Kuinka usein muut näkevät lapsensa isovanhempia ? ? ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja herkkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

herkkis

Vieras
Hei!

utelias kun olen, niin kysyn tätä.
Tehdään ratkaisut toki itse, mutta nyt kun pieni vauva tullut perheeseen ovat kovin (liiankin) innokkaita nuo isovanhemmat...vaikka molemmilla jo monta lapsenlasta..

aluksi tuntui ettei ollut kuin korkeintaan pari päivää, ettei olisi kuullut tai nähnyt heitä ja nytkin soittelevat ym. useasti viikossa, mutta olen rajannut kerta viikkoon noin, että tavataan, se riittää.
Varsinkin kun tunnen oloni usein appivanhemmillani käytyämme itseni tallatuksi ja syrjityksi.
Omat vanhemmat onneksi tukevat uuden tilanteen edessä,s e on ihanaa!!

Mies ei ymmärrä että hänen äitinsä kommentit satuttavat vielä herkkä ä mieltäni kun synnytyksestäkin niin vähän aikaa. appiukko taas vertaa kaikkea vuosisadan alkuun ja korottaa ääntään jos en toimi hänen mielestään oikein. se on todella, todella ahdistavaa.
mutta heidän perheessä on toimittu näin, isä on huutanut lapsilleen aina.
minua oksettaa tämä käytös...mutta aion nauttia vauva-ajasta ja rajata heidän tapaamiset minimiin! onneksi olen vahva, vaikka välillä turhankin herkkä...

kertokaa te, mikä on "NORMAALIA" !!! no joo, läppäläppä...

minä, herrkäsielu
 
Mun vanhempia kerran viikossa, miehen vanhempia useammin.

Jos sua ei miellytä heidän ajatukset ja tavat niin vähennä ihmeessä käyntikertoja. Tai jos välit on sellaiset, että kehtaisit mainita asiasta, niin se ois tosi hyvä juttu..
 
muakin ahdistaa miehen vanhemmille käyminen kun aina saa kuulla miten ennen tehtiin (paremmin tietysti) ja kauhistellaan jotain mitä sanon. Esim kun imuroin autosta pojan leivän- ja maissinaksunmuruja (niitä oli paljon) ja ukki piti poikaa sylissä siinä takana niin totesin pojalle että tästä lähin ei sitten autossa enää murustella niin ukki oli ihan järkyttynyt että en kai voi niin julma olla. Siis täh. Kyllä nyt vuosikas nuo alle puolen tunnin matkat selviää ilman eväitäkin... Mutta pointtini siis että jatkuvasti jotain negatiivista sanomista.

Nyt on sitten nähty miehen vanhempia viimeksi pääsiäisenä ja mielestäni pari kertaa kuussa on ihan riittävästi. Harvemmin jos tulee paha mieli. Omaa äitiäni nähdään ehkä yhtä usein, kyllä se yhteensä joka viikolle melkein tuo jonkun mummilatapaamisen ja mun mielestä se on jo aika paljon.
 
Pari kertaa viikossa on normi. Apua vastaanotetaan ja olen tyytyväinen, että molempien vanhemmat ovat kiinostuneita perheemme ja lapsiemme hyvinvoinnista. Soittaa voi vaikka joka päivä.
 
Muutoman kerran vuodessa, jokaista isovanhempaa n 5 kertaa vuodessa. Välimatkat on suht pitkät. Muuten nähtäis varmaan useemmin.

Jos joku saa mut tuntemaan itseni syrjityksi tai tallatuksi niin tapaaminen loppuu.
 
Omia vanhempiani noin kerran kahdessa kuukaudessa, miehen vanhempia pikapikaa nähdään 1-2 krt kuukaudessa (siis pyörähtävät meillä ohi mennessä ja ovat n. 30 min).

Kasvakaa irti niistä vanhemmista
 
Mä käyn tytön kanssa mun äidin luona viikottain, nyt kun olen vanhempainvapaalla. Miehen äidillä käydään 1-2 krt kuussa samaten miehen isän luona kerran kuussa (asuvat kauempana).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cinnamon Lee:
Muutoman kerran vuodessa, jokaista isovanhempaa n 5 kertaa vuodessa. Välimatkat on suht pitkät. Muuten nähtäis varmaan useemmin.

Jos joku saa mut tuntemaan itseni syrjityksi tai tallatuksi niin tapaaminen loppuu.

Annatko lasten ja puolison tavata silti vaikka tuntisit itsesi syrjityksi tai tallatuksi. Oletko siinä ainoa päättäjä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Omia vanhempiani noin kerran kahdessa kuukaudessa, miehen vanhempia pikapikaa nähdään 1-2 krt kuukaudessa (siis pyörähtävät meillä ohi mennessä ja ovat n. 30 min).

Kasvakaa irti niistä vanhemmista

Miksi ? Ihmeellinen kulttuuri. Tiivis, hyvä perheyhteisö pelastaisi monta perhettä niiltä ongelmilta, joita nykyinen itsekäs minä-minä yhteiskunta aiheuttaa.

 
Miehen äitiä näkee ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, omaa äitiä (joka asuu sentään samassa kaupungissa) ehkä pari kertaa vuodessa kun ME mennää hänen tykö, ei käy meillä ikinä kun ei viitsi :/ että tällaset mummot.
 
hmm. omia vanhempiani näkivät tällä viikolla tiistaina, keskiviikkona torataina mammaa (on kotona ja hoitaa lapsen lapsiaan tarpeen vaatiessa.)ja tulevat tänään molemmat illalla pojan synttäreille.

miehen isää en o tainnu tällä viikolla törmätä enkä äitipuoleen kun ei o ollu kirjakauppaan asiaa.... miehen äitiä näkevät noin 1krt/kk joskus voi mennä pitempäänkin (välimatkaa yli 150km)

sitten kun menen töihin ni näkevät varmaan vähempi mutta nyt tässä päivällä on mukava käyä välillä kahvilla ja hakemassa erilaisia leikkiympäristöä välillä.
 
Usein! Miehen vanhemmat asuvat tuossa muutaman korttelin päässä, siellä käydään nykyään n. 5krt/viikossa (olin tytön kanssa siellä yötäkin tällä viikolla), mun vanhempia ja mun mummoa käydään moikkaamassa kerran viikossa, joskus useammin.

Meillä molemmilla on hyvin lämpimät välit sekä omiin että toistemme vanhempiin. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja bambi07:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kasvakaa irti niistä vanhemmista

miksi??? jos on hyvät välit ja välittävät vanhemmat,niin MIKSI??

Anteeksi, tarkoitin siis tuollaista, että vanhemmat neuvoo ja aiheuttaa ahdistusta. Kyllä kai heille voi sanoa suoraan tai sit ottaa etäisyyttä.

Tottakai, jos suhde tyydyttää molemminpuolin, voi tavata usein.

 
Alkuperäinen kirjoittaja herkkis:
Hei!

utelias kun olen, niin kysyn tätä.
Tehdään ratkaisut toki itse, mutta nyt kun pieni vauva tullut perheeseen ovat kovin (liiankin) innokkaita nuo isovanhemmat...vaikka molemmilla jo monta lapsenlasta..

aluksi tuntui ettei ollut kuin korkeintaan pari päivää, ettei olisi kuullut tai nähnyt heitä ja nytkin soittelevat ym. useasti viikossa, mutta olen rajannut kerta viikkoon noin, että tavataan, se riittää.
Varsinkin kun tunnen oloni usein appivanhemmillani käytyämme itseni tallatuksi ja syrjityksi.
Omat vanhemmat onneksi tukevat uuden tilanteen edessä,s e on ihanaa!!

Mies ei ymmärrä että hänen äitinsä kommentit satuttavat vielä herkkä ä mieltäni kun synnytyksestäkin niin vähän aikaa. appiukko taas vertaa kaikkea vuosisadan alkuun ja korottaa ääntään jos en toimi hänen mielestään oikein. se on todella, todella ahdistavaa.
mutta heidän perheessä on toimittu näin, isä on huutanut lapsilleen aina.
minua oksettaa tämä käytös...mutta aion nauttia vauva-ajasta ja rajata heidän tapaamiset minimiin! onneksi olen vahva, vaikka välillä turhankin herkkä...

kertokaa te, mikä on "NORMAALIA" !!! no joo, läppäläppä...

minä, herrkäsielu

Muistan tuon tilanteen niiiin hyvin ja sen kanssa painitaan jollain tasolla vielä vuosia.


Kun vauva syntyi anoppi ehdotti vauvalle, että "haetaan toiselta miniältä maitoa kun sitä tulee". Ei kuunnellut, että meillä on pakastin täynnä MUN maitoa. En tiedä mistä keksi, että mun maito olis lopussa.....

Appiukon kanssa olen toiminut niin, että sanon suoraan "minusta tuntuu pahalta kun sinä sanot noin, koska...." Ja viimeisenä sanana olen sanonut suoraan, että "Onneksi sinä et voi tätä asiaa päättää, lapsi on meidän". Joo. En pidä itsestäni, mutta vähän helpottaa omaa oloa kun sanoo. Anopin jutut annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se katkeruus siitä miksi näkevät lasta vähemmän kun toiset mummot on vain kestettävä. "et sinä varmaan toista mummoa/ ukkia vierasta". Ja sitten olen vain ottanut lapsen mummojen sylistä jos joku asia mielestäni mättää (myös omien vanhempien)

Ollaan myös jätetty vastaamatta puhelimeen, sanottu, että "nyt ei käy". Appiukko yritti muutaman kerran tulla ilmoittamatta. En osannut hormoonipöllyssä muuta kuin osoittaa huonolla käytökselläni :ashamed:, että painu v.itttuun.


:hug: voimia! Ja pesimisrauhaa!
 
Appivanhempia pari-kolme kertaa vuodessa, koska anoppi ei osaa olla puuttumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Lapsetkin ovat jo kyllästyneitä siihen ainaiseen neuvomiseen, vaikka mitään neuvoa ei kysyttäisikään.

Minun vanhempiani näemme myös pari-kolme kertaa vuodessa, mutta syynä on enemmänkin etäisyys ja työaikojen meneminen ristiin (vanhemmillani on usein töitä viikonloppuisin, joten emme näe kovin usein.)

Jonkinlainen etäisyys on mielestäni hyvä asia. Silloin kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, ja kun tavataan, se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta. Aiemmin asuimme muutaman kilometrin päässä appivanhemmistani, ja silloin anoppi soitti ensin joka ikiseen puhelimeen, ja kun ei vastattu, niin seuraavaksi soitti vähän ajan päästä ovikelloa. Rasittavaa, jos ei osata kunnioittaa toisen omaa tilaa ja yksityisyyttä.
 
Mun vanhemmilla käyään 2-4 kertaa viikossa (asuvat samassa kaupungissa), anoppilassa joka toinen vkl. Kun vauva oli vielä ihan pieni, käynnit olivat harvemmassa. Meillä eivät itse vieraile kun ehkä kerran/2kk. Läheiset välit on molempiin mummuloihin :heart:
 
Isääni näen joka päivä töissä, äitiäni n. kerran viikossa (samalla tietysti myös isää), käydään puolin ja toisin kylässä koko porukalla. Appiukkoa näen pari kertaa viikossa (tänään ollaan sinne menossa saunan pesuun =) ) ja anoppia kerran kahdessa kuukaudessa kun asuu kaukana.
 
mä olen nähnyt mun äidin viime vuoden lokakuussa ja soitellaan parin viikon välein. isän noin kk sitten ja soitellaan harvemmin,mutta kumpaankin on hyvät välit. ei valittamista.

anoppia olen nähnyt noin kerran kuussa ja ei soita mulle vaan miehelle. appiukkoa varmaan joskus joulun tienoilla. ei soita käytännössä koskaan. ihan hyvät välit sinnekin on.

lapsi on siis nähnyt samalla kuin mä.
 

Yhteistyössä