Kukaan muu rakastunut toiseen mieheen?

[Rakastunut]

Mä olen, ja olen ollut jo melkein kolme vuotta. Välillä tekis mieli kertoa tunteista hänelle, toistaiseksi olen hillinnyt itseni. aikomus ei ole todellakaan pettää miestäni tai mitään sellaista, rakastan aviomiestäni, mutta silti en voi koskaan lakata rakastamasta tätä toista.

 

[pööö]

kasva aikuiseksi...

 

[Rakastunut]

sitä mäkin toivon...

 

[hemuli]

Mä olen, ja olen ollut jo melkein kolme vuotta. Välillä tekis mieli kertoa tunteista hänelle, toistaiseksi olen hillinnyt itseni. aikomus ei ole todellakaan pettää miestäni tai mitään sellaista, rakastan aviomiestäni, mutta silti en voi koskaan lakata rakastamasta tätä toista.

Kahta ei voi rakastaa.

 

[vieras]

Kyllä voit "koskaan lakata rakastamasta tätä toista". Kokemusta on! Pahimmassa tapauksessa käy, kuten minulle eli avioliitto menee pilalle, tunne toiseen kuihtuu ja jälkikäteen kaduttaa. Ja se on TOSI surullista se! Ole varovainen. Jos sinulla on hyvä aviomies, jota koet rakastavasi, yritä löytää hänestä se, miksi hänen kanssaan olet mennyt naimisiin. Mene pariterapiaan tai parisuhdeleirille tms. Tee kaikkesi.

Hyvinkin intensiivinen tunne voi hiipua. Toisen kanssa elät arkea, toista ihailet etäämpää.

 

[Rakastunut]

no mitä tää on? jos ei kahta voi rakastaa... ehkäpä ihastusta sitten siihen toiseen. Mä itkenkin joskus, eilen itkin kun katselin häntä... tää mies oli meidän pihalla, ikkunasta katselin ja itkin. En surusta, pelkästään kaipauksesta ja toivosta ettäehkä seuraavassa elämässä voi hänet saada...

 

[haltia]

Epäilen, että suhteesi omaan mieheesi ei ole kovin hyvllä pohjalla tällä hetkellä, jos voit noin valtavasti kaivata jonkun toisen syliin. Se on täysin mahdollista, ja silloin kannattaa miettiä onko omaa aviomiestäsikään kohtaan oikein olla hänen kanssaan, jos itket toisen perään. Valintoja on tehtävä, Jompaan kumpaan suhteeseen panostettava. Itse päätät kumman valitset, mutta turha on enää jälkikäteen ruikuttaa. Onko historialla ja yhteisellä elämällä merkitystä, vai houkutteleeko uusi ja arvaamaton?

 

[Vieras]

kasva aikuiseksi...

Eipä olis pahitteeksi sinullekaan..

 

[Rakastunut]

Epäilen, että suhteesi omaan mieheesi ei ole kovin hyvllä pohjalla tällä hetkellä, jos voit noin valtavasti kaivata jonkun toisen syliin. Se on täysin mahdollista, ja silloin kannattaa miettiä onko omaa aviomiestäsikään kohtaan oikein olla hänen kanssaan, jos itket toisen perään. Valintoja on tehtävä, Jompaan kumpaan suhteeseen panostettava. Itse päätät kumman valitset, mutta turha on enää jälkikäteen ruikuttaa. Onko historialla ja yhteisellä elämällä merkitystä, vai houkutteleeko uusi ja arvaamaton?

Mä en voi valita kumpaan suhteeseen panostan, koska mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista "suhdetta" tähän toiseen.
Mulla on tunne että meillä on ainutlaatuinen henkinen yhteys.
Ainut on että tää mies on kerran sanonut että olisi onnellinen jos saisi jostain samanlaisen vaimon kun minä olen... ja mä olen kerran tekstannu sille että se on ihan äärettömän tärkeä ihminen mulle.
Tajuutko, ei voi valita kumpaan suhteeseen panostaa kun suhteita on vain yksi?

 

[haltia]

Epäilen, että suhteesi omaan mieheesi ei ole kovin hyvllä pohjalla tällä hetkellä, jos voit noin valtavasti kaivata jonkun toisen syliin. Se on täysin mahdollista, ja silloin kannattaa miettiä onko omaa aviomiestäsikään kohtaan oikein olla hänen kanssaan, jos itket toisen perään. Valintoja on tehtävä, Jompaan kumpaan suhteeseen panostettava. Itse päätät kumman valitset, mutta turha on enää jälkikäteen ruikuttaa. Onko historialla ja yhteisellä elämällä merkitystä, vai houkutteleeko uusi ja arvaamaton?

Mä en voi valita kumpaan suhteeseen panostan, koska mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista "suhdetta" tähän toiseen.
Mulla on tunne että meillä on ainutlaatuinen henkinen yhteys.
Ainut on että tää mies on kerran sanonut että olisi onnellinen jos saisi jostain samanlaisen vaimon kun minä olen... ja mä olen kerran tekstannu sille että se on ihan äärettömän tärkeä ihminen mulle.
Tajuutko, ei voi valita kumpaan suhteeseen panostaa kun suhteita on vain yksi?

Ymmärrän. vaikea tilanne. Mutta mielestäni olisi ehkä aika miettiä hauatko olla tämän nykyisen miehesi kanssa, ja panostaa siihen suhteeseen täysillä, mennä pariterapiaan, hankkia lisää yhteistä aikaa jne. vai olisiko sitten aika lopettaa suhde? Vaikka jäisit nykyisen miehesi kanssa etkö voisi olla tämän toisen miehen ystävä ja sielunkumpaani. eihän sitä aina tarvitse olla mitään muuta. Onko se toinen mies vapaa vai varattu? mun mielestä ei kannata vaan riutua, jos voi valita. Joko unohtaa muut ja keskittyy omaan parisuhteeseen, tai eroaa, ja ottaa riskin, että tuleva mies ei olekaan niin ihana, kuin haaveissa vaikutti. Mielestäni on kuitenkin väärin elää toisessa suhteessa, jos on avioliitossa. Ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusa juttuja.

 

[haltia]

Ja en nyt tarkoita, että sulla olis mitään suhdetta. hyvä niin.

 

[vieras]

Sä olet rakastunut siihen unelmakuvaan jonka olet aika heikoin perustein päähäsi luonut. Taidat olla tyytymätön/kyllästynyt elämääsi ja haet piristystä moisella päiväunella. Totuus voi olla kuitenkin ihan jotain muuta

 

[hmmmm]

Palaappas tälle planeetalle sieltä fantasiamaailmastasi. Olet katsonut liikaa elokuvia, missä kaukorakastetaan jotain jota ei edes tunneta.

 

[simpu]

onko siinä toisessa miehessä jotain, mitä omassa miehesi ei ole? Ja voisitko löytää omassa miehessäsi näitä ominaisuuksia...tai kenties enemmänkin?

Sen sanon, ettei kannata ruokkia tunteita toista miestä kohtaan, jos haluat olla oman miehesi kanssa. Ensi kerralla kun tämä toinen on pihassa, et mene sinne ikkunaan häntä katsomaan. Poissa silmistä, poissa mielestä! Ota etäisyyttä siihen toiseen mieheen! Voitte olla kavereita tai ystäviä, mutta panosta omaan aviomieheesi ja suhteeseenne. Tee oman miehesi kanssa niitä asioita, joista nautitte!

Ja vielä sanon, että olet tahtonut rakastaa aviomiestäsi sekä myötä- että vastamäessä. Ehkä tämä on nyt sellainen vastamäki, jossa olet TAHTONUT miestäsi rakastaa!

 

[kokenut saman]

...että voi rakastaa toistakin, itsellä aivan samanlainen kokemus. vuosia katsoin toista miestä, mieheni hyvää ystävää, tunsin rakastavani häntä. vuosien aikana myös mies antoi merkkejä kiinnostuksesta. niinpä kerran sanoin hänelle hieman hiprakassa että haluan puhua hänen kanssaan. saimme vihdoin puhelimessa puhuttua kaikki asiat, jatkoimme puhelin keskusteluja jopa 5 tuntia päivässä. vihdoin tapasimme, meillä oli seikkailumme olimme niin rakastuneita. hain miehestäni eroa, mieheni ei entanut periksi vaikka tiesi minusta ja ystävästään. olin todella vaikeassa tilanteessa, tunteeni omaa miestäni kohtaan olivat lähes kuolleet tai ainakin luulin niin. olin jo muuttamassa toisen miehen luo, hän oli ihana, lupasi kaikkea mutta kuitenkin jokin kaiveli minussa, halusin taukoa molemmista, vetäydyin hetkeksi omiin oloihin jotta sain mietittyä asioita kunnolla. miten helppo oli olla erossa tuosta toisesta... lopetin suhteen hän ymmärsi, olihan hänellä jo uusi valmiiksi katsottuna, riipaisi sydäntä mutta parempi niin. mieheni halusi pitää minut hinnalla millä hyvänsä! siitä tulikin vahvistus siihen kuinka paljon todella omaa miestäni rakastan ja kuinka paljon hän minua rakastaa! tämä kaikki piti kokea jotta pääsin mielenrauhaan ja että meidän avioliittomme pystyi jatkumaan. mieheni tajusi mikä oli meidän liitossa vikana ja on nyt ainakin yrittänyt ne korjata, samoin minä, en mätkätä jokaisesta pienestä asiasta vaan mietin kaksi kertaa ensin. nyt meillä on kaikki hyvin, välillä tuntuu pahalta kun toinen mies kulkee tuon uuden kanssa ja perustavat perhettä, mutta minulla on kaikki paremmin ja toivon että myös hänellä. toivon vain että voimme vielä joskus olla ystäviä kuten ennen. tottakai mieheni ja hänen ystävänsä välit katkesivat mutta eivät kokonaan. mieheni ymmärtää miksi teimme tämän ja se samalla kuitenkin pelasti avioliittomme kuolemisen! en ymmärrä miten mieheni pystyi antmaan anteeksi, itse en voisi.

en kehota sinua tekemään mitään mutta ero tästä toisesta miehestä oli niin helppo, yhden illan itkin päätöstäni mutta siihen jäi, joskus haikailen mutta ei mitään tunnetta kun tulee vastaan tjms. oli vain sitä kiinnostusta lopulta, ei rakkautta! ehkä hetken mutta ei lopullista!

 

[Rakastunut]

Epäilen, että suhteesi omaan mieheesi ei ole kovin hyvllä pohjalla tällä hetkellä, jos voit noin valtavasti kaivata jonkun toisen syliin. Se on täysin mahdollista, ja silloin kannattaa miettiä onko omaa aviomiestäsikään kohtaan oikein olla hänen kanssaan, jos itket toisen perään. Valintoja on tehtävä, Jompaan kumpaan suhteeseen panostettava. Itse päätät kumman valitset, mutta turha on enää jälkikäteen ruikuttaa. Onko historialla ja yhteisellä elämällä merkitystä, vai houkutteleeko uusi ja arvaamaton?

Mä en voi valita kumpaan suhteeseen panostan, koska mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista "suhdetta" tähän toiseen.
Mulla on tunne että meillä on ainutlaatuinen henkinen yhteys.
Ainut on että tää mies on kerran sanonut että olisi onnellinen jos saisi jostain samanlaisen vaimon kun minä olen... ja mä olen kerran tekstannu sille että se on ihan äärettömän tärkeä ihminen mulle.
Tajuutko, ei voi valita kumpaan suhteeseen panostaa kun suhteita on vain yksi?

Ymmärrän. vaikea tilanne. Mutta mielestäni olisi ehkä aika miettiä hauatko olla tämän nykyisen miehesi kanssa, ja panostaa siihen suhteeseen täysillä, mennä pariterapiaan, hankkia lisää yhteistä aikaa jne. vai olisiko sitten aika lopettaa suhde? Vaikka jäisit nykyisen miehesi kanssa etkö voisi olla tämän toisen miehen ystävä ja sielunkumpaani. eihän sitä aina tarvitse olla mitään muuta. Onko se toinen mies vapaa vai varattu? mun mielestä ei kannata vaan riutua, jos voi valita. Joko unohtaa muut ja keskittyy omaan parisuhteeseen, tai eroaa, ja ottaa riskin, että tuleva mies ei olekaan niin ihana, kuin haaveissa vaikutti. Mielestäni on kuitenkin väärin elää toisessa suhteessa, jos on avioliitossa. Ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusa juttuja.

Tää toinen on löytäny kumppanin jonkun aikaa sitten, mutta mitä oon siitä suhteesta kuullu on että aika myrskyseltä se suhde vaikuttaa, millon on miehen kamat lempattu rappukäytävään jne. jne..
Ja mun avioliitto on päällisinpuolin kunnossa, ei meillä oo riitoja eikä sellasta oikeestaan koskaan. Aikapula vaan on se pahin ongelma, mies on aina töissä Ja toiseks pahin ongelma on se että kun sit joskus on aikaa olla kahdestaan, mua ei kauheesti enään seksi innosta.