Kuka tiesi jo raskauden aikana ettei aio imettää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joskus näistä aloituksista tulee sellainen tunne, että mitähän se äiti oikeasti haluaa, jonkun nukkevauvan? Otetaan se vauva taikasauvalla sieltä mahasta pois ja viedään muualle hoitoon, tuodaan sitten välillä äidille ihailtavaksi, jotta sillä voi leikkiä pukemisleikkejä ja kävellä vaunujen kanssa kaduilla, sitten taas muiden hoiviin tai vaikka yöksi äänieristettyyn koppiin omaan sänkyyn, niin ei häiritse kauneusunia.. Se olis varmaan parhautta se.

Jos ei halua imettää niin haluaa nukkevauvan? Joskus tulee kyllä mieleen että onko tälläisten tekstien kirjoittajilla kaikki muumit kotona....
 
[QUOTE="jenni";24635937]Ei mullakaan kestänyt viiteen viikkoon, mutta sen jälkeen onkin kestänyt yhteensä yli 100 viikkoa, eri lapsilla. Oon tyytyväinen että selvisin alun tuskasta.[/QUOTE]

Niin. Mä kokeilin esikoisen kanssa vähän päälle 5kk, ja tokankin kanssa melkein 4kk.
Lopputulema:
Selkänahka lopulta niin paha, että sohvalla ei pystynyt nojaamaan. Tissit suihki maitoa pitkin seiniä, mutta rintsikoita en todellakaan pystynyt pitämään, kun se selkä oli niskasta puoleen selkään asti täynnä sormenpään kokoisia mätäpaiseita. Tästä syystä ei myöskään paljon tarvinnut kotoa mihinkään liikkua...
Lopetuspäätöksen jälkeen 12kk hevoskuuri antibiootteja tulehtuneeseen ihoon, ja päälle hormonitoimintaa tasaavat yhdistelmä e-pillerit.
Ihan yhtä juhlaa.

Kolmannen muksun imetyksestä selvisinkin 6kk antibioottikuurilla, ja neljännen jälkeen ei tarvinnut syödä kuin 3kk kuuri. Mutta eipä se iho niillä kerroilla niin pahaksi pääsytkään, kun lopetin imettämisen aikaisemmin...
 
Kerrotko lisää tästä?
Itselläni ei imetys onnistunut kun maito ei noussut millään keinolla, ja "rinnat" on lähes olemattomat.

Siis mulla pahemman laatuinen tubulaarinen rinta ja toinen jäi kehittymättä näin tarkemmin kerrottuna. Lääkärit vain kertoivat että maitorauhaset jääneet "lapsen" tasolle ja ne eivät tuota maitoa ollenkaan. Rinnat nyt korjatt plastiikkakirurgian avulla.
 
Joskus näistä aloituksista tulee sellainen tunne, että mitähän se äiti oikeasti haluaa, jonkun nukkevauvan? Otetaan se vauva taikasauvalla sieltä mahasta pois ja viedään muualle hoitoon, tuodaan sitten välillä äidille ihailtavaksi, jotta sillä voi leikkiä pukemisleikkejä ja kävellä vaunujen kanssa kaduilla, sitten taas muiden hoiviin tai vaikka yöksi äänieristettyyn koppiin omaan sänkyyn, niin ei häiritse kauneusunia.. Se olis varmaan parhautta se.

Imetys on vain yksi osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Lapsi tulee olemaan meidän ensimmäinen, mutta ei minulle ihan vierasta ole puklu-, pissa- ja kakkakestit, rääkymiset, nukuttamiset, syöttämiset ym. kun lastenhoitajakin olen. Oman lapsen kanssa on varmasti erilaistakin, mutta kakkavaipanvaihto on samaa kakkavaipanvaihtoa kotona sekä töissä. En siis tosiaan odota lapseni olevan mikään nukke tai näyttelyesine, enkä pelkää tai kaihda lapsen hoitoa.

aloittaja
 
Äärettömän surullista, että niinkin normaali asia kuin rintaruokinta on pilattu rintojen seksualisoimisella. Sitten äidit kuvittelevat, että imetys on ältsyy ja korvikeruokinta olisi ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Tässä(kin) maassa pitäisi laittaa korvikkeet reseptin taa, että saataisiin tilanne normalisoitua. Kokonaiset sukupolvet jäävät ilman normaalia varhaislapsuutta ja äidit masentuvat röykkiöittäin normaalien äitiyshormonien puutteeseen kun imetystä "kokeillaan" ja päätetään jo etukäteen epäonnistua.

Onkohan ap:kin tätä tyyppiä? http://nina-tt.blogspot.com/2011/09/epa-aitiys-on-pienen-piirin-kuuminta.html
 
Äärettömän surullista, että niinkin normaali asia kuin rintaruokinta on pilattu rintojen seksualisoimisella. Sitten äidit kuvittelevat, että imetys on ältsyy ja korvikeruokinta olisi ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Tässä(kin) maassa pitäisi laittaa korvikkeet reseptin taa, että saataisiin tilanne normalisoitua. Kokonaiset sukupolvet jäävät ilman normaalia varhaislapsuutta ja äidit masentuvat röykkiöittäin normaalien äitiyshormonien puutteeseen kun imetystä "kokeillaan" ja päätetään jo etukäteen epäonnistua.

Onkohan ap:kin tätä tyyppiä? Jatkumo-vanhemmuutta pienperheessä: Epä-äitiys on pienen piirin kuuminta muotia

Otatkohan sä asian nyt vähän liian vakavasti. Korvikkeista saa sen mitä lapsi tarvitsee. Miten niin jää ilman NORMAALIA varhaislapsuutta? Onko varhaislapsuus= imetys? Aika suppea käsitys sinulla. Olis myös kiva nähdä tutkimuksia siitä että imettämättömyys aiheuttaisi äidille masennusta.... ? Kun taas väkisin imetys aiheuttaa kaikenlaisia negatiivisia tunteita, puhumattakaan muiden naisten/äitien tuomitsevuudesta.

Aloittaja
 
Niin. Mä kokeilin esikoisen kanssa vähän päälle 5kk, ja tokankin kanssa melkein 4kk.
Lopputulema:
Selkänahka lopulta niin paha, että sohvalla ei pystynyt nojaamaan. Tissit suihki maitoa pitkin seiniä, mutta rintsikoita en todellakaan pystynyt pitämään, kun se selkä oli niskasta puoleen selkään asti täynnä sormenpään kokoisia mätäpaiseita. Tästä syystä ei myöskään paljon tarvinnut kotoa mihinkään liikkua...
Lopetuspäätöksen jälkeen 12kk hevoskuuri antibiootteja tulehtuneeseen ihoon, ja päälle hormonitoimintaa tasaavat yhdistelmä e-pillerit.
Ihan yhtä juhlaa.

Kolmannen muksun imetyksestä selvisinkin 6kk antibioottikuurilla, ja neljännen jälkeen ei tarvinnut syödä kuin 3kk kuuri. Mutta eipä se iho niillä kerroilla niin pahaksi pääsytkään, kun lopetin imettämisen aikaisemmin...

Olisit yrittänyt kunnolla!
No vitsi, ja todella huono sellainen, sori:D Ihan karmea tilanne sulla. Oman kommenttini toivon kannustavan jotain sellaista, jolla on vain niitä tavallisia iho-ongelmia imetyksen alussa.
 
[QUOTE="vieras";24636056]Otatkohan sä asian nyt vähän liian vakavasti. Korvikkeista saa sen mitä lapsi tarvitsee. Miten niin jää ilman NORMAALIA varhaislapsuutta? Onko varhaislapsuus= imetys? Aika suppea käsitys sinulla. Olis myös kiva nähdä tutkimuksia siitä että imettämättömyys aiheuttaisi äidille masennusta.... ? Kun taas väkisin imetys aiheuttaa kaikenlaisia negatiivisia tunteita, puhumattakaan muiden naisten/äitien tuomitsevuudesta.

Aloittaja[/QUOTE]

Imetyksen puuttuminen on suurin yksittäinen riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Imettävän äidin hormonitasapaino poikkeaa selvästi ei-imettävän naisen hormonitoiminnasta.

Imetys on erittäin suuri osa täysimetysikäisen lapsen elämää. Jos imetys jää puuttumaan ja se korvataan pitkillä syöttöväleillä tapahtuvalla pulloruokinnalla jossa pahimmissa tapauksissa syöttäjinä toimii useita eri henkilöitä jo ensikuukausina (sehän mainitaan aina pulloruokinnan plussapuoleksi, lapsen kannalta se on iso miinus!) niin kyllä, lapsi jää vaille sellaisia kokemuksia jotka hänelle kuuluisi. Imetys on biologinen, fysiologinen osa lapsen elämää, ei mikään kulttuuriin liittyvä extrajuttu. Aivan kuten keskoset kärsivät jonkun verran keskosuudestaan, niin kärsivät lapset myös imettämättömyydestä.

Mutta kuten linkittämässäni blogitekstissä osuvasti todetaan: Tällaiset argumentit eivät pure epä-äiteihin, sillä he eivät välitä siitä, että valinta olisi lapsen kannalta huono. Pitäisikin yrittää nyt vedota äitiin liittyviin seikkoihin. Raskaudesta palautuminen on imettävälle naiselle helpompaa; kohtu supistuu nopeammin ja paremmin, ja täysimetys kuluttaa yli 500kcal vuorokaudessa. Imetys vähentää äidin syöpäriskiä ja useimmilla pitää kuukautiset poissa 6-18kk, joka ainakin omasta mielestäni oli kätevää.
 
No niin, vedettiinhän se NinaTT:kin jo tähän keskusteluun.. :D

Mä en sitten millään pysty ymmärtää tätä imetyksen ja imettämättä jättämisen vastakkainasettelua, ravinnonsaannin kun luulis olevan jokaiselle äidille ja isälle se pääasia.
 
No minä lopetin imetyksen 3viikon jälkeen. Raskausaikana ajattelin, että täysimetän 6kk asti, mutta poika olikin niin kova syömään söi 3h nukku 1h ympärivuorokauden sit lopetin. Kiinteet jouduttiin alottaa vähän ennen 4kk !
 
Äärettömän surullista, että niinkin normaali asia kuin rintaruokinta on pilattu rintojen seksualisoimisella. Sitten äidit kuvittelevat, että imetys on ältsyy ja korvikeruokinta olisi ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Tässä(kin) maassa pitäisi laittaa korvikkeet reseptin taa, että saataisiin tilanne normalisoitua. Kokonaiset sukupolvet jäävät ilman normaalia varhaislapsuutta ja äidit masentuvat röykkiöittäin normaalien äitiyshormonien puutteeseen kun imetystä "kokeillaan" ja päätetään jo etukäteen epäonnistua.

Onkohan ap:kin tätä tyyppiä? Jatkumo-vanhemmuutta pienperheessä: Epä-äitiys on pienen piirin kuuminta muotia

No huh huh...vaihtoehdot sitten ovat rintojen seksualisoiminen tai "äitien kuvitelmat"?!
Mitäs jos imetys yksinkertaisesti saa voimaan pahoin, kuvottaa, tekee hulluksi?! :D Näin minulla, joten en laita koko perhettäni kärsimään sen takia. Lapseni ovat saaneet sen ansiosta kokea NORMAALIN varhaislapsuuden. Olisin varmasti masentunut jos väkisin imettäisin.
 
No huh huh...vaihtoehdot sitten ovat rintojen seksualisoiminen tai "äitien kuvitelmat"?!
Mitäs jos imetys yksinkertaisesti saa voimaan pahoin, kuvottaa, tekee hulluksi?! :D Näin minulla, joten en laita koko perhettäni kärsimään sen takia. Lapseni ovat saaneet sen ansiosta kokea NORMAALIN varhaislapsuuden. Olisin varmasti masentunut jos väkisin imettäisin.

Oikeasti, syvä osanottoni ihmiselle, jolla on tuon tason henkilökohtaisia ongelmia.

Biologisiin perusvietteihin yleensä liittyvät ne elämän puhtaimmat nautinnot. Syöminen, nukkuminen, seksi, rakkaus, imetys. Surullista, jos joku ei pysty psyykkisistä tai fyysisistä syistä näistä nauttimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Imettelijä;24636418:
Oikeasti, syvä osanottoni ihmiselle, jolla on tuon tason henkilökohtaisia ongelmia.

Biologisiin perusvietteihin yleensä liittyvät ne elämän puhtaimmat nautinnot. Syöminen, nukkuminen, seksi, rakkaus, imetys. Surullista, jos joku ei pysty psyykkisistä tai fyysisistä syistä näistä nauttimaan.

No EN menetä mitään siinä, että inhoan imetystä ja lapsetkin voivat oikein hyvin! :D Kurjaa elämä voisi olla jos inhoaisin syömistä, nukkumista, seksiä tai rakkautta, mutta onneksi osaan nauttia niistä täysin rinnoin! :D
 
[QUOTE="viivi";24636010]Siis mulla pahemman laatuinen tubulaarinen rinta ja toinen jäi kehittymättä näin tarkemmin kerrottuna. Lääkärit vain kertoivat että maitorauhaset jääneet "lapsen" tasolle ja ne eivät tuota maitoa ollenkaan. Rinnat nyt korjatt plastiikkakirurgian avulla.[/QUOTE]

Kannattaiskohan mun käydä jollekkin erikoistuneelle lääkärille näyttämässä itseeni?
Maidontuloon kokeiltiin kaikki kotikonstit ja päälle vielä 2kk lääkekuuri maidonnousuun, mut ei mitään.
 
Itse ajattelin ensin et imetän max 3kk, mutta kun imettäminen alun vaikeuksien jälkeen alkoi helpottamaan (lapsi imi kerralla noin 1,5 tuntia, tunsin itseni käveleväksi meijeriksi), niin nyt en sitten millään malta lopettaa. Itsekkin olen aina ollut häveliäs imettäjä, joten julkisilla paikoilla en viitsi imettää, mutta silti koen helpommaksi imettää kuin syöttää pelkästään pullosta. Pullotkin meillä on ollut käytössä et äiskä saa välillä huilia ja iskä hoitaa syötöt.

Mielestäni ei kannata tehdä vielä raskausaikana päätöstä suuntaan taikka toiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Imetyksen puuttuminen on suurin yksittäinen riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. .

Jep, tämän voin hyvin vahvistaa. Ja arvaapa mistä se masennus pitkälti johtuu...? Siitä että tuoreelta äidiltä tuntevat jokainen oikeudeksensa kysellä imetyksen sujumisesta ja ihmetellä suureen ääneen sitä että miksi lapsi on pulloruokinnassa. Vähemmästäkin niissä hormonihuuruissa masentuu.
Itse olisin halunnut imettää ja oli kaikki vermeet paidoista ja tyynyistä lähtien hankittuna, mutta luonto päätti toisin.
 
Ymmaran jos imetys tai esim synnytys alakautta ei jostain syysta onnistu, mutta on kuitenkin kokeiltu. En ymmarra miksi asiasta pitaisi paattaa ennen kuin on kokeillut?? Vai onko tama tulosta siita etta kaiken saa mita haluaa jo lapsesta asti, esim jos ei halua maistaa porkkanaa sitten on syomatta sita kun on niin paattanyt, vaikka voisi pitaa siita jos kerran maistaisi.
Turhaa vatvoa joka ikista asiaa etukateen, joskus asioiden voi antaa sujua omalla painollaan ja kokeilla sita imetysta, kun se kuitenkin on se luonnollisin keino ruokkia vauva! Jos ei yrityksesta huolimatta onnistu anna olla.
 
On minunkin vaikeaa ymmärtää logikkaa sen takana, ettei halua edes kokeilla imettämistä. Minulla ei ole yhtään mitään pulloruokintaa vastaan ja annan kyllä samantien "synninpäästön" imetyksen lopetukselle, jos se ei vaan jostain syystä ota onnistuakseen. Mutta silti kalskahtaa jotenkin kovalta tuollainen, että etukäteen päättää jo olla edes yrittämättä, kokeilematta millaista se sitten oikeasti edes on.

Tuskinpa tuo yksittäinen asia kenestäkään huonoa äitiä tekee, mutta suosittelisin kyllä jonkinlaista itsetutkiskelua. Voisi olla ihan hyvä saada selville miksi jokin niin luonnollinen asia kuin imetys ällöttää ja inhottaa vaikka siitä ei ole vielä edes kokemusta.
 
No sanoin kyllä että aion kokeilla, mutta melko varmasti en imetä, ainakaan kovin kauaa. Siltä tuntuu nyt. Ihan muuten vaan kyselen että onko joku jo raskaudessa kokenut imetyksen "vastenmieliseltä", ja synnytyksen jälkeen on ollut ihan samat fiilikset. Kunhan kiinnostaa..

aloittaja
 
Imetyksen puuttuminen on suurin yksittäinen riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Imettävän äidin hormonitasapaino poikkeaa selvästi ei-imettävän naisen hormonitoiminnasta.

Imetys on erittäin suuri osa täysimetysikäisen lapsen elämää. Jos imetys jää puuttumaan ja se korvataan pitkillä syöttöväleillä tapahtuvalla pulloruokinnalla jossa pahimmissa tapauksissa syöttäjinä toimii useita eri henkilöitä jo ensikuukausina (sehän mainitaan aina pulloruokinnan plussapuoleksi, lapsen kannalta se on iso miinus!) niin kyllä, lapsi jää vaille sellaisia kokemuksia jotka hänelle kuuluisi. Imetys on biologinen, fysiologinen osa lapsen elämää, ei mikään kulttuuriin liittyvä extrajuttu. Aivan kuten keskoset kärsivät jonkun verran keskosuudestaan, niin kärsivät lapset myös imettämättömyydestä.

Mutta kuten linkittämässäni blogitekstissä osuvasti todetaan: Tällaiset argumentit eivät pure epä-äiteihin, sillä he eivät välitä siitä, että valinta olisi lapsen kannalta huono. Pitäisikin yrittää nyt vedota äitiin liittyviin seikkoihin. Raskaudesta palautuminen on imettävälle naiselle helpompaa; kohtu supistuu nopeammin ja paremmin, ja täysimetys kuluttaa yli 500kcal vuorokaudessa. Imetys vähentää äidin syöpäriskiä ja useimmilla pitää kuukautiset poissa 6-18kk, joka ainakin omasta mielestäni oli kätevää.

Ihme soopaa, jos suoraan sanon niin ihan paskapuhetta on 90% tekstistäsi :) Lisäksi tekstisi sisältää huiman määrän olettamuksia ja ennakkoluuloja pulloruokinnasta, ei pulloruokinnan tarvitse erota imetyksestä muulla tavoin kuin että se ruoka tulee tuttipullosta, ei rinnasta. Äiti ja isä (onko tämä muka USEITA eri henkilöitä? :O ) voi toimia ainoina syöttäjinä (monet lapset muuten ei kyllä edes ole moksiskaan vaikka mummo joskus syöttäis pullosta). Pulloa voi tarjota aina kun lapsella on nälkä, ihan niinkuin tissiäkin. Ja sylissä ja äidin lähellä siinäkin ollaan kun pullosta syödään, ihan niinkuin tissilläkin.

aloittaja
 
[QUOTE="vieras";24636839]No sanoin kyllä että aion kokeilla, mutta melko varmasti en imetä, ainakaan kovin kauaa. Siltä tuntuu nyt. Ihan muuten vaan kyselen että onko joku jo raskaudessa kokenut imetyksen "vastenmieliseltä", ja synnytyksen jälkeen on ollut ihan samat fiilikset. Kunhan kiinnostaa..

aloittaja[/QUOTE]

Mikä siitä tekee vastenmielisen?
 

Similar threads

Yhteistyössä