Kun ihminen ei "osaa" olla onnellinen...

[Saapasjalkakissa]

Oonkohan mä koskaan ollu onnellinen.... Ainakaan sillä tavalla kun muut.
Mulla ei oo koskaan ollu mitään semmosta "omaa" juttua, mistä tulis onnelliseks, kaikki asiat on aina menny niinku muiden hyväks.
Paljon oon silti pyytäny ja toivonu, mut aina muita ajatellen, mut jotenkin tääkään ei oo se pointti.

Pohdin tässä vaan kun tohon yhteen ketjuun laitoin viestiä,että mä en oikeesti tiedä millainen ihminen on onnellinen, miltä sillon pitäis tuntua tai mitä pitäis olla, tai miten asiat ois.

Eihän mulla periaatteessa oo mitään syytä olla onnetonkaan, mut silti jotenkin... en vaan osaa. Olen vaan ikuisesti kaikkeen tympiintynyt.
Ja jos jotain "kivaa" sattuukin, niin se katoaa äkkiä kaikkeen vähemmän kivaan ja unohtuu, eikä sitä tunnetta saa jäämään eikä pysymään, enkä jotenkin pysty sillä yhellä pienellä kivalla korvaamaan kaikkea mikä tuntuu tympivältä.

Mä olen hankala ihminen ollu aina, mut kai mä vasta nyt niinku tiedostan sen ite,että munssa on joku vika.

Kiitos, ei mulla tässä muuta. Nukkumassaki kai pitäis jo olla, mut sekin tympii. Menee hirveesti aikaa hukkaan johonkin nukkumiseen...

 

[tuuti08]

:hug:

 

[Istafra]

Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ole löytänyt sitä ominta "juttuasi".
Minusta onnellisuus on aika pitkälle myös omasta elämänasenteesta kiinni :hug:

 

[Saapasjalkakissa]

Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ole löytänyt sitä ominta "juttuasi".
Minusta onnellisuus on aika pitkälle myös omasta elämänasenteesta kiinni :hug:

Se voi ollakki sitten se joka mättää...
Kiitos haleista... ei niitä koskaan liian vähän voi saada... =) :hug:

 

[Saapasjalkakissa]

:hug:

Kiitos :hug:

 

[asenteella]

Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ole löytänyt sitä ominta "juttuasi".
Minusta onnellisuus on aika pitkälle myös omasta elämänasenteesta kiinni :hug:

Juuri niinkin. Onnellisuus vs onnettomuuden tunne ovat suoraan perinnöllisiä piirteitä. Asenne ratkaisee.

 

[Ninniliina]

:hug:
Toisten asettaminen etusijalle voi tietysti olla palkitsevaa, mutta jos aina ja kaikessa sen tekee omalla kustannuksellaan, niin kyllä siinä lakkaa sitten nauttimasta elämästä. Väitän minä. Terve itsekkyys on vaan hyvästä.
Niin ja sit se onnellisuus... mä luulen, että se on jonkinlaista hetkessä elämistä, että saa tosissan niistä pienistä asioista kiinni, eikä elä sellaista "sitku-elämää". (Sitku tapahtuu sitä ja tätä, sitku saan sen ja sen.... jne...jne) Eli ei ajattele, että tulevaisuus on aina parempi. Sillon ei koskaan ole tulevaisuudessakaan tyytyväinen, sillä se sama ajatuskaava vaan jatkuu ja jatkuu. Mä tein sitä itte tiedostamattani ties kuin kauan. Eikä ollu helppoa luopua siitä ajattelusta, sillä se auttaa toisaalta unohtamaan sen hetkisen ongelmat - mut se on kuiteskin ainut tapa ratkaista ne.
Huh, tulipahan pitkä teksti... Saatkohan kiinni siitä mitä ajan takaa.

 

[Siipien havinaa]

mä päätin tänään aloittaa olemaan/ajattelemaan onnellisesti....mun sanavarastoon...toivottavasti EI tule kuulumaan enään...voi, voi,....,mä en jaksa....,hymyilen vaikka väkisin,....On monia asioita mistä VOI olla onnellinen....pienistäkin asioista...esim. tästä tietokoneesta..missä voi purkaa tunteitaan muille...ja huomenna meen kampaajalle...lähtee nää pitkät hiukset pois....Ja tänään mä oon ollut HYVIN onnellinen :heart: ...Ja haleja sulle ja paljon :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[tripod]

Oonkohan mä koskaan ollu onnellinen.... Ainakaan sillä tavalla kun muut.

Vain hullut ovat oikeasti onnellisia, muut kärsivät kyllä samoissa tuskissa.

 

[Saapasjalkakissa]

:hug:
Toisten asettaminen etusijalle voi tietysti olla palkitsevaa, mutta jos aina ja kaikessa sen tekee omalla kustannuksellaan, niin kyllä siinä lakkaa sitten nauttimasta elämästä. Väitän minä. Terve itsekkyys on vaan hyvästä.
Niin ja sit se onnellisuus... mä luulen, että se on jonkinlaista hetkessä elämistä, että saa tosissan niistä pienistä asioista kiinni, eikä elä sellaista "sitku-elämää". (Sitku tapahtuu sitä ja tätä, sitku saan sen ja sen.... jne...jne) Eli ei ajattele, että tulevaisuus on aina parempi. Sillon ei koskaan ole tulevaisuudessakaan tyytyväinen, sillä se sama ajatuskaava vaan jatkuu ja jatkuu. Mä tein sitä itte tiedostamattani ties kuin kauan. Eikä ollu helppoa luopua siitä ajattelusta, sillä se auttaa toisaalta unohtamaan sen hetkisen ongelmat - mut se on kuiteskin ainut tapa ratkaista ne.
Huh, tulipahan pitkä teksti... Saatkohan kiinni siitä mitä ajan takaa.

Juu... Mä oon just tommonen "sitku" ihminen. Ja silloinkaan mikään ei riitä. Vaikka miten ison viimeisen "sitkun" ois ajatellu, niin aina tulee uus ja uus ja uus. Enkä mä tiiä miten hitossa tästä pääsee eroon.
Toisaalta tuntuu kun juttelee ihmisten kanssa,että tää mun elämäni ei nyt kauheen auvoista oo muutenkaan, vaikka toisaalta ja toisaalta ja toisaalta ja toisaalta. Välillä tuntuu,että odotan liikoja muilta ihmisiltä ja kun asiat ei toimi niinku mä oon ajatellu, niin nehän on sitten pielessä. Kuulostaa ihan hölmölle... Kun toisaalta sitten taas mukaudun lähes kaikkeen miten ne muut sen asian tekee, koska siten mun ei tarvii alkaa kinaamaan omia mielipiteitä ja näkökohtia.

Haaveet ja unelmat on romuttunu kauan aikaa sitten. Kun totesin jossain vaiheessa, että munsta ei ainakaan tule mitään semmosta mitä mä haluisin (ja mitä mä haluisin, kun tietäis ees sen). Toisaalta mietin,että koska aikanani tein tämän "valinnan" tän elämän suhteen, niin tässä se sitten on. Toisaalta mun ois pitäny se jo sillon arvata ja tietää, mut tyhmästä päästä saa kärsiä sitten. Tässä ollaan jumissa ku mikä lie.

Heh heh, ei tästä mun sepustuksesta tuu mitään järkevää ulos. Pää käy tuhatta ja sataa, mut ulosanti on kovin kovin heikko ja surkee.

 

[Saapasjalkakissa]

mä päätin tänään aloittaa olemaan/ajattelemaan onnellisesti....mun sanavarastoon...toivottavasti EI tule kuulumaan enään...voi, voi,....,mä en jaksa....,hymyilen vaikka väkisin,....On monia asioita mistä VOI olla onnellinen....pienistäkin asioista...esim. tästä tietokoneesta..missä voi purkaa tunteitaan muille...ja huomenna meen kampaajalle...lähtee nää pitkät hiukset pois....Ja tänään mä oon ollut HYVIN onnellinen :heart: ...Ja haleja sulle ja paljon :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Voi kiitos... tässä pilkahti pikkuinen iloinen häivähdys
:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Myös sulle paljon haleja...

 

[Saapasjalkakissa]

Oonkohan mä koskaan ollu onnellinen.... Ainakaan sillä tavalla kun muut.

Vain hullut ovat oikeasti onnellisia, muut kärsivät kyllä samoissa tuskissa.

Onko näin...? Siispä ne kaikki muut osaa pitää kaunista ulkokuorta ja esittää onnellista, vaikkeivat siis ole. Tai sitten ne on kaikki hulluja ?

 

[Istafra]

Minä tunnustan olevani luova hullu

 

[Saapasjalkakissa]

Noni, josko mä meen mököttämään omaa saamattomuuttani ja epätäydellisyyttäni tonne pehkun pohjalle, aivottomana tuijottamaan telkkua ja aina haluamaan jotain parempaa mitä koskaan ei tule.

Kirjoitelkaa ihmeessä lisää, mä tuun huomenissa lukemaan taas... =)
Nyt hyvät yöt jokaiikalle...

 

[Ninniliina]

Ei kuulosta hölmöltä, tunnistan paljon itseäni noissa sanoissa. Mä en sun tilanteesta sen enempiä tiedä, mutta mulla ei periaatteessa pitäs olla mitään pielessä tässä elämän tilanteessa - silti sitä jatko tota sitkuilua. Ja siitä eroon pääseminen ei onnistunu omin voimin.
Vaik joskus tuntuis, että kaikki on jo menny, niin ei se välttämättä niin ole.
Eipä munstakaan tainnu tulla mitään, mitä haluaisin - paitsi äiti - mutta toisaalta juuri tällä hetkellä uskon vahvasti, ensmäistä kertaa, tietäväni mitä haluan ja olevani menossa sitä päämäärää kohti.
Nyt mä meen halimaan tota miestä, joka on koko seuraavan viikon poissa töitten takia ja huomenna aamulla vien mun ihanat vili-vilperit hoitoon ja menen kouluun. =)

 

[Istafra]

Hyvää yötä!

 

[Saapas]

Mä ajattelin taannoin että mulle varmaan tapahtuu jotain hirveää kun en osaa arvostaa elämääni ja mitä mulla on ja olin onneton. Mutta mulle tapahtuikin jotain ihan huikeaa.
Ehkä se tulee sullekin vielä, toivon niin.

Öitä.

 

[Saapasjalkakissa]

Ei kuulosta hölmöltä, tunnistan paljon itseäni noissa sanoissa. Mä en sun tilanteesta sen enempiä tiedä, mutta mulla ei periaatteessa pitäs olla mitään pielessä tässä elämän tilanteessa - silti sitä jatko tota sitkuilua. Ja siitä eroon pääseminen ei onnistunu omin voimin.
Vaik joskus tuntuis, että kaikki on jo menny, niin ei se välttämättä niin ole.
Eipä munstakaan tainnu tulla mitään, mitä haluaisin - paitsi äiti - mutta toisaalta juuri tällä hetkellä uskon vahvasti, ensmäistä kertaa, tietäväni mitä haluan ja olevani menossa sitä päämäärää kohti.
Nyt mä meen halimaan tota miestä, joka on koko seuraavan viikon poissa töitten takia ja huomenna aamulla vien mun ihanat vili-vilperit hoitoon ja menen kouluun. =)

Ihailtavan kuulosta tekstiä... *hatunnosto*.
Ei mulla pitäis olla mitään pielessä, on lapsia neljä ja mieskin...
Äidiksi minäkin halusin ja se taitaa olla ainoo asia mikä on edelleen se paikkansapitävä. Haluan edelleen olla äiti, mut jotain muutakin, mut mitä.

Minä en tykkää ees halata miestä, tuntuu että joudun siinä kohtaa luovuttamaan itsestäni TAAS jotain ja pidän itselläni kaiken. (Joo, omalla tavallani oon kyllä ihan pöpi). En osaa olla hellä, enkä rakastava. Ihan varmuuden vuoks,ettei ne tuu paskana silmille. Enkä tajua mistä tommonenkin ajatus juontaa, koska tuo mies ei ois semmonen todellakaan joka heittäis ne mun silmille, mut mä vaan en voi antaa itestäni mitään. (kuulostan koko ajan enemmän ja enemmän idiootilta ). Mut hällä väliä =)

Ihanaa yötä sulle ja kaikkea hyvää... :hug:

 

[aapelus]

Kerroit, että et pysty antamaan ja näyttämään rakkautta ja läheisyyttä miehellesi? Pystytkö lapsillesi antamaan ja näyttämään?

Jospa sinä olet vain "kyllästynyt" olemaan kotona ja se heijastuu sitten pahanaolona yhteen jos toiseenkin asiaan? Olisiko sinulla mahdollisuus lähteä opiskelemaan? Entä työelämään?

 

[Saapasjalkakissa]

Kerroit, että et pysty antamaan ja näyttämään rakkautta ja läheisyyttä miehellesi? Pystytkö lapsillesi antamaan ja näyttämään?

Jospa sinä olet vain "kyllästynyt" olemaan kotona ja se heijastuu sitten pahanaolona yhteen jos toiseenkin asiaan? Olisiko sinulla mahdollisuus lähteä opiskelemaan? Entä työelämään?

No en oo mikään "halitaan pusitaan rakastan rakastan"-äiti. Ollut koskaan, koska en vaan osaa olla semmonen.
No mä olen ollut kotona tosiaan tässä pikkusen vajaa 9 vuotta... En mä kaipaa työelämää,enkä opiskeluakaan... tai ehkä mulla ei oo ainakaan nyt voimia ees miettiä semmosia. Nuorin on kohta 10 kk vanha.
Enkä vois ajatella laittaa nuorinta vielä hoitoon, koska mun mielestä lapsilla on oltava mahdollisuus olla kotona niin kauan ku mahdollista. Noh, se loppuu sitten kun nuorin on kolmen,että sitten pitäis tehdä koko loppuelämän suunnitelmat uusiksi ja sekin ahistaa. Mulla ei oo siis koulutusta eikä ammattia. Että mä nyt oon sitte se koko palstan haukuttava mamma joka ei oo tehny mitään muuta ku ollu kotona.... :ashamed: