J
"jep"
Vieras
[QUOTE="a p";22842385]No kyllä ensimmäinen oikea suhde jos ei teinivuosien ihastumisia lasketa.
Ja mulle tosiaan nää kuviot on hieman vieraita.
oletin että kun reilusti kertoo mitä tuntee niin sillä pärjää.
Ei näköjään.
Nyt musta vasta kauheelta tuntuukin jos hän kokee asian noin kuten te olette sen esittäneet.
En todellakaan ole halunnut leikkiä hänen kanssaan mitään.
Olen vaan joutunut ajattelemaan asioita enenmmän järjellä kuin tunteella sillä pelkään tosissani satuttavani itseni uudelleen.
Ja lastenkin takia haluan miettiä ratkaisujani todella tarkaan.
No voihan...=([/QUOTE]
No oiskohan sitten aika ihan oikeasti keskustella miehen kanssa hänen tunteistaan ja sun tunteista ja siitä, mitä te tästä eteenpäin teette?
Sä et voi oikeasti olettaa, että mies on aina sun tavoitettavissa ja "ystävä", jos sä kerran oot antanut jo pakit. Mieti nyt itsekin.
Kuvittele että oisit palavasti rakastunut johonkin mieheen. Olisit odotellut jo kuukausia, että mies olisi "valmis" johonkin muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun. Mutta sitä ei ikinä tapahdu, eikä mies reagoi mitenkään sun rakkauden tunnustukseen. Yhäkö silti sä tuon jälkeen tekisit itseäsi tykö miehelle ja jatkaisit kuin ei mitään? Lyön vetoa, että itse kukin vetäytyisi tuossa tilanteessa, eihän kukaan halua ehdoin tahdoin itseään satuttaa ja nöyryyttää kun kelpaa vain ja ainoastaan silloin, kun toisella ei ole mitään kummempaakaan.
Lapset sun muut on sulle pelkkiä tekosyitä. Oikea syy on vain se, että et rakasta miestä tarpeeksi. Mies on sulle pelkkä "joku", joka pitää hyvänä silloin kun se sulle sopii. Joten. Anna miehen olla.
Ja mulle tosiaan nää kuviot on hieman vieraita.
oletin että kun reilusti kertoo mitä tuntee niin sillä pärjää.
Ei näköjään.
Nyt musta vasta kauheelta tuntuukin jos hän kokee asian noin kuten te olette sen esittäneet.
En todellakaan ole halunnut leikkiä hänen kanssaan mitään.
Olen vaan joutunut ajattelemaan asioita enenmmän järjellä kuin tunteella sillä pelkään tosissani satuttavani itseni uudelleen.
Ja lastenkin takia haluan miettiä ratkaisujani todella tarkaan.
No voihan...=([/QUOTE]
No oiskohan sitten aika ihan oikeasti keskustella miehen kanssa hänen tunteistaan ja sun tunteista ja siitä, mitä te tästä eteenpäin teette?
Sä et voi oikeasti olettaa, että mies on aina sun tavoitettavissa ja "ystävä", jos sä kerran oot antanut jo pakit. Mieti nyt itsekin.
Kuvittele että oisit palavasti rakastunut johonkin mieheen. Olisit odotellut jo kuukausia, että mies olisi "valmis" johonkin muuhunkin kuin satunnaiseen tapailuun. Mutta sitä ei ikinä tapahdu, eikä mies reagoi mitenkään sun rakkauden tunnustukseen. Yhäkö silti sä tuon jälkeen tekisit itseäsi tykö miehelle ja jatkaisit kuin ei mitään? Lyön vetoa, että itse kukin vetäytyisi tuossa tilanteessa, eihän kukaan halua ehdoin tahdoin itseään satuttaa ja nöyryyttää kun kelpaa vain ja ainoastaan silloin, kun toisella ei ole mitään kummempaakaan.
Lapset sun muut on sulle pelkkiä tekosyitä. Oikea syy on vain se, että et rakasta miestä tarpeeksi. Mies on sulle pelkkä "joku", joka pitää hyvänä silloin kun se sulle sopii. Joten. Anna miehen olla.