Kun imetys ei onnistu...

["morkkis"]

Minkälaiset fiilikset teillä joilla on ollut sama ongelma syystä tai toisesta? Alussa imetin ja annoin pumpattua maitoa muutaman viikon, mutta nyt en oo enää hetkeen antanut rintamaitoa. Ei vaan tule tarpeeksi sitä maitoa ja vauva menettää totaalisesti hermonsa rinnalla niin ettei se vaan onnistu, lisäksi stressaan ihan liikaa sitä mitä syön ettei se vaan aiheuta vauvalle vatsanpuruja tai vastaavaa. Toivoisin, että tämä tästä lähtis vielä käyntiin jotenkin, mutta pelkäämpä ettei siitä tule mitään, ihan tämän valtavan stressinkin takia. Varmaan hormonit tekee hysteeriseksi. Ja sitten häpeän ihan hirveästi sitä, että en imetä ja poden syyllisyyttä. Vaikka kyllähän esikoinenkin kasvoi ja kehittyi erinomaisesti korvikkeella ja ollut ihmeen terve koko elämänsä. Mutta mua rasittaa ylikaiken, kun kaikki tuttavat tenttaa, että imetänkö, ihan kuin olisin vastuussa muille siitä. Siis minähän se äiti olen ja vastuussa omasta lapsestani. Mitä se kellekkään kuuluu mitä mun lapsi syö. Kasvaa ja kehittyy kuitenkin hienosti ja on tyytyväinen pikku vauveli. Pää hajoo

 

["Mie"]

Joo minäkään en ymmärrä sitä jatkuvaa kyselyä, imetätkö imetätkö IMETÄTKÖ? Riittääkö maito? Yms. Varsinkin vanhemmat sukulaisnaiset kyselee näitä kysymyksiä jatkuvasti. Ja mulla ei edes ole mitään ongelmaa imetyksen kanssa, imetän ja riittää. Mutta en silti ymmärrä tuota kyselyä, joten voin kuvitella miltä tuntuu sellaisesta äidistä joka haluaisi imettää, mutta ei jostain syystä pysty, niin ei varmaan ole kiva koko ajan vastailla noihin imetyskysymyksiin!

Mut hei tsemppiä sulle! Ja älä ota stressiä siitä mitä syöt. Voithan sä kokeilla syödä pieniä määriä sitä mitä haluat, ja katsot tuleeko vauvalle vatsavaivoja!

Ja niin, imetys ei tosiaankaan ole hyvän äitiyden mitta! Muista se

 

["Vieras"]

Mulla oli vaikeuksia alussa, itkeskelin asiaa ihan, ja ahdistihan se. Täysimetän kyllä nykyään.

Multa kans kysytty joka välissä, että "imetätkö" ja "onko maito riittänyt". Mukava, että voin vastata että imetän ja riittää, mutta saattaisipa olla paha mieli jos ei olisikaan onnistunut. Eräs tuli alussa kritisoimaan lisämaidon antamista ja siinä vaiheessa meinasin purskahtaa itkuun, kun olin oikeasti nähnyt todella paljon vaivaa että imetys onnistuisi ja silti jouduin alussa antamaan lisämaitoa.

 

["morkkis"]

Joo kaikkia neuvoja sitä kans satelee, tyyliin "tee kaikkes että maito riittää, hae luontaistuotekaupasta sitä ja tätä ja imetä vuorokauden ympäri ja älä syö niitä ja niitä eikä varsinkaan niitä ruoka-aineita...mutta älä stressaa, kun muuten maidontulo loppuu"... Mitenköhän sitä sitten vois olla stressaamatta kun porukka hengittää niskaan, appiukkoa myöten

 

[njoo]

mulla vain yksi lapsi, maitoa tuli todella hyvin, imuote oli hyvä, mutta ongelma oli jossain? missä sit oli en tiedä enkä jaksanut selvittää, ravatiin parikertaa viikossa punnittemas tyttöä paino vaan laski. sit neukka täti sano et josset nyt anna korvikettä tyttö pitä äviedä sairaalaan ruokittavaks. Nyt tyttö +1v ja onhan tuo hyvin kasvanut. vielläkin tunnen ikävää kun joku kysyy "imetätkö viellä?" "sujuiko imetys hyvin" yms yritän tietty hymyillä ja vastata ystävällisesti , katkera olen mutta en enään yhtä pahasti kun oplin hormooni päissäni. pahin oli kun en kehannut omasta lähikaupasta(pieni kylä ) ostaa korviketta kun mietin , mitä ne muut musta ajattelee. kyllä varmaa ihmiset tulee kysymään noista imetyksista vaikka onkin henk,koht kysymys

 

["morkkis"]

Mulla tuli eka tosi hyvin maitoa, mutta suunnilleen yhdessä yössä tilanne muuttu, niinku ois rinnat imetty kuiviin. Nyt tuntuu ihan turhan päiväiselle ees yrittää tiristää sitä paria tippaa. Oishan se kiva jos ois joku toimiva lääke tuohon. Mamma teetäkin join litra tolkulla, ei apua.

 

[astrolabe]

No jokaista lasta oon imettänyt ensi alkuun, esikoisen kanssa onnistui muutaman kuukauden. Tai no imetin ja imetin, pumppasin maitoa ja tarjosin pullosta. Viktorillekin pumppasin jo sairaalassa. Sitten nää megalollot menee jumiin kun ovat liian täynnä, eikä rinnasta saa mitään, tulee rintatulehdus vaikka kuinka lypsäis liikoja poies, käyttäis hauteita (lämpöpulloa sekä kaalihauteita) ja valuttais kuumassa suihkussa maitoa pois. Kahdesti ollut kohtutulehdus, joihin sellainen lääkitys (mulla kaksi ab-allergiaa), ettei imettäminen oo ok.

En oo lähtenyt imettämään asenteella, että pakko onnistua, vaan että katellaan miten menee. Pulloon siirtyminen ei ole ollut maailmanloppu.

 

["vieras"]

Älä välitä, ei minullakaan onnistunut. Kuukauden pari stressasin ja hermosin, sitten tulin järkiini ja totesin, että pääasia on, että lapsi saa ruokaa, kasvaa ja että saamme koko perhe nukuttua ja voimme hyvin. Terve ja tyytyväinen lapsi.

Ärsyttäähän ne kyselyt, aina ensimmäiseksi kun törmää johonkin tuttuun kadulla, niin ensimmäisten päivittelyjen ja ihastelujen jälkeen kuuluu kysymys: tuleeko maitoa hyvin. Joo ei tule ja ei siitä sen
enempää, mun oma henkilökohtainen asia, eikä edes kuulu sinulle.

Mutta enää en jaksa edes noista kyselyistä stressata. Mun lapsi syö korviketta ja sillä siisti. Jokaisella on asiasta mielipiteensä, mutta ei se siitä enää mihinkään muutu siltikään.