Kun isovanhemmilla ei ole aikaa tavata

[paljostapaitsi]

Isovanhemmat ovat ikähaitarilla 50-55v. He ovat työelämässä ja vapaa-ajallaan harrastavat, matkustelevat, mökkeilevät..
Meille ei riitä aikaa vaikka samassa kaupungissa asutaan ja välimatka ei ole mitenkään aikaa vievä.

Toisia isovanhempia ei olla tavattu tämän vuoden puolella kertaakaan, he eivät ehdi vaikka olemme soittaneet useita kertoja ja kysyneet sopiiko kyläily jommin kummin päin. Yleensä tapaaminen on sitä että me olemme menneet väkisin kylään parin kuukauden välein, pariksi tunniksi kerrallaan.

Toiset isovanhemmat eivät ehdi ottaa meitä kylään, mutta isoisä käy meillä kylässä tunnin verran 2-3 viikon välein. Juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset, siinä se.

Lapsenvahtiapua saadaan jos on oikea tarve, synnytysreissu tai sairaalakäynti, eikä minua harmita se ettei lapsenvahtiapua ole tarjolla heiltä, vaan haluaisin että lapsetkin pääsisivät tutustumaan isovanhempiinsa, näkisivät niin usein ettei kuluisi niin paljon aikaa jokakertaiseen ujosteluun, ja voitaisi viettää aikaa yhdessä.

Harmittaa paljon, toivottavasti tässä ei käy niin että kun isovanhemmat päätyvät joskus vanhainkotiin, niin tuntemattomaksi jääneet lapsenlapset eivät halua mennä katsomaan.

 

[xxx]

No meillä on niin, että mummula on 300km päässä. Ja muutenkin ollaan niin etäännytty henkisesti että tuntuu vaikealta jopa soittaa, itse ei äitini soita koskaan. Kun puhun mummille soittamisesta, tyttökin jo sanoo ettei halua sanoa sitten mummille mitään...Oma vikansa, kun eivät pidä yhteyttä!

 

[viiru]

ihmettelen

 

[xxx]

Oikeesti on mulle kipee asia. Olen yrittänyt lähentyä, mutta kokenut turhaksi, antaa olla sitten

 

[Darelbeida]

miulla on tilanne että äiti asuu tuossa alle 10 kilsan päässä ja nähdään tasan tarkkaan 1-6 krt vuodessa jos ei vahingossa törmätä toisiimme esim. isossa marketissa..

äit ei ole työelämässä ja ikääkin vaan kohta 61v.. mutta kun lenkkeily, kuntosali ja vesijuoksu ja vesijumppa jne jne...

isä on kuollu ja kuopattu ja tuskin sekään niin kauhean paljon välejä pitäisi..isin puolen mummo tuskin on edes elossa enää.. kun miulle ei kerrota kun saan siitä hirveen *kohtauksen* anoppi on miulle välimatkasta huolimatta läheisempi kuin oma äiti..ja toinen pappakin.. anha ja raihnainen.. mutta kuitenkin kerra viikossa tietsikan kautta juttelee lapsenlapsileen ja muistuttaa poikaansa pitämään vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä...

eli se siitä..lapset ei paljon mummostaan välitä.. aika pahalle tuntui kuin kolme vuotta täyttävä poika istui ikkunassa ja kertoili 5v veljelleen..* mie kysyn tuota punatakkista tätiä miun mummks.. miust ois kiva istua mummon sylissä*...luoja anteeks antakoon kuinka voi tuntuakkin pahoja ajatuksia omaa äitiään kohtaan...

sen tiiän että vaikka miulla ois liuta ja enemmän lapsenlapsia niin mie en oo millonkaan samanlainen mummo kuin miun äiti on.. mikäli niin kauan elän..