Kumppanin lapsi ärsyttää! Mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aikuinen pysyttelee tietysti "aikuisena" ja tuputtaa lapselle jäätelöä käyttäytyi lapsi miten tahansa?

Esimerkkikeskustelu:
Lapsi: "Äiti on kakkapää"
Äiti: "Äiti ei tykkää että äitiä sanotaan kakkapääksi, mutta tässä sinulle kuitenkin jäätelö"
Lapsi: "Tyhmä jäätelö, kakkapää äiti" *lapsi heittää jäätelön maahan*
Äiti: "Sinulla taitaa olla paha mieli, odotas kun äiti hakee sinulle uuden jäätelön. Haluatko suklaa- vai mansikkajäätelön?"

Mahdoitko nyt hypätä sen anteeksi pyytämisen ja sopimisen ylitse kokonaan?

Sulla on selvästi itsellä nyt joku halu vääntää ja riidellä. Mutta ehkäpä sinäkin voisit yrittää kasvaa ja mennä vaikka nukkumaan. Mitään järkevää et kuitenkaan saa esiin. Ja jos vaan seuraa kaipaat, nii sitä löytyy varmasti muualtakin.
 
Mutta se lapsi voi alkaa käyttäytymään paremmin jos opetat ettei niin saa tehdä, kerrot mitä tunteita haukkuminen toisessa aiheuttaa, opetat pyytämään anteeksi, halaatte ja syötte yhdessä ne jätskit sen jälkeen.
Ei se lapsi pelkällä rankaisemallakaan ainakaan paremmaksi muutu.

Tai jos se lapsi sillä kertaa jää ilman jätskiä, niin on hän siltikin ansainnut varauksetonta läheisyyttä ja hellyyttä loppupäivänä. Sitä on olla vanhempi. Olla aikuinen. Ei voi jäädä mököttää ja pitää mykkäkoulua loppu päivänä.

Nyt tuntuu siltä, että aliarvioit lapsen käsityskykyä pahasti. Jos lapsi systemaattisesti kiusaa aikuista mm. jatkuvalla haukkumisella, niin aika erikoista on olettaa, ettei hän tietäisi kiusaamisen aiheuttavan aikuiselle pahaa mieltä. Toisin sanoen sen kertominen lapselle, että kiusaaminen ei tunnu aikuisesta hyvältä ei lopeta kiusaamista vaan lähinnä tarjoaa lapselle mahdollisuuden todeta onnistuneensa siinä mitä tavoittelikin.

Ja entä anteeksipyyntö sitten? Kun lapsella ei ole mitään syytä siihen mennessä julkituotujen seikkojen perusteella katua käytöstään, niin miksi ihmeessä hän pyytäisi anteeksi?
 
Alle 4v on vielä kovin pieni. On menettänyt äitinsä ja vaikkei häntä muistakaan, tajuaa kyllä, että häneltä puuttuu jotain, mitä melkein kaikilla muilla on. Todennäköisesti tajuaa tämän parhaiten juurikin kun on aapeen seurassa. Näkee, että aapeen lapsilla on jotain, mitä hänellä ei. Ja kenties pelkää menettävänsä aapeen, jos uskaltaa kiintyä häneen. Tietenkin lapsi myös vaistoaa, jos hänestä ei pidetä.
Ymmärrän aapeen turhautumisen, mutta tuo pieni lapsi kaipaa vain turvallista ja pysyvää rakkautta. Jos aapeesta tuntuu, että ei pysty sitä lapselle antamaan, on parempi väistyä tässä vaiheessa ja antaa miehen ehkä löytää puoliso, joka pystyy olemaan äiti toisen lapselle. Enkä tarkoita tätä aapeelle moitteena, mutta lapsen paras ennen kaikkea.
 
Nyt tuntuu siltä, että aliarvioit lapsen käsityskykyä pahasti. Jos lapsi systemaattisesti kiusaa aikuista mm. jatkuvalla haukkumisella, niin aika erikoista on olettaa, ettei hän tietäisi kiusaamisen aiheuttavan aikuiselle pahaa mieltä. Toisin sanoen sen kertominen lapselle, että kiusaaminen ei tunnu aikuisesta hyvältä ei lopeta kiusaamista vaan lähinnä tarjoaa lapselle mahdollisuuden todeta onnistuneensa siinä mitä tavoittelikin.

Ja entä anteeksipyyntö sitten? Kun lapsella ei ole mitään syytä siihen mennessä julkituotujen seikkojen perusteella katua käytöstään, niin miksi ihmeessä hän pyytäisi anteeksi?

Aliarvioiva keskustelu johtui vain tuosta yhdestä keskenkasvuisesta joka haluaa pakkosyöttää lapselle jäätelöä
 
Sinä olet se klassinen paha äitipuoli. Ehkä isä on lukenut pojalle hyviä vanhan ajan satuja, joista useissa tuo äitipuolen luonne kuvaillaan tarkasti.

maleficent.jpg
 
Voihan lapsen lukita komeroon jos se alkaa käydä hermoille. Itse kun löysin uuden miehen niin otin heti tiukan linjan lapsipuolten suhteen. Jos lapsi ei pidä suutaan kiinni ja tottele niin se joutuu armotta eteisen komeroon joka meillä tunnetaan nimellä karsseri. Yleensä ei enää nykyään tarvitse kuin kysyä, että "pysyykö suu ummessa vai menetkö karsseriin?" että saa halutun lopputuloksen.
 
Oletko puhunut tämän nelivuotiaan kanssa? Omat lapset laitat vaikka nukkumaan/hoitoon ja keskustelette lapsen isän ja lapsen kanssa ilman häiriöitä rauhallisesti, että mistä asiat johtuvat, haluaisitte elää yhdessä, ja että rakastat pientä, vaikka hän kiukuttelisi kuinka? Äitinsä menettänyt nelivuotias on varmasti fiksu lapsi, elämän pakosta kasvanut isommaksi kuin ehkä oma vanhempi lapsesi, ja kiukuttelee/uhmaa sitä, joka voi viedä sen 'ainoan vanhemman'. Voi kokeilla hakea ammattiapua myös, perheneuvolasta saisi varmasti apua tällaisessa tilanteessa. Ja viettäkää aikaa vähän yhdessä isänä, äitinä ja lapsena ilman muita tulevia sisaruksia (samoin myös toisinpäin). Nämä vaatii aikaa..
 

Similar threads

Yhteistyössä