kun elämä on suorittamista..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miten nousta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miten nousta

Vieras
joka päivä tuntuu tuskalta herätä uuteen päivään, väsyttää niin hirveästi:(
mikään ei tuo enää oikein iloa, kaikki päivät on täysin samanlaisia. minä yksin lasten kanssa kotona,esikoinen koulussa,vien kuopuksen kanssa keskimmäisen eskariin,haen.. aina yksin lasten kanssa,ei kavereita..ei kukaan soita,ei kukaan käy. ei omaa aikaa,ei harrastuksia.. en osaa enää edes "vaatia" itselleni mitään. en osaa lähteä enää mihinkään,kaikki tuntuu vieraalta.

on mulla mies,auttaa kyllä kotona. mutta ei se oloani muuta miksikään:(

tulevaisuus ahdistaa,huominen pelottaa..
 
Juu, vähän sama tilanne. Lasten kanssa kotona ja kaikki päivät tismalleen samanlaisia. Salilla olen nyt yrittänyt ruveta käymään. Ei ole tosiaan kavereita.
Nooh, mä ajattelen asian näin, että sit joskus kun jtn erityistä tapahtuu (nyt odotan jouluvalojen laittoa) niin se tuntuu huippuhienolta :D
 
Tietääkö mies mille sinusta tuntuu? Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kahdestaan jonnekin yöksi tai kahdeksi, että saisit vaihtelua elämään. Samalla hoitaisitte parisuhdetta.
 
Ei lohduta varmaankaan, mutta juuri tuon takia en itse voisi koskaan olla kotiäitinä pidempään. Kaipaan sosiaalisia kontakteja ja älyllisiä haasteita, omia juttuja. Äitiys on tärkein rooleistani, mutta olen muutakin kuin äiti ja puoliso.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Usko pois, kahdenkeskinen viikonloppu vaikka Helsingissä jossain hotellissa piristää kummasti. Niin me tehdään, kun halutaan arkea pakoon.

ei meillä ole ketään keille me saadaan 3 lastamme kerralla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Muuta sitten elämäsi. Ei kukaan muu sitä puolestasi tee. Jokainen on oman onnensa seppä.

niin,se on helppoa sanoa.entä jos ei ole voimia enää siihen? yksin täällä on ilmeisesti selvittävä.

Mitä odotat? Ei kukaan muu voi elämääsi muuttaa, ellet sinä itse. Pienin askelin, mutta tee se!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö mies mille sinusta tuntuu? Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kahdestaan jonnekin yöksi tai kahdeksi, että saisit vaihtelua elämään. Samalla hoitaisitte parisuhdetta.

tietää se,ainakin suurelta osin. nyt en ole viitsinyt olotiloistani "valittaa" hänelle kun hänelläkin todettiin masennus:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten nousta:
joka päivä tuntuu tuskalta herätä uuteen päivään, väsyttää niin hirveästi:(
mikään ei tuo enää oikein iloa, kaikki päivät on täysin samanlaisia. minä yksin lasten kanssa kotona,esikoinen koulussa,vien kuopuksen kanssa keskimmäisen eskariin,haen.. aina yksin lasten kanssa,ei kavereita..ei kukaan soita,ei kukaan käy. ei omaa aikaa,ei harrastuksia.. en osaa enää edes "vaatia" itselleni mitään. en osaa lähteä enää mihinkään,kaikki tuntuu vieraalta.

on mulla mies,auttaa kyllä kotona. mutta ei se oloani muuta miksikään:(

tulevaisuus ahdistaa,huominen pelottaa..

huomasitko, että kirjoitit "ei kukaan soita, ei kukaan käy" . pitäisikö sinun soittaa? :)

lähde lenkille, liikunta raittiine ilmoineen tunnetusti vaikuttaa positiivisesti mielenlaatuun!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Usko pois, kahdenkeskinen viikonloppu vaikka Helsingissä jossain hotellissa piristää kummasti. Niin me tehdään, kun halutaan arkea pakoon.

ei meillä ole ketään keille me saadaan 3 lastamme kerralla.

Voisiko joku lapsista mennä kummeille, osa isovanhemmille...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Muuta sitten elämäsi. Ei kukaan muu sitä puolestasi tee. Jokainen on oman onnensa seppä.

niin,se on helppoa sanoa.entä jos ei ole voimia enää siihen? yksin täällä on ilmeisesti selvittävä.

Mitä odotat? Ei kukaan muu voi elämääsi muuttaa, ellet sinä itse. Pienin askelin, mutta tee se!

tiedänhän mä sen että se täytyy itse tehdä,mutta tämä elämä olisi niin paljon helpompaa ja nautittavampaa jos olisi välittäviä ihmisiä ympärillä,ystäviä joiden kanssa jakaa asioita. kun on riittävän kauan ollut yksin ja masentunut,ei enää jaksa vaikka halua olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Usko pois, kahdenkeskinen viikonloppu vaikka Helsingissä jossain hotellissa piristää kummasti. Niin me tehdään, kun halutaan arkea pakoon.

ei meillä ole ketään keille me saadaan 3 lastamme kerralla.

Voisiko joku lapsista mennä kummeille, osa isovanhemmille...

kummeja ei ole kun ei kirkkoon kuuluta. minun vanhemmat ovat niin sairaita että joskus harvoin jaksavat yhden lapsista ottaa. mieheni vanhemmat ottavat joskus harvoin,mutta eivät kaikkia kerralla.muita ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö mies mille sinusta tuntuu? Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kahdestaan jonnekin yöksi tai kahdeksi, että saisit vaihtelua elämään. Samalla hoitaisitte parisuhdetta.

tietää se,ainakin suurelta osin. nyt en ole viitsinyt olotiloistani "valittaa" hänelle kun hänelläkin todettiin masennus:(

Sitä suuremmalla syyllä; etsikää sitä mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan.
Tsemppiä, miettikää yhdessä, mikä olisi se asia tai juttu, joka piristäisi teitä kumpaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö mies mille sinusta tuntuu? Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kahdestaan jonnekin yöksi tai kahdeksi, että saisit vaihtelua elämään. Samalla hoitaisitte parisuhdetta.

tietää se,ainakin suurelta osin. nyt en ole viitsinyt olotiloistani "valittaa" hänelle kun hänelläkin todettiin masennus:(

Sitä suuremmalla syyllä; etsikää sitä mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan.
Tsemppiä, miettikää yhdessä, mikä olisi se asia tai juttu, joka piristäisi teitä kumpaakin.

kiitos:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Usko pois, kahdenkeskinen viikonloppu vaikka Helsingissä jossain hotellissa piristää kummasti. Niin me tehdään, kun halutaan arkea pakoon.

ei meillä ole ketään keille me saadaan 3 lastamme kerralla.

Voisiko joku lapsista mennä kummeille, osa isovanhemmille...

kummeja ei ole kun ei kirkkoon kuuluta. minun vanhemmat ovat niin sairaita että joskus harvoin jaksavat yhden lapsista ottaa. mieheni vanhemmat ottavat joskus harvoin,mutta eivät kaikkia kerralla.muita ei ole.

toimiiko MLL teidän paikkakunnalla? Miten sun tai miehen sisarukset, onko heitä ja olisiko heissä sellaista joka voisi tulla edes yhdeksi yöksi teille, tai lapset mennä heidän luokseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tiedänhän mä sen että se täytyy itse tehdä,mutta tämä elämä olisi niin paljon helpompaa ja nautittavampaa jos olisi välittäviä ihmisiä ympärillä,ystäviä joiden kanssa jakaa asioita. kun on riittävän kauan ollut yksin ja masentunut,ei enää jaksa vaikka halua olisi.

Ystäviä ei jaeta postiluukuista. Itse pitää olla aktiivinen, jos haluaa sosiaalisia suhteita ylläpitää.
Lapset voi laittaa vaikka viikonloppuleireille, etsi tietoa paikkakuntasi toiminnasta. Ja MLL:ltä.
Ilman yhteistä aikaa kuihdutte pois, ja elämä ei ole enää elämisen arvoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö mies mille sinusta tuntuu? Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kahdestaan jonnekin yöksi tai kahdeksi, että saisit vaihtelua elämään. Samalla hoitaisitte parisuhdetta.

tietää se,ainakin suurelta osin. nyt en ole viitsinyt olotiloistani "valittaa" hänelle kun hänelläkin todettiin masennus:(

Sitä suuremmalla syyllä; etsikää sitä mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan.
Tsemppiä, miettikää yhdessä, mikä olisi se asia tai juttu, joka piristäisi teitä kumpaakin.

kiitos:)

Se yhteinen aika voisi olla aluksi ihan vain vaikka koko perheen yhteinen ulkoilulenkki... saisitte koko perhe siitä hyvää oloa ja kenties hyvää mieltä. Ajan kanssa voi sitten miettiä sitä ihan kahdenkeskistä lenkkiä tai reissua tms.

Ei muuta kuin nyt mietitte miehen kanssa yhdessä, miten saatte mielialaa ylemmäksi, teillä kummallakin. Muutos alkaa usein ihan pienistä asioista ja huomaamatta. Ja jos tulee takapakkia, älkää lannistuko. Nousette sitten vaan taas yhdessä ylös. Kaikkea hyvää teille!
 
Mä olen ollut kotona kohta vuoden, ensin paukahti lomautus, perään äitiysloma. Mulla on seurana 4kk poika, kissa ja koira. Mies on töissä ja yleensä päivän jälkeen jatkaa omia hommia iltaysiin asti, aamulla lähtee jo kuuden jälkeen, joten näen häntä lähinnä pikaisesti ruoka-aikaan. Kuten huomata saattaa, täällä palstalla tulee venyttyä. Kaverit asuvat joko kaukana tai ovat niin kiinni rakastaja-aviomies -söheröissään, ettei heistä riitä seuraksi. Mun henkireikä on pyytää mies joskus illalla aiemmin sisään pajasta, jättää pikkumies hänelle ja lähteä koiran kanssa tai vain omin nokin ulos. Koti alkaa olla koluttu, mulla olis kanssa hakusessa jotain muuta puuhaa kuin lakanoiden järjestely hyllyllä. Sitten homman tarvis olla vielä sellaista, että sen voi jättää kesken koska vaan, kun vauva tarvitsee jotain. Päiväseltään vaunuttelukin on rentouttavaa, jaksaminen tuntuu löytyvän parhaiten ulkosalta. Sen verran kun pääsisin kaupoille, että saisin hommattua joululahjat, pääsisin kaikkien aikojen mielipuuhaani, rakastan joulupakettien tekemistä! :)
 

Similar threads

S
Viestiä
31
Luettu
19K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
0
Luettu
412
V
Y
Viestiä
40
Luettu
1K
Aihe vapaa
oululainen äiti
O

Yhteistyössä