Kun äiti nukahtaa rinnalle :) -vinkkejä?

[uninen äippä]

Ongelmana mulla siis se, että öisin viisiviikkoista vauvaa syöttäessä nukahdan lähes aina itsekin. Vauva nukkuu ensimmäiseen syöttöön asti omassa sängyssään, mutta sit kun siirrän vauvan mun viereen syömään, niin havahdun joskus monen tunnin päästä hereille vauva yhä kainalossa -olen siis nukahtanut. En haluaisi nukuttaa vauvaa vieressä kun meillä on kissoja jotka saattavat hypätä sängylle jos eivät tajua vauvan olevan siinä, ja muutenkin pelkään pyörähtäväni vauvan päälle tai tukahduttavani hänet peitolla tms.

Yritin imettää vauvaa öisinkin istualtani, mutta kun meinasin nukahtaa myös siihen niin ajattelin että on kuitenkin turvallisempaa että nukahdan vauva vieressä kyljelleni sänkyyn kuin vauva sylissä istualtani. Nyt kaipailisin siis vinkkejä: miten muut olette saaneet itsenne pysymään hereillä imettäessä?

 

[Sun peloista...]

Mulla ei ole vastauksia siihen, miten pysyisit itse hereillä imetyksen ajan, koska mun mielestä se ei ole tarpeellista.

Mun mielestä ainut ongelma on ehkä kissat. Ei se, että vauva nukkuu vieressäsi. Ihan aiheettomasti pelkäät, että menet vauvan päälle. Se on mahdotonta, mikäli olet normaali terve aikuinen, etkä käytä alkoholia tai unilääkkeitä. Eikös ne kissat yhtä lailla pääse sinne vauvan sänkyyn kuin siihen sun kainaloon, missä vauva on?

Eikö olisi turvallisinta estää kissoilta pääsy kokonaan makuuhuoneeseenne yön ajaksi?

Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu.

Lue lisää täältä: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

 

[Kier]

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu.

Entäs isä? Ja vaikkei kierähtäisi, niin huitaisee vaikka kyynärpäällä? Vai pitääkö vauva pitää aina reunan puolella sängyssä (ja syöttää vain yhdestä tissistä)? Tyhmiä kysymyksiä varmaan, mutta vastaisko joku silti.

 

[kyynärpäällä päähän]

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu.

Entäs isä? Ja vaikkei kierähtäisi, niin huitaisee vaikka kyynärpäällä? Vai pitääkö vauva pitää aina reunan puolella sängyssä (ja syöttää vain yhdestä tissistä)? Tyhmiä kysymyksiä varmaan, mutta vastaisko joku silti.

No ensinnäkin, meistä minä olen se jota enemmän "pelkään", että teen vauvalle jotain unissani. Vaikka kuinka väitetään, että terve, raitis äiti ei vauvaansa vahingoita unissaan niin enpä tiedä. Itse nimittäin nukun sitä levottomammin mitä väsyneempi olen. Yhtenä yönä heräsin siihen, että olin unissani siirtänyt tyynyn vauvan päälle. Ihan olin selvinpäin jne. Mutta ihan äärettömän väsynyt. Mitään vaaratilannetta ei siitä vielä ehtinyt tulla mutta sen jälkeen on vauva pysynyt visusti omassa sängyssään imetysten välillä. Ja tulee pysymäänkin. Todistetusti harrastan unissaan kävelyäkin öinä, jolloin olen todella väsynyt.

Yhtenä yönä heräsin myös siihen, että mies kopsautti lujaa kyynärpäällään minua päähän unissaan kääntäessään kylkeään. Kiitin luojaa myös siinä tilanteessa, että vauva ei sattunut olemaan välissä. Sillä se kyynärpää olisi osunut nimenomaan vauvan päähän silloin. Että meille tämä perhepeti ei ole ehkä se kaikista turvallisin vaihtoehto. Ja väitän, että kyllä niitä vaaratilanteita on varmasti muissakin perheissä. Niitä ei vain huomata ja/tai niistä puhuta.

 

[Kirsi09]

Joo meillä ei kans perhepetistä tulisi mitään-mies ei nimittäin huomaisi, jos retkottaisikin vauvan päällä koska nukkuu niin sikeästi. Ja välillä se herää kesken yötä juttelemaan unissaan ja yleensä "syöksyy" ylös sängystä ainakin istualteen niin että minä oikein säikähdän. Onneks noita tilanteita ei kuitenkaan hirmu usein ole. Ja vaikka kuinka raitis enkä univelkainen oliskaan niin silti olen lyönyt vauvaa kerran kyynärpäällä päähän (onneks ei kauheen kovasti kuitenkaan!) kun siis alkuaikoina nukuin joskus aamuisin vauvan kanssa sängyllä vierekkäin. Eli meillä nukuttu yöt ihan alusta asti omassa sängyssä ja meillä se vaan sattuu olemaan turvallisempaa kuin vieressä nukkuminen.

Yöllä kun imetän otan vauvan viereen ja sitten se imee jonkun 5 minuuttia ja laitan takaisin omaan sänkyyn kun ei enää jaksa syödä ja nukahtaa tissiin. Mut sillon kun vauva oli ihan pieni ja söi vielä puoli tuntia tai kauemminkin öisin kerralla, menin vauvan kanssa olohuoneeseen, laitoin telkkarin päälle ja katoin töllöö sen aikaa kun vauva sylissä söi. Jotenkin siinä sit ei ollut niin pökkyrässä kuin silloin jos syötti sängyllä. Mut onhan se tietty hankalampaa ruveta siirtymään vauvan kanssa olkkariin ja ite ei oo sit enää ehkä niin väsynyt syötön jälkeen eikä ehkä saa niin hyvin unta?

 

[Tuttua on...]

Mulla on aika lailla sama juttu. Olen joskus havahtunut siihen, että olen nukahtanut istualleni vauva sylissä. Olen myös kerran laittanut tyynyn vauvan päälle, kun olen nukkunut vauva vieressäni (selvinpäin). Parhaiten mä pysyn hereillä, kun katson telkkaria. Otan digiboxille sellaisia ohjelmia, jotka kiinnostavat, muttei kuitenkaan haittaa, jos jää kesken (mulla toimii esim csi tai jotkut leffat). Sitten katselen yöllä telkkarista aina vähän kerrallaan ja jatkan seuraavana yönä, Jos olen ihan älyttömän väsynyt, niin olen kyllä välillä nukkunut lapsen kanssa, vaikka riskinsä siinä tietty on.

 

[etukäteen..]

pelkäsin, että en todellakaan voi nukkua vauvan vieressä. Mutta sairaalassa synnytyksen jälkeen olin niin heikko, etten olisi vauvaa uskaltanut itse nostaa syömään viereeni. Hoitajat sitten nostivat vauvan viereeni ja vakuuttivat, että siinä sillä on paras olla. Tämän jälkeen vauva sitten nukkuikin vieressä seuraavat n.3kk, ja nukahdin usein yöllä syöttäessäni, enkä nähnyt siinä mitään ongelmaa. Jotenkin sitä kyllä vaistosi, että vauva on vieressä.

 

[niin ja...]

jos miehen unista liikehdintää pelkää, voihan vauvaa pitää oman reunan puolella (esim. jos sänky on seinässä kiinni tai niin iso, että vauvalle jää kunnolla tilaa eikä pääse putoamaan) ja silti syöttää molemmista tisseistä kun kääntää vaan ylävartaloaan niin, että se ylempikin tissi pääsee käyttöön. Itse teen näin kun vauvaa imetän yöllä, vaikka meillä omassa sängyssään nukkuukin, mutta nosta sen aina siihen samalle puolelle.

 

[Yönukkuja]

On vauvan kanssa nukkumisessa riskinsä, enkä haluaisi lapsen kanssa nukkua. Mutta se on ainoa keino, miten koko perhe saa riittävästi unta. Otan aina heränneen lapsen viereeni, johon hän nukahtaa heti, ja siirrän sit omaan sänkyyn. Mutta nyt olen alkanut nukahtamaan itsekin, ja herään vasta joskus parin tunnin päästä. Se on tosi huolestuttavaa. Kun lapsi oli pieni, pakotin itseni olemaan hereillä kun hän heräsi,mentiin toiseen huoneeseen ja pistin kuulokkeista musiikkia jne, mut multa meinas loppua voimat siihen valvomiseen.

Riskejä lapsen kanssa on ainakin seuraavat:

- lapsi tukehtuu tyynyyn tai peittoon
- lapseen mäjähtää käsi tai lapsen hennot jalat ja kädet jää toisen vanhemman alle
- äiti pitää käsivartta lapsen rintakehällä rauhoittaakseen, mut nukahtaa ja käsi jää painamaan pientä lasta
- lapsi herää, mut vanhemmat ei herää. Lapsi liikkuu sängyn laidalle ja putoaa sängystä, tai vetää yöpöydältä ym, päälleen tai lattialle tavaraa

Ei tästä ole kauaa, kun heräsi yksi yö kauhuissani ja vuorenvarmana siitä, että lapsella on joku hätä, koska en kuule hänen hengitystään. Ne pari sekuntia, kun etsin lasta viereltäni enkä löytänyt ja laitoin valot päälle, sai mut ihan vakuuttuneeksi, että seuraavaksi joudun soittamaan hätänumeroon. Vauvalla ei ollut mitään hätänä, hän oli vaan kierinyt kauemmas minusta, seinää vasten. Mut mulla jäi tuosta hirveä trauma. Mitä jos oikeasti herään joku yö siihen, että olen tappanut oman lapseni jättämällä hänet omaan sänkyyni? Siitä ei voi toipua, koskaan.

 

[istualtaan]

Mä imetin öisinkin istualtaan, jolloin nukahtamisen riski oli pienempi. Tosin huomasin monet kerrat "pilkkiväni" siinäkin, mutta ei siinä samalla tavalla nukahda kuin makuullaan. Sitten kun vauva ei enää syönyt (ts. nukahti tissille), nostin hänet takaisin omaan sänkyynsä.

 

[yösyöpön äiti]

Meidän vauva syö öisin 3-4 kertaa, joskus jopa useammin. Hän nukkuu minun ja sivuvaunupinniksen välissä, mies nukkuu seinän vieressä. Nyt kun ilmat on lämmenny, meillä on peittona pelkkä pussilakana ja vauvalla on useimmiten oma peitto. Lisäksi vauva nukkuu rintani korkeudella, tyynyni alapuolella. En todellakaan pelkää että tyynyni tai peittomme joutuisi vauvan kasvoille, tai että kierähtäisin hänen päälleen (jos vauva on päivällä vetänyt vaikka harson kasvoilleen niin hän herää siihen). Kun vauva yöllä alkaa liikkua levottomasti, siirryn miehen vierestä vauvan viereen (sänky 180cm leveä) ja saatan torkkua syötön ajan, toisaalta nyt 3,5kk iässä vauva syö muutamassa minuutissa minkä pysyn hereillä vaivatta, ja sitten siirryn takaisin. Vauva ei vielä liikuskele itse ja minä olen rauhallinen nukkuja, en pyöri tai liiku. Päivisin nukumme usein kainalokkain, "tissi suussa". Syvässäkin unessa tiedän mihin olen nukahtanut. Pidän käsiäni vauvan ympärillä ja on muuten maailman ihanin tunne nukkua sellaisen pikkuisen nyytin kanssa.. Luulen että nukkuisin yöllä levottomasti jos vauva olisi omassa sängyssä muualla kuin sivuvaunussa. Päivälläkään en pysty nukkumaan eri huoneessa tai vauvan nukkuessa ulkona.

Ja useimmiten syötän minäkin samalta puolelta, molemmat rinnat onnistuu kyllä. Joskus tuntuu että ylempi rinta on jopa helpompi syöttää kun alempi..

Jos pelkää kissojen hyppäävän vauvan päälle, kannattaa tosiaan estää kissojen pääsy makuuhuoneeseen. En usko että kissa ei huomaisi vauvaa, eri asia jos kissa sattuu olemaan päällänukkuvaa tyyppiä tai ei muuten ymmärrä varoa vauvaa. Usein kyllä lemmikit tajuavat ottaa vauvat vauvoina.

Miehillä tuntuu puuttuvan sama vaisto kuin äideillä on. Mutta eihän vauvan tarvitse miehen vieressä nukkuakaan.

Ja siis minä pysyn syötön ajan hereillä siksi, että nukumme yhdessä. Herään sellaisesta univaiheesta josta on helppo herätä, ja samalla tavalla saan helposti unta uudestaan. (Ennen vauvaa olin huono nukkumaan, mutta en enää!)

Jos tapaat nukahtaa syötölle, niin antaa mennä vaan.. kun vauva nukkuu aivan ihossa kiinni, ei häntä voi unohtaa, en usko ainakaan!!! Ja silloin muuten tietää koko ajan etteivät kissat ole lähellä.

 

[meidän kokemus ja vastausta edellisiin]

On vauvan kanssa nukkumisessa riskinsä, enkä haluaisi lapsen kanssa nukkua. Mutta se on ainoa keino, miten koko perhe saa riittävästi unta.

Riskejä lapsen kanssa on ainakin seuraavat:

- lapsi tukehtuu tyynyyn tai peittoon
- lapseen mäjähtää käsi tai lapsen hennot jalat ja kädet jää toisen vanhemman alle
- äiti pitää käsivartta lapsen rintakehällä rauhoittaakseen, mut nukahtaa ja käsi jää painamaan pientä lasta
- lapsi herää, mut vanhemmat ei herää. Lapsi liikkuu sängyn laidalle ja putoaa sängystä, tai vetää yöpöydältä ym, päälleen tai lattialle tavaraa

Kommentoisin tähän sun yksilöimiin vaaratekijöihin vastakommentit, perhepeti on siis turvallinen, kunhan se on tehty turvalliseksi. Itse asiassa vauvoja kuolee kätkytkuolemaan enemmän silloin, kun ne on eristetty yksin nukkumaan. Voidaan kysyä, kuinka turvallista on pienen vauvan nukkua yksin eristetttynä, jossa ei kuule toisista ihmisistä edes hengitystä. Vauvat rytmittävät omaa hengitystä muiden tahtiin, tämä on todettu ja siitä puhutaan jopa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulussa.

- lapsi tukehtuu tyynyyn tai peittoon
-> sängyssä äidillä on oma ohut peitto, ei mitään paksua täkkiä. Kesällä voi riittää pelkkä ohut pussilakanakin. Tyyny on äidin pään alla ja siinä se pysyy. Mitään muita irtotyynyjä, irtopeittoja tai muuta kamaa ei sänkyyn. Vauva on hyvä laittaa äidin pään viereen, ei vartalon viereen. Vauvalle ehdottomasti kapalo tai unipussi. Ei irtopeittoa vauvalle.

- lapseen mäjähtää käsi tai lapsen hennot jalat ja kädet jää toisen vanhemman alle
-> Terve, normaali äiti ei voi mäjäyttää kättään vauvaan (ei saa käyttää unilääkkeitä eikä alkoholia). Isä sen sijaan voi mäjäyttää. Isään ei päde hormonien tuoma herkistyminen vauvan viesteille ja vauvan läsnäololle. Vauvan ei pitäisi missään nimessä nukkua vanhempiensa välissä, vaan pelkästään äitinsä vieressä. Parisänky on syytä työntää siis seinään kiinni. Niin että marssijärjestys on seuraava: seinä, vauva, äiti, isä.

- äiti pitää käsivartta lapsen rintakehällä rauhoittaakseen, mut nukahtaa ja käsi jää painamaan pientä lasta
-> Käsi ei paljon paina ja tuskin kuvailemaasi tilannetta tapahtuu. Jos tapahtuu ja vauvalla epämiellyttävä olo, hän kyllä ilmoittaa siitä heti ja tarpeeksi lujaa tarvittaessa.

- lapsi herää, mut vanhemmat ei herää. Lapsi liikkuu sängyn laidalle ja putoaa sängystä, tai vetää yöpöydältä ym, päälleen tai lattialle tavaraa
-> edelleen turvallisuus prioriteetiksi. Yöpöydillä ei pidetä mitään vaarallista, korkeintaan pehmeä pokkari. Yöpöydän lamput ruuvataan seinään kiinni.

Sängystä tulee tehdä turvallinen eli myös siten, että putoaminen on estetty. Se onnistuu monella tapaa.

Parisänky nurkkaan kiinni. Näin on suojattu pääpääty ja pitkä reuna. Vauva nukkuu siellä seinän puolella siis. Jalkopäädyn voi suojata laittamalla sinne esim. lipaston tai pinnasängyn laidaksi. Kun vauva konttaa jalkopäätyyn, hän joko kohtaa lipaston seinän, pinnasängyn laidat tai sitten avopinnasängyn ja putoaa sinne pinnasänkyyn, mutta sekin on turvallinen paikka kun siellä on sitten ne pinnasängyn laidat vastassa. Ja sitten vastassa toisella laidalla on äiti ja sitten isä. Tai pelkkä äiti.

Laitoja voi myös tehdä itse. Esim. työntämällä vanerilevyn sängynpatjan ja sängynrungon väliin. Itsetehdyt laidat estävät konttaamalla putoamisen tai kierimällä putoamisen.

Kun sänky on tuttu lapselle päiväsaikaan (peuhaa siellä tai nukkuu päiväunia), lapsi oppii tuntemaan sängyn. Meillä esim. riitti se, että sänky oli työnnetty nurkkaan, jalkopäädyssä oli pinnasänky auki laitana ja toinen pitkä sivusta oli vanerilevystä tehty laita, noin 30 cm korkea laita. Kun vauva nukkui parisängyssä yksin illalla pari tuntia ja päivällä pari tuntia, vaikka hän kieri vähän, hän ei voinut pudota. Kun hän heräsi, hän odotti paikoillaan tai vähän konttas, mutta ei koskaan lähtenyt seisomaan, kun ei oikein ollut mitään kunnollista, mistä ottaa kiinni. Eli oli siis varovainen. Sitten vain äänteli meidät paikalle hänet sieltä nostamaan. Jo 11 kk ikäisenä oppi tulemaan sängystä peppu edellä pois, yhdestä raosta, joka tukittiin tyynyllä. Osas ottaa tyynynkin pois. Ja meidän sänky on japanilaistyyppinen erittäin matala sänky.

Sängystä voi ottaa jalat pois, jolloin sängystä tulee matalampi. Kaupoissa myydään myös halvalla (esim. Ikeassa) japanilaistyyppisiä matalia sänkyjä.

Voidaanhan nukkua pelkillä patjoilla lattialla, jolloin pudotusta ei ole nimeksikään.

Ja parisängyn tulis olla normaalia vähän leveämpi, jotta kaikilla ois tilaa nukkua. Mä itse ainaki tarvin niin paljon tilaa, että parisänky oli mulle ja vauvalle kaksisteen just sopivan kokoinen.

 

[????????????????]

Tämä menee nyt aiheen vierestä, mutta niin on mennyt moni muukin tässä. Eli keskustelu on siirtynyt enemmän perhepetikeskusteluksi. Meillä vauva nukkui satunnaisesti välissä, yleensä aamuisin kun en enää viitsinyt laittaa omaan sänkyynsä tai en jaksanut enää nousta itse (vauva heräili usein). Tapa on jäänyt, ja nyt 1,5-vuotiaamme tulee joka yö/aamu meidän väliin joskus 03 ja 07 välillä. Hän on nimenomaan meidän välissä, ei noin kuin tuossa edellisessä viestissä "neuvottiin". Mulle tulikin mieleen noista ajatuksista, että kauhean hankalaksi tuo perhepetihomma tehdään! Meillä ei varsinaisesti olla perhepedissä nukuttu, siis koko yötä, enkä olisi kaikkia noita juttuja jaksanut/viitsinyt edes alkaa toteuttamaan. Eikä meillä olisi varaa uutta sänkyä ostaa vain siksi että saataisiin nukuttua kunnolla perhepedissä. Hmm. En halua muuttaa koko makuuhuoneen sisustusta, huonekalujen järjestystä jne. Enkä halua ajaa isää pois omasta sängystään. Lisäksi pinnasänkyä ei meidän sängyn viereen edes olisi mahtunut, joten lapsen sänky oli meidän sängyn jalkopäässä. Pointtini on nyt kai siis se, että uniongelmiin ja tähän perhepetijuttuun kirjoitetaan aina paljon vinkkejä, mutta kaikki on niin kovin hankalia järjestää - siis pitäisi suunnilleen laittaa koko kämppä uusiksi, ja ajaa vielä isäkin sohvalle nukkumaan. Oletteko muut tosiaan tehneet niin? Eikö se teistä tunnu todella hankalalta, vai olenko minä vaan jotenkin superlaiska ihminen?

 

[edelliselle!]

Tämä menee nyt aiheen vierestä, mutta niin on mennyt moni muukin tässä. Eli keskustelu on siirtynyt enemmän perhepetikeskusteluksi. Meillä vauva nukkui satunnaisesti välissä, yleensä aamuisin kun en enää viitsinyt laittaa omaan sänkyynsä tai en jaksanut enää nousta itse (vauva heräili usein). Tapa on jäänyt, ja nyt 1,5-vuotiaamme tulee joka yö/aamu meidän väliin joskus 03 ja 07 välillä. Hän on nimenomaan meidän välissä, ei noin kuin tuossa edellisessä viestissä "neuvottiin". Mulle tulikin mieleen noista ajatuksista, että kauhean hankalaksi tuo perhepetihomma tehdään! Meillä ei varsinaisesti olla perhepedissä nukuttu, siis koko yötä, enkä olisi kaikkia noita juttuja jaksanut/viitsinyt edes alkaa toteuttamaan. Eikä meillä olisi varaa uutta sänkyä ostaa vain siksi että saataisiin nukuttua kunnolla perhepedissä. Hmm. En halua muuttaa koko makuuhuoneen sisustusta, huonekalujen järjestystä jne. Enkä halua ajaa isää pois omasta sängystään. Lisäksi pinnasänkyä ei meidän sängyn viereen edes olisi mahtunut, joten lapsen sänky oli meidän sängyn jalkopäässä. Pointtini on nyt kai siis se, että uniongelmiin ja tähän perhepetijuttuun kirjoitetaan aina paljon vinkkejä, mutta kaikki on niin kovin hankalia järjestää - siis pitäisi suunnilleen laittaa koko kämppä uusiksi, ja ajaa vielä isäkin sohvalle nukkumaan. Oletteko muut tosiaan tehneet niin? Eikö se teistä tunnu todella hankalalta, vai olenko minä vaan jotenkin superlaiska ihminen?

Ei se perhepedissä nukkuminen tai sen järjestely ole yhtään hankalaa. Se voi kuulostaa hankalalta, kun sen eri toteuttamistavat käydään perusteellisesti läpi. En näe hankalana sitä, että esim. parisänky työnnetään nurkkaan kiinni. Sehän on vain parin minuutin homma. Samoin muut pienet toimenpiteet.

Aiemmassa tekstissä ei suoraan neuvottu, todettiin vain erilaisia tapoja ja huomautettiin siitä, että ehkä ihan vastasyntyneen paikka ei ole sikeästi nukkuvan isän vieressä. Isompi lapsi, sanotaanko vaikka yli 7 kk ikäinen voi ihan hyvin nukkua välissä, jos se toimii. Lähinnä ehkä ihan pienen vauvan olisi syytä nukkua turvallisemmin äidin ja seinän välissä. Mutta vanhempia on moneen lähtöön ja voi olla isejä, jotka nukkuvat "koiranunta" ja ovat unessaankin tietoisia vauvan läsnäolosta.

Me ollaan järjestetty kämppää uusiksi vain tietyiltä osin, eikä se ole ollut vaikeaa. Päinvastoin - ihanaa, kun jonkun pikkuhomman jälkeen asiat toimivat ja perhepeti toimii ongelmitta. Voi tuntua työläältä esim. porata pöytälamput seinään, mutta kun sen on tehnyt, niin sitten sitä ei tarvitse enää murehtia. Voi tuntua työläältä ostaa vanerit ja laittaa niistä laidat, mutta kun homma on pulkassa, niin se toimii.

Ota huomioon, että perheitä on moneen lähtöön. Kuorsaus on yksi yleinen ongelma, jonka takia äidin yöunet voivat olla tosi huonoja. On paljon pareja, jotka eivät yksinkertaisesti voi nukkua samassa huoneessa isän voimakkaan kuorsauksen takia. Hyvä parisuhde ei kärsi siitä, jos yhdessä illalla ollaan vaikkapa 3 tuntia olohuoneessa ja kiehnätään ja hoidetaan läheisyyttä jne. ja sitten mennäänkin nukkumaan vain eri huoneisiin. Tällaisessa tapauksessa esim. äiti voi hyvin nukkua lapsen kanssa samassa huoneessa ja isä eri huoneessa.

Jos kuorsaus ei ole ongelma, mutta tilanpuute kyllä, voihan isä tai äiti tilapäisesti nukkua eri huoneessa yksinään. Ainakin yhdelle turvataan näin katkottomat yöt.

Tapoja ja perheitä on joka lähtöön. Myös asuntojen ja huoneiden kokoja joka lähtöön. Joillakin perheillä on vain yksi makuuhuone, jossa kaikki nukkuvat. Jotkut elävät isossa omakotitalossa, jossa on 5 makuuhuonetta. Kaikille ei sovi perhepeti. Kaikille ei sovi pinnasänky. Jotkut äidit eivät voi nukkua isän kanssa kuorsauksen takia samassa huoneessa, joidenkin vauvat eivät suostu nukkumaan pinnasängyssä omassa huoneessaan, joidenkin vauvat nukkuu parhaiten omassa sängyssä omassa huoneessa. Näin se vain menee. Pitäisi löytää ne nukkumapaikat, joissa saadaan eniten unta. Pikkulapsivaiheen aikana nämä nukkumisjärjestelyt voivat vaihtua usein lapsen kehitysvaiheiden myötä. Oman jaksamisen kannalta olisi hyvä miettiä erilaisia ratkaisuja, jotta kaikki saisivat maksimaalisesti unta. Oman perheen paras ei välttämättä ole se, mikä on naapurin paras.

 

[ModestyB]

Imetykseen nukahtaminen on ihan normaali fysiologinen ilmiö, tarkoitus auttaa äitiä ja perhettä saamaan mahdollisimman paljon lepoa heräilyiden väleissä. Imetyshormonit rentouttavat äitiä ja yömaidossa on melatoniinia = unilääkettä vauvalle eli tuplapotti.

Meilläkin pikkuvauvat ovat nukkuneet parisängyn reunan puolella, pinnis vieressä kiinni niin, että toinen laita on pois. Vauvalla ei tyynyä tai peittoa, vain unipussi. Itselläni kyllä tyyny ja peitto, ei ole vauvan kasvojen päälle mennyt. Lähempänä vuoden ikää ja siitä eteenpäin ovat nukkuneet välillä välissäkin. Yöpöytä meillä on sängyn jalkopäässä.

En näe perhepedin järjestämistä mitenkään ylimääräisenä, ostetaanhan lapselle joka tapauksessa tarvikkeita ja järjestetään asuntoa uusiksi, jopa muutetaan. Eipä perhepedin laitto ole sen kummempaa. Monille leveästä sängystä on monella tapaa iloa vuosiksi . Ei näytä Avotakalta, mutta hei, kenelle ja mihin se koti on tarkoitettu? Asukkaiden elämään sopivaksi.

Ja vauvathan eivät ole ainoita vanhempien sänkyyn pyrkijöitä, etenkin taaperot ja leikki-ikäiset sinne pyrkivät myös, vaikka olisivat vauvana omassa sängyssä nukkuneetkin. Moni sitten valittaa, ettei ole tilaa sängyssä, mutta ei oikein herää lapsen tuloonkaan, kaikki vain runttautuvat jotenkin samaan sänkyyn aamuun asti. Leveässä sängyssä ei ole tätä ongelmaa.

Ap:n otsikosta ajattelin, että kyse on siitä, että kun nukahtelee vauvaa nukuttaessaan, ei pääse viettämään omaa aikaa ja miehen kanssa aikaa iltaisin. Se välillä kirpaiseekin, mutta toisaalta, kun nukahtaa, on unen tarpeessa, se on enemmän siinä tilanteessa kuin vaikka täällä roikkuilu .

Meillä mies on muuten nukkunut sohvalla välillä muutenkin, oman herkkäunisuutensa vuoksi tai koska on hyvin aikainen herätys tms. Vauva pitää ääntä etenkin herätessään kauempana äidistä, jolloin siihen useammin kerkiää herätä muutkin samassa huoneessa ja asunnossa. Minun sängystä nouseminen (jos lähtisin vauvaa hoitamaan muualle) havahduttaa mieheni herkemmin kuin pieni vehtaus ja äninä makuuimetyksestä metrin päässä. Tämän huomaa etenkin sairaan lapsen kanssa, kun pitää lähteä hoitopöydälle räkää imemään, suppoa laittamaan tms. Vieressä olevan vauvan saa usein hiljennettyä hyvin nopeasti tissitainnutuksella.

 

[Tuttua on...]

Tämä menee nyt aiheen vierestä, mutta niin on mennyt moni muukin tässä. Eli keskustelu on siirtynyt enemmän perhepetikeskusteluksi. Meillä vauva nukkui satunnaisesti välissä, yleensä aamuisin kun en enää viitsinyt laittaa omaan sänkyynsä tai en jaksanut enää nousta itse (vauva heräili usein). Tapa on jäänyt, ja nyt 1,5-vuotiaamme tulee joka yö/aamu meidän väliin joskus 03 ja 07 välillä. Hän on nimenomaan meidän välissä, ei noin kuin tuossa edellisessä viestissä "neuvottiin". Mulle tulikin mieleen noista ajatuksista, että kauhean hankalaksi tuo perhepetihomma tehdään! Meillä ei varsinaisesti olla perhepedissä nukuttu, siis koko yötä, enkä olisi kaikkia noita juttuja jaksanut/viitsinyt edes alkaa toteuttamaan. Eikä meillä olisi varaa uutta sänkyä ostaa vain siksi että saataisiin nukuttua kunnolla perhepedissä. Hmm. En halua muuttaa koko makuuhuoneen sisustusta, huonekalujen järjestystä jne. Enkä halua ajaa isää pois omasta sängystään. Lisäksi pinnasänkyä ei meidän sängyn viereen edes olisi mahtunut, joten lapsen sänky oli meidän sängyn jalkopäässä. Pointtini on nyt kai siis se, että uniongelmiin ja tähän perhepetijuttuun kirjoitetaan aina paljon vinkkejä, mutta kaikki on niin kovin hankalia järjestää - siis pitäisi suunnilleen laittaa koko kämppä uusiksi, ja ajaa vielä isäkin sohvalle nukkumaan. Oletteko muut tosiaan tehneet niin? Eikö se teistä tunnu todella hankalalta, vai olenko minä vaan jotenkin superlaiska ihminen?

Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Ei kai alkuperäinen kaivannut perhepetineuvoja, vaan neuvoja, miten pysyisi yöllä hereillä vauvan syömisen ajan. Minustakin nuo järjestelyt kuulostavat hankalilta, ei ainakaan meillä ole mahdollisuuksia vaihtaa huoneen järjestystä miten vain. Minusta äidin ja isin sänky on pääosin äidille ja isille (toki välillä voidaan ottaa lapsi väliin tai viereen), ja lapsilla on omat sängyt, joihin heidät nukutetaan.

 

[Yönukkuja]

Kaikki nuo riskit, jotka luettelin, on meillä olleet vähältäpiti -tilanteita. Olen itse mäjäyttänyt lasta kädellä, unissani. Enkä varmasti ole ainoa ihminen, joka reagoi unen ja valveen rajamailla säpsähtäen esimerkiksi koviin ääniin. Lapsi on liikkunut tyynyni tasolle ja jotenkin päätynyt tyynyn alle. Lapsi on myös meinannut tippua sängystä, konttaamalla unissaan pääni ja sängynpäädyn välistä. Useimmat neuvot on hyviä niin kauan, kuin lapsi on vielä paikallaan, mut unissaan mönkivä ja konttaava vauva on heti riskitekijä sängyssä. Unipussi varmasti ois hyvä, jos makari ei olisi meillä niin lämmin. Lisäksi minua rassaa se, että kun on 8 kuukautta könöttänyt oikealla kyljellään, niin siinä alkaa selkä reistailla, ja nousen aamulla sängystä kuin natiseva vanha eukko, joka rusauttelee nikamia paikoilleen.

Miksei yhdessä nukkumisen riskeistä saisi puhua, koska ne on ainakin omalla kohdallani ihan oikeita huolenaiheita? Minua ainakin harmittaa, että puhutaan jostain hormonien suojelevasta vaikutuksesta, koska ei ne ainakaan minun kohdallani toimi, jos olen riittävän väsynyt, ja yleensä olen! Minä ainakin kaipaisin enemmänkin neuvoja siihen, miten lapsen saisi tyyntymään omaan sänkyynsä paremmin. Yleensä me vaan ollaan kaikki yöllä niin väsyneitä, että nappaan lapsen kainaloon, kun sillä saa rauhan maahan kahdessa sekunnissa.

 

[ModestyB]

Ei kai alkuperäinen kaivannut perhepetineuvoja, vaan neuvoja, miten pysyisi yöllä hereillä vauvan syömisen ajan.

Totta, mutta eikö ole tarkoitus, että voi myös saada ihan uuden näkökulman asiaan ja todeta, että itse asiassa muutankin alkuperäistä päämäärääni toiseksi? Yleensähän ihminen ei tiedä mitä ei tiedä, eli hänellä on oma rajoitettu näkökulma asiaan. Neuvoa kysyessä voi olla vain yksi ratkaisu mielessä, mutta itse pulmaan voi olla monia ratkaisuja, joita ei ole tullut ajatelleeksi tai joista ei ole tiennyt. Siksi on hienoa, että voi saada hyvinkin erilaisia vinkkejä monenlaisilta, monissa liemissä keitetyiltä ihmisiltä. Niistä voi sitten valita.

Tässä voi kysyä, mikä on se ap:n perimmäinen pulma tai tavoite, miksi pitäisi pysyä hereillä yöimetyksissä? Voisiko kissa pistää pois makuuhuoneesta, olisiko silloin ok nukahtaa siihen, kuten luonnostaan käy. Sen sijaan, että muutetaan nukahtamista, voi muuttaa kissoja, sänkyä, nukkumajärjestelyjä tms. Mikä vaan saa eniten lepoa koko perheelle.

 

[meillä...]

perhepeti oli kyllä ehdottoman hyvä. Siis minusta oli etenkin kuopuksen kanssa ihanaa, että saattoi siihen imettämään nukahtaakin. Yleensä nukahdin vain, jos olin todella väsynyt. Meillä isä nukkui alussa paljon sohvalla kuopuksen vauva-aikaan, vahti samalla esikoisen unta. Musta se vaan oli niin HELPPOA ja jotenkin ihanaa, että vauva nukkui kainalossa, että suosittelen sen puoleen muitakin rohkeasti kokeilemaan Oikein haikeaa oli siirtää nukkumaan omaan sänkyynsä meidän sänkyyn kiinni. Nyt ikää on jo kuopuksellakin yli 1v, ja voisi varmaan koittaa siirtää esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, jos vaan raaskii

 

[meillä aluksi vauva nukkui]

Meillä aluksi vauva nukkui pinnasängyssä, joka oli parisängyn vieressä. Emme tienneet perhepedistä yhtään mitään emmekä älynneet, että vauvan ei ole pakko nukkua pinnasängyssään. Vauva heräsi öisin parin tunnin välein ja välillä tiheämminkin. Vauva ei myöskään yhtään viihtynyt pinnasängyssä. Aina kun hänet sinne laski, vaikka kuinka puoliunisena, hän havahtui ja alkoi kitisemään takaisin syliin. Hän myös liikehti siellä levottomasti.

Koin ERITTÄIN rasittavana alituisen ylösnousun monta kertaa yössä viikosta toiseen. Minun piti nousta kokonaan vuoteesta pois nostaakseni / laskeakseni vauva pinnasänkystä/pinnasänkyyn. Ja kun vauva ei rauhoittunut pinnasänkyyn, piti veivaa eestaas keskellä yötä umpiväsyneenä. Piti myös sytyttää yöpöydän valo, jotta näki, mitä oli tekemässä. Tämä virkisti vauvaa. Ja minua. Unen tulo ei tullut tuollaisten operaatoiden jälkeen vaan jäin valvomaan, koska taas kohta on herätys edessä.
Lisäksi ei riittänyt edes oma maito, vaan lisämaitoa piti lämmitellä mikrossa. Aina kun otin vauvan viereeni, hän rauhoittui. Eli pelkkä vieressä makaaminenkin riitti rauhoittamaan vauvan. Ei tarvinnut pitää siis kokoajan sylissä. Jostain syystä me vain luulimme, että vauva pitää aina nostaa takaisin sinne pinnasänkyyn.

Sitten teimme radikaalin ratkaisun, osin netistä löytämieni artikkeleiden perusteella, joissa puhuttiin perhepedin hyvistä puolista. Työnsimme parisängyn nurkkaan ja otimme vauvan öiksi sinne viereen nukkumaan äidin ja seinän väliin. KAIKKI yölliset vehtaamiset, ylösnousut, vauvan hyssytelyt, pinnasänkyyn lasku/nosto operaatiot tsiljoona kertaa yössä, lisämaidon lämmitys, tuntikausien valvomiset, KAIKKI jäi pois!

Oma maidontuotanto nousi taivaisiin, kun vauva nukkui vieressäni (luin jälkikäteen, että vauvan vieressänukkuminen lisää maitoa) ja lisämaidosta päästiin eroon viikossa. Lisäksi vauva ei enää valvonut öisin tuntikausia eikä kitissyt sekuntiakaan. Kaikki lähti rullaamaan aivan mielettömän loistavasti. Oli ihanaa vain maata sängyssä ja avata rintaliivin kuppi ja imettää makuultaan ilman että pitäisi nousta ylös ja sytytellä valoja. Vauva heräili kyllä öisin, mutta ei enää koskaan kitissyt tai itkenyt. Havahduin itse unesta ja imetin helposti ja yöimetykset eivät kestäneet montaa minuuttia per kerta.

Täysiä öitä heräämättä vauva alkoi nukkua noin 1 vuotiaana. Mutta koska nukkuminen oli niin mukavaa ja ihanaa, niin nukumme edelleen vierekkäin. Nyt on käytössä sivuvaunu, jotta on lisää tilaa.