Kuinkas te tällaiseen suhtautuisitte?

["jep"]

[QUOTE="a p";22842385]No kyllä ensimmäinen oikea suhde jos ei teinivuosien ihastumisia lasketa.
Ja mulle tosiaan nää kuviot on hieman vieraita.
oletin että kun reilusti kertoo mitä tuntee niin sillä pärjää.
Ei näköjään.

Nyt musta vasta kauheelta tuntuukin jos hän kokee asian noin kuten te olette sen esittäneet.
En todellakaan ole halunnut leikkiä hänen kanssaan mitään.
Olen vaan joutunut ajattelemaan asioita enenmmän järjellä kuin tunteella sillä pelkään tosissani satuttavani itseni uudelleen.
Ja lastenkin takia haluan miettiä ratkaisujani todella tarkaan.

No voihan...=([/QUOTE]

No oiskohan sitten aika ihan oikeasti keskustella miehen kanssa hänen tunteistaan ja sun tunteista ja siitä, mitä te tästä eteenpäin teette?
Sä et voi oikeasti olettaa, että mies on aina sun tavoitettavissa ja "ystävä", jos sä kerran oot antanut jo pakit. Mieti nyt itsekin.

Kuvittele että oisit palavasti rakastunut johonkin mieheen. Olisit odotellut jo kuukausia, että mies olisi "valmis" johonkin muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun. Mutta sitä ei ikinä tapahdu, eikä mies reagoi mitenkään sun rakkauden tunnustukseen. Yhäkö silti sä tuon jälkeen tekisit itseäsi tykö miehelle ja jatkaisit kuin ei mitään? Lyön vetoa, että itse kukin vetäytyisi tuossa tilanteessa, eihän kukaan halua ehdoin tahdoin itseään satuttaa ja nöyryyttää kun kelpaa vain ja ainoastaan silloin, kun toisella ei ole mitään kummempaakaan.

Lapset sun muut on sulle pelkkiä tekosyitä. Oikea syy on vain se, että et rakasta miestä tarpeeksi. Mies on sulle pelkkä "joku", joka pitää hyvänä silloin kun se sulle sopii. Joten. Anna miehen olla.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";22842416]Tiedät kai, että mihinkään suhteeseen ei voi saada takeita siitä, ettei tulisi sattumaan..[/QUOTE]

Tiedän mutta en silti uskaltanut ajatellakaan hyppääväni uuteen heti edellisen kariuduttua.
Halusin saada pöydän puhtaaksi ennen uutta suhdetta jotta hän ei joutuisi maksamaan edellisen suhteen traumoista.
Ja oppia olemaan yksin.

Enpä tiiä...

 

["vieraana"]

[QUOTE="a p";22842499]Tiedän mutta en silti uskaltanut ajatellakaan hyppääväni uuteen heti edellisen kariuduttua.
Halusin saada pöydän puhtaaksi ennen uutta suhdetta jotta hän ei joutuisi maksamaan edellisen suhteen traumoista.
Ja oppia olemaan yksin.

Enpä tiiä...[/QUOTE]

Mun käsittääkseni sä olet eronnut melkein vuosi sitten, et ihan äskettäin?
Jos nuo sun halut ois pitäneet paikkaansa, tuskinpa oisit aloittanut minkäänlaista tapailuakaan tuon miehen kanssa. Ei yksinolemista opita kiehnaamalla jonkun miehen kanssa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieraana";22842544]Mun käsittääkseni sä olet eronnut melkein vuosi sitten, et ihan äskettäin?
Jos nuo sun halut ois pitäneet paikkaansa, tuskinpa oisit aloittanut minkäänlaista tapailuakaan tuon miehen kanssa. Ei yksinolemista opita kiehnaamalla jonkun miehen kanssa.[/QUOTE]

Mun mielestä 14 vuoden liittoon nähden vuosi on aika lyhyt aika.
Ja varsinkin kun en eronnut siitä syystä ettei tunteita olisi enää ollut vaan sen takia koska eläminen yhdessä perheenä oli miehen alkoholismin takia mahdotonta.
Halusin itkeä itkuni ensin ja rakentaa itseni uudelleen.
Enkä miellä kerran kaksi kuussa tapaamista kiehnäämiseksi.

 

["a p"]

[QUOTE="jep";22842487]No oiskohan sitten aika ihan oikeasti keskustella miehen kanssa hänen tunteistaan ja sun tunteista ja siitä, mitä te tästä eteenpäin teette?
Sä et voi oikeasti olettaa, että mies on aina sun tavoitettavissa ja "ystävä", jos sä kerran oot antanut jo pakit. Mieti nyt itsekin.

Kuvittele että oisit palavasti rakastunut johonkin mieheen. Olisit odotellut jo kuukausia, että mies olisi "valmis" johonkin muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun. Mutta sitä ei ikinä tapahdu, eikä mies reagoi mitenkään sun rakkauden tunnustukseen. Yhäkö silti sä tuon jälkeen tekisit itseäsi tykö miehelle ja jatkaisit kuin ei mitään? Lyön vetoa, että itse kukin vetäytyisi tuossa tilanteessa, eihän kukaan halua ehdoin tahdoin itseään satuttaa ja nöyryyttää kun kelpaa vain ja ainoastaan silloin, kun toisella ei ole mitään kummempaakaan.

Lapset sun muut on sulle pelkkiä tekosyitä. Oikea syy on vain se, että et rakasta miestä tarpeeksi. Mies on sulle pelkkä "joku", joka pitää hyvänä silloin kun se sulle sopii. Joten. Anna miehen olla.[/QUOTE]

No en mä nyt tätä sentään palavana rakkautena pitäisi.
Kyllä hänkin on perunut meidän tapaamisia ihan vaan vaikka sillä verukkeella että väsyttää tai että ei viitsi tulla yöksi kun joutuis heräämään aiemmin ehtiäkseen meiltä töihin jne.
Eikä kyse ole siitä että hän kelpaisi vain silloin kun ei kummempaakaan.

 

["vieras"]

Sanat ja teot kannattaa pitää samassa linjassa.

 

[näin]

[QUOTE="vieras";22842357]En yhtään ihmettele, että mies on ottanut etäisyyttä. Se nimittäin sattuu, kun itse on rakastunut/ihastunut, eikä saa vastakaikua, silloin on usein parempi pitää vähän hajurakoa...[/QUOTE]

Näin juuri. Ap on huhtikuusta asti tapaillut miestä, ja nyt ihmettelee, kun mies on ottanut etäisyyttä. Totta kai mieskin saa jossain vaiheessa tarpeeksi itsensä satuttamisesta, kun ap:lta ei rakkautta heru. :O

Ap, koitapa nyt ymmärtää, että mies ei ehkä pysty olemaan ystäväsi, sillä hän on rakastunut (tai ainakin palavasti ihastunut) sinuun. Jos suhde ei onnistu, hän ehkä haluaa jättää yhteydenpidon kokonaan.