K
Kukassa
Vieras
Ollaan oltu naimisissa 11vuotta. Jo alussa mies kertoi olevansa biseksuaali, mutta se ei ole ikinä ollut mikään ongelma minulle tai liitollemme. Lapset on tehty, ikää heillä 8- ja 6-v.
Ja nyt, kaikkien näiden vuosien jälleen mieheni on löytämässä itsensä. Eli hän kertoi ensin, että on ehkä enemmän sinne homon suuntaan, mutta haluaa olla minun kanssani. Sitten hän kertoi olevansa täysin homoseksuaali, mutta että olen ainoa nainen jota hän haluaa ja että me jatkamme yhdessä. Nyt sitten eilen hän sanoi, että häntä pelottaa, miten tulevaisuus menee ja pystyykö hän olemaan kanssani onnellinen. Hän on siis asian kanssa vielä ihan sekaisin ja kaikki on auki.
Liittomme on ollut aikalailla enemmän ystävyyspohjainen, eikä mieheni ole pystynyt tai halunnut antaa läheisyyttä tai hellyyttä järin paljoa, hän on aiemmin kertonut, ettei niin kaipaa sitä, vaan enemmän henkistä yhteyttä ja keskusteluita.
Nyt olen ihan rikki...tuntuu, että kaikelta putoaa pohja, odotan vain, mihin kaikki päättyy kun mies pääsee tutkinnoissaan loppuun saakka. Olemme toistemme ainoat, joten miehellänikään ei lähes 40-vuoden ikään saakka ole ollut kokemuksia muista naisista tai miehistä.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta isänsä on myös heille yhtä tärkeä. Tuntuu ihan hirveältä ajatella, että heidän kotinsa rikkoutuu. Minä pystyisin jatkamaan yhdessä eloa ystävyyspohjalta "lasten vuoksi" , mutta mies kokee ettei pysty.en tiedä, mihin jatkaisin ja miten....kaikki, ihan kaikki askarruttaa. Taloudellinen tilanne jatkossa (käyn kyllä töissä), asumiset, lapsista erossa olo ainakin sen puolet ajasta jne.
Ja nyt, kaikkien näiden vuosien jälleen mieheni on löytämässä itsensä. Eli hän kertoi ensin, että on ehkä enemmän sinne homon suuntaan, mutta haluaa olla minun kanssani. Sitten hän kertoi olevansa täysin homoseksuaali, mutta että olen ainoa nainen jota hän haluaa ja että me jatkamme yhdessä. Nyt sitten eilen hän sanoi, että häntä pelottaa, miten tulevaisuus menee ja pystyykö hän olemaan kanssani onnellinen. Hän on siis asian kanssa vielä ihan sekaisin ja kaikki on auki.
Liittomme on ollut aikalailla enemmän ystävyyspohjainen, eikä mieheni ole pystynyt tai halunnut antaa läheisyyttä tai hellyyttä järin paljoa, hän on aiemmin kertonut, ettei niin kaipaa sitä, vaan enemmän henkistä yhteyttä ja keskusteluita.
Nyt olen ihan rikki...tuntuu, että kaikelta putoaa pohja, odotan vain, mihin kaikki päättyy kun mies pääsee tutkinnoissaan loppuun saakka. Olemme toistemme ainoat, joten miehellänikään ei lähes 40-vuoden ikään saakka ole ollut kokemuksia muista naisista tai miehistä.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta isänsä on myös heille yhtä tärkeä. Tuntuu ihan hirveältä ajatella, että heidän kotinsa rikkoutuu. Minä pystyisin jatkamaan yhdessä eloa ystävyyspohjalta "lasten vuoksi" , mutta mies kokee ettei pysty.en tiedä, mihin jatkaisin ja miten....kaikki, ihan kaikki askarruttaa. Taloudellinen tilanne jatkossa (käyn kyllä töissä), asumiset, lapsista erossa olo ainakin sen puolet ajasta jne.