T
Turkilmas
Vieras
Meillä oli esikoinen vahvistamassa vuotta vanhempien joukkuetta ja siksi siis oltiin turnauksessa tänään. Turnaus pidettiin kentällä, jossa katsomo oli ns. parvella. Tulin hieman myöhässä peliin (n.5 min) ja istahdin jonkun seurueen viereen, jossa oli 2 naista ja 1 mies.
Ihan heti istuuduttuani yksi naisista huusi meidän joukkueen pojalle että "numero 22 kamppaa koko ajan". Jatkoi jotain muutakin, mutta en muista mitä. Peli jatkui ja hetken päästä tuo samainen numero 22 kampattiin. Silloin tuo samainen nainen huusi, että "ihan oikein 22 että sutkin välillä kaadetaan". Nainen huusi todella kovaa, joten sekä me yleisö, että pelaajapojat kuuli kyllä kommentit sangen hyvin. Pelaaja numero 22 ei reagoinut huutoihin millään lailla. Eikä kyllä poika liioin kampannut tahallisesti yhtäkään pelaajaa. Kentällä oli 2 tuomaria, eikä poika saanut missään vaiheessa edes varoitusta kampittamisesta. Oli siis pelkästään tuon yhden naisen mielipide tuosta kamppaamisesta.
Peli oli jännittävä. Meidän joukkue oli selvästi parempi, mutta vastajoukkueen maalivahti oli huikean hyvä. Peliä pelattiin pitkään ilman maaleja, vaikka meidän joukkueella oli monta paikkaa. Vastajoukkueen maalivahti torjui ihan kaikki. Lopulta tuli sitten maali.... selvästi alakynnessä olleelle vastajoukkueelle ja aika helposti.
Meidän joukkueen pojat oli luonnollisesti pettyneitä ja harmissaan. Vieressäni ollut seurue ensin hurrasi omalle joukkueelleen, jonka jälkeen naiset alkoi "lällättämään" tuolle nro 22:lle, Sakari- pojalle. Naiset huutelivat (sangen ärsyttävästi) "hyvä Sakari, hyvä Sakari, hyvä Sakari". Poika sitten vaihtoon kävellessään katsoi tyynesti noita "lällättäjiä", kohotti kätensä ja näytti naisille nopeasti keskisormea.
Tuosta suivaantuneena toinen naisista nousi ylös ja huusi, jälleen kerran kovaäänisesti, tuomarille, että saako tosiaan lapsi näyttää keskisormea yleisölle. Ja että hän vaatii pojalle rangaistusta.
Käskystä tuomari meni pojan luokse ja ilmeisesti ilmoitti hänelle, että loppumatsin poika on pelikiellossa. Poika ei siis todellakaan saanut pelata sen jälkeen lainkaan, vaan seurasi loput matsista vaihdosta.
Nainen taas pälyili useampaan otteeseen, että onhan tuo poika edelleen vaihdossa ja rehvakkaasti selitti seurueelleen että hänelle ei 10-vuotiaat keskaria näytä. Piti pidempään kunnon shown, miten hän nyt sentään puuttuu ja sanoo jos lapsi käyttäytyy noin huonosti ja että sellasta se sitten on kun kotona ei kasvateta.
Mitäs olette mieltä? Oliko oikea loppuratkaisu?
Ihan heti istuuduttuani yksi naisista huusi meidän joukkueen pojalle että "numero 22 kamppaa koko ajan". Jatkoi jotain muutakin, mutta en muista mitä. Peli jatkui ja hetken päästä tuo samainen numero 22 kampattiin. Silloin tuo samainen nainen huusi, että "ihan oikein 22 että sutkin välillä kaadetaan". Nainen huusi todella kovaa, joten sekä me yleisö, että pelaajapojat kuuli kyllä kommentit sangen hyvin. Pelaaja numero 22 ei reagoinut huutoihin millään lailla. Eikä kyllä poika liioin kampannut tahallisesti yhtäkään pelaajaa. Kentällä oli 2 tuomaria, eikä poika saanut missään vaiheessa edes varoitusta kampittamisesta. Oli siis pelkästään tuon yhden naisen mielipide tuosta kamppaamisesta.
Peli oli jännittävä. Meidän joukkue oli selvästi parempi, mutta vastajoukkueen maalivahti oli huikean hyvä. Peliä pelattiin pitkään ilman maaleja, vaikka meidän joukkueella oli monta paikkaa. Vastajoukkueen maalivahti torjui ihan kaikki. Lopulta tuli sitten maali.... selvästi alakynnessä olleelle vastajoukkueelle ja aika helposti.
Meidän joukkueen pojat oli luonnollisesti pettyneitä ja harmissaan. Vieressäni ollut seurue ensin hurrasi omalle joukkueelleen, jonka jälkeen naiset alkoi "lällättämään" tuolle nro 22:lle, Sakari- pojalle. Naiset huutelivat (sangen ärsyttävästi) "hyvä Sakari, hyvä Sakari, hyvä Sakari". Poika sitten vaihtoon kävellessään katsoi tyynesti noita "lällättäjiä", kohotti kätensä ja näytti naisille nopeasti keskisormea.
Tuosta suivaantuneena toinen naisista nousi ylös ja huusi, jälleen kerran kovaäänisesti, tuomarille, että saako tosiaan lapsi näyttää keskisormea yleisölle. Ja että hän vaatii pojalle rangaistusta.
Käskystä tuomari meni pojan luokse ja ilmeisesti ilmoitti hänelle, että loppumatsin poika on pelikiellossa. Poika ei siis todellakaan saanut pelata sen jälkeen lainkaan, vaan seurasi loput matsista vaihdosta.
Nainen taas pälyili useampaan otteeseen, että onhan tuo poika edelleen vaihdossa ja rehvakkaasti selitti seurueelleen että hänelle ei 10-vuotiaat keskaria näytä. Piti pidempään kunnon shown, miten hän nyt sentään puuttuu ja sanoo jos lapsi käyttäytyy noin huonosti ja että sellasta se sitten on kun kotona ei kasvateta.
Mitäs olette mieltä? Oliko oikea loppuratkaisu?
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
. 
