Kulujen jako kun toinen opiskelee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IsoHermanni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En jaksa lukea koko litaniaa, mutta itse ajattelen näin asian...

En ensinnäkään muuttaisi asumaan saman katon alle sellaisen henkilön kanssa, jota en rakastaisi niin paljon ettenkö voisi mennä saman tien hänen kanssaan vaikka naimisiin. Minun on myös tiedettävä, että hän tuntee samoin. Tästä taas päästään siihen, että rakkauden on oltava niin voimakasta, että tiedetään viettävämme loppuelämämme yhdessä. Meille tämä taas tarkoittaa sitä, että kaikki on silloin yhteistä. Se maksaa kellä sitä on, eikä rakkautta rahassa punnita. Lienee turha sanoa, että meidän avioliitossamme ei ole tarvetta avioehdolle. Molemmat me puhallamme yhteen hiileen tavalla tai toisella. Joku muu voi väittää avioehdon tarpeellisuudesta mitä huvittaa, mutta se taas on asia erikseen, enkä minä sellaisen edessä edes suostuisi harkitsemaan avioliittoa. Samassa suossa me soudetaan.

Ihmiset toimivat nykyään niin eri perustein. Henkilökohtaisesti en voi käsittää, miten elämän voi jakaa saman katon alla sellaisen henkilön kanssa, jolle ei ole tarpeeksi valmis antamaan kaikkeaan... Mutta hei, kuten nähdään, niin eihän sitä voikaan!
 
Opiskelen toista ammattia itselleni alalta joka potee työvoimapulaa, joten en ole turhaan lähtenyt etsimään itselleni uutta uraa, enkä "huithaipeli harrastusta". Ansioni ovat pudonneet opiskelun myötä, tottakai, mutta teen töitä myös opiskelujen ohella ja maksan osan laskuista. Tosiasia on kuitenkin se etten pystyisi kustantamaan nykyistä elitasoa ilman miehen panosta. Mies tienaa ihan kohtuullisesta ja maksaa suurimman osan laskuista ja lainoista. Tämä on kuitenkin vain väliaikainen tilanne. Tottakai miestä välillä harmittaa kun palkka hupenee mutta tilanne on väliaikainen. Yhdessä tästä selvimme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joku-nen:
Alkuperäinen kirjoittaja Arjuskamarjuska:
Kunnioita vaan vaikka mitä, mutta jos se on pois puolison ja perheen hyvinvoinnista niin sanoisin toimintaa itsekkyydeksi.

Ei se ole koskaan pitkällä aikavälillä pois perheen hyvinvoinnista, jos ihminen kehittää itseään ja tekee itselleen mieluisia valintoja, jotka ylläpitävät hyvää mieltä ja rakentavat suhdetta.

Kerran olen elänyt eukon kanssa, joka valitti työtään ja oli siihen turhautunut. Toista kertaa en elä, vaan kannustan kaikin voimin puolisoani opiskelemaan, jos entinen työ rupeaa kyllästyttämään.

Elleissä tulee sellainen tunne, ettei suhteissa ole rakkautta vaan puoliso on eräänlainen hyödynnettävä väline. Mitä sitten, jos puolison opiskelun vuoksi joutuu luopumaan omakotitalosta? Eivät sellaiset materiaaliset seikat elämän mielekkyyttä ratkaise.

Jokainen tavallinen työ turhauttaa lopulta, olit sitten sairaanhoitaja, myyjä, sihteeri,siivoaja, lastenhoitaja, linja-autonkuljettaja, metallimies, ompelija tai laborantti. Ei se vaihtamalla parane, nämä mammat jotka kitisee vanhan "paskan" ammatin takia, kitisevät takuulla sitten parin vuoden päästä siinä uudessa ammatissaankin jos nyt sattuvat työllistymään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtä tekevä opiskelija:
Opiskelen toista ammattia itselleni alalta joka potee työvoimapulaa, joten en ole turhaan lähtenyt etsimään itselleni uutta uraa, enkä "huithaipeli harrastusta". Ansioni ovat pudonneet opiskelun myötä, tottakai, mutta teen töitä myös opiskelujen ohella ja maksan osan laskuista. Tosiasia on kuitenkin se etten pystyisi kustantamaan nykyistä elitasoa ilman miehen panosta. Mies tienaa ihan kohtuullisesta ja maksaa suurimman osan laskuista ja lainoista. Tämä on kuitenkin vain väliaikainen tilanne. Tottakai miestä välillä harmittaa kun palkka hupenee mutta tilanne on väliaikainen. Yhdessä tästä selvimme.

Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.

Hyvä työ? Siis HYVÄ työ? Todella surkea palkkahan tuo on. Ihan sama, mitä hilupilttuuta opiskelee, tuo summa pitäisi saada lähes mistä työstä tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kkfkkk:
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.

Hyvä työ? Siis HYVÄ työ? Todella surkea palkkahan tuo on. Ihan sama, mitä hilupilttuuta opiskelee, tuo summa pitäisi saada lähes mistä työstä tahansa.

En tiedä mikä johtaja satut olemaan 5000 euron palkkoinesi,mutta kyllä tuo 1400-2700 euroa /kk on ihan arkipäivää meille normaaleille kuolevaisille. Tuo palkka on hyvin monesta ammattityöstä normaali palkka, ja usean vuoden työkokemuksella.

Esimerkiperhe tapauksessani vaimo olisi saanut uudessa työssään huomattavasti alle tuon 2300 euroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Alkuperäinen kirjoittaja kkfkkk:
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.

Hyvä työ? Siis HYVÄ työ? Todella surkea palkkahan tuo on. Ihan sama, mitä hilupilttuuta opiskelee, tuo summa pitäisi saada lähes mistä työstä tahansa.

En tiedä mikä johtaja satut olemaan 5000 euron palkkoinesi,mutta kyllä tuo 1400-2700 euroa /kk on ihan arkipäivää meille normaaleille kuolevaisille. Tuo palkka on hyvin monesta ammattityöstä normaali palkka, ja usean vuoden työkokemuksella.

Esimerkiperhe tapauksessani vaimo olisi saanut uudessa työssään huomattavasti alle tuon 2300 euroa.


Taisi mennäkin nämä viherpiipero ja media-apulais-naiset hiljaiseksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kkfkkk:
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.

Hyvä työ? Siis HYVÄ työ? Todella surkea palkkahan tuo on. Ihan sama, mitä hilupilttuuta opiskelee, tuo summa pitäisi saada lähes mistä työstä tahansa.

Surkea palkka? Voi kiesus! Minulle kelpaisi ihan hyvin. Ikinä en ole enempää kuukausipalkkaa saanut kuin 1500 euroa (ravintola-ala yms sekalaista) ja olen 24-vuotias. Joskus sitä miettii mistä työstä oikeasti saisi rahaa, mutta ei toisaalta voi opiskella jotakin sellaista, mikä ei oikeasti kiinnosta, vain rahan takia.

 
Ok, tällä palstalla kirjoitus on siis ilmeisemmin provo, jos se on kopioitu toiselta palstalta ja vaihdettu vain sukupuolet toisin päin, mutta kyllähän tällainen tilanne on varmasti arkipäivää ihan oikeastikin monelle.

Minä jäin kuukausi sitten työttömäksi ja työttömyyskassassani on hurjan pitkä käsittelyaika juuri nyt, menee siis useampi kuukausi, ennen kuin saan ansiosidonnaista - ellen siis löydä uutta työtä sitä ennen, nyt olen hakenut kaikkea mahdollista ja välillä mahdotontakin ja ollut parissa haastattelussa, mutta vielä ei ole ilmoitettu mistään, että tervetuloa meille töihin.

Tilillämme on vielä jonkin verran ansiaitsemiani rahoja, mutta siitä huolimatta mieheni ilmoitti heti, että älä sinä murehdi nyt maksuista, maksetaan kaikki hänen tuloillaan, sillä tämähän on vain väliaikaista. Aikaisemmin mieheni oli työtön ja koska hän ei kuulunut mihinkään kassaan (kyllä, tyhmyydestä sakotettiin, mutta oli myöhäistä itkeä kaatunutta maitoa), joten hänen työttömyysaikansa elimme käytännössä minun tuloillani. Nyt tilanne on sitten toisin päin.

Koska kysymyksessä on - oletettavasti - välikaikainen tilanne, emme ole stressanneet kulujen jakoon liittyvällä asialla yhtään ja tämä sopii meille. Jokainen parisuhde on kuitenkin omanlaisensa, joten jokaisen on keskusteltava asiat keskenään ja sovittava asiat juuri heidän parisuhteeseensa sopiviksi.
 
Perhettä pitää elättää ja tietty elintaso säilyttää.

Paitsi että. Lähdin opiskelemaan ja kaikki rahat menee talouteen mitä tienaan. Mies maksaa sen mitä maksaa. Eipä lähdetä Thaimaaseen mutta ollaan käyty mustikkametsässä.

Piru vie. Minä eikä minun perheeni tarvitsekaan sitä kaikkea, mitä meillä kahden tienaavan aikuisen taloudessa ajateltiin tarvittavan. Lapset saivat äidin, jota ei revitty lomalta töihin tai joka ei viilettänyt jakkupuvun saumat ripisten hakemaan tarhasta juuri ennen sulkemisaikaa.

Se on järjestelykysymys. Opiskelen mielekästä alaa, ja yhdistettynä ensimmäiseen ammattiini olen aika haluttu pakkaus markkinoilla. Siinä vaan on sellainen mutta, että sitä rahasummaa ei enää ole, joka ohittaisi oman ajankäyttöni.

Kunhan tenavat kasvaa, niin voihan se olla että tyhjiötä pitää täyttää juoksemalla isomman tilipussin perässä. Ehkä joku päivä voin laittaa elämälleni hintalapun. Mitä isompi, sitä parempi elämäni on..???
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei naiset aina ole niin järkeviä:
Tuohan on järkevä tilanne, mutta sellainen ei ole se, jos vaimo jättää hyvän työn ja alkaa huvin vuokseen opiskella jotain hilupilttuuta päiviensä pitimikseen.Tunnen erään tällaisen perheen. Meni komea rivari myyntiin kun vaimo halusi opiskella. Opiskelua jatkui muutaman vuoden ja kun vaimo valmistui, alan työtä ei saanut, ja vaimo jäi kotiin koska ei viitsinyt enää siihen "huonoon" työhön enää palata, vaikka palkka olisi ollut 2300 euroa kk. Mies katseli tilannetta vuoden päivät ja avioero oli edessä.

Eli koska tunnet yhden tuollaisen perheen, kaikkien perheellisten naisten opiskelut ovat ahnetta itsekkyyttä ja perheeltä pois? Just. Normaaleissa perheissä osataan asiat sopia yhdessä, eli kumpi nyt opiskelemaan/uuteen työhön/virkavapaalle/tms. haluaakaan, osaa ottaa asiassa huomioon myös puolison mielipiteen ja perheen hyvinvoinnin. Ja useinhan se on mies, joka harrastaa jotain kallista, esim. autoja tai hifilaitteita. Ottaako mies silloin huomioon perheen hyvinvoinnin, kun iso osa palkkapussista menee ihan omaan huviin, josta perhe ei hyödy (paitsi ehkä pirteämmän ja onnellisemman isän/aviomiehen muodossa)?

Jos yhtään aikaasi seuraat, tajuat, että nykyisin usein toistuva uudelleenkouluttautuminen on ihan arkipäivää, koska työelämä muuttuu ja tutkinnot vanhenevat/työpaikat vain lakkaavat olemasta. Ja jos ihminen haluaa kokea elämässään muutakin kuin saman ammatin plus- ja miinuspuolet 40 vuotta, suon sen ihan mielelläni sekä puolisolleni, itselleni että kenelle vain.

Itseäni ei taloudellinen epävarmuus tai joskus tulevaisuudessa tapahtuva elintason lasku paljoa huoleta, koska olen molempiin tottunut. En haluaisi puolisoksenikaan ihmistä, joka välittää enemmän omaisuudesta kuin ihmisenä kasvamisesta, mitä opiskelu nimenomaan on. Pidä toki materialistiset arvosi, mutta älä tule väittämään, että ajatustapasi on ainoa oikea...
 
Tuohon yllä olevaan lisäisin vielä ex-työministerin aika hiljan antaman kommentin, että ihmisten täytyy nykyään hyväksyä uudelleenkouluttautuminen osana elämää. Muistaakseni hän kehotti valmistautumaan siihen, että ainakin kolme eri ammattia joutuu hankkimaan elämänsä varrella. Jos muistan väärin, oikaiskaa.
 
mutta eikö kannattaisi ihan talousvaa´alla punnita tyttöystäväsi ruoka-annokset? Että onko isoruokaisempi kuin sinä. Siis saniteettitarvikkeisiinhan menee jokseenkin saman verran. Ai niin siis hän on nainen, joten joutuu käyttämään WC-paperia myös 1.-hädän jälkeen. Ja juu jos olet ajattanut hiuksesi pois (hän luultavasti ei ole) niin shampoo myös maksaa.

Hyvin harmillista, ei noilla tuloilla kannata naista pitää. Ennen vanhaan sitä kuulemma agrikulttuurissa sanottiin että halvaksi vaimo tulee kun laitat oikein sateisena kesänä kasvaneen turnipsin (tietänet mikä se on, no semmoinen lantun tyyppinen jutska) pöytään niin kyllä se akka sillä viikon pärjää.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Anarkiaa elämään:
Perhettä pitää elättää ja tietty elintaso säilyttää.

Paitsi että. Lähdin opiskelemaan ja kaikki rahat menee talouteen mitä tienaan. Mies maksaa sen mitä maksaa. Eipä lähdetä Thaimaaseen mutta ollaan käyty mustikkametsässä.

Piru vie. Minä eikä minun perheeni tarvitsekaan sitä kaikkea, mitä meillä kahden tienaavan aikuisen taloudessa ajateltiin tarvittavan. Lapset saivat äidin, jota ei revitty lomalta töihin tai joka ei viilettänyt jakkupuvun saumat ripisten hakemaan tarhasta juuri ennen sulkemisaikaa.

Se on järjestelykysymys. Opiskelen mielekästä alaa, ja yhdistettynä ensimmäiseen ammattiini olen aika haluttu pakkaus markkinoilla. Siinä vaan on sellainen mutta, että sitä rahasummaa ei enää ole, joka ohittaisi oman ajankäyttöni.

Kunhan tenavat kasvaa, niin voihan se olla että tyhjiötä pitää täyttää juoksemalla isomman tilipussin perässä. Ehkä joku päivä voin laittaa elämälleni hintalapun. Mitä isompi, sitä parempi elämäni on..???



Taitaa tämä olla sellainen "ei naiset taida olla niin järkeviä" prototyyppi. Käännetään se miehen lompsalle meno pehmeäksi perheenäitiydeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ajattele nyt vähän edes itseäsi:
mutta eikö kannattaisi ihan talousvaa´alla punnita tyttöystäväsi ruoka-annokset? Että onko isoruokaisempi kuin sinä. Siis saniteettitarvikkeisiinhan menee jokseenkin saman verran. Ai niin siis hän on nainen, joten joutuu käyttämään WC-paperia myös 1.-hädän jälkeen. Ja juu jos olet ajattanut hiuksesi pois (hän luultavasti ei ole) niin shampoo myös maksaa.

Hyvin harmillista, ei noilla tuloilla kannata naista pitää. Ennen vanhaan sitä kuulemma agrikulttuurissa sanottiin että halvaksi vaimo tulee kun laitat oikein sateisena kesänä kasvaneen turnipsin (tietänet mikä se on, no semmoinen lantun tyyppinen jutska) pöytään niin kyllä se akka sillä viikon pärjää.

Taisi osua..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiöpsylogi (ei kirj.):
Toki, mutta niiden kanssa voi vuorotella, niistä voi luopua ja niitä voi rationalisoida. Jos tähän ei ole valmis, niin miksi ihmeessä pitää perustaa parisuhde? Jos tahtoo elää itsenäistä ja itsekästä elämää toisen ihmisen rinnalla, mutta ei yhdessä toisen kanssa, niin siihen parisuhde ei sovi. Tällaiseen tarkoitukseen voi perustaa seksisuhteen tai tapailusuhteen tai muun vastaavan viritelmän.

Nykyaikana huvittaviin ilmiöihin kuuluukin sellaisia paradokseja kuin että eletään ikään kuin parisuhteessa mutta ei hyväksytä parisuhteen reaaliteetteja. Tai tahdotaan kirkkohäät, vaikka ei uskota Jumalaan tai edes kirkkoon instituutiona. Nämä esimerkit kertovat siitä, että parisuhteen idea, jossa korostuu yhteinen ponnistelu niin myötä- kuin vastamäissä, on menettänyt merkityksensä ja sen tilalle on tullut elämyssuhteilu. Kumppani valitaan hyötynäkökohtien perusteella sen sijaan että oikeasti sitouduttaisiin elämään parisuhdetta, jossa oma etu ei aina toteudu. Seurauksena on sitten se, että kun kumppani rupeaa kyllästyttämään, niin hänet heitetään menemään.

...

Olen täysin, täsmälleen ja ehdottomasti samaa mieltä. Todella hyvin sanottu! Tosin minusta tuollaisissa ilmiöissä ei ole mitään huvittavaa :) Kumma miten vaikeaa ihmisten on olla oikeasti ja pyyteettömästi epäitsekkäitä, vaikka sillä saavuttaisi paljon enemmän kuin itsekkyydellä. Tulkitsen ap:n ajatukset kyllä kokolailla itsekkääksi. Jos hän olisi epäitsekäs, hän ehdottaisi vaikkapa systeemiä jossa menot ja tulot pistetään yhteiseen lootaan. Jos halutaan ns. "omaa rahaa", jaetaan sitten menojen jälkeen käteen jäävät rahat tasan. Se mitä kukin jossakin elämän tilanteessa tienaa on niin vaihteleva käsite, ettei sen varaan kannattaisi kovin pitkälle meneviä prosenttilaskureita miettiä. Eikö olisi paljon mukavampaa olla vaan onnellinen jos yhdessä pärjää paremmin kuin yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Outi-70:
Puolustellaampas täällä sitä avokkia nyt kovin. Nyt tulee eriävä kirjoitus, naisen kirjoittamana.

Mitä ihmeen kriisiä monet 35-55 v naiset potevat kun pitää hyvä ammatti hukata ja vaihtaa monasti johonkin piiperryshommaan. Näitä on tuttavapiirissäni ja mies joutuu kiristämään vyötä että voi elättää perheen kun vaimo hiukan opiskelee.

Hmm... otetaanpa esimerkki, että nainen (tai mies) on nuorena ollut kypsymätön/laiska/päättämätön/ei vaan ajatellut, että silloin helpolta tuntunut työ esim. tehtaassa ei ole sitä hommaa, josta hän haluaa jäädä eläkkeelle.

Mutta älliä kyisellä ihmisellä riittää, ja hän haluaisi edetä työurallaan, eikä jäädä hihnalle. Onko silloin väärin kritisoida aikuisiän opiskelua?

Vai onko oikeampaa haudata omat unelmat ja jäädä hihnalle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja isukki35_:
Alkuperäinen kirjoittaja Outi-70:
Puolustellaampas täällä sitä avokkia nyt kovin. Nyt tulee eriävä kirjoitus, naisen kirjoittamana.

Mitä ihmeen kriisiä monet 35-55 v naiset potevat kun pitää hyvä ammatti hukata ja vaihtaa monasti johonkin piiperryshommaan. Näitä on tuttavapiirissäni ja mies joutuu kiristämään vyötä että voi elättää perheen kun vaimo hiukan opiskelee.

Hmm... otetaanpa esimerkki, että nainen (tai mies) on nuorena ollut kypsymätön/laiska/päättämätön/ei vaan ajatellut, että silloin helpolta tuntunut työ esim. tehtaassa ei ole sitä hommaa, josta hän haluaa jäädä eläkkeelle.

Mutta älliä kyisellä ihmisellä riittää, ja hän haluaisi edetä työurallaan, eikä jäädä hihnalle. Onko silloin väärin kritisoida aikuisiän opiskelua?

Vai onko oikeampaa haudata omat unelmat ja jäädä hihnalle?


1. Älä halveksu tehdastyötä. Tehtaassa tienaa enempi kuin moni akateeminen pätkämaisteri että se siitä akateemisen työn arvostuksesta.

Asiaan.

On ymmärrettävää jos vakiintuneessa suhteessa (eli ei heti tutustuttua ala lypsämään opiskelurahoja miesystävältään) mielii opin pariin JA opin tuloksena olisi parempi työ/palkka kun nykytilanteessa. Mutta jos jättää hyvän esim. sairaanhoitajan työn ja alkaa lukemaan jotain viherhöpöä vuosi kaupalla, se ei ole järkevää. Mutta jos esim. hoitaja alkaa lukea lääkäriksi niin se on perusteltua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen41:
1. Älä halveksu tehdastyötä. Tehtaassa tienaa enempi

Voi herran pieksut! Rahanko takia sinä työtä teet? Lienee elämä ankeaa tuolla asenteella.

Minä en suostuisi tekemään päivääkään työtä, jossa en saa toteuttaa itseäni ja johon en mielelläni joka aamu lähde. Sen eteen voi joutua opiskelemaan vuosikausia ja kouluttautumaan uudestaan kaksi, kolme tai neljäkin kertaa, mutta se on varmasti sen arvoista. Ja on ihan sama, onko palkka 1500 vai 300, jos työstään oikeasti nauttii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turmion Tomppa:
Ja on ihan sama, onko palkka 1500 vai 300, jos työstään oikeasti nauttii.
Tämä ajattelutapa onkin naisilla huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Ei siinä mitään väärää ole, mutta sitten mennään pieleen kun työ on valittu em. motiiveilla, ja aletaan valittaa kuinka "naisen euro on 80 senttiä" ja kuinka naisten tekemiä töitä ei arvosteta... Ja/tai pistetään parempituloinen puoliso maksumieheksi, kun tottakai perheen rahat ovat yhteisiä ja yhdessähän tässä eletään. Ts. urapolku valitaan täysin rahaa miettimättä, ja muut joutuvat maksumiehiksi tai vähintäänkin kuuntelemaan itkua huonosta palkasta. Ei kuulosta aikuisen ihmisen touhuilta, vaan lapselta joka haluaa leikkiä vain kivoja leikkejä, ja muut saavat siivota jäljet ja kantaa vastuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen itsekin:
Alkuperäinen kirjoittaja Turmion Tomppa:
Ja on ihan sama, onko palkka 1500 vai 300, jos työstään oikeasti nauttii.
Tämä ajattelutapa onkin naisilla huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Ei siinä mitään väärää ole, mutta sitten mennään pieleen kun työ on valittu em. motiiveilla, ja aletaan valittaa kuinka "naisen euro on 80 senttiä" ja kuinka naisten tekemiä töitä ei arvosteta... Ja/tai pistetään parempituloinen puoliso maksumieheksi, kun tottakai perheen rahat ovat yhteisiä ja yhdessähän tässä eletään. Ts. urapolku valitaan täysin rahaa miettimättä, ja muut joutuvat maksumiehiksi tai vähintäänkin kuuntelemaan itkua huonosta palkasta. Ei kuulosta aikuisen ihmisen touhuilta, vaan lapselta joka haluaa leikkiä vain kivoja leikkejä, ja muut saavat siivota jäljet ja kantaa vastuun.

Komppaan joka sanaa.

" Ei kaikkea voi rahassa mitata" ja muut on näiden muidujen lempilauseet. Sitten mies painaa 16 tunnin työpäivää ja yöt vielä duunin läppäri auki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen itsekin:
Alkuperäinen kirjoittaja Turmion Tomppa:
Ja on ihan sama, onko palkka 1500 vai 300, jos työstään oikeasti nauttii.
Tämä ajattelutapa onkin naisilla huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Ei siinä mitään väärää ole, mutta sitten mennään pieleen kun työ on valittu em. motiiveilla, ja aletaan valittaa kuinka "naisen euro on 80 senttiä" ja kuinka naisten tekemiä töitä ei arvosteta...

Voi elämä. Ihan nyt tiedoksi kaikille feministien vihaajille, että tuo naisen euro on 80 tarkoittaa sitä, että SAMASTA työstä nainen saa vähemmän palkkaa kuin mies.

Ei tietenkään voi verrata esim. lääkärimiehen ja siivoojanaisen palkkoja.

 

Yhteistyössä