Kuinka usein lapset hoidossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annika*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annika*

Vieras
Hei,

mulla on kaksi pientä lasta (2,5v ja 1v) ja ihan kohteliaasti tiedustelisin, kuinka usein teillä muilla lapset ovat hoidossa esim. mummolassa/sukulaisissa tms.?Välillä kaipaisi aikaa parisuhteelle tai vaikkapa jollekin pienelle omalle menolle, mutta mietityttää, vaivaako liikaa sukulaisia?Esim. toisessa mummolassa lapset ovat olleet tämän vuoden aikana kerran yökylässä, kerran hoidossa noin työpäivän verran (8 h) ja nuorempi on jäänyt kahdesti nukkumaan päikkärit (2-3h)sinne, kun olen itse hänet valmiiksi nukuttanut, hän on myös nukkunut tullessamme takaisin, joten hoito ei varmaankaan liian raskasta...Toisessa mummolassa ovat olleet tänä vuonna 2 kertaa yhdessä yökylässä. Kuullostaako liialliselta?

Haluaisin kai jotain vertailupohjaa, kuinka muilla on...Toki tiedän, että riippuu isovanhemmista ja itsestäkin, enkä kaipaa moralisoivia kommentteja siitä, että jos lapset on tehnyt, ne pitää itse hoitaa.Kyllä katson lapseni täysin itse hoitaneenikin.Tuntuu vain joskus, että pää räjähtää, eikä jaksa, vaikka on pakko jaksaa ja jaksaakin....
 
Meillä poika on 1v 4kk ja on perhepäivä hoidossa 2-3 päivää viikossa. Saadaan järjestettyä työt niin ettei hoitopäiviä tule enempää. Mummolassa on hoidossa aina välillä. Joskus mummo soittaa ja pyytää viikonloppuna yöksi tai joskus sovitaan jo aiemmin jonkun menon vuoksi. Ehkä 2 yötä kuussa on hoidossa mummolassa,joko meidän töiden takia tai sitten muuten vaan. (joskus nimittäin joutuu yövuoron takia mummolaan hoitoon ettei tarviis pph:hon mennä yöksi/ihan kamalan aikaisin aamulla). Päivisin jos on sellaisia menoja(esim.lääkäri) niin menee mummolaan hoitoon siksi aikaa jos mummoilla sattuu vapaapäivä olemaan. Myös kummitätinsä soittaa aina kun tännepäin sattuu ja pyytää poikaa mukaansa lenkille tai luokseen leikkimään muutamaksi tunniksi. Minusta ainakin kahdenkeskinen aika miehen kanssa aina välillä tekee niin pirun hyvää:)
 
Meidän lapset (5, 3, 1 v.) ovat toisessa mummolassa yleensä kerran kuussa koko työpäivän ja lisäksi pari iltaa (2-3 h). Joskus ovat myös toisen puolikkaan päivän.

Toisessa mummolassa eivät ole koskaan hoidossa, on liian kaukana ja isovanhemmat fyysisesti huonommassa kunnossa. Ovat joskus siellä ollessamme olleet 2-3 h mummon katsottavana päivällä. Toiset isovanhemmat ovat eronneet ja toinen, yksinasuva isoisä katsoo vanhinta lasta joka viikko päivällä 2 h, kun meillä muilla on harrastus.

Yökylässä eivät ole olleet kuin kourallisen kertoja, nuorin ei koskaan. Varmaan ensi vuonna koitamme saada kaikki kerralla yökylään tähän lähimpään mummolaan. Meille riittää yleensä iltavapaa, eli mummo tulee meille laittamaan lapset nukkumaan, palaamme klo 24 - 01 mennessä ja mummo menee kotiinsa nukkumaan. Tätäkään emme tosin ole tehneet nuorimman synnyttyä, ehkä nyt syksyllä kokeilemme. Iltavapaata varten voisin ajatella voivani pyytää isovanhempia hoitajiksi 2-3 kertaa vuodessa. Meillä tosiaan yöhoito mahdollista vain yhdessä mummolassa, jos olisi mahdollista kahdessa paikassa, toki voisimme varmaan mennä useamminkin.

Mutta sinänsä minusta on turha vertailla näitä asioita, koska tosiaan sopiva taso riippuu ihan perheistä ja hoitajakandidaateista.

 
Ei voi vertailla. Riippuu lapsista: miten hyvin jäävät hoitoon ja ovat toisten hoidettavissa. ja hoitajista: miten mielellään ottavat, pyytävätkö oikein vai vain ottavat pyydettäessä. ja riippuu vanhemmista: miten paljon haluavat olla kahdestaan tai yksistään. Meillä mummo soittaa ja kysyy, milloin saa taas lapset hoitoon, jäi leskeksi vastikään. joskus hyvää hyvyttämme viemme, koska saa siitä elämäniloa ja mekin omaa aikaa, vaikka emme sitä juuri olisi kaivanneetkaan. Vähintään kerran kahdessa kuussa, joskus kerran kuussa. Ja toinenkin mummi ja vaari mielellään tulevat meille kotiin lapsia katsomaan, joten mikä ettei. Emme niinkään pyydä, mutta itse tänne haluavat tulla ja meille se sopii. Lapsia 4.
 
Nämä jälkimmäiset isovanhemmat käyvät noin kerran 3 kuussa, ovat viikonlopun ja me lähtään silloin elokuviin, syömään jne. Yöksi tullaan kotiin. Ja tuo yksinäinen mummo taas asuu kauempana ja sinne menemme koko poppoolla, joskus me vanhemmat olemme mummon luona yötä, mutta olemme käyneet myös häissä, polttareissa, mökillä ilman lapsia yön yli ja hyvin ovat pärjänneet.
 
Kyllä sitä varmasti jokainen äiti ja isä tarvitsee silloin tällöin omaa yhteistä aikaa. Siitä ei kenenkään tarvitse huonoa omaatuntoa tuntea!

Meillä on siitä hyvä tilanne, että molemmat mummut haluavat ja jaksavat lasta hoitaa, eikä lapsia ole kuin yksi (ei useampikaan huono tilanne ole (; , mutta yksi lapsi on varmasti helpompi saada hoitoon). Ja tyttö ei ole koskaan vierastanut ja on aina jäänyt mielellään tuttuun hoitopaikkaan.

Yöhoitoon en ole luottanut vasta kuin omalle äidilleni ja miehelleen. Tyttö oli eka kertaa yöhoidossa 4,5-kuisena ja isi ja äiti kihlapäivää juhlimassa.Sen jälkeen yöhoitoreissuja on ollut kaksi ja seuraava kerta on joulukuussa, kun lähdemme miehen kanssa risteilylle (tyttö silloin 1v 2kk)

Päiväseltään jokusen tunnin shoppailu/asiointireissun ajaksi tai muuten vaan tarvittaessa tyttö on hoidossa ehkä 1-2x/kk. Useamminkin mummut toivoisivat (=

Nyt vuodenvaihteessa on edessä perhepäivähoidon aloitus 15pv/kk ja se onkin sitten toinen tarina. Äitiä riipaisee jo nyt )=
 
Meillä 2,5 vuotias ja neljäkuinen lapsi. Ovat kerran viikossa parisen tuntia mummilassa. Silloin käyn uimassa, mies käy trenaamassa tai käydään molemmat kavereitamme moikkaamassa (toki teemme näitä asioita muulloinkin niin, että toinen jää lasten kanssa kotiin). Mummila on toisella paikkakunnalla, joten keskinäiseen kuherteluun aikaa ei voi käyttää ;) hitsi.

Yökylässä esikoinen oli jotain kerran kuussa kun meillä ei ollut tätä toista lasta. Mielellään jäi ja mielellään isovanhemmat pitivät. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan kun on meilläkin ollut tätä vauva-aikaa taas.

On sekin, että kerran viikossa saadaan lapset pariksi tunniksi hoitoon niin suuri henkireikä. Saa olla kiitollinen, että edes toiset isovanhemmat asuvat lähellä. Heidän hoitoonsa voi myös luottaa ja lapsenlapset ovat heille kaikki kaikessa.

Alkuperäisen ei tarvitse olla mitenkään huolissaan. Usein kun saa toisen lapsen, alkaa suhtautua vähän rennommin koko hommaan. Ei se lapsi siitä pilalle mene, jos se on välillä muidenkin luotettavien aikuisten kanssa kuin vanhempiensa. Päinvastoin, oppiihan että on muitakin kivoja ihmisiä maailmassa :)

Ei kukaan jaksa ilman minkäänlaista breikkiä tuota lastenhoitorumbaa. Sen voi ihan rehellisesti myöntää, että se oma aikakin on joskus tervettä ottaa.
 
Meillä on yksi ipana, kohta 1v 10kk.
Yökylässä ei vielä ole ollut mutta muuten sitten mummi ja isomummi hoitavat. Asuvat kaikki tässä lähellä ja useinmiten tulevat meille hoitamaan kun on parin tunnin iltameno, joskus vien viikonloppuisin äidilleni puoleksi päiväksi hoitoon jos on jotain. Tätä tapahtuu yhteensä ehkä....3-4 kertaa kuukaudessa, useimmiten ovat juuri näitä iltakeikkoja (mies tulee aina niin myöhään kotiin, että jos itse vähänkin haluaa käydä jossain on aina pyydettävä mummit apuun).
Mummit hoitavat mielellään, mutta kyllä minäkin pohdin, että en sitten vain rasita heitä liikaa varsinkin kun oma äitini on vielä tiiviisti työelämässä ja omat menot myös sitä kautta. Ovat kyllä luvanneet sanoa jos liikaa rasittaa :)
Oma mummini aina taas kyselee, että koska saa tulla hoitamaan...ja yritänkin ajatella myös sitä, että isovanhemmat nauttivat lapsenlapsensa seurasta, että ei se aina ole sitä vaivaa. (tosin ihmisiä, lapsia ja tarpeita on erilaisia)
 
Esikoinen (3v) on ollut aika usein hoidossa miehen vahemmilla. 2-6 kertaa kuussa on yökylässä. Useimmiten syynä on ollut meidän työt/opiskelut. Toki joskus myös vapaa aika, mutta harvemmin. Mun äidillä esikoinen on ehkä kerran kahdessa kuussa. Molemmat isovanhemmat pyytävät esikoista luokseen. Ja tarvittaessa voimme hyvin pyytää hoitoapua. Tällä hetkellä aika usein tiistaisin miehen vanhemmat tulevat meille muutamaksi tunniksi, jos siis mun pitää lähteä kouluun ennen kuin mies tulee kotiin.

Kuopus ei ole ollut vielä yökylässä kun ikää vasta 5vkoa, mutta tosiaan pari tuntia on hänkin ollut jo muiden hoidettavana.

Mä voin olla todella onnellinen kun isovanhemmat haluavat ja voivat olla meidän lasten kanssa. On ollut iso apu mun opiskeluidenkin kannalta.
 
11kk on ollut kerran äitini luona yökylässä, päivisin muutaman tunnin n. kerran kk:ssa. Äitini on nuori, terve ja lapsirakas, mutta hänellä on yhteensä 6 lastenlasta joten en tietenkään voi rohmuta häntä kokonaan meille..
Toisilla isovanhemmilla ei ole ollut, eivät ole tarjoutuneet vaikka ovat myös hyvässä kunnossa ja asuvat lähellä. Mieheni mukaan heitä eivät kiinnosta lapsenlapset muuten kuin suoritusten kautta, tiedä häntä.. Toisin sanoen minun on helppo pyytää omaa äitiä ja miehen kompleksiset välit vanhempiinsa vähän rajoittaa kanssakäymistä siihen suuntaan.
Olen miettinyt myös Mannerheimin tätejä ja kuntosalien/ ostoskeskusten lapsiparkkeja, mutta en ole käyttänyt koskaan. Ekan lapsen kohdalla ei tullut kyseeseen mutta nyt voisin parin vuoden kuluttua harkita, lapset ehkä kahdestaan hyväksyisivät paremmin vieraan hoitajan. Kokemuksia?
 
Meillä lapset tällä hetkellä 7v, 5v ja 3,5v.
Koskaan eivät ole olleet yötä missään. Ja koskaan emme me ole olleet yötä pois kotoa. Nuorimman ollessa pari vuotias kävimme ensimmäistä kertaa ulkona mieheni kanssa siten, että lapsenvahti laittoi lapset nukkumaan ja tulimme kotiin klo 22.
Lapset eivät ole halunneet mihinkään yöksi, ei edes mummolaan, vaikka siellä vierailemmekin viikottain.
Nyt syyslomaviikolla on esikoinen menossa yhdeksi yöksi kummiensa luo, itse halusi.

Joten sanoisin, että lapset ovat yksilöllisiä. Toiset suhtautuvat yökyläilyyn ihan hyvin, jopa innokkaastikin, kun taas toiset (niinkuin meillä) eivät halua nukkua muualla kuin omassa kodissa, omien vanhempien kanssa.
 
Ai niin, ehkä kerran joka toinen kuukausi ovat hoitajan kanssa kotona 4-6h, muutoin eivät ole hoidossa mummoloissa tms.
Satunnaisesti ekaluokkalainen menee koulun jälkeen mummolaan (½h) ennenkuin tulen töistä.
 
Meillä tyttö 1v 2kk on kerran kuukaudessa kummillakin isovanhemmilla yötä, eli siis joka toinen viikko meillä on miehen kanssa omaa aikaa. Missään muualla ei ole koskaan hoidossa ollut. Meillä on tyttö aina nauttinut olostaan mummiloissa ja näkee mummeja muutenkin useita kertoja viikossa. Mummiloissa on neidille sängyt, syöttötuolit, lelut yms.Itse en ole vielä töissä, joten ehdimme touhuta aivan kylliksi oman perheen parissa. Sitten kun aloittaa päiväkodin, niin ei kyllä raaski enää yökylään antaa. Mummit ovat olleet otettuja, kun ovat saaneet osallistua. Ja miksipä eivät olisi saaneet..??
 
Isovanhemmat asuu hornassa asti, joten ei apua ole paljon herunut. Veli katsoo kerran vuodessa yhden vuorokauden... Kuntosalin parkkiin kokeilin pieninta jotain neljä kertaa (1v 2kk), mutta huusi lähes koko ajan. Eli sinne en enää vie. Kotona käy maksullinen hoitaja muutaman kerran vuodessa (ehkä 5?), siitä ei ongelmaa. Lapset otettuja, kun saavat huomiota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmenäiti:
Meillä lapset tällä hetkellä 7v, 5v ja 3,5v.
Koskaan eivät ole olleet yötä missään. Ja koskaan emme me ole olleet yötä pois kotoa. Nuorimman ollessa pari vuotias kävimme ensimmäistä kertaa ulkona mieheni kanssa siten, että lapsenvahti laittoi lapset nukkumaan ja tulimme kotiin klo 22.
Lapset eivät ole halunneet mihinkään yöksi, ei edes mummolaan, vaikka siellä vierailemmekin viikottain.
Nyt syyslomaviikolla on esikoinen menossa yhdeksi yöksi kummiensa luo, itse halusi.

Joten sanoisin, että lapset ovat yksilöllisiä. Toiset suhtautuvat yökyläilyyn ihan hyvin, jopa innokkaastikin, kun taas toiset (niinkuin meillä) eivät halua nukkua muualla kuin omassa kodissa, omien vanhempien kanssa.[

Huh, niinpä olemmekin ihmiset erilaisia. Minun kantiltani katsoen tuntuu uskomattomalta, että ette ole ole olleet yötä pois kotoa noin pitkään aikaan. Ettekö käy lainkaan sukulaisilla (kaukaisemmilla), tai matkusta minnekään lomalla tms.?
 
Ehkä ilmaisin itseäni väärin; olemme toki matkustelleet oman perheen kesken, aika paljonkin eurooppaa myöten, mutta siis missään eivät lapset ole olleet yökylässä ilman meitä vanhempia, eikä me vanhemmat olla koskaan oltu muualla yötä ilman lapsia. Sitä yritin sanoa.
 
Meillä on 1vee poika, joka on ainakin kerran kuussa yökylässä jommassa kummassa mummolassa. Ei ole koskaan ollut mikään ongelma, tykkää mummoista ja paapoista tosi kovaa. Toisessa käymme vielä päivittäin kylässä ja on tottunut sielä nukkumaan päikkärit pienestä pitäen!
 
Kohta varmaan joku taas tulee kertomaan, miten alle 1-vuotias ei saisi missään tapauksessa olla öitä erossa äidistä, kun siitä aiheutuu lapselle vähintään skitsofrenia, paniikkihäiriö ja sitoutumisvaikeuksia aikuisiällä..
 
Meillä 1,5-vuotias on ollut yökylässä kaksi kertaa, ja noin kolme kertaa on hoitaja laittanut kotona nukkumaan. Lapsi on päivät päiväkodissa, mutta silti oli nyt yhtenä viikonloppunakin yön mummolla. Hyvin meni! Olen sitä mieltä, että jos on tuttu hoitaja, hoitoonvienti on vain hyvä asia. Siinä kehittyy lapsen ja perheen ulkopuolisen vanhemman suhde, joka pitää luoda jo pienestä asti.
 
Meillä on 1v10kk poika.Ollut yökylässä ehkä noin 5 kertaa.Ja joka viikko kun isä on ulkomailla töissä joku on kerran muutaman tunnin pojan kanssa että pääsen jumppaan.Jos isä kotona sitten isän kanssa.Mielestäni on hyvä asia vain että lapsi oppii olemaan muidenkin kuin vain äidin tai isän kanssa.
 

Yhteistyössä