R
rakkaudesta lapseen
Vieras
Kun täällä nyt puhutaan työstä ja rahasta niin minäkin ajattelin avautua 
Meillä on yksi lapsista toisella luokalla ja hänellä on lievä käytöshäiriö. Kuitenkaan emme ole saaneet ns. mustaa valkoiselle asiasta vaan asiaa tutkitaan perheneuvolan kautta. Eli siis etsimme keinoja miten helpottaa lapsen oloa mm. koulussa. Enkä siis saa mitään omaishoitajan tukea.
Meille myös muita lapsia. En saa enää kotihoidontukea. (hölmöä muuten tuo, sillä vaikka nuorin lapsista onkin jo yli 3v niin ihan samalla tavallahan tässä kotia hoidetaan. Pilkun viilausta
)
No mutta siis, asiaan. Tämä meidän koululaisemme tilanne on kuitenkin sellainen että jo perheneuvolastakin on sanottu että lapselle on hyväksi se että olen kotona ottamassa häntä vastaan koulusta ja että hänellä on koko ajan se joku aikuinen tukena. Toki hän käy kavereiden luona ja kirjastossa yksinkin, mutta siis tiedostaa sen että olen aina tavoitettavissa.
Näin olemme miehenkin kanssa asiaa ajatelleet että on hyväksi että olen kotona.
Lapsi saisi mennä koulusta myös ip-kerhoon milloin haluaa, vaikka joka päivä mutta hän ei halua sinne mennä. Yhtenä päivänä viikossa hänen on sinne mentävä ja odotettava että menen häntä hakemaan. Tämä siis perheneuvolan toive, he ovat sitten yhteydessä ip-kerhon aikuisiin ja kyselevät heiltä kuinka lapsi siellä käyttäytyy. Yleensä samalla tavalla kuin koulussakin > ei tykkää olla siellä joten vääntöä riittää.
Nyt sitten kun minun tekisi jo mieli ihan oikeasti lähteä töihin tai kouluun niin tuntuukin sille että minun on pakko olla kotona. Toki olen kotona, rakkaudesta lastani kohtaan MUTTA tätä ei todellakaan monet ymmärrä.
Monet ajattelee että elän mieheni siivellä ja olen vain laiska kun en mene töihin. Tuleehan sitä usein valiteltua kun saa senttejä venyttää ja odotellaan aina sitä miehen palkkapäivää ja lapsilisiä, mutta tämä kaikki todellakin vain ja ainoastaan lapsemme takia.
Tämä tilanne on vienyt myös siihen ettei minulla ole rahaa käydä edes jumpassa, uimassa tai missään harrastuksessa mikä maksaa.
Onneksi on myös ilmaisia harrastuksia kuten lenkkeily
Nyt kysyisinkin tässä samaan sormien näpyttelyyn että mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Mikä voisi olla erimerkiksi sellainen lisätienesti millä saisimme taloutemme paremmaksi? Ei kiitos mitään tupperia tai vastaavaa kotimyynti esittely hommaa, olen todella ujo :/ Jotain mitä voisin tehdä kotoa käsin.
Voi olla että olen vielä vuoden päivät kotona, aika näyttää. Nyt on kuitenkin tärkeää että saamme lapsen viihtymään koulussa ja että hän osaisi olla oma aurinkoinen itsensä myös siellä koulussa kuten kotona. Että hän saisi rohkeutta nostaa päänsä ylpeänä ylös eikä vetäytyä kuoreensa kuin kilpikonna kun vähänkin tulee vastaan jotain mistä hän ei pidä.
Tulipas sekalainen selostus. Ja pointti oli?????? En tiedä
Halusin vain avautua meidän perheen tilanteesta ja kysäistä pari kysymystä. Kai minä pohjustin vain kysymyksiäni ettei heti aleta paasaamaan että "mene akka töihin" 
Kiitos!
Meillä on yksi lapsista toisella luokalla ja hänellä on lievä käytöshäiriö. Kuitenkaan emme ole saaneet ns. mustaa valkoiselle asiasta vaan asiaa tutkitaan perheneuvolan kautta. Eli siis etsimme keinoja miten helpottaa lapsen oloa mm. koulussa. Enkä siis saa mitään omaishoitajan tukea.
Meille myös muita lapsia. En saa enää kotihoidontukea. (hölmöä muuten tuo, sillä vaikka nuorin lapsista onkin jo yli 3v niin ihan samalla tavallahan tässä kotia hoidetaan. Pilkun viilausta
No mutta siis, asiaan. Tämä meidän koululaisemme tilanne on kuitenkin sellainen että jo perheneuvolastakin on sanottu että lapselle on hyväksi se että olen kotona ottamassa häntä vastaan koulusta ja että hänellä on koko ajan se joku aikuinen tukena. Toki hän käy kavereiden luona ja kirjastossa yksinkin, mutta siis tiedostaa sen että olen aina tavoitettavissa.
Näin olemme miehenkin kanssa asiaa ajatelleet että on hyväksi että olen kotona.
Lapsi saisi mennä koulusta myös ip-kerhoon milloin haluaa, vaikka joka päivä mutta hän ei halua sinne mennä. Yhtenä päivänä viikossa hänen on sinne mentävä ja odotettava että menen häntä hakemaan. Tämä siis perheneuvolan toive, he ovat sitten yhteydessä ip-kerhon aikuisiin ja kyselevät heiltä kuinka lapsi siellä käyttäytyy. Yleensä samalla tavalla kuin koulussakin > ei tykkää olla siellä joten vääntöä riittää.
Nyt sitten kun minun tekisi jo mieli ihan oikeasti lähteä töihin tai kouluun niin tuntuukin sille että minun on pakko olla kotona. Toki olen kotona, rakkaudesta lastani kohtaan MUTTA tätä ei todellakaan monet ymmärrä.
Monet ajattelee että elän mieheni siivellä ja olen vain laiska kun en mene töihin. Tuleehan sitä usein valiteltua kun saa senttejä venyttää ja odotellaan aina sitä miehen palkkapäivää ja lapsilisiä, mutta tämä kaikki todellakin vain ja ainoastaan lapsemme takia.
Tämä tilanne on vienyt myös siihen ettei minulla ole rahaa käydä edes jumpassa, uimassa tai missään harrastuksessa mikä maksaa.
Onneksi on myös ilmaisia harrastuksia kuten lenkkeily
Nyt kysyisinkin tässä samaan sormien näpyttelyyn että mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Mikä voisi olla erimerkiksi sellainen lisätienesti millä saisimme taloutemme paremmaksi? Ei kiitos mitään tupperia tai vastaavaa kotimyynti esittely hommaa, olen todella ujo :/ Jotain mitä voisin tehdä kotoa käsin.
Voi olla että olen vielä vuoden päivät kotona, aika näyttää. Nyt on kuitenkin tärkeää että saamme lapsen viihtymään koulussa ja että hän osaisi olla oma aurinkoinen itsensä myös siellä koulussa kuten kotona. Että hän saisi rohkeutta nostaa päänsä ylpeänä ylös eikä vetäytyä kuoreensa kuin kilpikonna kun vähänkin tulee vastaan jotain mistä hän ei pidä.
Tulipas sekalainen selostus. Ja pointti oli?????? En tiedä
Kiitos!