Kuka keksi rakkauden ja missä p***ssa se piileksii?

[Gilmore Girl]

Heippa hei Kaksplussan kanssasisaret ja veljet! Olen tämän palstan vakilukija, mutta harvemmin kirjoittelen tänne. Nyt tuntuu, että kaipaisin aatoksianne ja ehkä vähän lisätsemppiä. Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista(saa olla silti eri mieltä).

Asia koskee uuden parisuhteen aloittamista eron jälkeen. Itse olen eronnut avioliitosta 4 vuotta sitten, eikä minulla ole ollut juurikaan mitään tapahtumia sen jälkeen. Minusta tuntuu, että KAIKKI muut ihmiset löytävät uuden ihmisen lähes samantien tai pian pitkänkin ihmissuhteen päättymisen jälkeen. Itselläni on ollut vain muutama viritys tai muutaman illan juttu, joista ei ole tullut sen kummempaa. Seksiäkin olen harrastanut viimeksi vuosi sitten(partnerin kanssa siis). Tämä ei tee tiukkaa, koska en kaipaa lähelleni ketä tahansa vain seksin vuoksi.

Ero oli tietysti tuskainen, vaikka meillä ei lapsia ollutkaan. Sovussa asiat kuitenkin hoidettiin ja edelleen olemme yhteydessä vähintään kuukausittain viestein ja puheluin. Tunteita ei siihen suuntaan enää ole, toivon ainoastaan olevamme kavereita loppuelämämme. Koen, että viiden vuoden suhteen jälkeen entinen mieheni tuntee minut niin hyvin, että haluan pitää hänet elämässäni.

Ystäväni sanovat minua kauniiksi naiseksi, ja saankin ulkona ollessani miehiltä huomiota. Miksi kohdalleni ei kuitenkaan ole sattunut uutta suhdetta? Pari vuotta ajattelinkin olevani yksin eron jälkeen, mutta tämä 4 vuotta alkaa olla jo rangaistusta jostain?!

Elämässäni on paljon rakkautta ystävien, perheen ja monien elämässäni olevien lasten muodossa. Työasiani ovat kohdillaan ja minulla on ihana asunto. Kaikilta muilta osin olen siis oikeinkin onnellinen. Voiko olla niin, ettei minua ole tarkoitettu elämään parisuhteessa tai löytämään romanttista rakkautta?! Onko asia niin kuin äitini sanoi: "Ehkä sinun kohtalosi on elää yksin?"

Voiko olla niin, että minun osakseni on varattu kaikenlaista muuta rakkautta paitsi romanttista? Näin kolmikymppisenä minun on surullisena todettava, etten ole tainnut koskaan vielä olla oikeasti rakastunut, luullut vain niin.. Eli pitäisikö minun olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä minulla on, ja lakata haaveksimasta muuta?

 

[mismina]

Rakkautta pitää joskus odottaa, ei siitä mihinkään pääse. Mielummin sitä kannattaa olla sinkku siihen asti, kunnes tulee ihminen joka todella kolahtaa kuin mennä suhteeseen jonkun ihankivan kanssa vaan siksi, ettei jaksa tai halua olla yksin.

Monella on samaa ongelmaa, ne ihmiset, jotka saavat tunteet heräämään, ovat todella harvassa. Sen kanssa pitää vaan elää ja luottaa siihen, että rakkaus tulee kun on sen aika.
Tsemppiä

 

["hmm"]

en osaa sanoa.mä kyllä ajattelen enemmänkin niin,että maailmassa on paljon ihmisiä jotka tulisivat toistensa kanssa hyvin juttuun,ja joista voi tulla pareja jos vaan tapaavat joskus..sä et oo vaan tavannu vielä semmosta,mitä vaan voi sattua millon vaan.itse en uskonu 3 vuoden sinkkunaolon jälkeen tapaavani enää ketään,hiljasta oli.mutta sitten yks kaks junamatkalla tapasin maailman ihanimman miehen jonka kanssa nyt 3 vuoden yhdessäolon jälkeen odotan lasta

eli ei kannata luopua toivosta!asia erikseen ovat ne ihmiset jotka asettavat liian korkealle toiveet tulevan kumppanin ulkonäöstä tms..sillon sen oikean löytäminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa.esim. yksi kaverini ei voi sietää blondeja miehiä..

 

[Gilmore Girl]

[QUOTE="hmm";25863269]en osaa sanoa.mä kyllä ajattelen enemmänkin niin,että maailmassa on paljon ihmisiä jotka tulisivat toistensa kanssa hyvin juttuun,ja joista voi tulla pareja jos vaan tapaavat joskus..sä et oo vaan tavannu vielä semmosta,mitä vaan voi sattua millon vaan.itse en uskonu 3 vuoden sinkkunaolon jälkeen tapaavani enää ketään,hiljasta oli.mutta sitten yks kaks junamatkalla tapasin maailman ihanimman miehen jonka kanssa nyt 3 vuoden yhdessäolon jälkeen odotan lasta

eli ei kannata luopua toivosta!asia erikseen ovat ne ihmiset jotka asettavat liian korkealle toiveet tulevan kumppanin ulkonäöstä tms..sillon sen oikean löytäminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa.esim. yksi kaverini ei voi sietää blondeja miehiä..[/QUOTE]

Kiitos tsempeistä. Ulkonäöllisesti en koe olevani kauhean "rajoittunut" miesten suhteen, tai muutenkaan en hae kovatuloista tai tietynlaista miestä. Toisaalta taas olen ronkeli, koska en halua olla vain kenen tahansa kivan kanssa, vaan tunteen täytyy olla kohdillaan. Ehkäpä siis olenkin itse itselleni tehnyt tämän miehen löytämisen vaikeaksi! Mielenkiinnon syttymiseen tarvitaan melko paljon, ja etenkin siellä ajatusten ja älykkyyden puolella.

Kuuleehan sitä, että suhteen löytäminen kestää joskus kauankin. Harmittaa vain, etten itsekin ole yksi niistä ihmisistä, joka vain löytäisi helposti seuraavan kiinnostavan ihmisen. Eräskin ystäväni erosi avioliitosta syksyllä, ja löysi kahden kuukauden päästä jo seuraavan suhteen. Eikä uudessa miehessä ole mitään vikaa. Märehdinkö itse asioita liikaa, vai eikö kaikkien todella tarvitse toipua rauhassa pitkästä parisuhteesta? Eikö vanhat painolastit siirry uuteen suhteeseen, jos aloittaa sen liian pian eron jälkeen.

Minulla on monia kysymyksiä mielessä, mutta ehkäpä täytyy vain jaksaa uskoa siihen, että jossain on joku minullekin! Nyt vain tuntuu, kun katsoo elokuvia ja ohjelmia, joissa on onnelinen loppu, etten itse sitä tule kokemaan koskaan. Vaikka nuorihan tämmönen 31-vuotias on vielä. Kiitos tsempeistä!!

 

[astrolabe]

Se tulee joskus hieman salakavalasti. Mutta sitten voikin iskeä lujemmin.