Kun epäilit puolisollasi olevan jotai "peliä" toisen kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Niin pitikö paikkansa?Ja mitä se "jokin" oli.
Itsellä on "tunne"..
Puoliso huolittelee itseään, ajaa partaa, pukeutuu, on aloittanut tupakkalakon!!! ja nukkuu sohvalla. Sekä erityisen iloinen on maanataisin kun viikonloppu on ohi.. Viikonloput onkin yhtä hammasten kiristelyä..
 

Mun ukko nukku kans sohvalla,oli paljo pois kotoa,ei vastannut puhelimeen aina,ei tullu mun kans saunaan.Mutta ei sen ihmeemmin huolitellu itteensä yhtään,haisiki yök pahalle ku samat retut yllä päivästä toiseen..Mut toinen oli ja on saman kaa vieläki.





Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin pitikö paikkansa?Ja mitä se "jokin" oli.
Itsellä on "tunne"..
Puoliso huolittelee itseään, ajaa partaa, pukeutuu, on aloittanut tupakkalakon!!! ja nukkuu sohvalla. Sekä erityisen iloinen on maanataisin kun viikonloppu on ohi.. Viikonloput onkin yhtä hammasten kiristelyä..

 
Entisessä suhteessani intuitioni sanoi, että jotain on meneillään... Tosin minut oli esitelty tälle "työkaverille" ja kun näin ex:n hänen kanssaan, alitajuntani sanoi "jotain". Ja kappas, tais mennä vajaa kuukausi niin ero tuli.
 
Piti paikkansa. Se jokin oli ihan klassiset merkit; puhelimen piilottelu multa (otti mukaan jopa suihkuun...) ja soidessa meni aina partsille puhumaan vaikka olisi just viisi sekkaa sitten tullut röökiltä, baari-illat venähti ja töistäkin tuli vasta illalla myöhään kotiin, kortsupaketista hupeni aika vilkkaaseen tahtiin kortsuja siihen nähden miten meillä oli seksiä (joo, laskin), selitykset oli epäuskottavia. Olihan sitä kaikenlaista.
 
säpinää koska illat ja viikonloput on kotona (tosin tuntuu olevan sille pakkopullaa). Olen ihan varma, että hänellä on TAAs jokin sutina siellä mutta minkäs teet todistaaksesi sen.
Ja joo 12 vuoden liiton aikan on hänellä ollut 2 työsuhdetta joissa ylitettiin hyvä moraali, eli oli jotain muuta kuin työsuhde, mutta ei sänkyyn asti. Sellaista "kipinää ja sutinaa".
 
No ei oo ollut muuta kun nettipeliä/flirttiä deittisivuilla itseään esittelevien muijien kanssa, jäi siitä kiinni...

Oli kirjotellut niiden kanssa, kehunut ulkonäköä ja vähän ehdotellut tapaamistakin... Koneelle tuli vaan muistista joku sähköpostiosoite kenttään, johon olin kirjoittamassa sähköpostiosoitetta ja päätin sit testata miehen salasanaa siihe ja kävikin...

En unohda ikinä niitä kommentteja "Miten sä voit olla noin hyvässä kunnossa?", "Olisi kiva tutustua tuollaiseen söpöön ja kauniiseen", "Tavattasko baarissa?", "Alkoiko sua ujostuttamaan?"... jne...

ja tähän liittyy unikin, ennen tätä näin unen, että mies nautti jonkun naisen päällä, ennenkuin nämä jutut minulle selvisi.

Mä romahdin täysin ja olin ottamassa eroakin, mutta mies teki kaikkensa ja halusi pelastaa meidän liiton, eikä kuulema ollut oikeesti mitään tehnyt ja että oli "pelkkää läppää" ollut.

Nyt on taas itsetunto hieman kohonnut tuon jälkeen ja meillä on ollut ihanaa suhteessamme! Mut oli aika rankkaa... ja olin silloin raskaana, kun mies muille kirjoitteli. Ei jakanut mun kanssa mitään odotukseen liittyvää, hänellä oli aina muut kiireet ja ressit.

En halua enää muistaa tuota aikaa. Nyt thaks god, asiat on taas hyvin ja olen oppinut jopa itsekkäämmäksi hyvällä tavalla, että mies tosiaan tekee kaikkensa, että minulla on hyvä olla :) Ihana ja me rakastetaan toisiamme enemmän nyt kuin koskaan!

 
Kahdenkin miehen kohdalla on pitänyt paikkansa tuo tunne. Siis en osaa sitä selittää, mulle tuli vaan sellainen tunne. Epäilen, että olen muutenkin hyvin herkkä havaitsemaan, milloin mua vedetään höplästä. Yhden miesystävän kanssa kyse oli ihan menoista, joita hän ei pystynyt kunnolla selittämään/aukotonta juttua kertomaan (mä huomaan hyvin herkästi epäloogisuudet esim. kellonajoissa jne) ja sitten ihan ex-miehen kanssa huomasin, että hän alkoi salailla puhelinliikennettään kun ennen oli sen suhteen ollut hyvin avoin.
 
että huijaisko miestä, että olen saanut tuntemattomasta numerosta puhelun jossa mulle sanottiin "nauti vielä kun voit samasta osoitteesta". tms. Mulle tuli yks päivä tuntemattomasta numerosta puhelu, joten jos mies pyytäisi näyttämään ko. puhelun niinn voisin näyttää...
 
Jos oikein maltillisesti olisin hoitanut asian, olisi pitänyt itse tehdä houkutteleva "huijaus"-profiili tuonne deittisivuille ja katsoa miten pitkälle mies olisi oikeesti ollut houkuteltavissa.

Mutta kun katsoo esim. city.fi tarjontaa, niin esitelläänhän siellä tissejä ja pyllyjä, että varmasti monet naimisissa olevat haksahtaa, vähintään läpän heitto tasolle. Mä en moiseen mene mukaan, kuitenkin siellä on sellainen metsästys meininki, että kukakohan on nyt se kaunein, komein ja kuumin..?

Ja tämä on ihan "ufoa" mutta keskellä kirkasta päivää minulle tuli ajatus mieleen, nimittäin mieheni käyttämä nimimerkki ja että pitäis googlettaa? Ajattelin, että ompas minulla vaan ihme mielikuvitus... kunnes muutaman päivän päästä se selvis kuvien ja tekstien muodossa. Eli joskus voidaan ihmisiä nimitellä vainoharhaisiksi ja hulluiksi, kun kuvittelevat kaikkea, mutta minun kohdalla tällainen päähän pälkähdys olikin totta!

Tutustun ihmisiin enemmin oikeassa elämässä!
 
tuttua on tuo sohvalla nukkuminen, tietokoneen sivumuistien tyhjentäminen sekä kännykkä mukana suihkuunkin meneminen, ja erohan seurasi 1-2 kk jälkeen. Hauskaa, miten sokeana sitä alkuun kulkikin, merkit oli hyvin selvät ja "todistusaineistoa" löytyikin ihan roppakaupalla kun viimein tajusi ryhtyä etsimään ja seuraamaan.
 
Kyllä osui epäilys oikeaan. Ensin muuttu poissaolevaks ja sen jälkeen puhelin siirty taskuun. Joskus oli toisessa huoneessa ja kun menin sinne niin puhelin piiloutu äkkiä taskuun tai peiton alle tai minne vaan ehti. Enkä alkuun edes epäilly mitään vaikka kaikki merkit oli esillä. Otinpa yks ilta puhelimen käteen ja luin viestit kun epäilys muuttu sietämättömäks. "Tuu tänne peiton alle", "oot ihanin" jne jne. Huoh. Ensimmäisestä selvittiin jotenkin ja kaikki oli okei jonkun aikaa. No yllättäen sama muutos käytöksessä ja puhelimen piilottelu alkoi taas ja lopun arvaakin. Annoin näitä juttuja anteeks about 5-6 kertaa. Joka kerta ku epäilys iski ja kyselin/vihjailin niin vastaus oli "Miten niin käytös muuttunu? Sä TAAS kuvittelet omias. Opettele luottamaan." Niinpä niin.
Nyt viisaampana ja huomattavasti huonommalla itsetunnolla varustettuna jatkan elämää ilman ko. tyyppiä.
 
Mullakin meni itsetunto kerrasta, muserti, nujerti, masenti, jopa tuntui kauniiden naisten näkeminen vaikealta esim. kaupassa! Meni pitkään pahassa olossa, kunnes siitä sitten aloin toipumaan ja saada jotain kohtuullisuutta omiin ajatuksiini.

Olen aina vertaillut itseäni muihin naisiin ulkonäköasioissa ja tämä oli "pahinta" mitä saatoin kokea, että mies katselee ja kehuu muita.

Mutta siitäkin on selvitty :) Joskus tekee pahaa jos muistaa jne... mutta mieli ei ole enää siellä mudassa niin sanotusti. Ja itsetunto on suht ok.

Esim. nyt tuo Tiger Woods, onhan hänelläkin kaunis vaimo ja silti oli noita muita naisia pilvin pimein...

Onko jotkut miehet sit vaan sellasia, etteivät tajua arvostaa naistaan vasta kun... joskus? Kun ovat möhlineet?
 
Me sitten meidän kriisin aikaan oltiin avoimia ja puhuttiin ihmisten kanssa, niin aika monilla oli ongelmia, pahempiakin... että ei olis uskonut. Että kaikilla on melkein jotakin. Mutta saisi olla reilua siten, että kumpikin aina tietäisi missä mennään, eikä salaa... salasuhteita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Å:
Kyllä osui epäilys oikeaan. Ensin muuttu poissaolevaks ja sen jälkeen puhelin siirty taskuun. Joskus oli toisessa huoneessa ja kun menin sinne niin puhelin piiloutu äkkiä taskuun tai peiton alle tai minne vaan ehti. Enkä alkuun edes epäilly mitään vaikka kaikki merkit oli esillä. Otinpa yks ilta puhelimen käteen ja luin viestit kun epäilys muuttu sietämättömäks. "Tuu tänne peiton alle", "oot ihanin" jne jne. Huoh. Ensimmäisestä selvittiin jotenkin ja kaikki oli okei jonkun aikaa. No yllättäen sama muutos käytöksessä ja puhelimen piilottelu alkoi taas ja lopun arvaakin. Annoin näitä juttuja anteeks about 5-6 kertaa. Joka kerta ku epäilys iski ja kyselin/vihjailin niin vastaus oli "Miten niin käytös muuttunu? Sä TAAS kuvittelet omias. Opettele luottamaan." Niinpä niin.
Nyt viisaampana ja huomattavasti huonommalla itsetunnolla varustettuna jatkan elämää ilman ko. tyyppiä.
ihan ku mun kynästä! Tollasesta tulee kyllä todella tyhmä olo... Mutta pitää koittaa muistaa ettei tollanen oo petetyn syytä vaan pettajan. Kyllä se itsetuntokin onneksi hiljalleen palautuu. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Å:
Kyllä osui epäilys oikeaan. Ensin muuttu poissaolevaks ja sen jälkeen puhelin siirty taskuun. Joskus oli toisessa huoneessa ja kun menin sinne niin puhelin piiloutu äkkiä taskuun tai peiton alle tai minne vaan ehti. Enkä alkuun edes epäilly mitään vaikka kaikki merkit oli esillä. Otinpa yks ilta puhelimen käteen ja luin viestit kun epäilys muuttu sietämättömäks. "Tuu tänne peiton alle", "oot ihanin" jne jne. Huoh. Ensimmäisestä selvittiin jotenkin ja kaikki oli okei jonkun aikaa. No yllättäen sama muutos käytöksessä ja puhelimen piilottelu alkoi taas ja lopun arvaakin. Annoin näitä juttuja anteeks about 5-6 kertaa. Joka kerta ku epäilys iski ja kyselin/vihjailin niin vastaus oli "Miten niin käytös muuttunu? Sä TAAS kuvittelet omias. Opettele luottamaan." Niinpä niin.
Nyt viisaampana ja huomattavasti huonommalla itsetunnolla varustettuna jatkan elämää ilman ko. tyyppiä.
ihan ku mun kynästä! Tollasesta tulee kyllä todella tyhmä olo... Mutta pitää koittaa muistaa ettei tollanen oo petetyn syytä vaan pettajan. Kyllä se itsetuntokin onneksi hiljalleen palautuu. :)
 
Mun miehellä oli musta sellainen tunne.

Mies näki mussa pieniä vihjeitä joista päätteli että nyt on jotain meneillään. Olin iloisempi, kuin ennen, kirjoittelin miehelle normaalia enemmän "rakkauslappuja" joiden perään laitoin vain etunimeni alkukirjaimen (sitä nimitystä ex minusta käytti ja mies siis epäili että tapailin ex:ää ). Niitä pikkujuttuja oli useampi joista siis koko kokonaisuus kertyi.

Ja voi vitt* että raivostuin kun mies kertoi epäilyistään. Siis toisaalta hyvä että kertoi, mutta mä olin normaalia iloisempi siitä syystä että jotenkin olin ns. uudelleenrakastunut siihen IHAN OMAAN MIEHEENI! Niitä rakkauslappuja kirjoitin siis rakkaudesta enkä siksi että koitin peitellä jotakin.

Ja sen etukirjaimen laitoin loppuun siitä syystä että oli MIESTÄNI varten ostanut sydämen mallisia post it lappuja ja sydämeen kun kirjoittaa niin tila kapenee...lopulta loppuun ei enää mahdu muuta kuin se saakelin etukirjain.

Sen voin kertoa, että se uudelleenrakastumisen ihanuus loppui tasan tarkkaan siihen. Eipä ole enää innostanut tehdä pieniä muistamiseleitä miehelle, kun palkaksi saa pettämisepäilyt :kieh:

Teistä en tiedä, mutta mun miehen kuudes, seitsemäs tai kahdeksaskaan aisti ei todellakaan toimi! :kieh:
 
ilta vietetty eri huoneissa ja yö ei tuo siihen poikkeusta.
Mä en vaan jaksa. En jaksa kysyä mistä tuulee, en jaksa avautua.
Hänelle näköjään tämä on ok ja menettelee. Itse näen avioliiton hieman toisenlaisena.
Pahintahan tässä on, ettei meillä koskaan ole yhteistä aikaa jolloin voisi ottaa asioita puheeksi.
Ihan paskaa. ps. olen tuo "meinasin hypätä parvekkeelta"-aloituksen tyyppi.
 
täällä vertaistukea vielä hereillä. Ja ehdotuksia mitä tehdä? Mies ei myönnä mitään. Itsellä olo vaan alkaa olemaan loppu kun "on vaan se tunne, eetä jotain on taas meneillään". :(
 
Itse olen ollut oman mieheni kanssa reilut 13 vuotta yhdessä ja täytyy sanoa, että tuollainen olisi tosi kuluttavaa. Joko mies on sokea omalle käyttäytymisen muutokselleen tai sitten vaan aliarvioi sinun älyäsi (mikä olisi outoa, jos kerran aiemminkin olet saanut hänet "kiinni" vastaavista jutuista). Minusta on kummallista, että mies kieltää, jos kerran olet aiemmin vastaavassa tapauksessa jo bongannut samat merkit.

Mä varmaan ottaisin keinolla millä hyvänsä selvää siitä, mitä oikein on tekeillä. Tai vaihtoehtoisesti, jos oma paha olo suhteessa olisi jatkuvaa miehen järjestämien tuollaisten yllätysten takia, niin erohan siinä silloin olisi paras ratkaisu (vaan ei tietenkään helpoin).
 
Raskastahan tuo sinulle ihan varmasti on :( Minä vaan valitettavasti näkisin parhaana vaihtoehtona sen rauhallisen keskustelun, ja asioiden selvittämisen. Kun en oikein mahtaisi noinkaan jaksaa jatkaa, haluaisin selvyyden asiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Raskastahan tuo sinulle ihan varmasti on :( Minä vaan valitettavasti näkisin parhaana vaihtoehtona sen rauhallisen keskustelun, ja asioiden selvittämisen. Kun en oikein mahtaisi noinkaan jaksaa jatkaa, haluaisin selvyyden asiaan.

keskustelu on meillä utopiaa. Itse pystyn siihen helposti, mutta mies saa kilareita, raivoaa (lapset pelkää) lähtee yöksi pois jne. On myös 2 x käynyt kinni (joista on läkärinlausunto). Joten minkäs teen, jos mies ei puhu. Olen joko tässä näin (hiljaa myötäillen) tai lähden suksimaan (joka ei tosiaan ole helppoa, lasten takia).

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka olette ymmärtäneet!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Raskastahan tuo sinulle ihan varmasti on :( Minä vaan valitettavasti näkisin parhaana vaihtoehtona sen rauhallisen keskustelun, ja asioiden selvittämisen. Kun en oikein mahtaisi noinkaan jaksaa jatkaa, haluaisin selvyyden asiaan.

keskustelu on meillä utopiaa. Itse pystyn siihen helposti, mutta mies saa kilareita, raivoaa (lapset pelkää) lähtee yöksi pois jne. On myös 2 x käynyt kinni (joista on läkärinlausunto). Joten minkäs teen, jos mies ei puhu. Olen joko tässä näin (hiljaa myötäillen) tai lähden suksimaan (joka ei tosiaan ole helppoa, lasten takia).

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka olette ymmärtäneet!

ei totaalisesti kuulu tuonne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Raskastahan tuo sinulle ihan varmasti on :( Minä vaan valitettavasti näkisin parhaana vaihtoehtona sen rauhallisen keskustelun, ja asioiden selvittämisen. Kun en oikein mahtaisi noinkaan jaksaa jatkaa, haluaisin selvyyden asiaan.

keskustelu on meillä utopiaa. Itse pystyn siihen helposti, mutta mies saa kilareita, raivoaa (lapset pelkää) lähtee yöksi pois jne. On myös 2 x käynyt kinni (joista on läkärinlausunto). Joten minkäs teen, jos mies ei puhu. Olen joko tässä näin (hiljaa myötäillen) tai lähden suksimaan (joka ei tosiaan ole helppoa, lasten takia).

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka olette ymmärtäneet!


:hug: :hug: :hug:

Ikävältä kuulostaa, tuo kiinni käyminen ja lasten pelko varsinkin. Koeta jaksaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Raskastahan tuo sinulle ihan varmasti on :( Minä vaan valitettavasti näkisin parhaana vaihtoehtona sen rauhallisen keskustelun, ja asioiden selvittämisen. Kun en oikein mahtaisi noinkaan jaksaa jatkaa, haluaisin selvyyden asiaan.

keskustelu on meillä utopiaa. Itse pystyn siihen helposti, mutta mies saa kilareita, raivoaa (lapset pelkää) lähtee yöksi pois jne. On myös 2 x käynyt kinni (joista on läkärinlausunto). Joten minkäs teen, jos mies ei puhu. Olen joko tässä näin (hiljaa myötäillen) tai lähden suksimaan (joka ei tosiaan ole helppoa, lasten takia).

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka olette ymmärtäneet!


:hug: :hug: :hug:

Ikävältä kuulostaa, tuo kiinni käyminen ja lasten pelko varsinkin. Koeta jaksaa.

 

Yhteistyössä