Kun itse muuttuu, mutta mies ei??

["uusiminä"]

Mitä pitäisi tehdä? Tuntuu että olen umpikujassa. Noin viitisen vuotta sitten tapasin nykyisen avomieheni baarissa. Oltiin aikamoisia bilettäjiä ja alkoholia käytettiin aika paljonkin ja vedettiin roskaruokaa ja poltettiin tupakkaa jne jne.

Kun tulin raskaaksi loppu tietysti tupakointi ja juominen ja alotin ite myös syömään terveellisemmin. Mies kuitenkin jatkoi niin kuin ennen. Ajattelin että ehkä sitten kun lapsi syntyy. No eipä juuri ole muuttunut. Ei juo yhtä paljoa kuin ennen mutta kyl vieläkin musta liian usein kun itse juon alkoholia ehkä kerran kahen kuukauden aikana. Mies polttaa vieläkin ja itselleni se on vaikeaa koska voisin taas aloittaa kun lapsi on syntynyt. En kuitenkaan halua mutta kiusaus on suuri joka päivä.

Itse olen aloittanut terveet elämäntavat ja liikun paljon. Oon saanut karistettua kaikki ylimääräset kilot mutta mies puolestaan lihoo. Alkaa ärsyttää kun itse lähden lenkille niin toinen jää sohvalle.

En tietenkään voi toista muuttaa, mutta harmittaa kun tutuu että meillä ei oo enää mitään yhteistä. Ja muutenkin on jotenki ärsyttävää ku itse laittaudun jos lähetään jossai juhlissa käymään niin mies tulee sinne jossai ryppysessä paidassa tukka sotkussa. Olis kiva jos mies huolehtis itsestään mutta ei.

Mitä tehdä kun ite muuttuu ja elämässä alkaa kiinnostaan ihan uudet asiat. Ja toisaalta se oma mies ei enää sytytä. Tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään olla yhdessä sohvaperunan kanssa joka ei kiinnostu mistään

 

["vieras"]

O-ou. Sanoisin, että teillä on isoja ongelmia tulossa, jos et ota puheeksi. Paha on toisen laiskuuteen, itsestä huolehtimiseen ja pahoihin tapoikin kyllä puuttua. Mutta toivottavasti se tajuaisi vähitellen.

 

["uusiminä"]

Olen kyllä sanonut asiasta. Ja olen koittanut innostaa miestäni että lähtis edes kärrylenkeille mun ja lapsen kanssa mut ei melki koskaan lähe. Miehen asennekkin on nykyään se et kaikki on perseestä. Ite oon tämmönen eläväinen ja haluan suunnitella kaikkea, tulevaisuutta vaikka jotkut olis mahdottomiakin toteuttaa mutta haaveilukin on ihanaa. Seksistä miehelle on tullut jotenki pakonomainen suoritus ja seksiä on muutenki harvoin, kun itellä halut jylläis semmosta vauhtia että!!!! oon täs ootellu josko muutosta alkais tapahtua, edes pikkusen mutta tuntuu et pahemmaks vaan menee :/

 

[leena-maria]

sanoisin että älä painosta miestä! se ajaa hänet vain kauemmaksi. jos sä valitat silel koko ajan että sen pitäs likkua ja sitä ja tätä ja tota (mä ymmärrän sua ja sä saatat kokea miehen käytöksen jopa suoranaisena torjuntana),mutta mä luulen että mies ajattelee ettei kelpaa sinulle! ettei pysty muuttumaan sun odotustesi mukaiseksi. ja tämä saattaa aiheuttaa sen että lopulta jäät yksin.

heureka! mä keksin tässä samalla muuten yhden ison syyn siihen miksi mun mies lähti! :O

juu sitähän sanotaan että parempi myöhään kuin ei milloinkaan,vaan eipä muta hyödytä. mutta sua saattaa hyödyttää.

elätkö mielummin yksin? sulla on se oma sohvaperunan mölli jonka kainaloon pääset nukkumaan illalla. ootko onnellisempi ilman, siltä saattaa joskus tuntua,mutta todellisuudessa voisi olla aika ankeeta. mitäs jos ottaisitkin toisen asenteen? alat etsimään niitä hyviä puolia miehestäsi, kehut ja halit.. ja jos on palautetta annettavaksi niin anna sitä niin että et loukkaa.

mies saattaa vaikuttaa siltä ettei välitä,niinku mun mies vaikutti,mutta tunteet saattaa silti myllertää hänelläkin.

juomista en katselisi. mutta tuo sohvalla löhöäminen, anna olla. mies ehkä alkaa liikkumaan omasta aloitteestaan joku päivä tai sitten ei. minäkään en pidä liikunnasta,se on tylsää.
mutta onnekseni en juuri liho