Kun ei vaan aina jaksaisi, mistä uskoa tulevaisuuteen ja positivista asennetta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "utu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

"utu"

Vieras
Olen 3 alle kouluikäisen lapsen äiti, nuorin on vielä vauva. Viimeinen vuosi-pari vuotta on ollut jatkuvaa pientä vastoinkäymistä. Meillä on sairasteltu enemmän kuin laki sallii, lapsilla oli syksystä kevääseen kestänyt infektiokierre. Olin samaan aikaan itse raskaana ja kipeänä myös, sain jokaisen kaupungilla kulkeneen flunssan enkä päässyt niistä eroon.

Parin vuoden aikana ensin toisella lapsellamme epäiltiin myös vakavaa sairautta, onneksi kyse ei ollut siitä, vaan lapsi olikin lopulta ihan terve. Sitten toisella lapsella huomattiin sivuääni sydämessä, löytyi reikä jota on nyt seurattu ja leikkausta ei tarvitakaan, koska tilanne on stabiili ja oireita ei ole. Sivuääntäkään ei ole kuulunut kunnolla joka kerralla.

Tuntuu, että meillä tehdään kaikki vaikeamman kautta. Nuorimmaisella on refluksioireita, vauva (1kk) on vielä täysimetyksellä ja oksentelee todella paljon ruokailun jälkeen.Vauvaa saa pitää pystyssä syömisen jälkeen, mutta on siltikin limainen ja pulauttelee todella paljon. Paino ei nouse ihan toivomusten mukaan, mutta vauva on muuten ihan virkeä ja ok, mitä nyt vaan limainen ja rohiseva, maitoa tulee välillä nenästäkin. Mulla on terveys reistaillut kanssa, on outoja oireita keuhkojen kanssa, mutten vielä ole saanut lähetettä eteenpäin vaan terveyskeskuksesta olen saanut useampaa eri lääkettä, jotka ei ole auttaneet. Miehellä on ollut töissä lomautuksia, palkkaa tulee vähemmän ja mulle kävi vielä pahemmin, olin määräaikaisena ja ennen äitiyslomalle jäämistäni sain kuulla, ettei työsopimusta jatketa, koska koko työpisteeni lakkautetaan. Kehottivat äitiysloman jälkeen hakemaan duunia toisesta toimipaikastaan, on 1 1/2h bussimatkan päässä, mulla ei ole ajokorttia. Siellä olisi osa-aikaisia ja pätkähommia tarjolla. Ja arvatkaa olenko sellaiselta alalta, ettei duunipaikkoja juuri ole muutenkaan tarjolla...

Meidän oli tarkoitus muuttaa pois nykyisestä asunnostamme, myydä tämä pois ja hankkia enemmän meidän tarpeita vastaava kämppä, mutta sitä me ei nyt voida tehdä, kun ei ole muutenkaan rahaa. Ja nyt hieman ennen vauvan syntymää lääkäri keksi, ettei meillä vaan olisi jonkilaista sisäilmaongelmaa, kun oireillaan ja sairastellaan niin paljon. Kutsuttiin isännöitsijä paikalle meille, hän on muutenkin p-pää ja vasta pitkän tappelun jälkeen kaupungin terveystarkastaja kävi täällä katsomassa. Ei tehnyt mitään testejä, vaan käveli kämpän läpi ja totesi, ettei täällä varmaan mitään ole. Tavaramäärää käski vähentää ( meillä olo koko yläkerran ullakko juuri silloin tyhjennettynä lasten ja meidän makkareihin, kun ullakolle satoi sisään ja olivat sitä korjaamassa), sisäilman totesi kyllä huonolaatuiseksi, johtuen huonosta koneellisesta ilmanvaihdosta.

Nyt mä vaan koko ajan mietin, että onkohan täällä kuitenkin hometta, kun oireita on tosiaan ollut. Isännöitsijästä kaikki on jo tehty, mulle tämä on taas uusi stressin aihe. Jatkoksi siihen muutenkin jo niin pitkään listaan...

On päiviä, kun olen tosi kiitollinen ja onnellinen kaikesta mitä meillä on, mutta huomaan, että musta on tullut pessimisti. En usko, että mikään menisi ihan putkeen, kun kaikki on viime aikoina tökkinyt jotenkin. En ole masentunut, mutta on päiviä jolloin väsymys, huoli, stressi tulevasta ja rahahuolet tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Olen alkanut inhota meidän kotiakin, se home olisi niin hyvä selitys kaikelle tälle sairastelulle, mitä tässä on viime aikoina ollut. Toisina päivinä tekisi mieli vaan itkeä, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja suoraan sanoen vituttaa. Ja sitten välillä olo on taas paljon parempi ja pystyn olemaan stressaamatta. Hormoneilla ei tietenkään ole mitään osuutta tähän mun olotilaani...

Onko vinkkejä miten pääsisin eroon negatiivisesta ajattelusta ja stressaamisesta. Huomaan helposti ylireagoivani tyyliin, lapsella on vähän lämpöä, mä päätän heti mielessäni, että se on keuhkokuume, koska lapsi niin köhiikin ja ajattelen heti tilanteen olevan paljon pahempi ja näön jo silmissäni monen viikon sairaalareissut, kun se lämpö onkin oikeasti vaan naapurin muksulta saatu pikkuflunssa, joka on parissa päivässä ohi pienellä niistämisellä. Miten pääsee negatiivisen ajattelun kierteestä eroon, kun kaikki on meillä kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin, mulla on ihana mies, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja maailman parhaat lapset.
 
Nyt ulos ulkoilemaan (Suomen Ladun perhejäsenyys).

Ja seurakunnan kerhoon koko perhe! Iltarukous joka ilta. Kannattaa luottaa Taivaan Isän huolenpitoon ja kiittää kaikesta, mikä on hyvin. Näin lapsettomana minusta tuntuu, että teillä on paljonkin aihetta iloon.

Vuokralle ei kannata siirtyä. Pitäkää kiinni omasta kodista kaikesta huolimatta.

Kodin pintoja ja lattioita voi puhdistaa apteekin Neo-Amiseptillä. Ja tuulettaa paljon.

Kannustavin ajatuksin!
 
Ittehän sen sanoit : "kaikki on meillä kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin, mulla on ihana mies, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja maailman parhaat lapset."

Sä vaikutat fiksulta ja vahvalta ihmiseltä - joku toinen olis jos diagnosoinut ittelleen masennuksen ja nostanu kädet ylös. Kyllä te selviätte! :hug:
 
Nyt ulos ulkoilemaan (Suomen Ladun perhejäsenyys).

Ja seurakunnan kerhoon koko perhe! Iltarukous joka ilta. Kannattaa luottaa Taivaan Isän huolenpitoon ja kiittää kaikesta, mikä on hyvin. Näin lapsettomana minusta tuntuu, että teillä on paljonkin aihetta iloon.

Vuokralle ei kannata siirtyä. Pitäkää kiinni omasta kodista kaikesta huolimatta.

Kodin pintoja ja lattioita voi puhdistaa apteekin Neo-Amiseptillä. Ja tuulettaa paljon.

Kannustavin ajatuksin!



Muusta täysin samaa mieltä mutta, ei mitään sterilointia kannata aloittaa millään Neo-Amiseptillä.
 
Ittehän sen sanoit : "kaikki on meillä kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin, mulla on ihana mies, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja maailman parhaat lapset."

Sä vaikutat fiksulta ja vahvalta ihmiseltä - joku toinen olis jos diagnosoinut ittelleen masennuksen ja nostanu kädet ylös. Kyllä te selviätte! :hug:

No en ihmettelis, vaikka aapeella ois tossa masennus alla. Nyt voi olla vaan suojamekanismit kesken suurimpien vaikeuksien päällä, mutta masis voi hiipiä sitten kunnolla ja räjähtää, kun asiat sen verran paremmin, että siihen on "mahdollisuus". Esim. Irakissa sotineet masentuvat vasta kotiin palattuaan, turvassa.

Aapeelle: ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan. Mene siitä mistä aita matalin aina kun vain mahdollista.
 
Hienosti sanottu 4eliveto: Tosi masentuneet ovat vain tyhmiä ja heikkoja

Eihän se nyt noin sanonut. Vaan että joku toinen olisi vaan päättänyt luovuttaa ja heittäytyä masennuksen syövereihin. Ei siis sen sairauden, vaan alakuloisuuden. Toki oikea masennuskin voi tuosta seurata, kun elämästä päästää irti.

Oikeasti masennusta sairastavista tuossa ei puhuttu mitään.

t: masennuksen kahdesti sairastanut
 
Siis suurimman osan ajasta kaikki on kuitenkin meillä ihan hyvin. Ei tilanne ole niin onneton, ettei rahaa olisi ruokaan tai että jouduttaisiin asunto myymään, jos jotain yllättävää tapahtuu, tyyliin pesukone hajoaa, niin sitten ollaan pulassa. Rahaa ei juuri säästöön jää, eikä rahaa riitä esim. lomailuun tai muuhun ns. ekstraan, mutta kyllä me selvitään. Mietin, että pitäisikö mennä uudelleen kouluun, vaikka etäopiskeluna voisin suorittaa jonkun tutkinnon, jos se helpottaisi työllistymistä. Eikö äitiyslomallakin voi kuitenkin opiskella?

En koe llevani masentunut, välillä vaan tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen kuitenkin. Huolehdin ja stressaan ja lopulta kaikki kuitenkin selviää ja sitä minun ennakoimaa katastrofia ei kuitenkaan tapahdu. Haluaisin eroon tästä negatiivisesta ajattelutavasta, että pieleen se menee kuitenkin. En ole ennen ollut tällainen, viime vuodet ovat tehneet minusta tällaisen. Enkä pidä siitä.
 
Useimmilla meistä kai on ajanjaksoja jolloin tuntuu että when it rains it pours. Mielestäni asenteesi on kuitenkin kaikesta huolimatta melko positiivinen. Mutta eikö opiskelu noin pienen vauvan kanssa tunnu raskaalta vaihtoehdolta tuon kaiken lisäksi mitä teillä on? Ainakin voisi kuvitella että se vaan lisäisi stressiä.
 
Jos yhtään on ylimääräistä aikaa, kannattaa leipoa itse kaikki leipä mitä syö:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/rieskaa.htm

Siitä tykkää koko perhe, mutta vain jos se on kunnollista:-)
 

Yhteistyössä