Kumpi oikeassa,minä vai anoppi??

["Miniä"]

Meillä on HYVIN erilaiset ajatukset anopin kanssa. ja kävi näin (anteeksi sekava selitys..):

Anopilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, otti ahdistukseensa sitten yliannostuksen.Toikkaroi asunnossaan sen illan, seuraavan päivän ja illalla sai apua.Eli huolestuttiin kun ei vastannut puhelimeen,mentiin käymään ja vastassa oli yöpukuinen anoppi naama mustana (oli kävellyt seiniä pitkin).
Soitin ambulanssin ja hänet vietiin sairaalaan. Kysyin anopilta siinä kuitenkin että onko koira käynyt ulkona,ja anoppi oikein tiuski että ´ei ole käynyt ulkona,ei ole syönyt eikä ole kissatkaan saaneet ruokaa´. Siis sillä lailla niinkuin asia olisi minun vikani ollut!

Itse koen asian niin että saatoin pelastaa anopin hengen. Anoppi taas vaati minua ostamaan itselleen uuden lääkeannostelijan,koska ambulanssimiehet sen olivat ottaneet mukaan.
Yllätyin tosi paljon enkä osannut sanoa yhtään mitään....Olen siis ´vastuussa´tapahtuneesta ja joudun ostamaan hänelle sen annostelijan..No ok ei ole kallis investointi,jonkun 20 e,mutta tämä periaate ihmetyttää..Kun minä sinne ajoin ja soitin ambulanssin,minä myös olen kaikesta muusta vastuussa..

Tällaisessa tilanteessa,ostaisitko sen annostelijan? Musta tuntuu että en osta.

Aikaa tästä on jo vajaa vuosi,eikä anoppi ole yrittänyt mitään enää uudestaan. Itsellä jotenkin meni luottamus koko ihmiseen, kaikin tavoin.

 

["Minna"]

Anoppisi on vanha ihminen ja ehkä nolona tuosta sattuneesta sulle kiukuttelee vaikkei sun vikas olisikaan milläänmuotoa, en ostaisi vaan sanoisin suoraan mitä mieltä olen asioiden laidasta.

 

[poot]

En lähtisi tuossa tilanteessa arvioimaan sitä kumpi on oikeassa enempi tai vähempi, mutta en ostaisi lääkeannostelijaa, enkä muutenkaan kokisi olevani vastuussa muusta kuin siitä että olen selostanut tilanteen hätäkeskukseen. Eläimet olisin hoitanut varmasti kysymättä, vahinkoa ei olisi tapahtunut jos yhden kerran olisivat saaneet ylimääräistä ruokaa tai käytetty toistamiseen ulkona.

 

[TULKINNANVARAINEN]

no, sairas ihminen näkee asiat usein eri tavalla. ihmeellinen olet sinäkin kun jäät roikkumaan moiseen asiaan. olisin kiikuttanut annostelijan, ja ollut tyytyväinen että anoppi on hengissä. ei kai siitä mitään kunniaa tarvitse saada.

 

[ok]

Sä teit oikein.. Mihin se annostelija hävisi, olisko voinut kysellä sieltä että onko löytynyt?

En tiedä, ehkä ostaisin, kun toinen on noin pöpi. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, anoppia taitaa hävettää.

 

["KääKKä"]

Ja ikää oli? Sairas on sairas, mutta ei sunkaan suhtautuminen tervettä ole...

 

["Xxxxx"]

Niin.... Mikäs diagnoosi sulla on kun takerrut yhteen dosettiin???

 

["vieras"]

Mitä hemmetin väliä sillä oikeassa olemisella on vuoden jälkeen? Varsinkin, jos toinen osapuoli on mt- ongelmainen?

 

[Anatolia]

Miten edes voit olettaa, että noinkin sairas ihminen käyttäytyisi terveen lailla?

 

[annos]

En välttämättä ostaisi annostelijaa, ehkä pyytäisin miestä ostamaan äidilleen uuden. Anoppi on sairas, ja sinä teit hyvän teon. Anoppi ei luultavasti osaa näyttää, että arvostaa sitä. Annostelija on loppupelissä ihan pikkujuttu tuossa tilanteessa.

 

["joo"]

Kumpi teistä olikaan se terve, normaaliin ajatteluun pystyvä?

 

[Kysymyksenasettelu]

Ei ehkä ole relevanteinta pohtia kuka tässä on juridisesti"oikeassa". Sairastuminen ja avuttomuus on pelottavaa, ja potilaat saattavat olla vihamielisiä ja hankalia. Et tietenkään ollut mitenkään syyllinen tilanteeseen ja anoppisi ventiloi sinuun asiattomasti, mutta kyllä minä tilanteen huomioonottaen pyrkisin toista lähinnä ymmärtämään. Tuskin ostaisin uutta annostelijaa jos toisella siihen on varaa, mutta en kyllä jatkossa kääntäisi kylmää kylkeäkään.