auliisti oikein tyrkytti vanhoja vauvanvaatteitaan ja tavaroita meille... Otin muutaman "ei tarvitse antaa" ja "ehkä me näinkin ihan hyvin pärjätään" jälkeen ne sitten vastaan. Heittelin sitten huonokuntoisimmat (ei tosiaan olleet missää ihmeellisessä kunnossa) pois ja taisin jo antaa muutaman vaatteen eteenpäinkin, vain harva vaatteista oli edes "mun tyylinen", oli mun silmään kamalan värisiä ym. Sitten heille syntyi uusi lapsi ja halusivat nämä kaikki takaisin. Kyllä tuli siinä vaiheessa sellainen olo että seuraavan kerran kun joku tarjoaa jotain noin, niin en todellakaan ota vastaan. Jos olisivat edes maininneet että ehkä haluavat nämä joskus takaisin niin olisin sanonut suoraan että säilyttävät sitten vaikka omissa komeroissaan, en viitsi meille ottaa käyttöön kun en tiiä sitten miten kärsivät. Rahaakaan en tarjonnut vaatteista koska en olisi siis itse valinnut sellaisia vaatteita. Luulin että meille käyvä tie on se vaatteiden lopullinen polku ja voin hyvällä omallatunnolla heittää rähjäiset releet menemään käytön jälkeen.

Tunnetaankohan me sama pariskunta... minulle myös eräs tuttu äiti tyrkytti säkkikaupalla (iki)vanhoja ja melkoisen kuluneita vauvanvaatteita. Toki joukossa oli muutamia ihan käyttökelpoisiakin vaatekappaleita. Sanoi vielä ne antaessaan, että voin vaikka viskata roskiin ne, mitä en ota käyttöön. Kuinka ollakaan, parin kuukauden kuluttua hän halusikin vaatteet takaisin, koska aikoi myydä niitä kirppiksellä tms. Herran jestas, kun ne vaatteet oli hänkin jostain ilmaiseksi saanut, siis sellainen kiertolaiskassi. Onneksi en ollut ehtinyt viedä vaatteita UFF:n keräyslaatikkkoon tai roskiin. Palautin pussukat tietenkin. Saman pariskunnan kanssa on muutenkin joutunut vähän säätämään, kun haluaisivat myydä meille kaikenlaista vauvanrompetta, mitkä on niin huonokuntoisia ja/tai rumia, etten huolisi edes ilmaiseksi. Heille sitten pitäisi antaa ilmaiseksi milloin mitäkin tavaraa...

 

[Kerpele]

Tunnetaankohan me sama pariskunta... minulle myös eräs tuttu äiti tyrkytti säkkikaupalla (iki)vanhoja ja melkoisen kuluneita vauvanvaatteita. Toki joukossa oli muutamia ihan käyttökelpoisiakin vaatekappaleita. Sanoi vielä ne antaessaan, että voin vaikka viskata roskiin ne, mitä en ota käyttöön. Kuinka ollakaan, parin kuukauden kuluttua hän halusikin vaatteet takaisin, koska aikoi myydä niitä kirppiksellä tms. Herran jestas, kun ne vaatteet oli hänkin jostain ilmaiseksi saanut, siis sellainen kiertolaiskassi. Onneksi en ollut ehtinyt viedä vaatteita UFF:n keräyslaatikkkoon tai roskiin. Palautin pussukat tietenkin. Saman pariskunnan kanssa on muutenkin joutunut vähän säätämään, kun haluaisivat myydä meille kaikenlaista vauvanrompetta, mitkä on niin huonokuntoisia ja/tai rumia, etten huolisi edes ilmaiseksi. Heille sitten pitäisi antaa ilmaiseksi milloin mitäkin tavaraa...

No kiitos luojan meille syntyi lapsi niin, ettei jouduttu siihen tilanteeseen että olisivat voineet pyytää meidän vauvatavaroitamme heille Meillä kun omat hankinnat on kuitenkin olleet suurimmaksi osaksi ihan uutta tai uudenveroista (lapsillamme ikäeroa vain vuosi että ihan tiedostetusti ollaan hankittu ainakin lähes priimaa jotta menee kahdella lapsella peräkkäin vielä hyvänä).