Kuka muka oikeasti jaksaa maata sairaalassa

[vieras]

Mikä siinä makaamisessa on niin kamalaa? Minä ainakin voisin nukkua/makoilla monta päivää putkeen, jos ei olisi mitään huolia?

Se, että se on tylsää. Turhauttavaa. Mie oon ihmisenä sellanen että tarvin tekemistä, jatkuvasti. Haluan olla ja mennä miten mieli tekkee ympäriinsä ja SIIVOTA Tai vaikka lähteä lenkille, tai leipoa, tai jotaki. Se sairaalassa olo ko on sitä että sinun aluetta sielä on se sänky ja se pöytähäkkyrä ja kaappi jossa sinun vaatteet on. Muut paikat on yhteistä aluetta, kaikkien käytössä ja on semmonen vieras olo koko ajan.

Se kyllä, että yhessä vaiheessa ko olin toista viikkoa sairaalassa, alko se minun huonekki näyttää kotoisammalta, mulla oli koko ajan oma huone. Oli vilttiä, tyynyjä, kortteja ja kukkia ja piirustuksia lapsukaisilta, läppäri, radio, telkkari jne... Sillon viihyin vähän paremmin. Varsinki, ko ei ollu huonekaveria. Oli oma rauha eikä tarvinnu varoa että astelee tuntemattoman tyypin varpaille vahingossa tai on häiriöksi.

Niin juuri, eihän siellä tarvitse kattoa tuijottaa. Voihan siellä lukea lehtiä, kutoa, katsoa televisiota jne. En ole vain koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan paikallaan vaan pitää säntäillä ympäriinsä. Eihän sen makaamisen tarvitse olla tylsää.

 

[kiehuu]

Voi miten tyhmältä tuo ap:n kirjoitus kuulostaa, tai anteeksi, pikemminkin taas niin omaan napaan sidotulta mielipiteeltä.
Olen joutunut itse olemaan vauvojen voinnin vuoksi ennen synnytystä pidempään ja synnytyksen jälkeenkin, kun on jouduttu seuraamaan vauvan vointia. Tutuillani on ollut vaikeita synnytyksiä, sektioita, joiden jälkeen on ollut komplikaatioita yms. Ei todellakaan ole kyse laiskottelusta, kuten ap naivisti ilmaisee... Jos esim. menettää runsaasti verta ja hb on aivan pohjalukemissa, niin kyllä vointi voi äidillä olla ihan muuta kuin kotikuntoinen.
En nyt viitsi enempää jatkaa aiheesta.

 

[hrrr]

Ite oon joutunu olemaan molempien lasten kans sairaalassa 4päivää ja se oli aivan hirveetä. Ei ketään tuttua tai edes mukavaa juttu seuraa koko aikana, paitsi kun mies kävi kahtoo mua yhtenä päivänä (kotoo 100km sairaalaan).
Sitä ku ihtensä niin yksinäiseks, ei voi olla oma ittensä siellä ventovieraitten kans ja hormoonit teki mielen niin herkäks.

 

[hyytikyppynen]

Voi miten tyhmältä tuo ap:n kirjoitus kuulostaa, tai anteeksi, pikemminkin taas niin omaan napaan sidotulta mielipiteeltä.
Olen joutunut itse olemaan vauvojen voinnin vuoksi ennen synnytystä pidempään ja synnytyksen jälkeenkin, kun on jouduttu seuraamaan vauvan vointia. Tutuillani on ollut vaikeita synnytyksiä, sektioita, joiden jälkeen on ollut komplikaatioita yms. Ei todellakaan ole kyse laiskottelusta, kuten ap naivisti ilmaisee... Jos esim. menettää runsaasti verta ja hb on aivan pohjalukemissa, niin kyllä vointi voi äidillä olla ihan muuta kuin kotikuntoinen.
En nyt viitsi enempää jatkaa aiheesta.

Mut se minun alotusteksti oli repastu toisesta keskustelusta. Eikä se, että esim vauvalla ei ole kaikki ok ja sairaalassaolo venyy ja vanuu, tee sitä olosta sielä yhtään mukavampaa.
Mulla esikoinen synty hätäsektiolla, olin jo menettäny verta ihan liikaa, olin TOSI huonossa kunnossa kaikenlisäksi pahoinpitelyn jäljiltä, voimaton ja lääkitty jne, silti ekasta päivästä lähtien halusin kotia.

 

[kiehuu]

Voi miten tyhmältä tuo ap:n kirjoitus kuulostaa, tai anteeksi, pikemminkin taas niin omaan napaan sidotulta mielipiteeltä.
Olen joutunut itse olemaan vauvojen voinnin vuoksi ennen synnytystä pidempään ja synnytyksen jälkeenkin, kun on jouduttu seuraamaan vauvan vointia. Tutuillani on ollut vaikeita synnytyksiä, sektioita, joiden jälkeen on ollut komplikaatioita yms. Ei todellakaan ole kyse laiskottelusta, kuten ap naivisti ilmaisee... Jos esim. menettää runsaasti verta ja hb on aivan pohjalukemissa, niin kyllä vointi voi äidillä olla ihan muuta kuin kotikuntoinen.
En nyt viitsi enempää jatkaa aiheesta.

Mut se minun alotusteksti oli repastu toisesta keskustelusta. Eikä se, että esim vauvalla ei ole kaikki ok ja sairaalassaolo venyy ja vanuu, tee sitä olosta sielä yhtään mukavampaa.
Mulla esikoinen synty hätäsektiolla, olin jo menettäny verta ihan liikaa, olin TOSI huonossa kunnossa kaikenlisäksi pahoinpitelyn jäljiltä, voimaton ja lääkitty jne, silti ekasta päivästä lähtien halusin kotia.

Ok, eihän se kivaa kenestäkään ole. MUa vaan henk.koht.ärsytti tuo laiskottelemassa... Itsestänikin on tuntunut, että on suorastaan ollut ihanaa päästä takaisin kotiin vaikka on iso perhe ja siivoamista ym. riittää. Silti joskus on pakko vaan purra hammasta, että malttais olla siellä esim. raskaana ollessa sikiön takia ja synnytyksen jälkeen oman toipumisen tai vauvan voinnin vuoksi.
Sitä en ymmärrä, että se oma mukavuudenhalu on ensisijainen syy esim. kiirehtiä kovaa vauhtia synnytyksen jälkeen kotiin, tiedän että on sydänvikoja ym. vakaviakin sairauksia, joita ei ole heti synnytyksen jälkeen havaittu, mutta sairaalassaoloaikana kyllä. Jos henkilökunta esim. suosittelee, että jäisi vauvan kanssa vielä muutamaksi päiväksi, niin todennäköisesti ovat havainneet jotain mitä on syytä seurata (esim. verensokerit, tulehdusarvot, bilirubiini, vauvan hengitykseen tms. liittyvät vaikeudet, syömisvaikeudet...).

 

[jansjade]

Mielummin mä makaan kotona kun sairaalassa. En mä ole ainakaan synnytyksen jälkeen kun olen päässy otiin ni ruvennu tekee kotitöitä,olen levänny ja tutustunu vauvaan. Mies on hoitanu alkuun yksinään kotityöt + muut arki hommat.

 

[aika turhaa shaissea]

Voi miten tyhmältä tuo ap:n kirjoitus kuulostaa, tai anteeksi, pikemminkin taas niin omaan napaan sidotulta mielipiteeltä.
Olen joutunut itse olemaan vauvojen voinnin vuoksi ennen synnytystä pidempään ja synnytyksen jälkeenkin, kun on jouduttu seuraamaan vauvan vointia. Tutuillani on ollut vaikeita synnytyksiä, sektioita, joiden jälkeen on ollut komplikaatioita yms. Ei todellakaan ole kyse laiskottelusta, kuten ap naivisti ilmaisee... Jos esim. menettää runsaasti verta ja hb on aivan pohjalukemissa, niin kyllä vointi voi äidillä olla ihan muuta kuin kotikuntoinen.
En nyt viitsi enempää jatkaa aiheesta.

Mut se minun alotusteksti oli repastu toisesta keskustelusta. Eikä se, että esim vauvalla ei ole kaikki ok ja sairaalassaolo venyy ja vanuu, tee sitä olosta sielä yhtään mukavampaa.
Mulla esikoinen synty hätäsektiolla, olin jo menettäny verta ihan liikaa, olin TOSI huonossa kunnossa kaikenlisäksi pahoinpitelyn jäljiltä, voimaton ja lääkitty jne, silti ekasta päivästä lähtien halusin kotia.

Ok, eihän se kivaa kenestäkään ole. MUa vaan henk.koht.ärsytti tuo laiskottelemassa... Itsestänikin on tuntunut, että on suorastaan ollut ihanaa päästä takaisin kotiin vaikka on iso perhe ja siivoamista ym. riittää. Silti joskus on pakko vaan purra hammasta, että malttais olla siellä esim. raskaana ollessa sikiön takia ja synnytyksen jälkeen oman toipumisen tai vauvan voinnin vuoksi.
Sitä en ymmärrä, että se oma mukavuudenhalu on ensisijainen syy esim. kiirehtiä kovaa vauhtia synnytyksen jälkeen kotiin, tiedän että on sydänvikoja ym. vakaviakin sairauksia, joita ei ole heti synnytyksen jälkeen havaittu, mutta sairaalassaoloaikana kyllä. Jos henkilökunta esim. suosittelee, että jäisi vauvan kanssa vielä muutamaksi päiväksi, niin todennäköisesti ovat havainneet jotain mitä on syytä seurata (esim. verensokerit, tulehdusarvot, bilirubiini, vauvan hengitykseen tms. liittyvät vaikeudet, syömisvaikeudet...).

Mulla molemilla lapsilla sydämmessä sivuäänet ja niitä ei todellakaan huomattu lähtötarkastuksessa eikä sairaalassa olo aikana.

 

[vieras]

Voi miten tyhmältä tuo ap:n kirjoitus kuulostaa, tai anteeksi, pikemminkin taas niin omaan napaan sidotulta mielipiteeltä.
Olen joutunut itse olemaan vauvojen voinnin vuoksi ennen synnytystä pidempään ja synnytyksen jälkeenkin, kun on jouduttu seuraamaan vauvan vointia. Tutuillani on ollut vaikeita synnytyksiä, sektioita, joiden jälkeen on ollut komplikaatioita yms. Ei todellakaan ole kyse laiskottelusta, kuten ap naivisti ilmaisee... Jos esim. menettää runsaasti verta ja hb on aivan pohjalukemissa, niin kyllä vointi voi äidillä olla ihan muuta kuin kotikuntoinen.
En nyt viitsi enempää jatkaa aiheesta.

Mut se minun alotusteksti oli repastu toisesta keskustelusta. Eikä se, että esim vauvalla ei ole kaikki ok ja sairaalassaolo venyy ja vanuu, tee sitä olosta sielä yhtään mukavampaa.
Mulla esikoinen synty hätäsektiolla, olin jo menettäny verta ihan liikaa, olin TOSI huonossa kunnossa kaikenlisäksi pahoinpitelyn jäljiltä, voimaton ja lääkitty jne, silti ekasta päivästä lähtien halusin kotia.

Ok, eihän se kivaa kenestäkään ole. MUa vaan henk.koht.ärsytti tuo laiskottelemassa... Itsestänikin on tuntunut, että on suorastaan ollut ihanaa päästä takaisin kotiin vaikka on iso perhe ja siivoamista ym. riittää. Silti joskus on pakko vaan purra hammasta, että malttais olla siellä esim. raskaana ollessa sikiön takia ja synnytyksen jälkeen oman toipumisen tai vauvan voinnin vuoksi.
Sitä en ymmärrä, että se oma mukavuudenhalu on ensisijainen syy esim. kiirehtiä kovaa vauhtia synnytyksen jälkeen kotiin, tiedän että on sydänvikoja ym. vakaviakin sairauksia, joita ei ole heti synnytyksen jälkeen havaittu, mutta sairaalassaoloaikana kyllä. Jos henkilökunta esim. suosittelee, että jäisi vauvan kanssa vielä muutamaksi päiväksi, niin todennäköisesti ovat havainneet jotain mitä on syytä seurata (esim. verensokerit, tulehdusarvot, bilirubiini, vauvan hengitykseen tms. liittyvät vaikeudet, syömisvaikeudet...).

Mulla molemilla lapsilla sydämmessä sivuäänet ja niitä ei todellakaan huomattu lähtötarkastuksessa eikä sairaalassa olo aikana.

No ei aina, mutta on niitäkin tilanteita, että on huomattu jotain poikkeamaa...

 

[vierailija]

No ei aina, mutta on niitäkin tilanteita, että on huomattu jotain poikkeamaa...

kerrro lisää