Alkuperäinen kirjoittaja epäitsekkyys on paras äidin mitta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä.
Minun valintani ovat minun valintojani.
Yhden syrjähypyn voin vielä antaa anteeksi mutten ota sitä riskiä että lapset saisivat kotoa sen parisuhdemallin että tuo on oikein. Joten jos tuo äpärä jossain näkyy, on minun ja miehen suhde loppu mikä tarkoittaa myös samalla sitä että lapset kasvavat ilman isää koska sitten muutankin jo 500km päähän tästä kaupungista.
Justiinsa! Kostetaan lapsille isiemme väärät teot vai miten se oli... Kivat sulle!
Justiinsa! Eli minun pitäisi jäädä siinäkin tilanteessa jos miehestä eroan jäädä tänne kaupunkiin jossa minulla ei ole sukua, ei ole ystäviä jne sen sijaan että palaisin takaisin syntymätienoilleni josta löytyy laaja tukiverkosto jolta aina voi pyytää apua.
Ihan vaan siksi että lapset näkis isäänsä? Mahtaisi minusta tulla tosi hyvä äiti kun ahdistuisin yksikseni ilman seuraa, ilman kavereita ja ilman mahdollisuutta päästä koskaan ulos ovesta ilman muksuja(ja en nyt todellakaan tarkoita mitään ryyppyreissuja vaan ihan harrastuksia).
Tosi hyvin ajateltu!