Kun äiti väsyy

[sanni.]

Ihan siis tuli vain mieleen. Meillä on 1v 4kk lapsi ja toista odotellaan rv 30+. Mä hoidan lasta kotona päivät, mies lähtee töihin noin klo.07.45 ja palaa kotiin noin klo.16.25-17.00. Viisi päivää viikossa. Me asutaan uudella paikkakunnalla, eikä mulla oikein ole täällä ystäviä. Lapsen kautta ollaan saatu jotain tuttuja, mutta mulla ei ole omia ystäviä ollenkaan.

Viikolla käydään aamupäivisin kaupassa/leikkipuistossa/kaverilla/kerhossa. Hyvin harvoin ollaan koko aamupäivä kotona. Päivällä tullaan kotia syömään ja poika käy sitten päikkäreille. Päikkäriaikana itse yritän rentoutua neulomalla tms. Aika usein täytyy kyllä munkin mennä nukkumaan. Päikkäreitten jälkeen tehdään sisällä kotitöitä ja tehdään ruokaa niin, että se on valmista, kun mies tulee väsyneenä töistä.

Ruuan jälkeen mies lähtee lapsen ja koiran kanssa ulos ja mä jään sisälle. Laitan keittiön kuntoon, jonka jälkeen mahdollisesti pyykinpesua ja -viikkausta ja jos aikaa jää, istun hetkeksi neulomaan. Sitten perhe tuleekin takaisin sisälle ja aletaan iltatoimiin. Kun saadaan lapsi nukkumaan noin klo.20, mies lähtee salille ja tulee kotiin vasta noin 21.30, jonka jälkeen lenkittää vielä koiran. Nähdään miehen kanssa klo.22 jälkeen jos silloinkaan. Illalla itse olen koneella, katson telkkaria, neulon, saunon tms. Saatan mennä jo nukkumaan klo.22 paikkeilla. Lapsi herää kuitenkin klo.06 joka aamu. Aamutoimista vastaan minä vaikka mieskin on hereillä, mutta hän vastaa koirasta.

Koen olevani tosi uupunut. Tosi, tosi uupunut. Vaikka onhan mullakin sitä omaa aikaa tuolla väleissä. Niin silti välillä tuntuu siltä, että jos on vaikka ruuanlaitossa tauko, niin menen sohvalle enkä lapsen kanssa leikkimään. Tunnen siitä todella huonoa omaatuntoa. Mies jaksaa leikkiä lapsen kanssa hyvinkin aktiivisesti illalla. Miksi mä en jaksa? Luen kyllä lapselle paljon kirjoja päivällä ja kotitöiden tai laiskottelun lomassa sitten leikin kyllä minkä jaksan. Olen kuitenkin ihan poikki tuohon tilanteeseen.

Mies ei vaan tajua, että miten voin olla väsynyt ja uupunut kaikkeen. Nyt sitten mietin itsekin, että olen turha valittaja eikä mulla ole lupaa olla väsynyt. Tähän vaikuttaa toki sekin, että lapsella alkaa olla haastava kehitysvaihe. Ruuan heittää joka aterialla pitkin lattiaa ja kaataa maidot, potalla ei malta olla ja pissaa ja kakkaa lattialle, jos kielletään tai estetään tekemästä jotain, puree, potkii, lyö.

Mitä mun pitäisi tehdä? Mies sanoo, että lähde johonkin kotoa. No, eikös se yksinäisyys siinä vain korostu, jos lähtee yksin kahvilaan istumaan, kun ei vaan ole ystävää, jonka kanssa mennä. Mitä minä siellä kahvilassa yksin istun. Jumppaan tai salille ei oikein näillä viikoilla enää jaksa, lenkille vielä vähemmän. Kirjastossa käyn joskus, mutta silloinkin helpompi mennä lapsen kanssa, jos meillä kerrankin sattuu (kauppapäivänä) olemaan auto.

 

["Maija"]

Ymmärrän sua tosi hyvin. Valitettavasti en nyt jaksa vastata kovin pitkästi, mutta sellaisen vinkin antaisin, että sen lapsen kanssa ei todellakaan tarvitse leikkiä koko ajan. On vaan hyvä, että lapsi leikkii välillä yksistäänkin. Meillä ovat aina leikkineet. Ja oot ihan pulassa kun vauva syntyy jos esikoinen ei oo tottunut tekemään asioita myös yksin.

 

[liinalot]

Kuulostaa vähän siltä, että vaikka otat välillä rennosti niin sulla on tosi kova suorittaminen päällä. Tai monia "pitäisi" mielikuvia (oppia jo potalle, leikkiä koko ajan lapsen kanssa, ruoka aina valmiina miehelle, äksöniä joka aamu lapsen ehdoilla). Ja ainoa "oma asia" neulominen. Onko muita asioita jotka kiinnostaisivat? Omat ystävät, muut harrasteet? Ne vievät jonkin verran aikaa, mutta antavat juurikin tuota Energiaa. Lapsi voi hyvin tulla mukaan myös "aikuisille kiinnostaviin paikkoihin" kuten museoihin, uimahalliin, tai mitä nyt keksitkin. Unohda vähäksi aikaa pottaharjoittelu, anna lapsen sotkea ja osallistua enemmän kotitöihin leikkimielisesti kuin että leikkisit itse hänen leikkejään koko ajan, tilatkaa välillä pitsaa... Jollain tavalla viestistäsi paistaa läpi, että olet henkisesti uupunut, tai paatunut. Mieti mikä inspiroi ja antaa sinulle energiaa - hyvä olosi heijastuu varmasti myös lapsen käytöksessä positiivisella tavalla.

 

[sanni.]

Maija, kiitos vastauksesta En todellakaan leikikään mukulan kanssa koko ajan, vaan annan touhuilla itse. Mutta siitä onkin huono omatunto, että nykyään jaksan harvoin mennä lattialle leikkimään lapsen kanssa, vaan pikemminkin hän tulee sitten pyytämään kun haluaa että leikitään. Ja leikin töiden tms. lomassa sen 5 minuuttia ja sitten myöhemmin taas 5min. En kovin pitkäjänteisesti siis. Ja pulkkamäet ja kaikki on jo vaikeita, en taivu

 

[-]

Sulla varmasti tuo raskaus vaikuttaa osaltaan väsymiseen. Ja kuulostaa myös siltä, että tarvisitte miehen kans aikaa kaksin. Miten ois kerran viikossa iltahoitaja lapselle ja sinä miehes kans johonkin, missä molemmat viihtyisitte..? Tsemppiä tilanteeseen! Ja samaa mieltä kun edellä kirjottava, ei lasta tarvi koko ajan viihdyttää!!

 

["Milla"]

Millä sä kuvittelet jaksavas sitten kun toinen tulee? Meillä on 2v 9kk ja 1v muksut. Ensimmäinen alkoi nukkumaan öitänsä puolitoistavuotiaana ja jälkimmäinen heräilee vieläkin vähintään viisi kertaa yössä. Mies ei auta missään jos edes on joskus kotona. Ihan hyvin silti olen pärjännyt kun olen ottanut rennosti ja unohtanut itseni ajattelemisen. Omaa aikaa ei ole mutta on ajatus että joskus on.
Yritä ajatella positiivisesti ja miettiä kuinka hyvin sulla on asiat. Lapsi nukkuu, sinäkin voit nukkua ja sen lisäksi on sitä Omaa aikaa.

 

["Mamma"]

Lähde kotoa nyt vaan reilusti ulos. Jaksatko lenkittää koiraa vaihteeksi? Vieläkö jaksat masun kanssa? Raitista ilmaa ja saat olla ihan rauhassa omien ajatusten kanssa. Itse olen kotona 2v11kk ja 7,5kk lasten kanssa. Tuo meidän kuopus on todella huono nukkumaan, saattaa heräillä jopa tunnin välein ja ei itsekseen rauhoitu. Olen välillä aikas väsynyt. Jokin aika sitten oikein huonon yön jälkeen alkoi aamukin huonosti. Oli lauantai ja mies kotona. Yhtä kitinää ja huutoa heti aamusta. Mulla alkoi keittämään ihan pirusti. Nappasin vaatteet päälleni, miehelle huikkasin ovelta et hoida tää rumba ja painelin autoon. Ajoin lähimmälle huoltoasemalle, otin kupin kahvia, ison sämpylän ja munkkipossun. Luin siellä päivän lehden ja nautin aamupalasta kaikessa rauhassa. Sitten menin kotiin. Olo oli paljon parempi. Kotonakin oli jo rauhallista. Siellä ne olivat rauhoittuneet aamupalalle koko sakki. Joskus vaan tekee hyvää poistua vähäksi aikaa taka-alalle. Kyllä mies pärjää sen aikaa lasten kanssa.

Ota nyt aikaa itsellesi ja lepää. Tai tee mitä haluat ja koet jaksavasi. Kohtahan teidän perheessä on yksi lisää!

 

[sanni.]

liinalot, kiitos vastauksesta Olen ennen harrastanut juoksua, mutta edes kävely ei tunnu näillä raskausviikoilla enää hyvältä. Omia ystäviä ei tällä paikkakunnalla ole. Ei ketään. Muutimme 3kk sitten. Tiedän, että olen vähän "jämähtänyt" kotiin, mutta en tiedä mihin sitä sitten menisi. Ei jaksaisi olla koko ajan yksin ja isoon kaupunkiin leffaan jne. on pitkä matka, mihin voisi yksinkin mennä. Enkä tiedä, mikä tällä paikkakunnalla saisi mut sitten innostumaan.

 

["vieras"]

Elä stressaa ota rennommin liian paljon tekemistä että välissä on hyvä vaa olla. ihan taarpeeksi leikit lapsen kanssakin

 

["vieras"]

Mun mielestä mies vois jättää ton iltasalikäynnin tai ainakin vähentää sitä.

Sit on tämmöinen paikka kuin www.lapsellekaveri.fi

 

["vieras"]

Ethän sinä taida väsynyt olla, vaan tylsistynyt sellaiseen elämään joka on suunnilleen samanlaista joka päivä. Minulla ihan sama juttu ja toisen synnyttyä sairastuinkin synnytyksen jälkeiseen msennukseen. Nyt vointi jo hyvä kun kuopuskin 8kk. Joka päivä yritän jotain erilaista keksiä ja hemmottelen itseäni. Käyn joka ilta vajaan tunnin lenkin ystävän kanssa ulkoilemassa ja päälle käydään ostamassa vähän namia. Noin pienet asiat voivat tehdä ihmisen niin onnelliseksi Joku oma kiinnostava juttu? Minulla lisäksi kaikenlainen kauneushömppä piristeenä. Teen kasvohoitoja, värjään ripset, laitan hiusnaamion jne. hemmottelua!

 

[muista hengittää]

Mitä jos ottaisit harrastukseksi sen, että uisit paikkakuntasi liiveihin? Siellä on varmasti jotain kerhoja, käsityöihmisiä, martat, kansalaisopisto, jne? Tai kai sulla ystäviä jossain päin maata on? Käy kylässä heillä vaikka sitten viikonloppuisin jos muu ei onnistu, niin että on jotain muutakin odottamista kuin vauva?

Ihan turha potea syyllisyyttä siitä, että ei leiki tuon ikäisen kanssa kuin pyydettynä: oppiipahan lapsi pyytämään, se on todella arvokas taito. Ja silloinkaan ei tartte joka kerta suostua. Veikkaan että se uupuminen tulee tuosta yhdistelmästä, että et saa tarpeeksi etäisyyttä ollenkaan kun olet aina kotona, ja sitten täytät päiväsi sillä, että olet vähintään hälytysvalmiudessa koko ajan. Ei silloin rentoudu, vaikka yrittäisi.

Salille ei varmaan tartte mennä joka päivä. Ja tiedätkö, tämä on tavattoman kylmä maa vieraspaikkakuntalaiselle. Muutin kerran Englantiin, ja tuttavia tuli työn kautta ja naapurustosta noin vain. Kaikilla oli ymmärrys siitä, että muukalaista pitää jeesata ja ottaa mukaan. Ja työkaverit kävivät yhdessä ulkona. Tietysti voisit vaikka etsiä jonkun paikallisen yhdistyksen (MLL?) ja ehdottaa, että käynnistäisivät tulijoille perehdytystä ja ystävätoimintaa? Sinähän voisit mennä sitä vetämään, jos heillä ei ole ketään ehdottaa?

Lopultakin tuo väsyminen ei ole aloittajan vajavaisuutta, vaan sitä että hän on ihminen. Se väsyminen kertoo, että näin ei kuulu elää ja on tosi arvokas viesti. Tarvitaan muutakin kuin käpertyminen perheeseen. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, että asia on helpompi ymmärtää. Suren vain isompien lasten puolesta, jotka joutuvat toimimaan äitinsä viihteenä ja elämänlankana.

 

["Vieras"]

Kuulostaa kauhealta kotiäidin elämä, ei ikinä mulle tuollaista... Työssä on niin paljon mukavampaa, vaikka onkin raskas työ ja koulutusta vastaamaton...
Ap, ota sitä omaa aikaa, vaikka yksin kahville. Yksinolo on ihanaa. Saisitko netin kautta kavereita paikkakunnalta?

 

[satutytti]

Sulla varmaan toi olo johtuu paljon raskaudesta (?), mun mielestä sulla on paljon omaa aikaa (voih kun meilläkin mies joskus veis lapset ulos tai lopettais työt tohon aikaan, yleensä kun tuppaa menemään iltaan asti=yrittäjä). En siis mitenkään vähättele sun väsymyksen tunnetta, mutta mietin, et jos se johtuis "vaan" raskaudesta. Ehdottaisin samaa kun muut, että keksi joku harrastus missä pakosti näkee muita ihmisiä, siellä varmasti sitten tutustuu pakostikin uusiin ihmisiin ja voi saada kavereita tai jopa ystäviä.

 

[moekoe]

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä silloin, kun oltiin muutettu täysin vieraalle paikkakunnalle.
Mun ainoa keino (silloin) irtautua arjesta ja kotoa oli se, että ostin jonkun hyvän lehden, otin mp3:sen mukaan ja lampsin mukavaan kahvilaan. Istuin sen (ainakin) lehden ajan tarjoilijan passattavana ja kuuntelin just mun musaa. Kukaan ei häirinnyt, kukaan ei vaatinut mitään.
Kyllä sä pikkuhiljaa sit saat niitä omiakin kavereita, mäkin löysin, mut hiton väsyttävää se oli, etsiä kontkteja ja olla jatkuvasti aktiivinen sen suhteen.

Mutta nyt on jo paljon helpompaa.

 

["heluna"]

[QUOTE="Milla";28099503]Millä sä kuvittelet jaksavas sitten kun toinen tulee? Meillä on 2v 9kk ja 1v muksut. Ensimmäinen alkoi nukkumaan öitänsä puolitoistavuotiaana ja jälkimmäinen heräilee vieläkin vähintään viisi kertaa yössä. Mies ei auta missään jos edes on joskus kotona. Ihan hyvin silti olen pärjännyt kun olen ottanut rennosti ja unohtanut itseni ajattelemisen. Omaa aikaa ei ole mutta on ajatus että joskus on.
Yritä ajatella positiivisesti ja miettiä kuinka hyvin sulla on asiat. Lapsi nukkuu, sinäkin voit nukkua ja sen lisäksi on sitä Omaa aikaa.[/QUOTE]

mikä helvetin mies sellanen on kun ei tee omaa osaansa? ei miehen kuulu auttaa,vaan hän on toinen vanhempi ja hänelle kuuluu osansa kasvatus ja hoitotyöstä lasten kanssa! miksi sä kattelet sellasta itsekästä laiskamatoa?

mun mies on aina hoitanut lapset 50%/50% jopa eromme jälkeen! hän on lapsen isä, ja vastuussä lapsesta ihan yhtälailla. luojalle kiitos olen tehnyt lapseni miehelle joka kykenee isyyteen!!

 

["heluna"]

mulla raskaudet väsytti tosi paljon.

 

[ööööö]

1v 4kk on vielä kovin nuori.. kyllä se rippikouluikään mennessä oppii potalle, usko pois Siitä ei kannata stressata.
Ylipäänsä tuollainen pitäisi pitäisi asenne kielii jostain mikä minullakin oli ongelmana.. nykyään helpompaa, kun työstin tunne lukkosi-kirjan kanssa asiaa. www.tunnelukkosi.fi sivustolta löytyy hyvä testi asiaan liittyen.
t. äiti joka flunssaisena vetää tämän päivän ihan rimaa hipoen.. ja antaa luvan itselleen olla väsynyt.. ei olisi onnistunut ilman oman tunnon tuskia pari vuotta sitten

 

[mulla]

Mulla sama ongelma..Olen yksinäinen ja tylsistynyt. Vaikka siis mulla on paljon kavereita mutta kaipaan työkuvioita. Vaikka siis työelämässä taas kaipaan kotiin Mulla ongelma sellainen yleinen tyytymättömyys. Aina on liikaa jotain tai sitten ei mitään. Toivon että saisin nyt uuden vauvan synnyttyä tehtyä hiukan töitä ihan jo vaikka vauva olis pienikin Kuulostaa julmalta mutta uskon olevani parempi äiti kun en ole koko ajan kotona.Vaikka kerta viikossa töissä..

 

[ihme mies]

[QUOTE="vieras";28099588]Mun mielestä mies vois jättää ton iltasalikäynnin tai ainakin vähentää sitä. [/QUOTE]Ei jumalauta. Nainen on päivät kotona mutta mies ei saa edes harrastaa mitään töistä kotiin tultuaan edes lapsen nukkumaanmenon jälkeen?

Ei voi olla totta. Ajatteleeko joku oikeasti noin?

 

["Vieras"]

Ei jumalauta. Nainen on päivät kotona mutta mies ei saa edes harrastaa mitään töistä kotiin tultuaan edes lapsen nukkumaanmenon jälkeen?

Ei voi olla totta. Ajatteleeko joku oikeasti noin?

Mä ajattelen niin, että raskaana oleva nainen tarvitsee aikaa miehensä kanssa, ilman lasta.

Voisiko mies käydä salilla vaikka enne kuin tulee kotiin tai sitten ruoan jälkeen? Silloin se ei ole pois teidän yhteisestä ajasta. On se muuten aika yksinäistä, jos ei ole juurikaan aikuiskontakteja päivän aikana.

 

[sanni.]

Kiitos vastauksista. Oltiin tuossa välillä pois kotoa.

Mä en tiedä mitä mun pitäis ajatella. Tää paisuu taas järjettömiin mittasuhteisiin. Miehen mielestä mä käytän hyväkseni tätä, että oon raskaana ja en sen takia käy missään Tuntuu tosi pahalta. Että jos mä sanon, etten jaksa, niin hänen mielestään raskaus on tekosyy siihen. Eikä muutenkaan jaksaisi kuunnella enää, kun mun tekee mieli keskustella. Että on kuulemma käyty nämä asiat läpi niin monesti. Tämä paikkakunta on siis se, mistä mies on kotoisin, niin onhan hällä täällä kavereita. Tänäänkin hänen piti sitten lähteä salille näitä aikoja ja tulla kotiin sitten illaksi, että saa viettää mun kanssa rauhallisen illan kaksin. No, kaverinsa soitti äsken ja kysyi, että ollaanko kotona, niin mies sitten kutsui kaverinsa käymään sen jälkeen kun hän tulee salilta ja lupasi saunankin lämmittää. Että mulla tulee taas aika yksinäinen ilta...

 

[sanni.]

Viimeiset sanat tuossa ennen kuin lähti, olivat että "Haista paska nyt jo saatana, mä en jaksa kuunnella".

 

[pisteet]

Minkä takia moiseen tilanteeseen piti vielä uusi raskaus järjestää? Ala harrastamaan jotain ja tutustu sitä kautta uusiin ihmisiin. Susta vaan tuntuu nyt tolta. sitten kun vauva syntyy ni suurin masennus jää pois -toivottavasti. Tai sitten hoidat kahta lasta tolla mielentilalla ja kohta huomaatkin jo että kolmas ilmoittaa tulostaan.huhheijaa!

 

[ihme mies]

Älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia jos ette osaa kommunikoida ettekä tehdä kompromisseja parisuhteessa. Monet erot on rakennettu pienistä asioista väkerretyillä suurilla draamoilla.

Mies kaipaa omaa vapaa-aikaa töiden jälkeen, nainen kaipaa vapaa-aikaa miehen kanssa. Nämä eivät yleensä ole sama asia. Siihen vielä päälle molempien uupumus jota kumpikaan ei voi ymmärtää. "Ethän sä voi olla uupunut kun olet kotona", "Ethän sä voi olla uupunut kun sun ei tarvi olla kaiket päivät lapsen/lasten kanssa". Klassiset draaman ainekset.