kun ei enää jaksaisi...

[väsynytäiti]

Minun on nyt pakko purkautua jonnekkin kun en tiiä enää mitä tekisin... Meillä kaksi lasta, toinen kohta eskarilainen joka kärsii kauheasta uhmasta, toinen ihan pieni vauva, joka ei ole päivässä tyytyväinen hetkeäkään. Meillä myös koira, josta kukaan ei ehdi pitää huolta kuin ruokkia ja pakolliset pissatukset. Mulla myös sairaus joka teettää enempi tai vähempi työtä joka päivä. Mies töissä päivät ja sihen lisäksi rakennamme taloa, jolla mies on aina töiden jälkeen iltaan/yöhön saakka ei poikkeuksia.

Minun voimat alkaa olemaan todella loppu. Olen yksin pyörittänyt tätä huushollia kohta neljä kuukautta, ilman vapaita edes iltaisin. mies on AINA illat raksalla (pitäähän siellä olla jotta talo tulee valmiiksi). Toki muutaman kerran mies on kotona ollut tunnin kaksi ja olen kerran käynyt juhlimassa kavereiden kanssa. Vauvan nukutukset päivisin on yhtä helvettiä..ei nuku kuin heiluttamalla vainussa KOKO ajan. en edes kahville ehdi kun pitää heiluttaa. eikä nuku senkään vertaa sisälläkään. isompi nyt touhuaa itsekseen paljon mutta se uhma..huhuh... välistä tuntuu että aivot räjähtää kun ei jaksa koko ajan taistella. vauva ei muutenkaan viihdy juuri itsekseen (nytkin huutaa sängyssä kun yrittää nukkua) joten saan koko ajan kannella tai viihdttää.

Toki jonkun tulee tehdä ruokakin, hoitaa koti, hoitaa pyykkihuolto (joka on jatkuva urakka), vauvan soseet ruoka-ajat uuden soseen maistatukset vatsapurut siitä jnejne.. koira käy takapihalla pissalla kun muuhun ei ehdi eikä ole voimia.

olen itkuinen tosi suuren osan päivästä. tai illoista kun lapset nukkuu. ei mene päivää etten kyyneltä tirauttaisi jossain välissä. miestä nään tai oikeastaan kuulen vain puhelimen kautta. ne kerrat kun nähdään tapellaan tai puhutaan talosta. olen todella väsynytkin. iltaisin en jaksa kahdeksaa kauempaa pysyä hereillä ja päivisinkin olen kuin nukkuneen rukous. ulospäin, muille en väsymystäni näytä. muutakuin miehelleni. toki ystäville olen kertoillut kuinka "rankkaa" mulla täällä on tai kuinka ei aina jaksais. mutta ei heitä kiinnosta. ei he käy kuin pika kahvilla, jonka laittaminenkin tuntuu itselle ylivoimaiselle kun he heti sen jälkeen lähtevät..ja pitäisi ehtiä kuunnella heidän murheet jnejne..eikä voimat riitä edes omien käsittelyn. eikä he varmaan jaksakkaan aina kuunnella valitksiani.

isomman lapsen kanssa en kerkeä leikkiä en yhtään. enkä jaksa. sitten kun vihdoin pienempi nukkuu haluan hetken istahtaa ja hengittää. en jaksa heti alkaa leikkimään vaikka pitäis tiedän. mummot ottaa joskus lapsia hoitoon, kiitos siitä. tai isompaa ottavat pariksi tunniksi... auttaa se sekin.

olen niin väsynyt olemaan jatkuvasti saatavilla. jatkuvasti hyppäämässä heiluttamaan vaunuja ja muuta.. olisi ihana kun voisi jollekkin sanoa että tee sinä nyt. haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua..... nytkin olen tämän kirjoittamisen aikana 6 kertaa käynyt pienelle tuttia suuhun lauittamassa kun ei aina jaksa vaunuihinkaan laittaa olisi ihana jos edes joskus nukkuisi sisällä.

miehelle olen rittänyt puhua ja sanoa etten jaksa enää. ymmärrän että taloa pitää saada valmiiksi, mutta siihen menee muutenkin vielä yli vuosi.

 

["alkup."]

en keksi miten jaksan siihen saakka... olen nyt jo ihan lopussa. välistä tuntuu että lähtis taju tai jotain että mies ymmärtäisi etten jaksa enää. päätä särkee koko ajan aamusta iltaan. joka päivä särkylääke että jaksaa...

 

["mie"]

Kuulostaa rankalta. MIssä vaiheessa taloprojekti on, olisiko mahdollista pitää siitä viikon-pari "lomaa", jolloin mieskin olisi enemmän kotona? Tai saisiko miehen kanssa sovittu, että olisi ainakin illan-pari viikosta himassa? Ei se uusi talo ole sen arvoista, että lopputuloksena on masentunut vaimo ja huonovointinen perhe......
Millaiset tukiverkot teillä muuten? Onko sukulaisia/kavereita lähellä? Voisitko heitä pyytä vaikka, että joku lähtisi vauvan kanssa vaunulenkille tai ottaisi isomman hoitoon? Joku tulisi teille viihdyttämään lapsia, kun tekisit kotitöitä? Vai olisiko varaa palkata esim. siivojaa käymään kerran viikossa, jolloin sulle jäisi vähemmän kotitöitä? Imetätkö? Jos et, niin menee vaikka pienelle kylpylälomalle, jossa saat vaikka vuorokauden olla itsekseen ja nukkua rauhassa. Onko teillä päin jotain kesäleirejä yms johon isompi vaikka olisi kiinnostunut lähteämään?
Viihtyykö vauva kantoliinassa tai -repussa? Itselläni oli keskimäinen kanssa sellaine joka nukkui 15-45min pätkissä niin yöllä kun päivällä, vaunuissa ainostaan silloin kun vaunut olivat liikkeellä, lattialla tai sitterissa ei viihtynyt pätkäkään. Hänen kanssa osoittautui liina ihan käteväksi, siinä pystyi olemaan lähellä, oli tyytyväinen ja kerkesi itse tekemään edes jotain...
JAKSUJA!

 

[mamma ja pojat]

Oletko neuvolassa tuosta puhunut? Voisit vaik heti tänään soittaa ja kertoa niin saattaisit saada apua kotiin. Perhetyöntekijä hoitaisi lapset ja saisit sil aikaa levätä.
Mis päin asutte?

 

["Myy"]

Tarvitset selkeästi nyt jotain apua. Onko paikkakunnalla perheneuvolaa tai soita neuvolaan ja kysy heiltä neuvoa kenen puoleen voisi t kääntyä.

 

["alkup."]

sehän se onkin kun ei kehtaa keltään apua pyytää tai mihinkään neuvoloihin kertoa kun itse tähän talo hommaan alettiin. tiesin et tulee rankkaa mut en ajatellut et olen näin väsynyt. tukiverkkoja on ne mummot jotka hetkeksi silloin tällöin isomman ottaavat (viimeksi tunnin päästä toi takasi ku ei "jaksanut komentaa" uhma ikäistä..) pienempoää en pariksi tunniksi jaksa edes yrittää kun pitäis neuvoa ja ohjeistaa miten hän on tyytyväinen , eli helpompi hoitaa itse. iltaisin yritän leipoa raksalle ja laittaa kotia.. mutta joskus iskee se totaalinen väsymys eli ei jaksa edes suihkussa käydä tai itse syödä mitään.

miehen asene ahdistaa. hän yrittää sen hetken kun kotona on laittaa täällä paikkoja mutta sitten on taas kauhea kiire... kiire..kiire..sitä se on koko ajan. mutta näin mennään näköjään. en tiiä miten pitkään ite jaksaa kun ei omasta voinnista jaksa pitää huolta yhtään. enkä voi mihinkään minilomalle mennä kuka hoitaisi lapset? voimatkin on sen verran vähissä etten jaksa ylimääräistä apuja alkaa hommaileen.. no..jospa se tästä...

 

["vaimo"]

Minä sanoisin miehelle, että pakko puhua neuvolassa tms, että sais apua. Ehkä ymmärtäisi miten väsynyt olet. Koittakaa neuvotella vaikka tietyt päivät viikosta jolloin olisi kotona tai raksalla. Ymmärrän miten pahalta ja vaikealta tuntuu myöntää ja näyttää muille ettei jaksa tai pysty, mutta se naamion pitäminen ei auta mitään..

 

[emppu75]

nyt heti pyytämään apua!! nöyrtyminen tuo tulosta, usko pois! yritän vain varovasti arvailla, miten rankkaa on... onko vauvan asiat varmasti ruoan suhteen kunnossa, siis, ettei ole mahdollisuutta allergiaan tms, vaan on vain tavallisia mahakipuja?? kun kuulostaa samalta tuo rauhattomuus ja heijaamisen tarve, kuin meillä ja varsinkin tuo nukkumattomuus päivin öin ja refluksiahan sieltä sitten meiltä löytyi... mutta varmasti osaat tunnistaa lapsesi vaivat, kunhan kyselen, kun niin tutulta kuulostaa... ja avun pyytäminen on todella rankkaa, mutta yleensä kannattavaa..

 

["moikka"]

ehdottomasti pyydät perhetyöntekijää, ei ne siellä ajattele että itsehän aloititte talon rakennuksen, vaan auttavat apua tarvitsevia!

 

["inka"]

Täällä 6v, 5v ja 2kk ikäinen vauva. Minusta tämä taas on ollut valtavan helppoa kun on ollut näin iso ikäero (kun vertaa kahden isomman pieneen ikäeroon ) meilläkin 6v ihan mahdoton uhma ja 5v on myös uhma. Vauva on näistä kolmesta se helpoin. Meillä tietysti se hyvä puoli, että nuo kaksi isompaa leikkivät keskenään eli heitä ei paljon tarvitse viihdyttää ja vauva on suhteellisen helppo (ainakin toistaiseksi )

Itse kieltäydyin taloprojektista ja sanoin, että jos valmista taloa ei löydy niin sitten emme osta omakotitaloa. Ei ole mitään järkeä uuvuttaa itseään vielä jollain taloprojektilla. me löydettiin ihan valmis talo ja ostettiin se. Toki pientä remonttia ollaan tehty, mutta sekin teetetty ammattilaisilla. Joku järki pitää olla siinä miten paljon työtä itselleen kasaa.

 

[mielensäpahoittaja]

Kuulostaa hirmuisen tutulta.
Meidän kuopus oli todella iktuinen ja tyytymätön vauva, ihan syntymästä asti kokoajan. Kantelin öisin ympäri kämppää että muut saisi nukkua. Päivisin ei puhettakaan helpoista päiväunista. Torkahteli hetkeksi syliin/kantoliinaan. Vaunuissa nukkuminen on ollut tosi hankalaa ja työn takana.
Neuvolassa puhuin, minulle sanottiin että "vauvat itkee, normaalia, se vaan on kiintynyt suhun" Juuh.... noh, aikani taisteltua otetiin allergiakokeet kun edelleenkään nyt 1v4kk ei nuku. Selvisi maito ja muna-allergiat. Refluksia epäilyn hetti lääkäri vielä äskettäin ja määräsi kokeeksi gavisconia.

Ole vahva ja puhu neuvolassa.
Tiedän että se on vaikeaa ja sillä hetkellä kun siellä käyt, tuntuu ettei ole mitään sanottavaa.

Me saatiin viime kesänä kaupungilta perhetyöntekijä joka kävi meillä muutaman kerran ulkoiluttamassa kuopusta 1-2 tuntia.
Silloin isommat oli 1v ja 7v.
Arvaa tunsinko huonoa omaatuntoa kun ei aika riitä kun vauvalle ja tuntui ettei tarpeeksi vauvan mielestä hänellekään? puhumattakaan 1v taaperosta ja 7v.

Mies teki töitä ja loppuaika meni harrastuksen ym parissa.
Vaikka kotona joskus olikin, en oikeen kokenut että apua häneltä herui. Ei hän tajunnut kuinka loppu olin. Jos yritin puhua, hän veti asian niin että syytän häntä jostain, vaikka en syyttänyt ja yritin selittää.

Meillä on parisuhde ja kaikki asiat ihan solmussa vieläkin, mutta kai tästäkin suosta noustaan....joskus....

Jaksamista sinulle!