Kumpi on oikeassa; minä vai mies? Help!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Miehellä on kaksi poikaa, n. 13 ja 20 -vuotiaat. Vanhempi on tehnyt viimeisien kuukausien aikana erilaista ilkivaltaa, sekä murtautunut liikkeeseen. Poliisi on saanut kiinni ja käräjät on tulossa. Pojalla ei ole koulua eikä muuta kuin, että pelaa ja hengailee kaverien kanssa, menee ja tulee milloin huvittaa, myös humalassa. Epäilys on myös huumeiden kokeilusta ainakin. Olen kysynyt mieheltä, että eikö tästä käytöksestä tule mitään seuraamuksia. Mies on sitä mieltä, että kun on täysi-ikäinen kerran niin hän ei voi puuttua tekemisiin. Minusta taas, koska poika asuu vielä kotona (ja muutenkin) olisi velvollisuus puuttua asioihin. Minä velvottaisin pojanmenemään kouluun, työkokeiluun tms. jos kerran asuu kotona Tottakai pitäis yrittää jutella asioista ja elämän valinnoista ja seuraamuksista, mutta isän mielestä poika tekee nyt omat ratkaisunsa?!
 
Tottakai kotona asuvalta lapselta voi vaatia moitteetonta käytöstä ja joko töihin menemistä ja vuoran maksua tai sitten opiskelua, mikäli mielii ilmaiseksi asua kotona. En ikuna päivänä suostuisi majoittamaan kotonani täysi-ikäistä lastani, joka on mahdollisesti huumeita käyttävä rikollinen.

Karhunpalveluksen tekee mies pojalleen, kun ei vaadi tältä mitään.
 
Joo se huolehtiminen loppuu heti, kun täyttää 18-vuotta. Jos on menossa hyppäämään laskuvarjohyppyä ilman varjoa, niin ei voi mitään. No yhteiskunta yrittää tavoillaan korjata kasvatuksen laiminlyönnit.
 
Vastuu koulutuksesta yms. ei lopu, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Vanhempien tulee edelleen tukea koulutusta. Näin ainakin elatusvelvollisella.
Aikuisella lapsella on velvollisuuksia asuessaan kotona ja hän on edelleen tilivelvollinen tekemisistään. Muuttaessaan omille hän on vastuussa edelleen myös TE-keskukselle, Kelalle ja muille tahoille mm. koulutuksen tai työn suhteen.

Poika kuriin ja kouluun tai reppu selkään ja omillensa. Mies myös pienelle kurssille vanhemmuuden velvoitteista.
 
Miten te olette oikein tulleet tähän asti toimeen keskenänne, saati sitten perheenä? o_O En kyllä ihmettele, että lapsi toimii noin, jos "kasvattajana" on toiminut tuon kuuloinen, ehkä jonkinmoinen vätys... ? Kaikkea hyvää teille, mutta tossa on vaan jotain kummaa...
 
Miten te olette oikein tulleet tähän asti toimeen keskenänne, saati sitten perheenä? o_O En kyllä ihmettele, että lapsi toimii noin, jos "kasvattajana" on toiminut tuon kuuloinen, ehkä jonkinmoinen vätys... ? Kaikkea hyvää teille, mutta tossa on vaan jotain kummaa...
 
Kiitos kommenteista. Mies on muuttunut välinpitämättömäksi. Ei hän ennenkään kovin paneutunut ollut lasten asioihin, mutta nyt tuntuu, että mikään ei liikuta. Itselläni ei siis ole omia lapsia. Ja on aika vaikeaa, kun ei tiedä minkä verran asioihin pitäisi nokkaansa laittaa. Itse olen saanut mielestäni hyvän kasvatuksen ja olisin toivonut, että edes jossain määrin olemme samoilla linjoilla, mutta näköjään ei. Jossain vaiheessa päätin, että en puutu ollenkaan lasten asioihin, kasvattakoon mies miten haluaa, mutta sitten tulee tilanteita, että tuntuu, että en pysty olemaan puuttumatta tai teen väärin.
 
Voi voi... kuulostaa siltä, että aika hulttio tulee pojasta... jos Isän esimerkki on tuo, niin eihän pojalle ole välttämättä edes merkityksellistä yrittää mitään, kun Isä osoittaa täyttää mielenkiinnonpuutetta lapseensa. Tsemppiä teille!
 

Yhteistyössä