Kummiudesta taas..

["mämä"]

Eilen näky olevan alotus tästä kummiudesta,mutta otanpa vielä kerran esille tän asian..Meijän pojan kummi kyseli tossa vajaa viikko ennen joulua et mitä poika(13v) toivoo joululahjaksi vai antaisko rahaa..No,mä siihen vastasin et varmaa se raha olis kiva juttu..Joo,niin hänkin ajatteli.No.joulu oli ja meni eikä kummista kuulunu taaskaan mitään.Mun täytyy sanoa,et kyl mua harmittaa,kerkesin vielä kertoo pojalle et kummi kyseli asiasta,kun tää ei oo ollenkaan itestäänselvyys et tää kummi muistais kummilastaan mitenkään..No,poika odotteli kovasti kummin käymistä,välimatka n. 30 km ja tiedän et taloudessa on 2 autoa ja rahasta ei ole puutetta,vaan eipä oo kummista kuulunu sen koommin mitään!Ja tähän sanon sen,et jos kummi ei oli ite viestiä pistäny,niin en olis osannu edes odottaa mitään lahjaa pojalle,kun ei niitä oo tosiaankaan kummilla ollu tapana usein antaa.
Ja kun tää ei oo eka kerta kun näin käy..Pojalla oli synttärit pari kk sitten ja laitoin viestin kummille et tervetuloa synttäreille,kummi vastas heti viestiin et kiitos tullaan mielellään ja huutomerkit perässä..mitään ei kuulunu kummista.Ei sitä edes miks eivät taaskaan tulleet..Mä vaan en voi ymmärtää tätä kummia!!Miksi lupaa tulla ja sitten ei kuulu yhtään mitään?Kyllä on poika saanu useamman kerran pahottaa mielensä tän kummin olemattomista lupauksista.Ja tää kummi ei oo mitenkään vieras ihminen meille,ihan sukulainen on.
Mä oon itekseni päättäny,et kun poika pääsee parin vuoden päästä ripille,niin eipä lähde enää siinä vaiheessa kutusua juhliin..Miks mä enää vaivautuisin pyytelemään kummia meille juhlimaan kummilastaan,kun ei tähänkään mennessä kummilapsi kiinnostanu..Ajatelkoon mitä haluaa,mut näin mä oon päättäny.
Harmittaa älyttömästi pojan puolesta..

 

[Dispi]

Mä kysyisin asiasta suoraan tältä kummilta enkä lähtisi maalaileen vapaalla kädellä piruja seinille. Sehän sen parhaiten tietää miksi ei tule. Tunnen itsekin muutaman ihmisen jotka lupaa tulla eikä sitten koskaan tule, saatikka ilmoita ettei pääsekkään tulemaan. Ajattelin raskaana ollessani valmiiksi kummit. Ja samalla mietin että jos tulevat lasta katsomaan kun kutsu käy niin samalla pyydän kummiks. Paras ystäväni oli yksi ehdolla, lupasi tulla, monesti ohi ajoi muttei koskaan pysähtyny lasta katsomaan. Ei käyny kutsua kummiks. Onneks maltoin olla kysymättä jo raskaus aikana. Tiiä olisko tullu edes ristiäisiin!

 

[mä...]

Unohtakaa moinen kummi, ei ole lapsen arvoinen. Mutta miksi ihmeessä sinä menit kertomaan etukäteen lapselle, vaikka tiesit, ettei kummi välttämättä pidä sanaansa?

 

["Vieras"]

Meillä myös lapsella samanlainen kummi eli ei pidä lapseen mitään yhteyttä. Viis lahjoista, mutta ei ole kiva fb lukea miten nytkin oli käynyt Tapanina tässä ihan meidän lähellä. Olen loukkaantunut lapseni puolesta. Kun on mahdollista, niin aion kysyä kummilta suoraan, mistä moinen dissaaminen. On ehkä loukkaantunut jostain, mene ja tiedä. Oma neuvo on, että kydy suoraan miksi käyttäytyy näin.

 

["Kummitus"]

Ihan paska kummi!

 

[pantera]

Itselläni kummit samanlaisia. Äiti päätti muutaman vuoden jälkeen, ettei laita enää kutsuja synttäreille tms. Kun täytin 18, laitettiin kaikille vielä kerran kutsut. Yksi tuli paikalle, tosin kauhealla kiireellä. Sen jälkeen en oo kenestäkään kuullu, tosin äidiltä välillä kuulee, et kolmen ihmisen kautta kyselee kuulumisia...

Jos ei kiinnosta niin ei sitten, ei se kiva ole kun kummi lupaa, mutta aina käy juuri päinvastoin

 

[dfdf]

[QUOTE="Vieras";27763708]Meillä myös lapsella samanlainen kummi eli ei pidä lapseen mitään yhteyttä. Viis lahjoista, mutta ei ole kiva fb lukea miten nytkin oli käynyt Tapanina tässä ihan meidän lähellä. Olen loukkaantunut lapseni puolesta. Kun on mahdollista, niin aion kysyä kummilta suoraan, mistä moinen dissaaminen. On ehkä loukkaantunut jostain, mene ja tiedä. Oma neuvo on, että kydy suoraan miksi käyttäytyy näin.[/QUOTE]

Taas on odotukset vähän ylimitoitetut jollakin. Minä ainakin ymmärrän täysin, että kummilleni omat ystävät ovat tärkeämpiä kuin kummilapsi. Elämä on kiireistä, eikä yhteen reissuun ehdi sovittamaan kahta kyläilyä.

Älkää tehkö siitä kummiudesta niin isoa numeroa, niin ei tarvitse lastenkaan pettyä.

 

["Vieras"]

Näettekö nettipankista ettäpojan tililleon tullut rahaa?

Meillä yhdet kummit ilmoittivat vuosia sitten, että ovat avanneet lapselle pankkitilin ja laittavat sinne rahaa merkkipäivinä. Lapselle en ole uskaltanut mainita, kun ei yhtään tiedä, onko tarina totta.

 

["heh"]

en nyt sano kummeista vaan siitä kun on käyty jossain ihan lähellä kylässä!. mulla asuu 2 sukulaista samassa kaupungissa noin 30km päästä toisistaan, mutta meiltä on n.100km kyseiseenkaupunkiin,nii ei yllä tue mieleenkään pistäytyä käymään sillä toisella sukulaisella kun nyt oltii iha lähellä,,,joskus sitä ei vaan jaksa.

 

[lapsi 3v]

Meillä lapsi ei saanut kummiltaan esde joulukorttia. Mitään riitoja ei ole ja oli kummiudestaan otettu jne. mutta todella outoa! Me kun olemme muistaneet kummia kaikin tavoin...mutta loppuu nyt!

 

[............]

Näitä juttuja lukiessa miettii ekaksi mitä varten ihmiset eivät osaa käyttäytyä nätisti toisiaan kohtaan? Tässä tarkoitan kummia ja myös kirjoittajaa, joka kummin huonotapaisuuden lisäksi kiusaa lastaan lupailemalla kummin puolesta olemattomia. Kukaan ei halua pysäyttää ajattelemattomuuden virtaa ja lapsi joutuu viime kädessä kantamaan suurimman vastuun, koska omat vanhemmatkaan eivät tiedä mikä olisi oikein milläkin hetkellä.

Koska kummi on mikä on, niin sen päätöksen kummin huomiotta jättämisestä pitää tehdä nyt. Lisäksi voi miettiä onko kummille annettu ikinä kiitoksia siitäkään vähästä.

Minulla on useampia kummilapsia ja kumma kyllä ne kummilapsen kiitokset, koulukuvat ja muut lasten taholta lähtevät yhteydenotot ovat innostaneet olemaan kummina kaiken aikaa. Vanhemmat ovat olleet niin fiksuja, että ovat ensin opettaneet lapsensa kiittämään ja sitten se kiitos on lähtenyt kapsista itsestään. Kun taas se kummilapsi, josta en ikinä kuule alkaa pikku hiljaa unohtumaan. Laitan hänelle joululahjan ja kirjeen lahjaan mukaan, mutta yhtäkään kiitosta saati muutakaan huomionosoitusta en ole saanut. Tuntuu siltä kuin minua ei kummina olisikaan.

Joten kun kummikeskustelua riittää laittakaa vanhemmat kädi sydämelle ja miettikää millainen se oma asenne lapsen kummiin on.

 

[lapsi 3]

"Joten kun kummikeskustelua riittää laittakaa vanhemmat kädi sydämelle ja miettikää millainen se oma asenne lapsen kummiin on"

Itse olen erittäin hämmästynyt hyvän ystäväni ja lapsen kummin käytöksestä! Me muistamme kummia ja hänen lapsiaan...hän ei laita edes joulukorttia kummilapselleen, jonka piti olla hänelle erittäin tärkeä! En käsitä! Tosiaan muistaminen täältä loppuu myös.

 

[sfg]

Mä olen jo oppinut, että en mainitse pojalle mitään että heidän kumminsa ovat tulossa. Aina ovat tulossa, mutta sitten puoli tuntia ennen soi puhelin ja onkin joku syy miksi ei pääse. Aina. En siis puhu pojalle heistä mitään. Harmi vaan, että muiden lasten kummit pitää yhteyttä ja käy kylässä ja poika on selvästi vähän katkera kun hänen kumminsa ei hänestä piittaa.

 

["Vieras"]

Ehkä kummi ei vain ole kiinnostunut kummilapsestaan, mitä sitä analysoimaan, jättäkää omaan arvoonsa ja unohtakaa koko juttu.

Mielestäni tuossa on jo vikaa kummin valinnassa. Tiedän lähipiiristäni tapauksen, jossa pyydettiin miestä kummiksi, humalassa tietenkin. Ja kyseinen henkilö myöntyi humalassa, eikä enää myöhemmin viitsinyt perua lupaustaan, vaikkei kummiksi olisi halunnut (miksi olisi halunnut puolitutun lapselle).

Tilanne on se, että kummi ei ole koskaan ollut tekemisissä sen suuremmin kummilasten vanhempien kanssa, täten ei myöskään kummilapsensa. Ei ole ostanut lahjojakaan, kun ei muutenkaan edes näe lasta saati vietä aikaa hänen vanhempiensa kanssa. Kysymys kuuluukin; miksi pyytää puolituttua kummiksi?
Vai oletetaanko, että kummiuden myötä aletaan viettämään aikaa yhtäkkisesti yhdessä enemmänkin? Ensin pyydetään lapsen kummiksi, sitten vasta ystävystytään? Vai odotetaan vain lahjoja?
Ihme toimintaa. Itse ainakin haluan valita lapselle kummit, jotka ovat minulle/miehelleni läheisiä ja jotka ovat kiinnostuneet kummislapsestaan, ei se mikään pakollinen (lahja)velvollisuus ole.

 

["piiku"]

Miten joku voi vetää herneet nokkaan kummiudesta, ei mua ainakaan haittaa/haitannu koskaan vaikka en kummeilta mitään olisi saanutkaan.

Aina ei se ystävyys ja kummius ota onnistuakseen, so what?? Kai sen lapsen elämässä muitakin ihmisiä on jotka muistaa lasta..

Kummius on jotenkin ihan pelleilyä, kuka yhteyttä pitävä kummikaan toimii niinkuin kummin kuuluisi eli välittää jumalan sanaa. Kirkko vois luopua kokonaan kummipakosta jos lapsi kastetaan kirkkoon ni eipä tulis tällaisiakaan ongelmia.

 

["jep"]

[QUOTE="piiku";27764017]

Kummius on jotenkin ihan pelleilyä, kuka yhteyttä pitävä kummikaan toimii niinkuin kummin kuuluisi eli välittää jumalan sanaa. Kirkko vois luopua kokonaan kummipakosta jos lapsi kastetaan kirkkoon ni eipä tulis tällaisiakaan ongelmia.[/QUOTE]

Niiiin samaa mieltä, ja olen todella onnellinen, että en kuulu kirkkoon, eli en edes voi olla virallinen kummi, eikä omilla lapsillani ole minkäänlaisia kummeja. Niin paljon kuulee tarinoita kummeista, joita ei kiinnosta, kummi-lapsi -pareista, joiden kemiat eivät vaan mene yhteen, kummin ja vanhempien riidoista, jotka väistämättä heijastuvat kummiuteenkin jne. Jos äiti/isä on hyvä ystävä kummin kanssa silloin kun ei vielä ole lapsia, mikä takaisi, että tämä ystävä on hyvä myös lapsen kanssa? Elämä vie eri suuntiin jne.

Kerran on kysytty kummiksi, oli exän sukulainen, kun oltiin vielä yhdessä, eivät olleet mitenkään läheisiä. Kuopuksen kohdalla oli vissiin läheisemmät kummit käytetty . Sillä hetkellä harmitti, kun ei voitu kirkkoon kuulumattomuuden vuoksi suostua, mutta ei enää vuoden päästä kun kuultiin, että kummeille oli oikein tehty tarkka synttärilahjatilaus sen-ja-sen merkkisestä haalarista.

Voihan sitä tosiaan luoda läheistä suhdetta sellaisiin läheisiin lapsiin, joiden kanssa se tuntuu luontevalta, ja omia lapsiani taas muistavat ne ystävät ja sukulaiset, jotka sen kokevat mielekkääksi. Ihan ilman mitään kummivelvoitteitakin.