Kumpi on sinusta parempi vaihtoehto lasten kannalta?

[Kyy]

Tilanne A:

Perhe, jossa toinen vanhempi on lasten kaveri, mutta ei osaa oikein olla kunnolla vanhempi ja siksi hieman turvaton vanhempi lapsille. Toinen ei osaa olla kaveri, mutta on kyllä turvallinen vanhempi ja lapset voivat luottaa hänen olevan aina paikalla heitä varten.

Tilanne B:

Lapset vain yhden turvallisen vanhemman kanssa. Eli siis yh-perhe, jossa vanhempi ei ole ns. kaveri, mutta turvallinen ja aina läsnä. Siis tuo turvaton vanhempi jäisi perheen arjesta pois. Lasten ei tarvitsisi pelätä huutoa kotonaan.


Itse olen kovasti pohtinut tätä, että onko se aina kuitenkin parempi, että perheessä on molemmat vanhemmat, vai voisiko yhden kanssa olla joskus se parempi vaihtoehto lapsille. Siis jos kyseessä ei ole mikään väkivaltaisuus tai muuten uhka lapsille. Ainoastaan perusturvallisuuden tunne toisen vanhemman kanssa puuttuu, johtuen siitä ettei toinen osaa olla vanhempi.

 

[tyyyne]

apua mistä pääsen aloittamaan uuden jutun? kun tahtoisin tietää minkä verran vauva juo maitoa kerralla. nyt kun on tutteli eikä tissi...

 

[edelliselle]

paina tuosta uusi keskutelu niin voi aloittaa uuden jutun.

ja ap:lle sanoisin että riippuu lasten iästä, mutta kallistuisin a vaihtoehtoon.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mitä erityistä huonoa on A:ssa verrattuna B:hen? Minusta siinä on enemmän samassa paketissa, joten A siksi.

 

[Ninni]

Valitsisin A.Mitä huonoa siinä on jos on erilaiset vanhemmat?Ei kaikki tarvitse olla niin täydellistä.Aika huono syy otta ero.

 

[Ceccu]

Luin sun profiilin ja taidat olla aika musta-valkoinen tyyppi?Ei elämä mene niin.A vaihtoehto ihan hyvä.

 

[vieras]

Tilanne A on noista parempi noilla parametreilla.

 

[marja]

Taidat olla itse tuo parempi kaikkeen kykenevä vaihtoehto. Oletkos ajatellut, että tuo kuulosti aikas omahyväiseltä ja ehkä hieman puolueelliseltakin tuo oma arviosi itsestäsi ja miehestäsi vanhempina...

 

[A]

vaihtoehto A ehdottomasti!

 

[mökrö]

A vaihtoehtoon kallistun minäkin.

 

[hmm]

Tilanne A:

Perhe, jossa toinen vanhempi on lasten kaveri, mutta ei osaa oikein olla kunnolla vanhempi ja siksi hieman turvaton vanhempi lapsille. Toinen ei osaa olla kaveri, mutta on kyllä turvallinen vanhempi ja lapset voivat luottaa hänen olevan aina paikalla heitä varten.

Tilanne B:

Lapset vain yhden turvallisen vanhemman kanssa. Eli siis yh-perhe, jossa vanhempi ei ole ns. kaveri, mutta turvallinen ja aina läsnä. Siis tuo turvaton vanhempi jäisi perheen arjesta pois. Lasten ei tarvitsisi pelätä huutoa kotonaan.


Itse olen kovasti pohtinut tätä, että onko se aina kuitenkin parempi, että perheessä on molemmat vanhemmat, vai voisiko yhden kanssa olla joskus se parempi vaihtoehto lapsille. Siis jos kyseessä ei ole mikään väkivaltaisuus tai muuten uhka lapsille. Ainoastaan perusturvallisuuden tunne toisen vanhemman kanssa puuttuu, johtuen siitä ettei toinen osaa olla vanhempi.

vähän hämäävä kysymys.. vaihtoehto A:ssa puhutaan vain kaverivanhemmuudesta, B:ssä taas huutamisesta?

Riippuu mielestäni siitä, kuinka paljon tuo "turvaton" vanhempi on vaikuttamassa lasten arkeen, saako siis usein jotain raivareita, onko kovin rajaton yms. Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että monessakin tapauksessa yksi turvallinen vanhempi on parempi vaihtoehto.

Lapsi pärjää "ongelmallisesta" vanhemmasta huolimatta, jos kotoa löytyy myös se turvallinen osapuoli, jos siis toinen vanhempi tilanteesta huolimatta jaksaa ja kykenee pitämään turvallisuutta yllä.

 

[Kyy]

Tämä oli siis ihan yleistä pohdiskelua, tosin hieman myös omaan tilanteeseen viittaavaa. Joku sanoi, että taidan olla hieman mustavalkoinen tyyppi, se voi pitää osittain paikkansakin. En nyt ole siis mitään eroa pohtimassa vaan yleisesti tilannetta, että mikä loppujen lopuksi on lapselle parhaaksi?

Eli kun täälläkin usein toitotetaan, että ydinperhe on tärkein ja yh vaihtoehto lapselle ihan kamala. Onko se oikeasti niin kamala?

 

[vieras]

Tämä oli siis ihan yleistä pohdiskelua, tosin hieman myös omaan tilanteeseen viittaavaa. Joku sanoi, että taidan olla hieman mustavalkoinen tyyppi, se voi pitää osittain paikkansakin. En nyt ole siis mitään eroa pohtimassa vaan yleisesti tilannetta, että mikä loppujen lopuksi on lapselle parhaaksi?

Eli kun täälläkin usein toitotetaan, että ydinperhe on tärkein ja yh vaihtoehto lapselle ihan kamala. Onko se oikeasti niin kamala?

Ei se täysin kamala ole. Eli jos puoliso kuolee niin ei ole mikään pakko ottaa uutta isäehdokasta. Mutta jos isä on elossa eikä ole vaarallinen niin kyllä hänen tulisi osallistua lapsen elämään. Ero on hyvä vaihtoehto pettämisissä ja pahoinpitelyissä. Mutta jos on vain kylästytty toisiin, niin ero ei ole oikea ratkaisu.

 

[vieras]

Tämä oli siis ihan yleistä pohdiskelua, tosin hieman myös omaan tilanteeseen viittaavaa. Joku sanoi, että taidan olla hieman mustavalkoinen tyyppi, se voi pitää osittain paikkansakin. En nyt ole siis mitään eroa pohtimassa vaan yleisesti tilannetta, että mikä loppujen lopuksi on lapselle parhaaksi?

Eli kun täälläkin usein toitotetaan, että ydinperhe on tärkein ja yh vaihtoehto lapselle ihan kamala. Onko se oikeasti niin kamala?

Ei se täysin kamala ole. Eli jos puoliso kuolee niin ei ole mikään pakko ottaa uutta isäehdokasta. Mutta jos isä on elossa eikä ole vaarallinen niin kyllä hänen tulisi osallistua lapsen elämään. Ero on hyvä vaihtoehto pettämisissä ja pahoinpitelyissä. Mutta jos on vain kylästytty toisiin, niin ero ei ole oikea ratkaisu.

Ja vielä lisään, että tuohon väliin mahtuu paljon tapauksia joissa pitää käyttää omaa harkintaa...

 

[Kyy]

Lapsi pärjää "ongelmallisesta" vanhemmasta huolimatta, jos kotoa löytyy myös se turvallinen osapuoli, jos siis toinen vanhempi tilanteesta huolimatta jaksaa ja kykenee pitämään turvallisuutta yllä.

Eli siis vanhempi, joka ei osaa olla vanhempi ei tee hallaa lapsen perusturvallisuuden tunteelle, jos toinen hoitaa sen puolen? Entä pitääkö toisen sitten puuttua tilanteeseen, joka on päällä lapsella ja toisella vanhemmalla? Joka periaatteessa pitäisi heidän pystyä keskenäänkin hoitamaan, mutta tilanne ei vain raukea?

 

[Lentokala]

Kyllä mä kallistuisin A:han.
Voin kuvitella moniakin peheitä joissa on näin.Tiedänkin sellaisia.
Eikä se "kaverivanhempi" aina ole isä,haahuilevia äitejäkin on.

On tilanteita, joiss yh on varmasti ydinperhettä parempi, mutta ei toi ap tilanne
vielä mitenkään pahalta kuullosta.

 

[hmm]

Lapsi pärjää "ongelmallisesta" vanhemmasta huolimatta, jos kotoa löytyy myös se turvallinen osapuoli, jos siis toinen vanhempi tilanteesta huolimatta jaksaa ja kykenee pitämään turvallisuutta yllä.

Eli siis vanhempi, joka ei osaa olla vanhempi ei tee hallaa lapsen perusturvallisuuden tunteelle, jos toinen hoitaa sen puolen? Entä pitääkö toisen sitten puuttua tilanteeseen, joka on päällä lapsella ja toisella vanhemmalla? Joka periaatteessa pitäisi heidän pystyä keskenäänkin hoitamaan, mutta tilanne ei vain raukea?

esim mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman lapsi pärjää, jos hänellä on toinen turvallinen vanhempi josta saa "mallin" ja perusturvan. l

vaikeaa rajanvetoahan tuo on, että pitääkö puuttua, ja millaisessa tilanteessa. jos joku lasta vahingoittava käyttäytymismalli on toistuvaa, niin itse ehdottomasti puuttuisin. vaaranahan tuossa on varmaan se, että perhe jakautuu kahteen porukkaan. on siis myös asia erikseen, miten se puuttuminen tehdään. jos ei ole kyseessä mikään välitön vaara, niin missään nimessä en kävelisi toisen vanhemman yli, vaan keskustelisin hänen kanssaan tilanteesta kaksin.

 

[Kyy]

Lapsi pärjää "ongelmallisesta" vanhemmasta huolimatta, jos kotoa löytyy myös se turvallinen osapuoli, jos siis toinen vanhempi tilanteesta huolimatta jaksaa ja kykenee pitämään turvallisuutta yllä.

Eli siis vanhempi, joka ei osaa olla vanhempi ei tee hallaa lapsen perusturvallisuuden tunteelle, jos toinen hoitaa sen puolen? Entä pitääkö toisen sitten puuttua tilanteeseen, joka on päällä lapsella ja toisella vanhemmalla? Joka periaatteessa pitäisi heidän pystyä keskenäänkin hoitamaan, mutta tilanne ei vain raukea?

esim mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman lapsi pärjää, jos hänellä on toinen turvallinen vanhempi josta saa "mallin" ja perusturvan. l

vaikeaa rajanvetoahan tuo on, että pitääkö puuttua, ja millaisessa tilanteessa. jos joku lasta vahingoittava käyttäytymismalli on toistuvaa, niin itse ehdottomasti puuttuisin. vaaranahan tuossa on varmaan se, että perhe jakautuu kahteen porukkaan. on siis myös asia erikseen, miten se puuttuminen tehdään. jos ei ole kyseessä mikään välitön vaara, niin missään nimessä en kävelisi toisen vanhemman yli, vaan keskustelisin hänen kanssaan tilanteesta kaksin.

Kiitos sinulle! Kiva saada vähän tukea täältä vaikka niin herkästi täällä saakin riidan aikaan asiasta kuin asiata.