Kummivalinta loukkaa

[pöhkö]

Pakko avautua jonnekin kun suututtaa/harmittaa niin paljon. Tiedän olevani pikkusielu eikä tällaisesta asiasta saisi suuttua, mutta minkäs sille mahtaa. Paras ystäväni (tai niin ainakin itse häntä pidän) sai toisen lapsensa ja jotenkin aina kuvittelin että hän pyytäisi minua ja miestäni kummeiksi, mutta eipä ole kuulunut. Tietenkin jokainen saa valita kummit omilla perusteillaan, mutta on kyllä vähän jotenkin petetty olo, että miksi me ei kelvata kummeiksi? Taustaa sen verran, että olemme olleet ystäviä about 10 vuotta, lähestulkoon viikottain tekemisissä, ollaan tehty paljon lomamatkoja yhdessä, hän oli kaasoni ja on myös esikoiseni kummi. Ollaan jaettu ilot ja surut vuosien varrella. Tältä pohjalta oletin että hän arvostaisi ystävyyttämme niin paljon että haluaisi tärkeän henkilön lapsensa kummiksi. Heidän esikoisen kummiksi en edes olettanut pääseväni, kun sekä hänellä että miehellään on läheiset välit sisaruksiinsa, joista tuli kummeja. Mutta heti heidän jälkeen, luulin kyllä että me oltaisiin tärkeimmät ystävät? Jotenkin tämä asia vaan loukkaa. Onko muilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia ollut?

 

[Jospa]

Jospa ystäväsi ajatteleekin niin, jotta teillä on jo kummiside välillänne, koska hän on sinun lapsesi kummi. Toisaalta, onhan heillä sukua ja läheisiä ystävyyksiä myös lapsen isän puolella, jotka ovat yhtä tärkeitä. Jokaisella on oma elämä ja omat ihmissuhteensa, läheisimmiksikin kokemillamme ihmisillä.

Ihmissuhteet, joihin ei liity verisidettä, muuttuvat ja ehkä katkeavatkin elämän varrella, mutta sukulaisuus säilyy. Sen vuoksi meidän suvussamme on ollut ja näkyy olevan edelleen sellainen käytäntö, jotta kummit valitaan suvuista.

Minusta sinä ajattelet nyt todella omituisesti, kun arvotat ihmissuhteita oman tärkeysjärjestyksesi mukaan. Yleensäkään, ei tuollaista listaa pidä tehdä edes omassa mielessä. Kuten näet, siitä koituu vain ikävyyksiä, ei muille kuin sinulle itsellesi.

 

[pöhkö]

No joo, voihan se olla. Ja tiedän olevani aika itsekäs tässä asiassa. Jotenkin sitä vaan luulee tuntevansa toisen niin hyvin ja meillä on mielestäni hyvin samanlainen arvomaailma, niin varmaan oletin vaan että hänkin ajattelisi samalla lailla. Mulla itsellä on pieni suku ja kummilapsia vain yksi (12-v), niin jotenkin sitä on jo monta vuotta odottanut että saisi taas kummilapsen, jota voisi hemmotella ja olla jollekin se aikuinen ystävä Ja erityisesti omien lasten saannin jälkeen vielä enemmän. Mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää, ja ehkä se vielä selviääkin, millä perustein he kummivalinnan tekevät ja mitkä ovat niitä kummin ominaisuuksia, joita minulta ei löydy? Tai syitä ylipäätään. Ja totta sekin, että meillä on hyvin vahva side jo olemassa, olisi varmasti ilman lapsiakin, mutta juuri sen takia olisi suuri luottamuksen- ja kunnianosoitus päästä kummiksi, olla se tärkeä henkilö, jolle he uskovat kummin tehtävän.

 

[yhden kummi itsekin]

No joo, voihan se olla. Ja tiedän olevani aika itsekäs tässä asiassa. Jotenkin sitä vaan luulee tuntevansa toisen niin hyvin ja meillä on mielestäni hyvin samanlainen arvomaailma, niin varmaan oletin vaan että hänkin ajattelisi samalla lailla. Mulla itsellä on pieni suku ja kummilapsia vain yksi (12-v), niin jotenkin sitä on jo monta vuotta odottanut että saisi taas kummilapsen, jota voisi hemmotella ja olla jollekin se aikuinen ystävä Ja erityisesti omien lasten saannin jälkeen vielä enemmän. Mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää, ja ehkä se vielä selviääkin, millä perustein he kummivalinnan tekevät ja mitkä ovat niitä kummin ominaisuuksia, joita minulta ei löydy? Tai syitä ylipäätään. Ja totta sekin, että meillä on hyvin vahva side jo olemassa, olisi varmasti ilman lapsiakin, mutta juuri sen takia olisi suuri luottamuksen- ja kunnianosoitus päästä kummiksi, olla se tärkeä henkilö, jolle he uskovat kummin tehtävän.

Ikävä juttu tietty sinun kannaltasi, mutta ehkä asiassa ei tosiaan piile mitään sen kummempaa kuin että ystäväsi tuumii teidän olevan jo muutenkin tekemisissä ja hänestä itsestään tuntui pöhköltä pyytää kummiksi oman kummilapsensa äitiä. Jos teillä on ystäväsi kanssa hyvät ja luottamukselliset välit, älä missään nimessä ota tästä kaunan aihetta ja ala pohtia, mitä vikaa sinussa hänen mielestään on. Sitä paitsi, eihän mikään estä sinua lahjomasta ja hemmottelemasta ystäväsi lasta, vaikket mikään virallinen kummi olekaan.

Vielä yksi idea: jo Suomessakin, kehitysmaista ym. puhumattakaan, on paljon lapsia ja nuoria jotka tarvitsevat aikuista ystävää. Muistaakseni esim. Pelastakaa lapset -järjestö organisoi Suomessa kummitoimintaa yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa tueksi. Kiinnostaisiko sellainen toiminta sinua?

 

[hera666]

Anteeksi aika pessimistinen arvaukseni, mutta jospa tämä "ystävättäresi" bongasi jostain varakkaamman kummiehdokkaan. Monet vanhemmat ovat valitettavan materialistisia nykypäivänä.

 

[pöhkö]

Kiitos uusista näkökulmista! Tottahan se on, että turha sitä on miettiä kun näköjään ihmisillä on niin erilaiset ajatukset kummiudesta ja siitä kenet pyytää kummiksi. Itselle vaan on ollut aina itsestäänselvää että lapsen kummeiksi pyydetään ne kaikkein läheisimmät ja rakkaat ihmiset, sillä kuka voisi olla parempi kummi kuin oma paras ystävä, se itselle läheisin? Mutta voihan se olla, että he haluavat kummisuhteeseen jotkin uudet ihmiset, kenellä ei vielä ole sellaista sidettä heidän perheeseen. Ja onhan se totta että koska ollaan paljon tekemisissä, niin varmasti meistä tulee jo muutenkin ihan läheisiä ja aion kyllä hemmotella pikkuista muutenkin

 

[Pöhkö tosiaan]

Koska asia ilmiselvästi vaivaa sinua, kannattaa varmaan jutella kummivalinnasta ystäväsi kanssa. Kysy suoraan, miksei sinua valittu, tai jos et viitsi suoraan udella niin sitten jotenkin kiertoteitse. Turhahan se on täällä asianomaisten selän takana asiaa vatvoa, ja se voi jäädä hiertämään välillenne pitkäksi aikaa.

Mutta voi tosiaan olla - kuten joku täällä jo mainitsikin - että koska ystäväsi on sinun lapsesi kummi, välillänne on jo kummiside, eikä hänen mielestään näin ollen ole järkevää pyytää sinua hänen lapsensa kummiksi, vaan tehtävä annetaan jollekin muulle.

 

[Uhhh]

No kyllä minusta olisi aika tökeröä mennä kysymään, miksei minua valittu kummiksi. Siinähän on aika syyttävä sävy, ja toinen joutuisi tosi kiusalliseen tilanteeseen. Sen sijaan voi kyllä kysyä, kenet valitsitte lapsen kummeiksi. Voihan olla, että äiti sai päättää ensimmäisen lapsen kummit, ja isä tämän lapsen. Eihän äiti näitä asioita yksin päätä. Sitten voi kysyä varovasti niistä valintakriteereistä, jos ei lapsen äiti itse kerro.

 

[Kummitus]

Älä huoli, minut pyydettiin kummiksi aikoja sitten. Olen kummilapselle hommannut kunnon lahjoja (olin mm. ainoa "aidon hopean" tuoja ristiäisissä ja sitten sitä aitoa tavaraa onkin riittänyt.

Mitä vastikkeeksi? Kertaakaan ei ole pyydetty lasta vahtimaan, leikkimään tämän kanssa jne. jne., vaikka olen tarjoutunut lapsenvahdiksikin. Eli tavara-automaatiksi kelpaan, muuten ei.

Joten anna olla, älä välitä. Kummitelkoon kaltaistensa kanssa.

 

[Pulma tämäkin..?]

Olen hiukan toisenlainen kummipulma. Olen nyt siis raskaana, pari kuukautta laskettuun aikaan. Ketään ei ole vielä kummeiksi pyydetty, oikeastaan edes mietitty sen kummemmin. Mutta jo heti raskaudestani kuultuaan pari ihmistä, toinen ystävä ja toinen sukulainen sanoi, että "musta tulee sitten kummi!".

En tiedä olisinko mahdollisesti pyytänyt kumpaakaan kummiksi muutenkaan, mutta tollanen ilmoitettu asia ahdistaa minua. Molemmat ihmiset on omalla tavoillaan rakkaita minulle, mutta nyt koen jääneeni loukkuun. En halua heidän tekevän tuollaista päätöstä puolestani, enkä todella tahdo myöskään loukata kumpaakaan sanomalla, etteivät he mahdollisesti kelpaakaan lapseni kummeiksi. Tiedän, tiedän, eihän heillä ole tavallaan oikeutta loukkaantua, jos pyydän kummit heidän ohitseen, mutta todennäköisesti loukkaantuvat kumminkin.
Varmaan ainoa syy miksi en nyt halua kumpaakaan heistä kummiksi, on juurikin tuo ilmoitettu tuppautuminen...

 

[pöhkö]

No joo, onhan tuollainen tuppaantuminen kyllä todella tökeröä! Kunhan ristiäisten jälkeen nähdään, niin aion tietenkin kysyä ketä he pyysivät kummeiksi ja katsotaan selittääkö hän valintaa mitenkään. Jos ei, niin annan asian olla, en todellakaan ala tivaamaan syitä (vaikka kyllä kiinnostaisi). Mutta olkoot, eiköhän noita kummilapsia vielä tule.

 

[pöhkö]

Ja sitä vielä, että jo se tieto kenet he valitsivat kummeiksi kertoo paljon. Jos he valitsivat toisen ystäväpariskunnan, jonka lapsen kummeja he itsekin ovat, niin sitten selitykseksi ei käy se, että meidän välillä oli jo kummiside, sillä samalla tavalla heillä on kummiside näiden toisten kanssa. Jos taas he valitsevat jotkin ihan muut, niin sitten se on asia erikseen.

 

[Jospa]

En osaa enää muuta sanoa, kuin että ihmettelen suuresti tätä sinun vatvomistasi.
Oletko mustasukkainen ja omisteleva luonne muutoinkin?

Älä erehdy vertailemaan ystävyyksiä keskenään, syitä valintoihin ja valitsematta jättämisiin.
Se kuulostaa jo tosi pahalta. Jos ystäväsi tietäisi nämä sinun pohdintosi, ystävyytenne saattaisi päättyä. On tuollainen niin LOUKKAAVAA.

 

[Kauhukummit]

Älä huoli, minut pyydettiin kummiksi aikoja sitten. Olen kummilapselle hommannut kunnon lahjoja (olin mm. ainoa "aidon hopean" tuoja ristiäisissä ja sitten sitä aitoa tavaraa onkin riittänyt.

Mitä vastikkeeksi? Kertaakaan ei ole pyydetty lasta vahtimaan, leikkimään tämän kanssa jne. jne., vaikka olen tarjoutunut lapsenvahdiksikin. Eli tavara-automaatiksi kelpaan, muuten ei.

Joten anna olla, älä välitä. Kummitelkoon kaltaistensa kanssa.

Että olit ihan ainoa aidon hopean tuoja, voi sentään! Minkälainen ihminen oikein olet? Arvioit toisten tuomat lahjat ja kaikki, ja päättelet siitä, että sinä olit kunnon kummi, kun olet riittävän paljon ja arvokasta tavaraa kummilapsellesi syytänyt.

Toiset kummit täällä välillä valittavat, että pitää aina olla apuna ja käytettävissä, ja tämä nyt sitten valittaa, ettei ole kelvannut avuksi. Elä teidän kanssa. Mistä sitä kukaan voi tietää, miten sitä pitäisi olla, kun aina joku loukkaantuu, teki niin tai näin.

Sitten vielä halveksitaan ihmisiä, jatka ovat kirjoittajan lapsensa kummiksi pyytäneet. Mitä tähän enää voi sanoa.

 

[Kummitus]

Lyhyesti sanottuna minä ja mieheni olemme vapaaehtoisesti lapsettomia, varakkaita aikuisia. Meillä olisi myös aikaa tarjota kummilapsille, ja haluaisimme joskus tarjota vaikkapa matkan meidän kanssa jonnekin lasta kiinnostavaan kohteeseen (Legoland esim.).

Tällaista kun olen toisen kummilapsen kanssa kokenut ja tiedän, miten lapsi siitä ilahtuu ja miten läheisiä meistä voi tulla, ihmettelen, miksi kummiksi pyydetään, annettu tavara kelpaa, mutta ei sitten se aika ja läheisyys ja sellaiset asiat, joita omat vanhemmat eivät pysty antamaan. Voisin käydä ongelmitta lapsen kanssa myös kirkossa - kummin tehtävähän on periaatteessa huolehtia kummilapsen kristillisestä kasvatuksesta.

On sanomattakin selvää, että kun emme mieheni kanssa voi tutustua kotioloissa kummilapseen, ei voi ajatellakaan matkoja hänen kanssaan - säikähtäisihän pieni ihminen outojen ihmisten kanssa pois vanhempien luota joutumistaan.

Minusta se kummin tehtävän arvokkain asia on kummilapselle annettu yhteinen aika, ja meidän tapauksessamme ihmettelen sitä, miksi en pääse sitä viettämään.

 

[yksi mielipide]

Olen hiukan toisenlainen kummipulma. Olen nyt siis raskaana, pari kuukautta laskettuun aikaan. Ketään ei ole vielä kummeiksi pyydetty, oikeastaan edes mietitty sen kummemmin. Mutta jo heti raskaudestani kuultuaan pari ihmistä, toinen ystävä ja toinen sukulainen sanoi, että "musta tulee sitten kummi!".

En tiedä olisinko mahdollisesti pyytänyt kumpaakaan kummiksi muutenkaan, mutta tollanen ilmoitettu asia ahdistaa minua. Molemmat ihmiset on omalla tavoillaan rakkaita minulle, mutta nyt koen jääneeni loukkuun. En halua heidän tekevän tuollaista päätöstä puolestani, enkä todella tahdo myöskään loukata kumpaakaan sanomalla, etteivät he mahdollisesti kelpaakaan lapseni kummeiksi. Tiedän, tiedän, eihän heillä ole tavallaan oikeutta loukkaantua, jos pyydän kummit heidän ohitseen, mutta todennäköisesti loukkaantuvat kumminkin.
Varmaan ainoa syy miksi en nyt halua kumpaakaan heistä kummiksi, on juurikin tuo ilmoitettu tuppautuminen...

Kummiksi itse haluava voi olla paljonkin parempi vaihtoehto kuin kummiksi pyydetty. Joka tapauksessa, puhu selväksi kummikandidaattien kanssa, että mitä kummeilta odotat ja mitä he voivat odottaa sinulta ja perheeltäsi. Lisäksi pitäisin kummiasiassa sukulaisia paljon parempana vaihtoehtona kuin ystäviä.

Olen puhunut kummiasiasta useamman ystäväni kanssa. Usealle on sattunut niin, ettei kummius valitettavasti vahvistanut suhdetta kummilapsen perheeseen, vaan jopa toisin päin. Itselläni on kolme kummilasta. Paremmalla tietämyksellä olisin jättänyt kahteen kummikutsuun suostumatta. Parhaat suhteet on sisareeni, mutta kahden ystävän kanssa välit ovat nykyisin aika viileät tämän kummiasian vuoksi.

En ole ollut koskaan yhden kummilapseni synttäreillä ja hyvästä syystä - ei ole pyydetty. Aika kalliitakin lahjoja lähettelin velvollisuudentunteesta lapsen 8-vuotissynttäreille asti siitä huolimatta. Jouluisin nähtiin, mikäli itse pyysin kummilapsen perhettä jouluaterialle. Toisin päin eivät kutsut tai edes joulukortit kuuluneet.

Toisen kummilapsen synttäreille olen tervetullut - piikomaan. Muutenkin olen ollut lastenhoitajana perheen lapsille ja kieltäytymisestä saanut haukut. Sen jälkeen päätinkin lopettaa maijapoppasena olemiset. Tämänkin lapsen äidillä on ollut kalliitakin lahjatoiveita, joita myös olen rajoittanut. (Tämän kummilapsen äitiä ei esimerkiksi omat synttärini kiinnostaneet niin paljon, että olisi vaivautunut tulemaan paikalle. Ajankohdan hän tiesi hyvissä ajoin.)

 

[yksi mielipide]

Että olit ihan ainoa aidon hopean tuoja, voi sentään! Minkälainen ihminen oikein olet? Arvioit toisten tuomat lahjat ja kaikki, ja päättelet siitä, että sinä olit kunnon kummi, kun olet riittävän paljon ja arvokasta tavaraa kummilapsellesi syytänyt.

Toiset kummit täällä välillä valittavat, että pitää aina olla apuna ja käytettävissä, ja tämä nyt sitten valittaa, ettei ole kelvannut avuksi. Elä teidän kanssa. Mistä sitä kukaan voi tietää, miten sitä pitäisi olla, kun aina joku loukkaantuu, teki niin tai näin.

Sellaisena sivukommenttina, että taitaa ne lahjan saajatkin ainakin lahjojaan arvottaa.

Olen ollut eräissä ristiäisissä (en kummina), johon lapsen äiti esitti lahjatoiveen olevan nimenomaan aitoa hopeaa. Vein toiveen mukaisen lahjan, vaikka hintavan lahjatoiveen esittäminen hämmästyttikin. Varsinkin, kun ennen ristiäiskutsua oli mennyt pitkäkin aika, ettei oltu yhteydessä lapsen äidin kanssa.

Kirjoitat, että miten kukaan voi tietää miten pitäisi olla. Oletko kuullut vastavuoroisuudesta? Kummisuhde lapseen on juuri niin hyvä kuin on suhde lapsen vanhempiin. Yksipuolinen tavaran tai lahjojen pyytäminen vie maun mistä tahansa suhteesta, vaikka se suhde olisikin kirkonkirjoihin merkitty. Jos kummivalinnan perusteena on ystävyys, tulisi sitä ystävyyttä vaalia molemminpuolisesti.

 

[9999]

Ilman muuta kummisuhteen tulee toimia molemminpuolisesti. Ihan samalla tavalla kun kummit lahjovat lapsiamme, olemme mekin yrittäneet muistaa kummiperhettä jollain pienellä lahjalla aina jouluisin. Ja kummeille olemme painottaneet että emme missään nimessä halua että kummisuhde perustuu pelkästän lahjomiseen, vaan ennen kaikkea yhteinen aika on tärkeää. Meidän lapset on vielä niin pieniä, että ei ne ole missään ilman vanhempia kummiensa kanssa käyneet, mutta kaikkien kanssa kyllä nähdään usein ja ollaan paljon tekemisiss, tai niin paljon kuin mahdollista, sillä osa asuu toisella puolella Suomea. Mutta tulevaisuudessa uskoisin että lapsillekin se olisi tärkeää, että pääsisi vaikka kummien luokse yökylään, elokuviin tms. Ja sellaista arvostan paljon enemmän kuin niitä kalliita lahjoja jouluna ja synttärinä.

 

[yksi mielipide]

9999, kommenttisi perustella uskon, että teillä on hyvä kummisuhde. Juuri mainitsemasi yhteinen aika on tärkeää. Tuo pieni muistaminen jouluna on myös kiva tapa, jota uskon lapsesi kummin arvostavan.

Mielestäni ystävyyttä kannattaa vaalia myös aikuisten kesken. Harvoin enää ehdotan mitään tapaamista aikuisten kesken näille kahdelle kummilapseni äidille, sillä kieltäytymisiä on tullut jo monia.

Lahjoista sen verran, etten kummilapsen perheiltä lahjoja ole odottanut. Kiitos riittää aivan hyvin ja jouluna joulukorttikin on ilahduttanut, mikäli sellaisen olen joltain saanut.

 

[Vaikeaa]

Ei ole koskaan tullut edes mieleen, että lähettelisin lasten kummeille lahjoja heidän syntymäpäivikseen. En myöskään odota, että he aina lähettäisivät lahjoja. Tietysti se on lapsesta kiva, mutta ei minusta mikään pääasia. Tärkeintä mielestäni, että jollakin tavalla huomioidaan, ja joskus tavataan, vaikka sitten kerran vuodessa lapsen synttäreillä, jolloin tietysti joku pieni lahja viedään.

Odotuksia ja oletuksia on molemmin puolin aj kovin erilaisia. Kyllä näistä olisi hyvä jo etukäteen tai viimeistään alkuvaiheessa keskustella, ettei kummallakaan puolella ole mitään epärealistisia odotuksia ja oletuksia.

 

[yksi mielipide]

Ei ole koskaan tullut edes mieleen, että lähettelisin lasten kummeille lahjoja heidän syntymäpäivikseen. En myöskään odota, että he aina lähettäisivät lahjoja. Tietysti se on lapsesta kiva, mutta ei minusta mikään pääasia. Tärkeintä mielestäni, että jollakin tavalla huomioidaan, ja joskus tavataan, vaikka sitten kerran vuodessa lapsen synttäreillä, jolloin tietysti joku pieni lahja viedään.

Odotuksia ja oletuksia on molemmin puolin aj kovin erilaisia. Kyllä näistä olisi hyvä jo etukäteen tai viimeistään alkuvaiheessa keskustella, ettei kummallakaan puolella ole mitään epärealistisia odotuksia ja oletuksia.

Tuskin lapsesi kummi lahjalähetyksiä odottaakaan syntymäpäivilleen. Tosin minulla on ainakin tapana lähettää onnittelukortti tai viesti jos tiedän jonkun tutun syntymäpäivän, vaikka olisi aikuisesta kyse. Yleensä syntymäpäiviä on tullut myös juhlittua eli ystävät ovat juhliinsa pyytäneet puolin ja toisin.

Suhteeni muihin ystäviin kuin kummilapsieni äiteihin ovat säilyneet ystävyyssuhteina. Ilmeisesti kummius on tehnyt sen, ettei joskus kummilapsen äidille ole tullut mieleenkään edes lahjasta kiittää.

 

[Kummitus]

Mitä mieltä olette eilen klo 16:54 lähettämästäni kommentista?

Minua on jo alkanut epäilyttää, että kummilapseni perheessä on jotakin sellaista meneillään, jonka takia sinne ei haluta ketään ulkopuolista ihmistä. Siis jotakin "outoa". Kelpaan kyllä tavattavaksi kaupungilla perheen rouvan kanssa tai hän voi kyläillä luonani, mutta minä ja mieheni emme voi mennä käymään heillä tai he koko perheenä eivät voi kyläillä meillä. Yhdessä vaikkapa mökkiviikonlopun viettäminenkin on täysin mahdoton ajatus.

 

[Öööh]

16.54? Laukkaakohan mielikuvituksesi nyt vähän liian villisti? Ehkä tapaa mieluummin kaupungilla, koska saa olla siellä kotona ihan tarpeeksi muutenkin, tai joka puolella on vauvan pulautusrättejä joita kammoaisit.

 

[yksi mielipide]

Minua on jo alkanut epäilyttää, että kummilapseni perheessä on jotakin sellaista meneillään, jonka takia sinne ei haluta ketään ulkopuolista ihmistä. Siis jotakin "outoa". Kelpaan kyllä tavattavaksi kaupungilla perheen rouvan kanssa tai hän voi kyläillä luonani, mutta minä ja mieheni emme voi mennä käymään heillä tai he koko perheenä eivät voi kyläillä meillä. Yhdessä vaikkapa mökkiviikonlopun viettäminenkin on täysin mahdoton ajatus.

Millainen oli suhteenne ennen kuin perheeseen tuli lapsia? Kävitkö silloin heillä kylässä?

En ainakaan heti tuolla perusteella pitäisi perhettä outona, ellei sitten tilanne ole aiemmin ollut toisenlainen.

 

[stadilainen]

Mitä mieltä olette eilen klo 16:54 lähettämästäni kommentista?

Minua on jo alkanut epäilyttää, että kummilapseni perheessä on jotakin sellaista meneillään, jonka takia sinne ei haluta ketään ulkopuolista ihmistä. Siis jotakin "outoa". Kelpaan kyllä tavattavaksi kaupungilla perheen rouvan kanssa tai hän voi kyläillä luonani, mutta minä ja mieheni emme voi mennä käymään heillä tai he koko perheenä eivät voi kyläillä meillä. Yhdessä vaikkapa mökkiviikonlopun viettäminenkin on täysin mahdoton ajatus.

Ehkä perheen isä ei ole kovin innostunut tapaamaan teitä kumpaakaan tai he eivät pidä miehestäsi. Mökkiviikonlopusta sen verran, että itse en suostuisi perheen kanssa tai ilman viettämään viikonloppua jonkun mökillä.