Kuinka usein tekemisissä appivanhempien kanssa?

["Vieras"]

Kuinka usein olette tekemisissä appivanhempienne kanssa?

Minulla ei erityisen lämpimät välit ole kumpaankaan heistä ollut, mutta lapsen syntymän myötä kummatkin haluaisivat satunnaisten tapaamisien sijaan olla yhteydessä jatkuvasti, ja koen sen todella epämiellyttäväksi.

Ennen olen tavannut kumpaakin todella harvoin ja he ovat pitäneet harvoin yhteyttä mieheenikään (eli poikaansa), parin-kolmen kuukauden välein ehkä nähty pikaisesti. Nyt ovatkin sitten koko ajan tulossa kylään ja jatkuvasti pitävät yhteyttä. Ovat vieläpä eronneet, eli siis molempia pitäisi tavata erikseen koko ajan.

Niin että miten sitten?
Onhan se kiva, että ovat kiinnostuneet lapsenlapsestaan, mutta jotain rajaa sentään kun ei ole ennenkään tiiviisti elämäämme kuuluneet. Toisen kanssa en edes tule toimeen millään tasolla, itse asiassa en voi sietää häntä. En ole voinut sietää aiemmin enkä siedä nytkään. Lapsenlapsi ei käsittääkseni edes ollut kovin toivottu ja olen kyllä iloinen, että asenne sen suhteen on muuttunut, mutta en ihan oikeasti jaksa jatkuvia tapaamisia, kun ne eivät ole minulle millään tasolla mukavia kohtaamisia. Stressaan niitä etukäteen, koska tiedän pääsääntöisesti tulevani huonolle tuulelle tapaamisista (kyllä appiukkoni hoitaa tavalla tai toisella homman niin, että hypin pitkin seiniä, eikä ole asenteestani kiinni. Olen TODELLA yrittänyt..)

 

["Mie"]

Mulla on onneksi hyvät välit appivanhempiin. Anopin kans varsinkin, ollaan kuin hyviä ystäviä keskenään, käydään usein yhdessä shoppailemassa ja kyläilemässä heidän muilla sukulaisillaan. Ollaan miehen kanssa usein appivanhempien luona yökylässä tai käydään siellä ainakin parin viikon välein, silloinkin yleensä saunotaan anopin kanssa ja jutellaan kaikesta mahdollisesta Toki on siinä anopissa sellaisiakin piirteitä jotka välillä ärsyttää, kuten sellainen "hössöttäminen" mutta niinhän nyt yleensä kaikissa ihmisissä on jotain piirteitä jotka vähän jotain ärsyttää.

 

["tii-"]

No millä tavalla appi saa sinut hyppimään seinille? Sanooko vai tekeekö hän jotain? Miten miehesi siihen suhtautuu?

Minusta olisi ihan ok asettaa jotain rajoja. Esim. jos appi solvaa sinua sanallisesti, niin kiellätte sellaisen toiminnan ja jos ei onnistu, niin ei tartte tulla kylään. Itse lähtisin siis muokkaamaan itse niitä tapaamisia ennemmin kuin karttamaan niitä.

 

[nooo]

Pari, kolme kertaa kuussa käydään anoppilassa. Ovat molemmat iäkkäitä ja käyvät itse meillä lähinnä juhlapyhinä ja synttäreinä. Soittelevat kyllä viikoittain.Ihan ok ovat molemmat, kuitenkin miehelle ja lapsille erittäin rakkaita.

 

["Vieras"]

Juttelen melkein päivittäin. Vierailevat luonamme joka toinen tai kolmas viikonloppi. Viettävät pääosan lomistaan luonamme.

 

["sandy"]

Asutaan lähekkäin, välimatka noin 10km. Nähdään noin kerran viikossa. Ehkä yhtenä tai kahtena viikonloppuna kuusta käydään heillä koko perheen voimin pari tuntia ja lähes joka viikko anoppi käy meillä pari tuntia hoitamassa esikoista, jos mulla on joku meno, kuten kampaaja, ultra neuvolassa tms.

Kun asuimme kauempana, tuli juteltua enemmänkin asioista, mutta nyt tosiaan nähään vain pari tuntia kerrallaan, niin ei tule juteltua niin "syvällisiä". Silloin kun oltiin heillä yötä yms. niin tuli juteltua iltaisin tosi paljon kaikesta. Ollaan siis ihan hyvissä väleissä Mukavia ihmisiähän he ovat. Ja eivät vaadi meitä kyläilemään enemmän, vaikka ehkä toivoisivatkin. Ja auttavat mielellään. Mies sitten käy vuorostaan auttamassa heitä tilantöissä esim. nyt kylvöjen aikaan.

 

[Jarnuska]

Ei olla missään tekemisissä, mies käy kerran kaksi kuussa. Välit erittäin tulehtuneet, enkä näe mitään mahdollisuutta että paranisivat.

 

[moekoe]

Mulla on ihanat appivanhemmat! Mutta välimatka on 500km. Tullaan toimeen hyvin, voitais käydä vaikka joka toinen viikonloppu heillä kylässä. Nautitaan hyvästä ruoasta ja muutenkin samoista asioista. Mutta lähinnä välimatkan takia soitellaan satunnaisesti, nyt raskauden aikana enemmän ja kyläillään puolin ja toisin satunnaisesti, nähdään noin 2-3 kertaa vuodessa.

Ikävä kyllä mun miehellä ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Mun vanhemmat on sekopäitä, heihin on etäiset välit.

 

[Äffä]

Ei ole appivanhempia, mutta muksun mummi käy täällä ehkä kerran kolmessa-kahdessa kuukaudessa.
Facebookissa sitten pitää enempi yhteyttä, mutta ei toi muksu taida mummiansa tunnistaa.

 

["vieras"]

Asutaan seinänaapureina, jaetaan siis omakotitalo. Sillon kun lapsi syntyi, appivanhemmat olivat usein jo aamukuudelta änkeämässä meidän puolelle neuvomaan ja "auttamaan", nykyään eivät enää sillä tavalla tunge kaikkina mahdollisin aikoina, vaan yleensä silloin käyvät ovella kun on jotain "oikeaa" asiaa. Onneksi. Nähdään toki siis päivittäin kun touhutaan pihassa jne. Parisuhde ja mun mielenterveys on aika kovilla, toivoisin että ei tarvitsisi asua niin lähekkäin ja voisi vähän itse säädellä miten usein nähdään, eli asumisratkaisuun pitäisi keksiä muutos

Ap, kannattaa muistaa että jos appivanhemmat on ihan normaaleita ihmisiä (ei siis mitään hulluja juoppoja tmv( niin todennäköisesti lapsi isompana nauttii heidän vierailuistaa, ja mitä enemmän näkevät lasta, sitä helpommin heille kehittyy läheinen suhde, mikä on lapselle tosi arvokasta! Teidänkin on sitten helpompi pyytää hoitoapua tulevaisuudessa, kun ovat lapsen kanssa tuttuja. Ja on kurjaa kun usein käy niin, että naisen vanhemmat saavat olla lapsenlapsen kanssa enemmän kuin miehen vanhemmat. (huom, sanoin usein, ei aina!)

Jos ei jaksa niin koko ajan ei tarvitse tietenkään ottaa vieraita, mutta voi harkita jos voisivat tavata välillä muuten, esimerkiksi niin että mies käy heidän luonaan lapsen kanssa.

 

[Mamma91]

Hyvät välit, noin kerran viikossa nähdään. Voin olla yhteyksissä ihan kaikista asiosta. Tuntuu jopa luonnollisemmalta, kuin omien vanhempieni kanssa.

 

["vieras"]

Nähdään heitä muutaman kerran vuodessa, kyläilyn merkeissä. Itse en soittele appivanhemmille, itse asiassa ei minulla ole edes heidän puhelinnumeroitaan. Mies hoitaa yhteydenpidon vanhempiinsa, käy yksinään siellä hieman useammin. En ole koskaan kokenut heitä kovin läheisiksi . Lasten synnyttyä nähty ehkä hieman enemmän, yhdessä miehen kanssa jo 12v sekä appivanhemmat myös asuvat lähellä, 15km:n päässä, silti ovat hyvin etäisiä.

 

[Vieras (ap)]

[QUOTE="tii-";28412723]No millä tavalla appi saa sinut hyppimään seinille? Sanooko vai tekeekö hän jotain? Miten miehesi siihen suhtautuu?

Minusta olisi ihan ok asettaa jotain rajoja. Esim. jos appi solvaa sinua sanallisesti, niin kiellätte sellaisen toiminnan ja jos ei onnistu, niin ei tartte tulla kylään. Itse lähtisin siis muokkaamaan itse niitä tapaamisia ennemmin kuin karttamaan niitä.[/QUOTE]

Sanoo ja tekee, on idiootti. Olemassaolollaan. Hänellä on psyykkisiä ongelmia, ei kykene luomaan elämässään pysyviä ihmissuhteita, kukaan ei hänen kanssaan pysy väleissä. Ex-vaimo vihaa häntä syvästi, lapsiensakaan kanssa hän ei kykene pitämään välejä kunnossa, kavereita ei ole, naisystävä vaihtuu samaa tahtia kuin sukat, työpaikka vaihtuu nopeampaa kuin naisystävä, myös asunto vaihtuu. Hän ei osaa käyttäytyä, kuten normaalit aikuiset ihmiset. Empatiakyvytön, epäluotettava, mihinkään hänen sanomaansa ei koskaan voi luottaa. Hän kohtelee muita ihmisiä alentavasti, ei kunnioita ketään. En tiedä tarkalleen ottaen, mikä psyykkinen sairaus häntä vaivaa, mutta on ihan yleisesti kaikkien tiedossa, että joku vaivaa.

Mieheni suhtautuu aika neutraalisti, hän sanoo aina, että älä kuuntele häntä, älä välitä hänet sanomisistaan, hän on sellainen aina. Mieheni tiedostaa, että hän ei ihan kaikilla käy ja osaa itse suhtautua häneen niin. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Mutta kun minä en tuohon pysty, olen joka ikinen kerta ihan raivona hänet tavatessani. Minulle on ihan sama, vaikkei lapseen minkäänlaista tunnesidettä syntyisikään hänen kohdalla, enkä ikinä antaisi hänelle lastani hoitoon, en edes koiraani. Voin hyvin kuvitella, että koirankin hän olisi hoidon aikana antanut jollekin muulle.

Olisin tyytyväinen, jos häntä ei tarvitsisi tavata ikinä, mutta nyt hän on koko ajan tulossa kylään tms. Onko pakko jos ei tahdo?
Olenko tyranni, jos kieltäydyn tapaamasta häntä? Näin ollen hän ei saa lapsenlastansakaan saa tavata kovin usein. Miehelleni olen sanonut, että voi vierailla hänen luonaan ilman minua, mutta eipä tuo mieskään sitten häntä tunnu tapaavan.

Ja kuvio menee näin:
"Oltais tulossa teille kylään" - Nyt ei käy, meillä on muuta.
Sitten hän soittaa JOKA PÄIVÄ niin kauan että tapaaminen saadaan sovittua, tekee kieltäytymisestäkin mahdotonta.