I
ihan pihalla
Vieras
Miehelläni on 13v poika ja hieman nuorempi tyttö edellisestä suhteesta ja he asuvat äidillään.
He ovat eronneet jo vuosia ennen kuin minä tapasin mieheni neljä vuotta sitten.
Poika on aina ollut hiljainen ja vetäytyvä ja ihan rehellisesti sanoen hänellä tuntuu olevan peliriippuvuus tietokoneeseen sekä pelikonsoleihin. Poika on saanut kotonaan pelata rajattomasti ja aina myös k18 pelejä. Viime aikoina on äitinsä yrittänyt rajoittaa pelaamista mutta kuulema sitten poika ei tee muuta kun itkee.
Kotona ei ehkä kaikki ole ihan niin hyvin kuin voisi olla, äiti on omasta tahdostaan työtön ja paljon poissa kotoa, jolloin lapset ovat keskenään ja ruokavalio muodostuu lähinnä lihapiirakoista. Silti kuvittelisin että äiti yrittää parhaansa, oman jaksamisensa puitteissa.
Nyt ennen joulua pojan äiti soitti miehelleni aamulla ja kertoi että poika ei käy koulussa, ei ole kuulema käynyt viikkoihin. Mieheni lähti viemään poikaa kouluun ja lainasimme hänelle jopa toisen automme viikoksi että veisi pojan kouluun sillä. Äiti yritti setviä asioita open kanssa mutta nyt joululoman jälkeen sama homma jatkuu, poika ei mene kouluun. Syyksi hän sanoo että on mälsää eikä koulussa tarvi käydä.
Olen patistanut miestäni puuttumaan asiaan kovalla kädellä, sillä hän ja pojan äiti ovat vastuussa siitä jos poika tieten tahtoen tuhoaa tulevaisuuttaan. Itsekin äitinä en näe edes miten on mahdollista ettei lasta saa laitettua kouluun??
Minua ärsyttää suunnattomasti se että mieheni lepsuilee pojan suhteen vaikka hän selkeästikin kärsii siitä että poika tekee tuollaista. Minun lapsiani mies kasvattaa ihan mallikkaasti ja puuttuu jämerästi jos puututtavaa on. Omien muksujensa kohdalla vaan on toisin, syyksi on sanonut ettei halua pilata välejään heidän kanssa.
Tulikin paljon tekstiä ja harhauduin itse kysymyksestä: voinko minä äitipuolena puuttua asiaan ja jos, niin miten. Vaiko pitäisikö minun pitää vaan suuni supussa?
Olen jo uhannut miestäni että otan yhteyttä lastenvalvojaan jos he eivät itse valvo lapsensa etuja mutta niin pitkälle en tietysti tahtoisi mennä. Kyse on kuitenkin heidän lapsestaan, vaikka poika on minullekin rakas.
He ovat eronneet jo vuosia ennen kuin minä tapasin mieheni neljä vuotta sitten.
Poika on aina ollut hiljainen ja vetäytyvä ja ihan rehellisesti sanoen hänellä tuntuu olevan peliriippuvuus tietokoneeseen sekä pelikonsoleihin. Poika on saanut kotonaan pelata rajattomasti ja aina myös k18 pelejä. Viime aikoina on äitinsä yrittänyt rajoittaa pelaamista mutta kuulema sitten poika ei tee muuta kun itkee.
Kotona ei ehkä kaikki ole ihan niin hyvin kuin voisi olla, äiti on omasta tahdostaan työtön ja paljon poissa kotoa, jolloin lapset ovat keskenään ja ruokavalio muodostuu lähinnä lihapiirakoista. Silti kuvittelisin että äiti yrittää parhaansa, oman jaksamisensa puitteissa.
Nyt ennen joulua pojan äiti soitti miehelleni aamulla ja kertoi että poika ei käy koulussa, ei ole kuulema käynyt viikkoihin. Mieheni lähti viemään poikaa kouluun ja lainasimme hänelle jopa toisen automme viikoksi että veisi pojan kouluun sillä. Äiti yritti setviä asioita open kanssa mutta nyt joululoman jälkeen sama homma jatkuu, poika ei mene kouluun. Syyksi hän sanoo että on mälsää eikä koulussa tarvi käydä.
Olen patistanut miestäni puuttumaan asiaan kovalla kädellä, sillä hän ja pojan äiti ovat vastuussa siitä jos poika tieten tahtoen tuhoaa tulevaisuuttaan. Itsekin äitinä en näe edes miten on mahdollista ettei lasta saa laitettua kouluun??
Minua ärsyttää suunnattomasti se että mieheni lepsuilee pojan suhteen vaikka hän selkeästikin kärsii siitä että poika tekee tuollaista. Minun lapsiani mies kasvattaa ihan mallikkaasti ja puuttuu jämerästi jos puututtavaa on. Omien muksujensa kohdalla vaan on toisin, syyksi on sanonut ettei halua pilata välejään heidän kanssa.
Tulikin paljon tekstiä ja harhauduin itse kysymyksestä: voinko minä äitipuolena puuttua asiaan ja jos, niin miten. Vaiko pitäisikö minun pitää vaan suuni supussa?
Olen jo uhannut miestäni että otan yhteyttä lastenvalvojaan jos he eivät itse valvo lapsensa etuja mutta niin pitkälle en tietysti tahtoisi mennä. Kyse on kuitenkin heidän lapsestaan, vaikka poika on minullekin rakas.
